Asuntolaina vs. vuokralla asuminen

saa tottakai rempata mieleisekseen, mutta miksi ei alunperinkään muuta vuoralle sellaiseen jossa ne jo ovat mieleisiä?



Ja sitäpaitsi, meille kun laatoitetaa niin saadaan itse valita kaakelit!

menevät huonompaan kuntoon. Omassa saat remontoida sen silloin, kun siltä tuntuu, mutta vuokralla se remontoidaa silloin kun muut päättävät, ehkä vasta 10 vuoden kuluttua siitä kun itse olisit halunnut remontoida.

Vuokra-asunnon vaihtaminen on lastenleikkiä joten mahdolliset rempat ym. ei riitä syyksi. etenkin kun sitä omaa lyhentäessä harvemmin on varaa tehdä kalliita remppoja! etenkin ilman lisälainaa....

Eli et todellakaan oikeasti maksaa 98 000 Euroa korkoja vaan tuosta 71%. Lisäksi inflaatio käy ja vuokratkin nousee pikkuhiljaa...

Makunsa kullakin.



t.47

Myimme neljä vuotta sitten kolmiomme ja muutimme vuokralle, koska mielemme teki kokeilla keskusta-asumista ja saada lisää tilaa. Isot vuokra-asunnot ovat ainakin meillä päin suhteessa edullisempia kuin pienet. Maksoimme 120 neliön asunnosta vuokraa vain 850 euroa kuussa, ja kun sain sen puhutuksi työsuhdeasunnonksi niin verotukseni laski siten, että todellinen vuokramme oli noin 600 euroa. Omistusasuntomme myyntihinnalla ostimme paremmalta paikalta sijoitusasunnon, josta vuokratulo oli noin 300 euroa kuussa netto. Siten asumiskulumme olivat vain 300 euroa kuussa. Olimme mielestämme todella onnekkaita. Kehuin vuokra-asumisen autuutta kaikille, jotka halusivat kuulla.



Samasta taloyhtiöstä myytiin kuitenkin pienen ajan kuluessa kaksi kotimme kanssa identtistä vuokra-asuntoa omistusasunnoiksi, mikä pani miettimään vuokralla asumisen turvallisuutta. Emme halunneet enää muuttaa, sillä olimme löytäneet ihannekotimme. Ehdotin vuokraisännälle asunnon ostamista ja parin kuukauden väännön jälkeen ostin kotimme 205 000 eurolla. Otin koko kauppahinnan verran velkaa, jonka vakuutena on nykyinen kotimme ja sijoitusasunto.



Lyhennän velkaa 700 euroa kuussa, korkoa maksan 500 euroa kuussa. Laina-aika on reilut 20 vuotta. (Otin saman tien hiukan enemmän lainaa ja teetin uuden, upean keittiön.) Aion myydä sijotusasunnon, kun nykyiset kivat vuokralaiset lähtevät. Silloin lainan määrä laskee puoleen ja laina-aika samoin.



Olen tyytyväinen myös tähän. Vuokralla oli ihanaa, mutta nyt on vielä mukavampaa, kun tiedän, että todennäköisesti saan asua tässä niin kauan kuin jalat kantavat. Asumiskulumme yli tuplaantuivat, mutta meillä on siihen varaa. Korkojen nousuunkin olemme varautuneet.



Jos joudun esimerkiksi työttömäksi pitkäksi ajaksi tai sairastun vakavasti, joudumme myymään kotimme ja muuttamaan pienempään. Siinä tilanteessa voi sitten vain todeta, että se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti. Niin kauan kuin pystyn, asun hyvin.

Asumme nyt rivarikolmiossa, maksamme lainaa+korkoja+ yhtiövastiketta saman verran mitä maksaisimme vuokraa vastaavasta.



Olemme pitäneet lyhennykset tarkoituksella pienenä, jotta elämänlaatu ei kärsi.



Alamme kohta rakentamaan ja kun myymme tämän asunnon, olemme " säästäneet" 40000¿, jos olisimme asuneet vuokralla, olisimme joutuneet kituuttamaan, että olisimme saaneet saman säästöön.



