Lue keskustelun säännöt.
Tuleva leikkaus ja nukutus. Nukutus pelottaa järkyttävästi!
22.04.2020 |
Mut on lapsena kerran nukutettu, mutten muista siitä juuri mitään. (Tästä noin 20v aikaa)
Mulla on 2kk kuluttua leikkaus, jossa mut nukutetaan. Oon nukutuksesta ihan kauhuissani, vaikka lääkäri kertoi sen olevan lähes riskitön.
Pelkään silti etten herääkään nukutuksen jälkeen, tai tapahtuu jokin muu komplikaatio. Oon aina luullut, että nukutus sisältää _paljon_ riskejä. Oliko riskejä 20v sitten enemmän ja nykyään se on ihan piece of cake?
Kommentit (69)
Monen mielestä nukutus on kivaa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännitys on luonnollista, mutta ei kannata liikaa murehtia. Tulet elektiiviseen leikkaukseen, perehdymme taustoihisi ja erilaisiin labratuloksiin jo ennen kun tulet saliin, tiedämme siis sinusta jo paljon ennen kuin edes tapaamme. Hätäleikkaukset ovat eri asia, niissä on hätä. Nukutus tehdään hallitusti, seuraamme vointiasi tauotta, reagoimme kaikkiin muutoksiin ja pyrimme pitämään elimistön toiminnat normaaleissa huomioiden kuitenkin anestesian tavalliset vaikutukset elimistöön. Uni tulee nopeasti, unesta et herää ennen kuin haluamme sinun heräävän. Et ole hetkeäkään ilman seurantaa, anestesiasairaanhoitaja on luonasi koko ajan ja lääkäri mukana salissa paljon, tarvittaessa vaikka lähes koko ajan. Nukutuksesta kyllä heräät, ei ole vielä tullut vastaan Ruususia jotka vain jatkavat nukkumistaan :). Olet hyvissä käsissä, me pidämme sinusta huolta. Seuraavat muistikuvat sinulla onon varmasti heräämöstä, jossa vointia seurataan yhä.
T. anest.sh
Olipas luottamusta herättävä kommentti! Muistan kun minut leikattiin ja nukutettiin noin 30v sitten, heräämössä oli todella paha olla, olo oli hikinen ja tunkkainen ja tuntui kuin ei happea saisi. Olisin halunnut happea, mutta olin niin puolitajuton että en osannut sitä pyytää, valittelin ja liikehdin, ilmeisesti lääkäri kysyi onko kipuja, saman tien meni taju, eli varmaankin suoneen iskettiin kipulääkettä. En ollut kipeä, kaipasin viileää happea. Toivottavasti nykyään sitä saa pyytämättäkin. Lisäksi minulla on ollut rytmihäiriöitä ainakin 25v ja viimeksi kun jouduin operaatioon halusin sen puudutuksessa enkä nukutuksessa koska ne rytmihäiriöt ei näy missään sydänkäyrissä koskaan. Eli ei teillä ole kaikkea tietoa potilaista siellä leikkaussalissakaan. Vielä yksi asia jonka haluan sanoa teille ammattilaisille (joka toivottavasti olet, etkä trolli) että kertokaa potilaalle missä tilanteessa ja missä kunnossa hän oletettavasti herää heräämössä, onko letkuissa, piuhoissa, maskeissa tms, kipuja, muita tuntemuksia. Sekin rauhoittaa jos potilas pelkää.
En tiedä miten on toimittu 30v sitten. Nykyään kipua hoidetaan niin anestesin aikana kuin heräämössä. Kipuun voidaan varautua riippuen toimenpiteestä esim epiduraalipuudutuksella (tämä ei ole vain synnytyksiä varten). Suonensisäisiä kipulääkkeitä saa heräämössä ja niitä jopa ajoittain tyrkytetään jottei kipu pääse lyömään läpi. Kipulääkkeitä on paljon erilaisia. Tarvittaessa potilaalle voidaan jo leikkauksessa laittaa erilaisia haavapuudutuksia, lihaspuudutuksia tai haavapuudutuskatetreja. Tarvittaessa myös tehdään kipulääkepumppu josta potilas voi itse annostella asetettujen rajojen mukaan. Itse leikkaussalikipulääkkeitä ei anneta koska hengityslaman riski on suuri, siksi nukutuksen aikana annettavat lääkkeet ovat erilaisia kuin heräämisen jälkeiset. Potilaalle myös kerrotaan kivunhoidosta ja myös se, että jos tavallisilla kipulääkkeillä (iv, im, po) kipua ei saada hallintaan, on myös keinoja koittaa muita vaihtoehtoja. Täyttä kivuttomuutta/tunnottomuutta ei haeta vaan käytetään juuri termiä "kipu hallinnassa". Toki useat potilaat ovat täysinkin kivuttomia. Kipu on yksilökohtaista ja niin on myös sen hoito. Kipua siis kyllä hoidetaan.
