Tuleva leikkaus ja nukutus. Nukutus pelottaa järkyttävästi!

Mua pelotti myös nukuttaminen. Takana on monta vuotta sitten tilanne, jossa jouduin onnettomuuteen ja se oli hätäleikkauksineen todella pelottava juttu, meinasin tukehtua just kun nukuttivat ja se pelko jäi muistiin.

Tammikuussa oli ihan tavallinen pieni leikkaus, mutta nukutus pelotti ihan hirveesti! Kerroin siitä osastolla hoitajalle ja anestesialääkäri tai -hoitaja kävi mun luona juttelemassa. Se helpotti paljon ja se kun sain jo aamulla osastolla jotain esilääkitystä, joka rauhoitti. Pyysin vielä, että kertoisivat salin henkilökunnalle, että pelkään. Kun mut vietiin saliin, siinä ei kiirehditty, vaan kaikki kerrottiin mitä siinä tapahtui, aloin mennä paniikkiin vähän ja yksi hoitaja piti kädestä, puhui lempeästi ja sitten sitä olikin jo unessa. Kun herättelivät, sanoivat heti, että kaikki meni hyvin ja täällä olet taas. Olin niin kiitollinen, että ottivat tosissaan mut. Hävetti myös, että tällainen +40v on ihan paniikissa, mutta sain paljon tukea kun kehtasin vaan sitä pyytää. Sanoivat myös, että moni pelkää, ikään tai sukupuoleen katsomatta, eikä siinä ole mitään hävettävää. Apua kannattaa pyytää! Pyydä sinäkin! Tsemppiä sulle leikkaukseen :)

Sen kerran kun minut on leikattu, en saanut sitä rauhoittavaa esilääkitystä läheskään tarpeeksi, ei tuntunut oikein missään. Pulssi oli kiivas ja siitä piti oikein tehdä numero leikkaussalissa, jotta sain vielä hermostuneemman olon. Se anestesialääkäriukko sanoi katsoneensa papereistani painoni tjs. ja sen mukaan antanut. No eipä laskelmat toimineet, yhtä tyhjän kanssa.

Nukutus on mun mielestä miellyttävä kokemus. Neljä kertaa olen ollut nukutettuna. Kerran oli laitettu joku hengitysjuttu ja otettu ennen heräämistä pois, tiesin siitä, että kurkku tuntui karhealta ja lääkäri kertoi syyn. Nukutuslääkärit ja hoitajat on olleet kivoja. Kerran itkin toimeenpiteen syyn takia ennen kuin nukahdin, lohduttelivat ja sitten hups uneen vaan. Jos kuoleminen on samanlaista kuin nukutus niin ei pelota yhtään.

Mä muistan oman nukutuseni. Ne hoitajat ympärillä rauhoittelivat paljon, mutta muistan itse kun oli leikkaus aamulla, että halusin vaan nukahtaa nopeasti. Väsytti niin perkeleesti.. Ja nopeasti se tapahtui. Taisin nähdä jotain unta nukutuksen aikana tai herätessä, kun muistan hakanneeni sitä sormea, jossa mulla oli joku vekotin vasten sängyn metallisänkyä ja hoitaja tuli siihen vierelle. Herätessä vielä maailma vähän pyöri vielä, mutta nopeasti se meni. 

Ei tarvitse pelätä. Se on oikeasti melkeinpä mukava tunne, tipahtaa uneen niin ettet huomaakaan. Mulle hoitaja sanoi ennen nukutusta, että ajattele hauskoja juttuja, tai sellaisia asioita mistä tykkäät, koska ne ajatukset otat heräämöön mukaan. En tiedä kuinka pitkälle tuo on totta, mutta itse heräsin hyväntuulisena ja melkein naureskellen :D

Vierailija kirjoitti:

Jännitys on luonnollista, mutta ei kannata liikaa murehtia. Tulet elektiiviseen leikkaukseen, perehdymme taustoihisi ja erilaisiin labratuloksiin jo ennen kun tulet saliin, tiedämme siis sinusta jo paljon ennen kuin edes tapaamme. Hätäleikkaukset ovat eri asia, niissä on hätä. Nukutus tehdään hallitusti, seuraamme vointiasi tauotta, reagoimme kaikkiin muutoksiin ja pyrimme pitämään elimistön toiminnat normaaleissa huomioiden kuitenkin anestesian tavalliset vaikutukset elimistöön. Uni tulee nopeasti, unesta et herää ennen kuin haluamme sinun heräävän. Et ole hetkeäkään ilman seurantaa, anestesiasairaanhoitaja on luonasi koko ajan ja lääkäri mukana salissa paljon, tarvittaessa vaikka lähes koko ajan. Nukutuksesta kyllä heräät, ei ole vielä tullut vastaan Ruususia jotka vain jatkavat nukkumistaan :). Olet hyvissä käsissä, me pidämme sinusta huolta. Seuraavat muistikuvat sinulla on varmasti heräämöstä, jossa vointia seurataan yhä.

