Lue keskustelun säännöt.
Emilia Kent -jatko-osa L.M Montgomeryn Runotyttösarjaan
22.04.2020 |
Onko joku lukenut kyseisen kirjan?
Olen suuri Runotyttöfani sekä L.M Montgomery -fani myös. Ikinä en ole lukenut kenenkään muun kirjoittamaa jatko-osaa, olen pitänyt sitä melkein pyhäinhäväistyksenä (vrt. Tuulenviemää ja sen jatkoa, Scarletia). Tämän kirjan kohdalla kuitenkin emmin ja mietin, osaisinko kuvitella tämän luonnolliseksi jatkoksi liki sata vuotta sitten ilmestyneeseen kirjasarjaan.
Tämä kirjasarja, kuten myös saman tekijän Anna-kirjat, ovat lumonneet minua lapsesta asti, olen lukenut ne monen monta kertaa.
Kommentit (56)
En ole lukenut. Miten Emilyllä ja Kentillä meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa tämä kirja myös, sillä Emilia oli Montgomeryn hahmoista suosikkini.
Pelkään kuitenkin pettyväni suuresti.
En ole lukenut, mutta tuli mieleen Jane Austenin Sanditon. Siis hänen viimeinen kirjansa, joka jäi kesken. Yle näytti alkuvuodesta sen, olikohan ITV:n tekemä, 8-osaisena sarjana. Austen ehti esitellä kirjansa henkilöt ja loi alkuasetelman, mutta toiset kirjailijat ovat kuvitelleet pääosan teoksesta. Ei todellakaan Austen olisi kirjoittanut kirjalle loppua, jossa sankaritar petetään ja jää nieleksimään kyyneleitä!
Tästä on käsittääkseni eri versioita kirjoitettu. Pukudraamalle olisi hyvin voitu kuvata kaksi vaihtoehtoista loppua riippuen siitä olisiko filmattu toinen kausi, mihin nyt selvästi pyrittiin. Mutta minulle jäi katsojana kurja fiilis tylystä lopusta... kakkoskautta ei nähtävästi tule. Lisäksi häiritsi, että sarjaa markkinoitiin Jane Austenin nimellä; varsin kaukana oli Austenista.
Jos saan käsiini Runotytön jatkon, yrittäisin ehkä ottaa sen itsenäisenä teoksena, irrallaan alkuperäisestä.
En yhtään arvosta toisen kirjoittajan jatko-osia, mutta tämä oli positiivinen yllätys. Henki oli jotenkin samanlainen kuin runotytöissä, mutta aikuiselle kirjoitettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yhtään arvosta toisen kirjoittajan jatko-osia, mutta tämä oli positiivinen yllätys. Henki oli jotenkin samanlainen kuin runotytöissä, mutta aikuiselle kirjoitettu
Keskittyikö jatko-osa Emilian kirjailijanuran kehittymiseen vai johonkin muuhun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää jatko-osia, esim. Tuulen viemään, Ylpeyden ja ennakkoluulon ja mitä niitä onkaan tehty.
Lisäksi Runotyttö on minulle suunnilleen pyhä kirjasarja vielä 38-vuotiaanakin.
Mutta tämä jatko-osa oli oikeasti kunnioittava ja hyvä. Tykkäsin kovasti.
Minusta Teddy Kent oli huonosti rakennettu hahmo. Hänessä ei ollut oikein mitään muuta ominaisuutta kuin jonkinlainen eteerinen välinpitämätön saavuttamattomuus. Vaikea kuvitella että Emily Kentin elämä voisi olla muuta kuin tylsää.
Kun taas siihen creepyyn setämies-Priestiin oli Montgomery itsekin lätkässä... En ollut yllättynyt, että tunnusti asian päiväkirjassaan.
Nyt kun aikuisena luin kirjat uudelleen, totesin että Perry olisi ollut paras. Hän oli iloinen, päättäväinen, kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä vain Emilian vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta Teddy Kent oli huonosti rakennettu hahmo. Hänessä ei ollut oikein mitään muuta ominaisuutta kuin jonkinlainen eteerinen välinpitämätön saavuttamattomuus. Vaikea kuvitella että Emily Kentin elämä voisi olla muuta kuin tylsää.