Potilas on lisähapella käytännössä koko ajan lukuunottamatta siirtoa salista heräämöön ja silloinkin jos tarvetta. Heräämössä potilaalle laitetaan ensimmäisenä happimaski, joko 35 % tai suurempiprosenttinen. Jotkut pärjäävät happiviiksillä jo alusta alkaen. Piuhoja on lähtökohtaisesti suonensisäiset nestelinjat, niitä voi olla useampia. Sen lisäksi löytyy verenpainemittaus (joko arteriakanyyli tai tavallinen NIBP), ekg-seuranta, saturaatioseuranta ja riippuen potilaasta& toimenpiteestä virtsakatetri. Nämä ovat näitä "peruspiuhoja".
Mitä tulee rytmihäiriöihin, niiden hoito ja seuranta toki on haastavaa jos niitä ei missään ole näkynyt eikä ole tiedossa minkälaisista rytmihäiriöistä on kyse. Rytmihäiriöt ovat kuitenkin yleisiä nukutuksen aikana, harvoin ne eskaloituvat vaarallisiksi ja jos niin käy, reagoidaan asiaan. Potilas on jatkuvassa seurannassa. Joissain tapauksissa puudutus on parempi vaihtoehto jos itse leikkaus sen sallii ja potilas on sen kaltainen, että se onnistuu. Hyviä puolia on kummassakin, sekä yassa että puudutuksissa.
Nyt taukoni loppui niin lähden istumaan leveällä per seelläni ja vinkumaan palkasta!
T. myös anestesiahoitaja
U L I. U L I.
Mä pelkään myös nukutusta. Jouduin onnettomuuden jälkeen useisiin leikkauksiin ja nukutettiin siis vuosien aikana useasti. Mitään ongelmia ei koskaan ollut mutta olin niin onnellinen kun mut vuosi sitten taas leikattiin ja sain olla hereillä koko leikkauksen ajan. Oli kiva päästä lähtemään kahvin ja leivän jälkeen kotiin saman tien!
Kaikki on muuttunut hurjasti. Ensimmäisen kerran minut nukutettiin lapsena. Silloin käytettiin maskia, jossa olevaan kankaaseen tiputettiin nukutusainetta (eetteriä?). Se haisi kamalalle, ja herättyä oksetti rajusti.
Seuraavalla kerralla oli myös maski, mutta nukutusaine oli eri. Seuraava kokemus oli tippaletkun kautta annettu aine, ja sen leviämisen tunsi käsivarressa, ja sitä ikäänkuin putosi jonnekin syvyyteen, ja taju meni vasta sen jälkeen.
Viimeisin kokemus on viime syksyltä, ja sitä nukutusaineen annistelua en tajunnut. Nukkumatti tuli kertalaakista. Viimeisimmässä leikkauksessa oli myös sellainen laite, joka rekistetöi unen syvyyttä.
Voit luottaa hoitohenkilökunnan ammattitaitoon ja mennä leikkaukseen rauhallisin mielin. Leikkaus on kuitenkin aina riski, mutta ei kannata panikoida etukäteen. Pyydä sellainen esilääkitys, että voit olla jännittämättä.
Minä olin ihan paniikissa ennen nukutusta. En nukahtanut niin nopeasti kuin olisi pitänyt, koska muistan että ympärillä ihmeteltiin että eikö se nyt nukahda. Pulssi hakkasi pelkäsin kuollakseni. Nukkuminen ja jälkitila oli ok mutta se alkuhetki ei ollut mukava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on nukutettu vain kerran, olin lapsi. Menin jo esilääkityksestä täysin tutkalle, ei mitään muistikuvia sen jälkeen. Luin aku ankkaa ja sitten oli pakko alkaa nukkumaan. En muista myöskään heräämöstä yhtään mitään. Ja nukutti edelleen illalla ja muistan kun isän kanssa lähdettiin kotiin ja halusin vaan nukkua, en kävellä tai lähteä autolle. Taisin kotonakin painua heti takaisin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa toki kysyä leikkaavalta lääkäriltä, olisiko mahdollista tehdä leikkaus sinun ollessa hereillä. Itse kysyin ja se onnistuikin. Toki olin hyyyyvin lääkittynä, mutta hereillä koko operaation ajan ja toipuminen sujui todella nopeasti.
