Olen allerginen kissoille mutta naisystävä ei siitä huolimatta ole valmis luopumaan omastaan

Jätä se noita ja kissa.

Ensin tullut jää. 

Kissa oli jo ennen sinua.

Vierailija kirjoitti:

Mene siedätyshoitoon allergiasi vuoksi, ihan julkisen kautta pääsee. En todellakaan luopuisi lemmikistäni kenenkään vuoksi. Kun eläimen ottaa, sen ottaa koko sen elämän ajaksi, ei vain siksi ajaksi kun ei ole hankaluuksia tai muita ongelmia. Sitä kutsutaan sitoutumiseksi ja vastuunkannoksi.

Oletko sinä se, joka taannoin haaveili ottavansa kissan, vaikka aviomies oli sille allerginen?

Miten ihmeessä olet alunperin edes jatkanut tutustumista seurustelusta nyt puhumattakaan kun naisesta on paljastunut tuollainen totaali turnoff allergiselle.

Lemmikit ovat perheenjäseniä.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään luopuisi. Mulla on aina ollut lemmikkejä eikä se ole yhdellekään miehelle ollut mikään kynnyskysymys. Nykyinenkin ymmärsi heti, että minä ja koirani tullaan pakettina ja tulevat loistavasti juttuun. Miksi edes ryhtyisin suhteeseen ihmisen kanssa joka ei pidä eläimistä? Jotain vikaa sellaisessa on.

Ei pidä eläimistä? On eri asia kuin allergia.

Itse pidän elukoista mutta musta on myös mukava esimerkiksi nähdä ja hengittää. Sillä ei ole pitämisen kanssa mitään tekemistä jos kurkku ja silmät alkaa turpoamaan umpeen.

Musta on kurjaa kun ihmiset luulee että allerginen on huvikseen vaikea tai eläinten vihaaja.

Tiesitkö että siedätys ei aina toimi ja allergia voi kehittyä astmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset jotka ovat liian kiintyneitä eläimiin on yleensä jokin mielenterveydellinen kehityshäiriö.

M34

Usein näkee täällä tällaisia kommentteja, joissa puretaan katkeruutta siitä, että naisia kiinnostaa muutkin asiat kuin miehet, miesten miellyttäminen, miesten saaminen ja miehen kanssa erilaisten asioiden puuhaileminen. Sopii vain miettiä, millainen "mies" on mustasukkainen siitä, että naisilla on muutakin elämää kuin miehet ja miesasoiden vatvominen. Todennäköisesti sellaiset, joilla ei ole elämässä oikein mitään sisältöä, mitään harrastusta, mielenkiinnon tai intohimon kohdetta. Säälin tällaisia ihmisiä, mutta pakko myöntää, että tunnen myös huvitusta näistä viesteistä. Se voimaton raivo, että nainen kehtaa olla kiinnostunut muistakin jutuista kuin miehistä :D

Täysin samaa mieltä. On oikeasti surullista miettiä, miten tyhjiä näiden tyyppien elämän täytyy olla, mutta tapa millä tavalla tuovat sitä esiin on kyllä vähän huvittava. Hankkikaa ihmiset muitakin itressejä ja mielekkäitä suhteita, kuin vain se banisgelu barthneri. Elämässä on oikeasti muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo paljon naisystävän arvostuksesta sinua kohtaan. Sinuna etsisin sivussa toista naisystävää.

Suurin piirtein kaikki me tässä ketjussa olemme kehottaneet ap:tä etsimään toista naisystävää. Ei sivussa vaan ihan avoimesti. Ei olisi alun alkaenkaan kannattanut jatkaa sellaiseen ihmiseen tutustumista, jonka kanssa ei voi olla yhteistä tulevaisuutta.

Ja jokainen meistä myös tunnistaa provon sellaisen lukiessaan. Tämän provon tehtävä oli saada naiset luopumaan lemmikin ottamisesta siinä pelossa, että sitten joku mies ei huolisikaan.

Provon menestys: -4/10.

No ihan järkyttävän paljon pelottaa, ettei joku mies huolisikaan.... Taitaa olla parisuhdemarkkinoilla ihan toinen se sukupuoli, joka päättää siitä huolimisesta.

Mitä tohon allergiaan tulee niin miesystävä on allerginen kissoille, mutta hommasi ihan itse mulle sellaisen, kun tiesi, että haluan. Niin ja kissa menee aina suhteiden ohitse: joka ikisen suhteen ohitse.

Siperian kissa ei allergisoi eikä myöskään vesikoira. Lemmikit on ihania mutta terveys tärkein. t Onnellinen allergikko lemmikkinsä kanssa. Juu enkä itsekään olisi uskonut mutta totta on.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin miten suuri ja hyvä kissaystäväiseni rakkaus oli kun hänet jouduin lopettamaan. Itkin häntä varmaan puoli vuotta ennekuin pääsin tästä yli. Kissojen rakkaus on aitoa.  <3

Kissan rakkaus? Sehän on itsekkäistä itsekkäin kun haluaa sulta vaan ruokaa ja paijauksia, jos joku ei miellytä niin varmasti asia tulee selväksi. Se pitää itseään kuninkaana, ei sua.

