Lue keskustelun säännöt.
Emilia Kent -jatko-osa L.M Montgomeryn Runotyttösarjaan
22.04.2020 |
Onko joku lukenut kyseisen kirjan?
Olen suuri Runotyttöfani sekä L.M Montgomery -fani myös. Ikinä en ole lukenut kenenkään muun kirjoittamaa jatko-osaa, olen pitänyt sitä melkein pyhäinhäväistyksenä (vrt. Tuulenviemää ja sen jatkoa, Scarletia). Tämän kirjan kohdalla kuitenkin emmin ja mietin, osaisinko kuvitella tämän luonnolliseksi jatkoksi liki sata vuotta sitten ilmestyneeseen kirjasarjaan.
Tämä kirjasarja, kuten myös saman tekijän Anna-kirjat, ovat lumonneet minua lapsesta asti, olen lukenut ne monen monta kertaa.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Teddy Kent oli huonosti rakennettu hahmo. Hänessä ei ollut oikein mitään muuta ominaisuutta kuin jonkinlainen eteerinen välinpitämätön saavuttamattomuus. Vaikea kuvitella että Emily Kentin elämä voisi olla muuta kuin tylsää.
Kun taas siihen creepyyn setämies-Priestiin oli Montgomery itsekin lätkässä... En ollut yllättynyt, että tunnusti asian päiväkirjassaan.
Nyt kun aikuisena luin kirjat uudelleen, totesin että Perry olisi ollut paras. Hän oli iloinen, päättäväinen, kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä vain Emilian vuoksi.
Olihan Teddyssä taiteellisuuden lisäksi vahvaa seksuaalista vetovoimaa, mikä vetosi voimakkaasti Emiliaan. Kirjassa verrataan ihan suoraan heidän välistä fyysistä vetoansa ja siitä tulevaa nautintoa Emilian sielullisiin orgasmeihin eli leimahduksiin.
Ei Teddyllä mitään tekemistä leimahduksien kanssa ollut. Ne liittyivät Emilian luomisvoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Teddy Kent oli huonosti rakennettu hahmo. Hänessä ei ollut oikein mitään muuta ominaisuutta kuin jonkinlainen eteerinen välinpitämätön saavuttamattomuus. Vaikea kuvitella että Emily Kentin elämä voisi olla muuta kuin tylsää.
Kun taas siihen creepyyn setämies-Priestiin oli Montgomery itsekin lätkässä... En ollut yllättynyt, että tunnusti asian päiväkirjassaan.
Nyt kun aikuisena luin kirjat uudelleen, totesin että Perry olisi ollut paras. Hän oli iloinen, päättäväinen, kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä vain Emilian vuoksi.
Minun mielikuvissani Dean Priest on aina samannäköinen kuin David Bowie esimerkiksi tässä kuvassa: https://www.nytimes.com/interactive/2016/12/21/magazine/the-lives-they-….
Kapeat kasvot, kapeat huulet, silmät jotka tuntuvat nähneen pahuutta.
Mielenkiintoinen ajatus.
Mielestäni Dean Priest oli ällöttävä ja Emiliaan halveksivasti suhtautunut setämies.
David Bowie on kaunis, kiinnostava ja tyylikäs.
Dean Priest vetosi myös voimakkaasti Emiliaan ja täytti tämän henkisiä tarpeita paremmin kuin edes Teddy. Priestin on täytynyt olla yhtä ihana, vaarallinen ja intellektuelli kuin David Bowie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Teddy Kent oli huonosti rakennettu hahmo. Hänessä ei ollut oikein mitään muuta ominaisuutta kuin jonkinlainen eteerinen välinpitämätön saavuttamattomuus. Vaikea kuvitella että Emily Kentin elämä voisi olla muuta kuin tylsää.
Kun taas siihen creepyyn setämies-Priestiin oli Montgomery itsekin lätkässä... En ollut yllättynyt, että tunnusti asian päiväkirjassaan.
Nyt kun aikuisena luin kirjat uudelleen, totesin että Perry olisi ollut paras. Hän oli iloinen, päättäväinen, kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä vain Emilian vuoksi.
Olihan Teddyssä taiteellisuuden lisäksi vahvaa seksuaalista vetovoimaa, mikä vetosi voimakkaasti Emiliaan. Kirjassa verrataan ihan suoraan heidän välistä fyysistä vetoansa ja siitä tulevaa nautintoa Emilian sielullisiin orgasmeihin eli leimahduksiin.
Ei Teddyllä mitään tekemistä leimahduksien kanssa ollut. Ne liittyivät Emilian luomisvoimaan.