Kun taas siihen creepyyn setämies-Priestiin oli Montgomery itsekin lätkässä... En ollut yllättynyt, että tunnusti asian päiväkirjassaan.
Nyt kun aikuisena luin kirjat uudelleen, totesin että Perry olisi ollut paras. Hän oli iloinen, päättäväinen, kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä vain Emilian vuoksi.
Mun mielestä Teddyn hahmo on tarkoituksella etäinen, jotta jokainen lukija voi luoda hänestä mielessään sen unelmien täydellisen kumppanin Emilialle.
Perryssä oli myös se vika, että Emilialla ei ollut romanttisia tunteita häntä kohtaan.
Ihmettelen, miten en lapsena ja nuorena tajunnut Priestin ällöttävyyttä. Hahmo on omalla tavallaan ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen, mutta suuri syy siihen, miksi Runotyttö on vaipunut unholaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta Teddy Kent oli huonosti rakennettu hahmo. Hänessä ei ollut oikein mitään muuta ominaisuutta kuin jonkinlainen eteerinen välinpitämätön saavuttamattomuus. Vaikea kuvitella että Emily Kentin elämä voisi olla muuta kuin tylsää.
Kun taas siihen creepyyn setämies-Priestiin oli Montgomery itsekin lätkässä... En ollut yllättynyt, että tunnusti asian päiväkirjassaan.
Nyt kun aikuisena luin kirjat uudelleen, totesin että Perry olisi ollut paras. Hän oli iloinen, päättäväinen, kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä vain Emilian vuoksi.
Minun mielikuvissani Dean Priest on aina samannäköinen kuin David Bowie esimerkiksi tässä kuvassa: https://www.nytimes.com/interactive/2016/12/21/magazine/the-lives-they-….
Kapeat kasvot, kapeat huulet, silmät jotka tuntuvat nähneen pahuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perry oli eri sosiaaliluokasta kuin Emilia. Kun lukee englanninkielistä versiota, huomaa sen selvemmin kuin mistään suomenkielisestä käännöksestä.
Emme me nykyajan suomalaiset voi tajuta, millainen kuilu oli Emilia ja Perryn välillä.
Olen lukenut. Odotukset eivät olleet kummoiset, koska kokemukseni mukaan tämäntyyppiset jatko-osat epäonnistuvat surkeasti, mutta tästä kyllä pidin. Ei ollut ihan samaa tyyliä kuin alkuperäiset runotytöt, tietyllä tapaa aikuisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Teddy Kent oli huonosti rakennettu hahmo. Hänessä ei ollut oikein mitään muuta ominaisuutta kuin jonkinlainen eteerinen välinpitämätön saavuttamattomuus. Vaikea kuvitella että Emily Kentin elämä voisi olla muuta kuin tylsää.
Kun taas siihen creepyyn setämies-Priestiin oli Montgomery itsekin lätkässä... En ollut yllättynyt, että tunnusti asian päiväkirjassaan.
Nyt kun aikuisena luin kirjat uudelleen, totesin että Perry olisi ollut paras. Hän oli iloinen, päättäväinen, kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä vain Emilian vuoksi.
Mun mielestä Teddyn hahmo on tarkoituksella etäinen, jotta jokainen lukija voi luoda hänestä mielessään sen unelmien täydellisen kumppanin Emilialle.
Perryssä oli myös se vika, että Emilialla ei ollut romanttisia tunteita häntä kohtaan.
Ihmettelen, miten en lapsena ja nuorena tajunnut Priestin ällöttävyyttä. Hahmo on omalla tavallaan ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen, mutta suuri syy siihen, miksi Runotyttö on vaipunut unholaan.
Emilia oli niin merkillinen ja pikkuvanha hahmo, että kaikki hänen ihmissuhteensa ovat todella epäsovinnaisia. Ja lapsena lukiessaan sitä tilanteen limaisuutta ei osannut ajatella - eihän Emilia itsekään oikein tajunnut sitä. Taidokkaasti kirjoitettu hahmo se setämies-Priest, vaikkakin nykypäivän mittapuulla täysin sopimaton lastenkirjaan.