Tämä olisi mahdollista, ja luulinkin että vain lapset nukutetaan tätä varten. Lääkäri kuitenkin suositteli mulle nukutusta.
Jos ehdottomasti haluan, leikkaus voidaan tehdä puudutuksessa, mutta oon jo mielessäni päätynyt nukutukseen, kun lääkäri sitä vaihtoehtoa suositteli ja perusteli hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edesmennyt elokuvaohjaaja Ingvar Bergman sanoi, että nukutuksen jälkeen hän pääsi kuolemanpelostaan.
Se nukutuksen hetki on kuin silmänräpäys. Menee humauksessa.
Olen saanut kahvia heti ylösnoustessani ja siirtyessäni heräämöstä viereiseen tilaan, jossa elintarvikkeita tarjolla. Kerran toivat kupillisen pyynnöstäni jopa heräämöön vuoteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki menisi hyvin jos sairaanhoitajat tekisivät työnsä eivätkä vinkuisi
Paskempi tsägä sitten jos nukutus menee pieleen ja tunnetkin kaiken kun sinua leikellään, etkä voi liikkua tai sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä heräsin leikkauksen jälkeen teholta ja mitään kahvia en saanut. ☹️
Ei kukaan heräämössä kahvia saa, puhu paskaa. Ei edes huoneessa heti leikkauksen jälkeen.
Päiväkirurgiassa saa. Pääsee myös heti kun herää käyttämään kännykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä heräsin leikkauksen jälkeen teholta ja mitään kahvia en saanut. ☹️
Ei kukaan heräämössä kahvia saa, puhu paskaa. Ei edes huoneessa heti leikkauksen jälkeen.
Päiväkirurgiassa saa. Pääsee myös heti kun herää käyttämään kännykkää.
Niin, jos pystyy! Olin nielurisaleikkauksen jäljiltä aivan sekaisin ja kovissa kivuissa. Kotiin vaan olis pitänyt lähteä. Minulla ei ollut saattajaa koska ei vaan ollut! Kyllä kohdeltiin kuin rikollista. Hoitajat oli tämän takia erittäin inhottavia, luvatta kaivoivat laukustani henkkaria "onko tämä edes se ihminen joka väittää olevansa", vaikka olin tietysti henkkarit näyttänyt jo mennessä luukulla. Yksi sanoi että jos saattajaa ei ole, "tämä on sitten poliisiasia".
Siinä että puolikuollut olisi annettu kenen tahansa saattajan matkaan ei tietenkään ollut mitään laitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskempi tsägä sitten jos nukutus menee pieleen ja tunnetkin kaiken kun sinua leikellään, etkä voi liikkua tai sanoa mitään.
Riippuu mitä leikataan. Joissakin leikkauksissa käytetään myös leikkauasalueella puudutetta loppuvaiheessa.
Olen itse herännyt kesken leikkauksen, mutta en tuntenut kipua puudutteen ansiosta, vain työskentelyn alueella. Myös selkäydinpuudutuksessa leikattu, ei paha kokemus.
Pyysivät laskemaan kymmenestä alaspäin...taisin päästä seitsemään jonka jälkeen seuraava muistikuva heräämöstä. Olo oli mukava paitsi että päästyäni osastolle oksensin kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännitys on luonnollista, mutta ei kannata liikaa murehtia. Tulet elektiiviseen leikkaukseen, perehdymme taustoihisi ja erilaisiin labratuloksiin jo ennen kun tulet saliin, tiedämme siis sinusta jo paljon ennen kuin edes tapaamme. Hätäleikkaukset ovat eri asia, niissä on hätä. Nukutus tehdään hallitusti, seuraamme vointiasi tauotta, reagoimme kaikkiin muutoksiin ja pyrimme pitämään elimistön toiminnat normaaleissa huomioiden kuitenkin anestesian tavalliset vaikutukset elimistöön. Uni tulee nopeasti, unesta et herää ennen kuin haluamme sinun heräävän. Et ole hetkeäkään ilman seurantaa, anestesiasairaanhoitaja on luonasi koko ajan ja lääkäri mukana salissa paljon, tarvittaessa vaikka lähes koko ajan. Nukutuksesta kyllä heräät, ei ole vielä tullut vastaan Ruususia jotka vain jatkavat nukkumistaan :). Olet hyvissä käsissä, me pidämme sinusta huolta. Seuraavat muistikuvat sinulla on varmasti heräämöstä, jossa vointia seurataan yhä.