Lue kirja uudelleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Teddy Kent oli huonosti rakennettu hahmo. Hänessä ei ollut oikein mitään muuta ominaisuutta kuin jonkinlainen eteerinen välinpitämätön saavuttamattomuus. Vaikea kuvitella että Emily Kentin elämä voisi olla muuta kuin tylsää.
Kun taas siihen creepyyn setämies-Priestiin oli Montgomery itsekin lätkässä... En ollut yllättynyt, että tunnusti asian päiväkirjassaan.
Nyt kun aikuisena luin kirjat uudelleen, totesin että Perry olisi ollut paras. Hän oli iloinen, päättäväinen, kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä vain Emilian vuoksi.
Olihan Teddyssä taiteellisuuden lisäksi vahvaa seksuaalista vetovoimaa, mikä vetosi voimakkaasti Emiliaan. Kirjassa verrataan ihan suoraan heidän välistä fyysistä vetoansa ja siitä tulevaa nautintoa Emilian sielullisiin orgasmeihin eli leimahduksiin.
Ei Teddyllä mitään tekemistä leimahduksien kanssa ollut. Ne liittyivät Emilian luomisvoimaan.
Lue kirja uudelleen!
Kirjoja on kolme, ja ne on tullut luettua useaan kertaan.
Alkuperäinen kirjoittaja kiittää teitä kaikkia ❤
Keskustelullaanko ketjussa yleisesti L.M Montgomerystä, hänen elämästään, kirjoistaan jne. Olen ollut pari päivää jälleen aivan lumoutunut ja tuntenut kipeää kaipuuta menneisiin aikoihin, Emilian maailmaan. Nämä kirjat vangitsevat minut, moni kirja ei tätä tee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, miksi emilia ja ted odottivat monta vuotta ilsen ja tedin hääfiaskon jälkeen, kunnes lopulta kihlautuivat? Kirjailija kertoo, että vuosia kuluu. Ted asuu äitinsä kanssa montrealissa. Sitten yhtäkkiä vuosien jälkeen palaa ja viheltää. Kaunko vielä menee tämän jälkeen, että he avioituivat?
Eivät kai tämän tyyppiset kirjat ole edes vakavasti otettaviksi tarkoitettuja, eihän kukaan kuvittele että pystyisi kirjoittamaan oikeasti "pätevän" jatko-osan klassikkokirjaan. Silti lopputuloksena voi joskus olla hyvä kirja, joka toimii itsenäisenä teoksena.
Emilia Kent -kirjaa lueskelin kirjastossa sieltä täältä ja se vaikutti todella huonolta, joten en lainannut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama havainto aikuisena uudelleen luetuista Runotytöistä.
1. Emilia joutuisi nykypäivänä lastenpsykiatrille ja Ilse huostaan.
2. Dean Priestiä ei nykypäivänä kukaan päästäisi lapsensa kanssa kahdestaan kävelylle.
3. Teddy tulisi nykypäivänä kaapista ulos ja äitinsä liittyisi johonkin kulttiin.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miksi emilia ja ted odottivat monta vuotta ilsen ja tedin hääfiaskon jälkeen, kunnes lopulta kihlautuivat? Kirjailija kertoo, että vuosia kuluu. Ted asuu äitinsä kanssa montrealissa. Sitten yhtäkkiä vuosien jälkeen palaa ja viheltää. Kaunko vielä menee tämän jälkeen, että he avioituivat?
En ole lukenut jatko-osaa, mutta alkuperäisen trilogian perusteella Teddy vaikuttaa todella passiiviselta naisasioissaan. Koko ajan korostetaan miten komea ja menestyvä ja haluttu hän on, mutta hän jahkailee vuosikausia kahden lapsuudenystävänsä välillä, tekemättä kunnon aloitetta kummankaan suuntaan. Sitten kosaisee Ilseä, koska on niin tottunut tämän seuraan.
Joko hän on miehiin päin kallellaan tai niin äitisuhteensa traumatisoima, että ei kykene minkäänlaiseen suhteeseen. Itsekeskeiseksi Ilse häntä syyttää, mutta kai itsekeskeinen mies haluaisi valloittaa joskus edes jonkun naisen - muitakin kuin niitä, joiden kanssa on viettänyt lapsena aikaa siskon ja veljen lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut tuon jatko-osan, ja joissain paikoissa paistoi läpi häiritsevästi, että se on kirjoitettu nykyajassa, vaikkakin ote oli kunnioittava, kuten edellä mainittiin. Jotkin sanonnat olivat joko kömpelöitä tai täysin Runotyttö-kirjoihin sopimattomia. Montgomeryn kynästä ei olisi ikinä sellaisia lähtenyt, eikä myöskään suomentajan. Tyyliongelman lisäksi jollain tavalla nykyajan narsismikin näkyy, vaikka piehtaroihan Emilia jo alkuperäisissä Runotyttö-kirjoissa paljon omissa tuskissaan.