Ja ymmärrän kyllä pointtisi Teddyn romanttisesta etäisyydestä, mutta kai hänelle olisi voinut kirjoittaa edes yhden mieleenjäävä repliikin. Noissa kirjoissa on niin paljon mahtavia henkilöitä ja sitaatteja, joten on aivan epäreilua ettei miessankari sano niistä yhtäkään.
Ja joo, Emilialla ei ole romanttisia tunteita Perryä kohtaan, mutta se on kyllä enemmän Emilian kuin Perryn vika. Tai ehkä kyseessä on jonkinlainen Montgomeryn henkilökohtainen ongelma. Gilbert Blythekin on umpitylsä. Sinisessä linnassa oli muistaakseni ihan hottis sankari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Teddy Kent oli huonosti rakennettu hahmo. Hänessä ei ollut oikein mitään muuta ominaisuutta kuin jonkinlainen eteerinen välinpitämätön saavuttamattomuus. Vaikea kuvitella että Emily Kentin elämä voisi olla muuta kuin tylsää.
Kun taas siihen creepyyn setämies-Priestiin oli Montgomery itsekin lätkässä... En ollut yllättynyt, että tunnusti asian päiväkirjassaan.
Nyt kun aikuisena luin kirjat uudelleen, totesin että Perry olisi ollut paras. Hän oli iloinen, päättäväinen, kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä vain Emilian vuoksi.
Minun mielikuvissani Dean Priest on aina samannäköinen kuin David Bowie esimerkiksi tässä kuvassa: https://www.nytimes.com/interactive/2016/12/21/magazine/the-lives-they-….
Kapeat kasvot, kapeat huulet, silmät jotka tuntuvat nähneen pahuutta.
Mielenkiintoinen ajatus.
Mielestäni Dean Priest oli ällöttävä ja Emiliaan halveksivasti suhtautunut setämies.
David Bowie on kaunis, kiinnostava ja tyylikäs.
Tällaisia keskusteluja kaipaan niiltä ajoilta, kun palstalle sai kirjoittaa öisin.
Hyvät ajat ennen herhiläisten hyökkäystä.
Kirja oli mielestäni taitavasti kirjoitettu ja suosittelen lukemista Emiliasta pitäville.
Vierailija kirjoitti:
Minusta Teddy Kent oli huonosti rakennettu hahmo. Hänessä ei ollut oikein mitään muuta ominaisuutta kuin jonkinlainen eteerinen välinpitämätön saavuttamattomuus. Vaikea kuvitella että Emily Kentin elämä voisi olla muuta kuin tylsää.
Kun taas siihen creepyyn setämies-Priestiin oli Montgomery itsekin lätkässä... En ollut yllättynyt, että tunnusti asian päiväkirjassaan.
Nyt kun aikuisena luin kirjat uudelleen, totesin että Perry olisi ollut paras. Hän oli iloinen, päättäväinen, kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä vain Emilian vuoksi.
Olihan Teddyssä taiteellisuuden lisäksi vahvaa seksuaalista vetovoimaa, mikä vetosi voimakkaasti Emiliaan. Kirjassa verrataan ihan suoraan heidän välistä fyysistä vetoansa ja siitä tulevaa nautintoa Emilian sielullisiin orgasmeihin eli leimahduksiin.
Vierailija kirjoitti:
Perry oli eri sosiaaliluokasta kuin Emilia. Kun lukee englanninkielistä versiota, huomaa sen selvemmin kuin mistään suomenkielisestä käännöksestä.
Emme me nykyajan suomalaiset voi tajuta, millainen kuilu oli Emilia ja Perryn välillä.
Eikös Montgomeryllä itsellään ollut suhde jonkun alemman luokan miekkosen kanssa? Rubion elämäkerrasta muistelen lukeneeni...
Olen lukenut. Kielihän ei ollut kuten Montgomeryllä, sen huomasi kyllä. Lisäksi minulle tuli tunne, että se kirja oli trilogian eka osa. Siinä ei oikein tapahtunut mitään. Mutta lue toki. Ei huono.
Olet kai lukenut ne neljä Montgomeryn kirjaa, jotka käännettiin vasta noin kymmenen vuotta sitten?
Sara ja kultainen tie, Sara, tarinatyttö.
Vanhan kartanon Pat ja Pat, vanhan kartanon valtiatar.