T. anest.sh
Olipas luottamusta herättävä kommentti! Muistan kun minut leikattiin ja nukutettiin noin 30v sitten, heräämössä oli todella paha olla, olo oli hikinen ja tunkkainen ja tuntui kuin ei happea saisi. Olisin halunnut happea, mutta olin niin puolitajuton että en osannut sitä pyytää, valittelin ja liikehdin, ilmeisesti lääkäri kysyi onko kipuja, saman tien meni taju, eli varmaankin suoneen iskettiin kipulääkettä. En ollut kipeä, kaipasin viileää happea. Toivottavasti nykyään sitä saa pyytämättäkin. Lisäksi minulla on ollut rytmihäiriöitä ainakin 25v ja viimeksi kun jouduin operaatioon halusin sen puudutuksessa enkä nukutuksessa koska ne rytmihäiriöt ei näy missään sydänkäyrissä koskaan. Eli ei teillä ole kaikkea tietoa potilaista siellä leikkaussalissakaan. Vielä yksi asia jonka haluan sanoa teille ammattilaisille (joka toivottavasti olet, etkä trolli) että kertokaa potilaalle missä tilanteessa ja missä kunnossa hän oletettavasti herää heräämössä, onko letkuissa, piuhoissa, maskeissa tms, kipuja, muita tuntemuksia. Sekin rauhoittaa jos potilas pelkää.
En tiedä miten on toimittu 30v sitten. Nykyään kipua hoidetaan niin anestesin aikana kuin heräämössä. Kipuun voidaan varautua riippuen toimenpiteestä esim epiduraalipuudutuksella (tämä ei ole vain synnytyksiä varten). Suonensisäisiä kipulääkkeitä saa heräämössä ja niitä jopa ajoittain tyrkytetään jottei kipu pääse lyömään läpi. Kipulääkkeitä on paljon erilaisia. Tarvittaessa potilaalle voidaan jo leikkauksessa laittaa erilaisia haavapuudutuksia, lihaspuudutuksia tai haavapuudutuskatetreja. Tarvittaessa myös tehdään kipulääkepumppu josta potilas voi itse annostella asetettujen rajojen mukaan. Itse leikkaussalikipulääkkeitä ei anneta koska hengityslaman riski on suuri, siksi nukutuksen aikana annettavat lääkkeet ovat erilaisia kuin heräämisen jälkeiset. Potilaalle myös kerrotaan kivunhoidosta ja myös se, että jos tavallisilla kipulääkkeillä (iv, im, po) kipua ei saada hallintaan, on myös keinoja koittaa muita vaihtoehtoja. Täyttä kivuttomuutta/tunnottomuutta ei haeta vaan käytetään juuri termiä "kipu hallinnassa". Toki useat potilaat ovat täysinkin kivuttomia. Kipu on yksilökohtaista ja niin on myös sen hoito. Kipua siis kyllä hoidetaan.
Potilas on lisähapella käytännössä koko ajan lukuunottamatta siirtoa salista heräämöön ja silloinkin jos tarvetta. Heräämössä potilaalle laitetaan ensimmäisenä happimaski, joko 35 % tai suurempiprosenttinen. Jotkut pärjäävät happiviiksillä jo alusta alkaen. Piuhoja on lähtökohtaisesti suonensisäiset nestelinjat, niitä voi olla useampia. Sen lisäksi löytyy verenpainemittaus (joko arteriakanyyli tai tavallinen NIBP), ekg-seuranta, saturaatioseuranta ja riippuen potilaasta& toimenpiteestä virtsakatetri. Nämä ovat näitä "peruspiuhoja".
Mitä tulee rytmihäiriöihin, niiden hoito ja seuranta toki on haastavaa jos niitä ei missään ole näkynyt eikä ole tiedossa minkälaisista rytmihäiriöistä on kyse. Rytmihäiriöt ovat kuitenkin yleisiä nukutuksen aikana, harvoin ne eskaloituvat vaarallisiksi ja jos niin käy, reagoidaan asiaan. Potilas on jatkuvassa seurannassa. Joissain tapauksissa puudutus on parempi vaihtoehto jos itse leikkaus sen sallii ja potilas on sen kaltainen, että se onnistuu. Hyviä puolia on kummassakin, sekä yassa että puudutuksissa.
Nyt taukoni loppui niin lähden istumaan leveällä per seelläni ja vinkumaan palkasta!
T. myös anestesiahoitaja
Työajalla kirjoittelee tänne?!