Samalla lailla voisi kikkailla pitemmästikin esim. ostaa ensiasunnoksi yksiön, asuu siinä pari vuotta ja maksaa lainaa pois. Myy sitten asunnon voitolla ja siitä saakin käsirahat kaksioon asuu siinä taas pari vuotta ja myy pois, ostaa kolmion jne. Sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, voikin alkaa samalla tyylillä vaihtamaan pienempään ja voittorahat voi sitten käyttää ihan mihin haluaa.

esim. tampereella pyörii samat asunnot kuukaudesta toiseen myytävänä, hinta vaan tippuu koko ajan eikä kaupaksi mene.

Siksi meillä on puolen miljoonan arvoinen omakotitalo arvostetulla alueella Helsingissä. Laina on valtava, mutta suurituloisina pystymme sen hoitamaan ja rahaa jää kohtuullisesti elämiseen. Monet kauhistelevat ratkaisuamme, mutta me rakastamme taloamme ja pihaamme ja nautimme elämästämme, vaikka maksamme valtavat summat pankille. Tämä on meidän harkittu päätöksemme.

Eli tuottoa ei tule... Toki pientä kivaa, matkoja yms. voi tehdä matkan varrella.



Nim. ensimmäinen omistusasunto isolla velalla ja omilla säästöillä 23 v., nyt 45 v. ja lähes velaton iso rivari!

25.01.2006 -- Uusien asuntolainakorkojen kohoaminen on herättänyt monenlaista keskustelua viime aikoina. Sampo Pankin pääekonomisti Lauri Uotilan mukaan syytä vakavaan huolestumiseen ei kuitenkaan ole.

Euroopan keskuspankki näyttäisi olevan huolissaan inflaatiosta, jonka vuoksi rahamarkkinoilla odotetaan keskuspankilta vielä pientä kiristystä lähikuukausina. Euriborkorot ovat jo ennakkoon kohonneet näiden odotusten mukaisiksi, joten todennäköisesti euriborit pysyvät alle kolmessa prosentissa tänäkin vuonna. Asuntolainojen koroille se merkitsisi noin 3,5 prosentin lukemia. Keskiverto suomalaiselle tämä on vielä matalien korkojen aikaa, koska tulommekin kasvavat ainakin tuon 3,5 prosentin verran.



Taloushistoria on osoittanut, että korkeat korot ovat seurausta nopeasta inflaatiosta tai syvästä ulkomaankaupan alijäämästä. Näitä kumpaakaan ei ole näköpiirissä euroalueella, joten korot pysyvät matalina lähivuosinakin. Toki asuntolainan korot voivat jossain vaiheessa nousta nykyisistä vähän yli kolmesta prosentista 4-5 prosentin haarukkaan, mutta eivät juuri tuota korkeammaksi ainakaan muutamaan vuoteen. Lisäksi on mahdollista, että korot voivat uudelleen alentuakin.



New Yorkin alavireisestä osakekaupasta huolimatta Yhdysvaltojen talouskasvu jatkuu kohtalaisena tänäkin vuonna. Tosin dollari saattaa heikentyä ja jarruttaa osaltaan Suomen vientimahdollisuuksia. Onneksemme talouskehitys säilyy kuitenkin erittäin nopeana lähinaapurissamme Venäjällä sekä kauempana Aasian maissa. Suomen talousnäkymät ovat melko valoisat, koska kotitalouksien kulutuskysyntä jatkaa nousuaan paranevan ostovoiman varassa.



Asuntojen myyntihinnat alenevat selvästi vain silloin, jos lainakorot nousevat oikein reippaasti ja työttömyys lisääntyy nopeasti. Näitä ei Suomessa ole näköpiirissä, joten ¿hintakuplan puhkeamista¿ ei tarvitse pelätä. Muistettakoon myös, että nykyiset asuntohinnat ovat suhteessa tulotasoomme sittenkin huomattavasti alemmat kuin asuntomarkkinoiden kriisivuosina 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa.