Ei se kissa sua tarvitse mihinkään.

Kissa elää tyypillisesti toistakymmentä vuotta. Niin pitkät suhteet ovat nykyaikana harvinaisia. Ei kai kukaan luovu lemmikistään jonkun puoli vuotta tuntemansa tyypin takia.

Lemmikki on elävä olento ja jo yksistään sen vuoksi mittaamattoman arvokas. Lemmikki on perheenjäsen, joka on varta vasten hankittu, jota hoidetaan ja rakastetaan. Verrattavissa omaan lapseen (ainakin minulle). En siis todellakaan jonkun puolen vuoden tuttavuuden vuoksi luopuisi lemmikistäni, ja mies saisi samantien kenkää jos kehtaisi tuollaista edes vihjaista.

Eli naisystäväsi ei halua muuttaa kanssasi yhteen? Vai onko olemassa jokin kolmas vaihtoehto, kuten allergialääkkeiden jatkuva käyttö tai siedättyminen allergeenille (onko se mahdollista)?

Yksi vaihtoehto olisi, jos siis haluatte kuitenkin molemmat muuttaa yhteen ja tilanne on ongelma, että kissa muuttaisi naisystävän vanhemmille asumaan. Näin hänen ei tarvitsisi luopua kissasta, vaan se edelleen pysyisi hänen kissanaan ja hän saisi säännöllisesti nähdä sitä. Aina tuokaan ei toki onnistu, jos vanhemmat asuvat kaukana tai eivät halua kissaa tms.

Moni ystäväni on luopunut lemmikeistä, mikäli uusi partneri on ollut niille allerginen. Tosin tämä on tapahtunut useimmiten yli vuoden seurustelun jälkeen.

Eli jos olet vakavissasi suhteen kanssa, niin kannattaa alkaa etsiä kissallesi hyvää uutta perhettä. Tämä ei ole aivan helppoa ja kannattaa varata usea kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset jotka ovat liian kiintyneitä eläimiin on yleensä jokin mielenterveydellinen kehityshäiriö.

M34

Niin on myös miehillä jokta pyörivät vauva.fi- keskustelupalstalla. Sopivat hyvin yhteen.

Monille naisille taitaa olla yllätys, että vauvoilla on myös isä.

Ei kai täällä nyt jotkut oleta, että kissasta luopuminen tarkoittaa sen viemistä piikille?

Tietysti se sijoitettaisiin toiseen kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Kissani ja koirani ovat loistava tunnistamaan henkilön jolla on huonoja ajatuksia minua kohtaan.

Koirani tulee seisomaan vierelleni ja kissa menee kaapin päälle ja tuijottaa.. Tiedän samantien ettei henkilöön voi luottaa..

Oletko harkinnut mielenterveyspalveluiden käyttämistä, suosittelisin.

Paras oli eräs mies, jota tapailin. Olimme kaukosuhteessa ja hän oli lähes kaikki viikonloput luonani ja minulla oli kissa, joka nukkui sängyssäni. Mies piti kissasta, mutta sanoi yhtenä viikonloppuna "mun äiti sanoi, ettei kissan pitäisi nukkua samassa sängyssä koska oon allerginen". Mies oli tuolloin tosin aika nuori, 22v. 

Moni täällä väittää kissan olevan ”perheenjäsen”, mutta mitä tekisitte jos lapsenne tulisi allergiseksi lemmikille? Meille kävi näin ja oli hyvin helppo valinta kumpi jäi kotiin. Mutta en yhtään epäile etteikö joku valitsisi lemmikkiään, sen verran sekopäitä täälläkin roikkuu.

Tinderiin pitää laittaa jatkossa ruksi kohtaan kissatalous/koiratalous.

Vierailija kirjoitti:

Taasko?

En ymmärrä, miksi kissaihminen ja kissa-allerginen edes alkaisivat tapailla. Kun itselläni oli koiria, oli itsestäänselvyys, että jos mies ei pidä koirista (saati jos on niille allerginen), niin ei meidän kannata jatkaa tutustumista.

Minä pidän miehenä siinä määrin enemmän kissoista kuin koirista, että kissoista pitävä nainen menisi heittämällä koirista pitävän naisen edelle, jos he olisivat muuten samanlaisia.  Oli minulla omakin kissa oli 13 vuotta ja kyllä siihen kummasti kiintyi kun se kanssa oli aina tekemissä. Nuorempana kun asuin eri asunnossa, sillä oli mahdollista käydä itsenäisesti ulkona joka yö ja matalalla ollut pieni keittiön ikkuna toimi sen kissanluukkuna ja semmoista catwalkia pitkin se pääsi helposti ikkunalaudalle. Yleensä aamuyöstä kuului pikku tömähdys kun se palasi yöllisiltä reissuiltaan.