Yleisesti ottaen kuitenkin taitavasti kirjoitettu ja ihan viihdyttävää lukemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miksi emilia ja ted odottivat monta vuotta ilsen ja tedin hääfiaskon jälkeen, kunnes lopulta kihlautuivat? Kirjailija kertoo, että vuosia kuluu. Ted asuu äitinsä kanssa montrealissa. Sitten yhtäkkiä vuosien jälkeen palaa ja viheltää. Kaunko vielä menee tämän jälkeen, että he avioituivat?
En ole lukenut jatko-osaa, mutta alkuperäisen trilogian perusteella Teddy vaikuttaa todella passiiviselta naisasioissaan. Koko ajan korostetaan miten komea ja menestyvä ja haluttu hän on, mutta hän jahkailee vuosikausia kahden lapsuudenystävänsä välillä, tekemättä kunnon aloitetta kummankaan suuntaan. Sitten kosaisee Ilseä, koska on niin tottunut tämän seuraan.
Joko hän on miehiin päin kallellaan tai niin äitisuhteensa traumatisoima, että ei kykene minkäänlaiseen suhteeseen. Itsekeskeiseksi Ilse häntä syyttää, mutta kai itsekeskeinen mies haluaisi valloittaa joskus edes jonkun naisen - muitakin kuin niitä, joiden kanssa on viettänyt lapsena aikaa siskon ja veljen lailla.
Kirjoittaahan Teddy Emilialle kirjeen, jossa kertoo tunteistaan, mutta hänen äitinsä ottaa sen pois kuoresta ja laittaa jotain muuta tilalle. Emilia pettyy mitäänsanomattomasta tervehdyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi kiinnostaa tuo Emilia Kent -kirja kun täällä ihan kohtalaisesti kehuttiin. Mahtoiko Emilia naimisiin mentyään jatkaa kirjoittamista, olisi hauska tietää mitä kirjailija itse olisi ollut mieltä.
Itsekään en pidä muiden tekemistä jatko-osista ja tosiaan Scarlett Tuulen viemän jälkeen oli pohjanoteeraus. Sanditonia en ole saanut luetuksi enkä TV sarjaa alun jälkeen katsotuksi koska oli aivan muuta kuin Austen.
Montgomery on liioittelematta yksi eniten vaikuttaneista lukuelämyksistä elämässäni, vieläkin palaan joskus erityisesti Runotytön pariin, samoin Sininen linna kaikesta romanttisuudestaan huolimatta on myös todella hauska ja hyvää tekevä, sen maailmaan on mukava välillä paeta.
Toivoisin molemmista suosikeistani kunnollisia kirjoihin perustuvia TV sarjoja, ainesta kyllä olisi. On mukavaa todeta että muita Montgomery-faneja edelleen löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miksi emilia ja ted odottivat monta vuotta ilsen ja tedin hääfiaskon jälkeen, kunnes lopulta kihlautuivat? Kirjailija kertoo, että vuosia kuluu. Ted asuu äitinsä kanssa montrealissa. Sitten yhtäkkiä vuosien jälkeen palaa ja viheltää. Kaunko vielä menee tämän jälkeen, että he avioituivat?
En ole lukenut jatko-osaa, mutta alkuperäisen trilogian perusteella Teddy vaikuttaa todella passiiviselta naisasioissaan. Koko ajan korostetaan miten komea ja menestyvä ja haluttu hän on, mutta hän jahkailee vuosikausia kahden lapsuudenystävänsä välillä, tekemättä kunnon aloitetta kummankaan suuntaan. Sitten kosaisee Ilseä, koska on niin tottunut tämän seuraan.
Joko hän on miehiin päin kallellaan tai niin äitisuhteensa traumatisoima, että ei kykene minkäänlaiseen suhteeseen. Itsekeskeiseksi Ilse häntä syyttää, mutta kai itsekeskeinen mies haluaisi valloittaa joskus edes jonkun naisen - muitakin kuin niitä, joiden kanssa on viettänyt lapsena aikaa siskon ja veljen lailla.
Kirjoittaahan Teddy Emilialle kirjeen, jossa kertoo tunteistaan, mutta hänen äitinsä ottaa sen pois kuoresta ja laittaa jotain muuta tilalle. Emilia pettyy mitäänsanomattomasta tervehdyksestä.