Lauri Uotila

Pääekonomisti, Sampo Pankki

a) Emme tiedä, kuinka kauan haluamme asua tällä paikkakunnalla ja mistä haluaisimme pitempiaikaisen asunnon. Vuokra-asunnosta on helppo muuttaa ja on helppo etsiä uusi. Ei olisi järkeä muuttaa asuntoon, jota pitäisi ehkä vuoden tai kaksi.

b) Haluamme asua kaupungin keskustassa ja kävelymatkan päässä työpaikasta ja kaupoista. Kaupungeissa, joissa olemme asuneet, on ja on ollut tosi kallis hintataso, asuntojen hinnat todella korkeita = ei varaa. Vuokramme on kohtuullinen.

c) Vain toinen meistä käy töissä ja tienaa. Ei ole varaa isoihin asumiskuluihin tinkimättä elintasosta ja matkoista. Hyvinvointimme perustuu suurelta osin siihen, että saa rentoutua aika useinkin ulkomaanmatkoilla. Emme ole valmiita elämään penniä venyttäen, vaan on oltava kohtuullisesti rahaa käyttökuluihin.

d) Tykkäämme asua helposti ja vuokra-asunnossa on helpompi asua kuin omistusasunnossa, kun kaikki remontit ja huoltojutut hoituvat automaattisesti.

e) Meillä ei ole lapsia, joten voidaan asua helposti kaupungissa. Vaikka olisikin lapsia, en ajattelisi niin, että pitäisi lapsille jäädä jotain perinnöksi. Ei meillekään vanhemmilta paljon perintöjä jää, eikä niitä odoteta tai kaivata.

f) Asuntojen hinnat ja lainojen kiskurikulut oksettavat. Toki vuokralla asuminen kuuluu kapitalistiseen systeemiin, mutta asuntojen hinnat ja korot tuntuvat niin kamalalta kiskonnalta, ettei tee mieli mennä siihen systeemiin mukaan.

myin pikkuisen yksiöni pois 30 000 euron voitolla (käteen jäänyt osuus). se oli ihan kiva pesämuna suurempaan asuntoon.

Itse olen ostanut aikoinaan yksiön, sitten kaksion, nyt asumme kolmiossa, mikä on se perinteinen ja kivuttomin tapa ryhtyä omistusasujaksi. Minun luonteelleni ei missään tapauksessa sopisi 150 000 euron laina, yöunet menisivät ja vatsahaava iskisi.



Pitkällä tähtäimellä ja veroedun huomioon ottaen omistusasuminen on yleensä taloudellisesti kannattavaa (asunnonvuokraus ei muuten olisi kannattavaa liiketoimintaa), mutta ei se silti sovi kaikille.

Jokainen sijoittamisesta vähänkään tietävä tietää, että mikä tahansa sijoitus sisältää riskin. Pitkällä tähtäimellä omistusasuminen on yleensä kannattavaa. Sen sijaan mikään ei takaa, että tänään ostamasi asunto tuottaa penninkään voittoa jos myyt sen vuoden tai kahden päästä.



Toteutuneet pikavoitot eivät tarkoita, että niin käy aina. Matalat korot ovat saaneet monet ottamaan ylisuuria lainoja.

Joskus 15v sitten yksiöni arvo putosi kolmanneksella. Tietysti hinnat olivat sitä ennen nousseet ja nousivat taas sen jälkeen.

eikö korot olet muka hukkaan heitettyä rahaa? Jos maksat korkoja 100 000 e ja sillä rahalla mieluummin tarjoat perheeelleesi matkoja tai mitä nyt kukakin haluaa niin sekinkö on hukkaan heitetty?

Vasta yli 200 000 lainat on suuria. Johtunee siitä, ettei perheasuntoja täällä Helsingissä saa paljoakaan alle 150 000 eurolla. Eli se 150-200 000 on tavallisen, ei ökyasunnon) hinta.

Jos voin nyt maksaa n. saman verran omasta lainanlyh+korot+vastike kuin maksaisin vuokraa, niin miksi en niin tekisi, koska nyt voin vaikka myydä asunnon joskus ja saan siitä ne rahat käytettäväksi vaikkapa matkustamiseen. Siltikin joka kuukausi on jäänyt saman verran rahaa käteen kuin vuokralla asuessa eli voin matkustella myös lainanmaksuaikana.

Vierailija:

eikö korot olet muka hukkaan heitettyä rahaa? Jos maksat korkoja 100 000 e ja sillä rahalla mieluummin tarjoat perheeelleesi matkoja tai mitä nyt kukakin haluaa niin sekinkö on hukkaan heitetty?

Eli pienikin perheasunto maksaa sen verran, että korko+lyhennys+vastike on paljon enemmän kuin mitä vuokraa maksaisi kuussa.