Se nukahtaminen on kyllä niin salamannopeata, että siitä ei ehdi jäämään juuri mitään muistikuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä heräsin leikkauksen jälkeen teholta ja mitään kahvia en saanut. ☹️
Ei kukaan heräämössä kahvia saa, puhu paskaa. Ei edes huoneessa heti leikkauksen jälkeen.
Päiväkirurgiassa saa. Pääsee myös heti kun herää käyttämään kännykkää.
Niin, jos pystyy! Olin nielurisaleikkauksen jäljiltä aivan sekaisin ja kovissa kivuissa. Kotiin vaan olis pitänyt lähteä. Minulla ei ollut saattajaa koska ei vaan ollut! Kyllä kohdeltiin kuin rikollista. Hoitajat oli tämän takia erittäin inhottavia, luvatta kaivoivat laukustani henkkaria "onko tämä edes se ihminen joka väittää olevansa", vaikka olin tietysti henkkarit näyttänyt jo mennessä luukulla. Yksi sanoi että jos saattajaa ei ole, "tämä on sitten poliisiasia".
Siinä että puolikuollut olisi annettu kenen tahansa saattajan matkaan ei tietenkään ollut mitään laitonta.
Miksi tätä alapeukutetaan? Kokemus oli muutenkin todella hirveä, ja hoitajien kohtelu aiheutti jonkinlaisen trauman, vaikka en muuten mikään itkupilli olekaan.
Jos sulla on MTHFR-geenin mutaatio, niin nukutus voi kai olla iso riski. Tuo on aika yleinen. Englanniksi löytyy enemmän tietoa.
En tiedä miten on toimittu 30v sitten. Nykyään kipua hoidetaan niin anestesin aikana kuin heräämössä. Kipuun voidaan varautua riippuen toimenpiteestä esim epiduraalipuudutuksella (tämä ei ole vain synnytyksiä varten). Suonensisäisiä kipulääkkeitä saa heräämössä ja niitä jopa ajoittain tyrkytetään jottei kipu pääse lyömään läpi. Kipulääkkeitä on paljon erilaisia. Tarvittaessa potilaalle voidaan jo leikkauksessa laittaa erilaisia haavapuudutuksia, lihaspuudutuksia tai haavapuudutuskatetreja. Tarvittaessa myös tehdään kipulääkepumppu josta potilas voi itse annostella asetettujen rajojen mukaan. Itse leikkaussalikipulääkkeitä ei anneta koska hengityslaman riski on suuri, siksi nukutuksen aikana annettavat lääkkeet ovat erilaisia kuin heräämisen jälkeiset. Potilaalle myös kerrotaan kivunhoidosta ja myös se, että jos tavallisilla kipulääkkeillä (iv, im, po) kipua ei saada hallintaan, on myös keinoja koittaa muita vaihtoehtoja. Täyttä kivuttomuutta/tunnottomuutta ei haeta vaan käytetään juuri termiä "kipu hallinnassa". Toki useat potilaat ovat täysinkin kivuttomia. Kipu on yksilökohtaista ja niin on myös sen hoito. Kipua siis kyllä hoidetaan.
Potilas on lisähapella käytännössä koko ajan lukuunottamatta siirtoa salista heräämöön ja silloinkin jos tarvetta. Heräämössä potilaalle laitetaan ensimmäisenä happimaski, joko 35 % tai suurempiprosenttinen. Jotkut pärjäävät happiviiksillä jo alusta alkaen. Piuhoja on lähtökohtaisesti suonensisäiset nestelinjat, niitä voi olla useampia. Sen lisäksi löytyy verenpainemittaus (joko arteriakanyyli tai tavallinen NIBP), ekg-seuranta, saturaatioseuranta ja riippuen potilaasta& toimenpiteestä virtsakatetri. Nämä ovat näitä "peruspiuhoja".
Mitä tulee rytmihäiriöihin, niiden hoito ja seuranta toki on haastavaa jos niitä ei missään ole näkynyt eikä ole tiedossa minkälaisista rytmihäiriöistä on kyse. Rytmihäiriöt ovat kuitenkin yleisiä nukutuksen aikana, harvoin ne eskaloituvat vaarallisiksi ja jos niin käy, reagoidaan asiaan. Potilas on jatkuvassa seurannassa. Joissain tapauksissa puudutus on parempi vaihtoehto jos itse leikkaus sen sallii ja potilas on sen kaltainen, että se onnistuu. Hyviä puolia on kummassakin, sekä yassa että puudutuksissa.
Nyt taukoni loppui niin lähden istumaan leveällä per seelläni ja vinkumaan palkasta!
T. myös anestesiahoitaja