No toki tällainen klassinen twisti. Mutta aika lapanen on koko Teddy, varsinkin Emilian kaltaiselle tosi poikkeukselliselle sankarittarelle. Tapa, jolla hän lapsena puhuu aikuisille, olisi hyytävä tänäkin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut pitävät Dean Priestiä namusetämäisenä hahmona, mutta tuskin Montgomery häntä sellaiseksi tarkoitti, enkä usko myöskään aikalaislukijoiden ajatelleen niin. Kirjat on kirjoitettu toisenlaisena aikana eikä silloin suhtauduttu ikäeroon samalla tavalla kuin nykyään tai nähty aikuisen miehen ja nuoren tytön ystävyyssuhdetta lähtökohtaisesti epäilyttävänä asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miksi emilia ja ted odottivat monta vuotta ilsen ja tedin hääfiaskon jälkeen, kunnes lopulta kihlautuivat? Kirjailija kertoo, että vuosia kuluu. Ted asuu äitinsä kanssa montrealissa. Sitten yhtäkkiä vuosien jälkeen palaa ja viheltää. Kaunko vielä menee tämän jälkeen, että he avioituivat?
En ole lukenut jatko-osaa, mutta alkuperäisen trilogian perusteella Teddy vaikuttaa todella passiiviselta naisasioissaan. Koko ajan korostetaan miten komea ja menestyvä ja haluttu hän on, mutta hän jahkailee vuosikausia kahden lapsuudenystävänsä välillä, tekemättä kunnon aloitetta kummankaan suuntaan. Sitten kosaisee Ilseä, koska on niin tottunut tämän seuraan.
Joko hän on miehiin päin kallellaan tai niin äitisuhteensa traumatisoima, että ei kykene minkäänlaiseen suhteeseen. Itsekeskeiseksi Ilse häntä syyttää, mutta kai itsekeskeinen mies haluaisi valloittaa joskus edes jonkun naisen - muitakin kuin niitä, joiden kanssa on viettänyt lapsena aikaa siskon ja veljen lailla.
Kirjoittaahan Teddy Emilialle kirjeen, jossa kertoo tunteistaan, mutta hänen äitinsä ottaa sen pois kuoresta ja laittaa jotain muuta tilalle. Emilia pettyy mitäänsanomattomasta tervehdyksestä.
No toki tällainen klassinen twisti. Mutta aika lapanen on koko Teddy, varsinkin Emilian kaltaiselle tosi poikkeukselliselle sankarittarelle. Tapa, jolla hän lapsena puhuu aikuisille, olisi hyytävä tänäkin päivänä.
Minä taas ajattelen niin, että Teddy ei nuorena miehenä tietenkään halunnut vielä sitoutua, vaan hän on varmaankin hurjastellut maailmalla naisissa aika lailla. Ilsestä Teddy hakee kiinnityskohtaa elämäänsä ja myös nostetta uralleen, sillä Ilse on omassa lajissaan kuuluisa.
Vasta kun Teddy on tarpeeksi vapaata elämää nauttinut, hän palaa lapsuusaikojen ihastukseensa, joka on elänyt selibaatissa Uudessa Kuussa.
Mielestäni Dean, pönttöselkä, Priest, ei ollut lainkaan namusetä. Ehkä hän tunnisti Emiliassa paljon itseään ollessaan lapsi. Myös Dean oli unelmoija.
Lisäksi hän jossain kohdassa pohtii mielessänsä odottavansa emiliaa vielä kymmenen vuotta, jotta tämä olisi aikuinen nainen.
Teddy ei ollut kaappihomo - hän rakasti Emiliaa todella, oli aina rakastanut. Muistakaa hautausmaa-kohtausta heidän ollessaan teinejä. Säännöllisin väliajoin hän yritti tehdä tunteensa selväksi Emilialle, joka aina pakeni. Entisajan uskollisuutta ja rakkauden vaalimista voi olla vaikea ymmärtää nykykontekstista käsin.
Neljä ystävää, Ted, Perry , Ilse ja Emilia olivat tuon ajan ' kermaa', haluttua ja kadehdittua seuraa.
Arvelen kirjailijan tarkoituksella jättäneen Tedin hahmon etäiseksi - hänen paikalleen jokainen lukija saa itse kuvitella kuumimman prinssinsä :)
Ilsellä täytyi olla ADHD, tai hypomania. Niin villi, railakas ja eloisa hän oli❣
Harmi ettei Runotytöstä ole koskaan tehty oikein onnistunutta tv-sarjaa, kuten Vihervaaran Annasta se jossa pääosassa oli Megan Follows. Siinä oli aivan upea ja aito tunnelma. Siitä nteflixin uudesta Anna-sarjasta en tykkää yhtään.
Sanditon oli ainakin TV-sarjana todella huonosti näytelty ja muutoinkin toteutettu, en tiedä johtuiko käsikirjoituksesta, näyttelijöistä, ohjauksesta vai näistä kaikista. En tykännyt yhtään vaikka pakotinkin itseni sen katsomaan.