T. anest.sh

Olipas luottamusta herättävä kommentti! Muistan kun minut leikattiin ja nukutettiin noin 30v sitten, heräämössä oli todella paha olla, olo oli hikinen ja tunkkainen ja tuntui kuin ei happea saisi. Olisin halunnut happea, mutta olin niin puolitajuton että en osannut sitä pyytää, valittelin ja liikehdin, ilmeisesti lääkäri kysyi onko kipuja, saman tien meni taju, eli varmaankin  suoneen iskettiin kipulääkettä. En ollut kipeä, kaipasin viileää happea. Toivottavasti nykyään sitä saa pyytämättäkin. Lisäksi minulla on ollut rytmihäiriöitä ainakin 25v ja viimeksi kun jouduin operaatioon halusin sen puudutuksessa enkä nukutuksessa koska ne rytmihäiriöt ei näy missään sydänkäyrissä koskaan. Eli ei teillä ole kaikkea tietoa potilaista siellä leikkaussalissakaan. Vielä yksi asia jonka haluan sanoa teille ammattilaisille (joka toivottavasti olet, etkä trolli) että kertokaa potilaalle missä tilanteessa ja missä kunnossa hän oletettavasti herää heräämössä, onko letkuissa, piuhoissa, maskeissa tms, kipuja, muita tuntemuksia. Sekin rauhoittaa jos potilas pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään riskejä.

Putoat heti. Ja heräät sitten

Näin kävi minullekin. Tuijotin kattoa ja ajattelin, että milloinka tajunta häipyy.

No..se oli SNAP, sekunnissa.

Heräsin siihen, että hoitaja toi kahvia.

Suomessa osataan nämä asiat.

Hyi, ahdistusta ja pelkoa lisäävä viesti.

Tottakai jokaisessa nukutuksessa on riski.

Faktojen tutkaileminen ja riskien punnitseminen voi auttaa liventämään pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää. Valtaosa herää nukutuksesta.

>valtaosa

Nukuttaminen on ihan jees. Itse pelkäsin sitä ennen muinoin niin paljon, että lykkäsin vuosikausia yhtä kiireetöntä operaatiota. Sitten sairastuin vakavasti ihan muuhun sairauteen, ja oli pakko leikata monta kertaa. Sen jälkeenkin on tehty useampi leikkaus, joihin on nukutettu.

Joka kerta on mennyt hyvin. Yhden kerran taisi olla hieman pahoinvointia heräämisen jälkeen, mutta ei se kauan kestänyt.

Muistaakseni olen joka kerta saanut ennen nukuttamista joko salissa tai jo valmistelutilan puolella suoraan suoneen rentouttavaa lääkettä, josta tulee ihan huippu letkeä fiilis. :) Siinä kohdassa viimeistään lakkaa pelottamasta. Minulta on myös yleensä kysytty, että jännittääkö, ja rentotuttavaa lääkettä on tarjottu sen mukaan.

Nukutusta ei kannata pelätä, mulla leikattiin umpilisäke jo tulehtuneessa tilassa joskus 90 luvulla ja ne kivut oli niin järkyttävät että aloin uskomaan helvettiin koska jos se on olemassa niin mulle se olisi siinä.

No itse homma meni niin kuin joku jo kommentoi lääke tippaan ja sitten sanottiin että kohta tuoksuu hiukan kumi kun maski laitetaan naamalle ja juu totaalinen tajupois ennen kuin se maski oli edes kasvoilla. Heräämössä kahvia ja leipää sitten pihalle heti kun joku tuli hakemaan. Tämä siis kirralla hki jos joku lukee ja on siellä töissä niin kiitos paljon, jäi erittäin hyvä kokemus.

Itseä pelottaa tiedottomassa tilassa olo, mielummin vaikka puudutuksessa leikattaisi silmieni alla. Lisäksi kun kipulääkkeet eivät sovi niin heräämössä oksennan ja tuntuu että henki lähtee.

Ei hätää! Tipasta valuva neste tuntui kylmältä suonissa, ehdin siitä valittaa anestesialääkärille, ja sitten jo tipahdin. Heräsin ja kaikki oli ohi. Hyvin se menee :)

Mä jännitän myös hirveästi. Mulle on jäänyt mieleen britti-tyttö, joka meni leikkaukseen ja jännä ei nukutettu kunnolla eli hän tunsi kivun. Sellaisia ei onneksi juurikaan tapahdu.

Nukahdat, ja vaikka et herää koskaan sinä et sitä tiedä. Sinua ei ole enää.

Kannattaa toki kysyä leikkaavalta lääkäriltä, olisiko mahdollista tehdä leikkaus sinun ollessa hereillä. Itse kysyin ja se onnistuikin. Toki olin hyyyyvin lääkittynä, mutta hereillä koko operaation ajan ja toipuminen sujui todella nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Minä heräsin leikkauksen jälkeen teholta ja mitään kahvia en saanut. ☹️

Ei kukaan heräämössä kahvia saa, puhu paskaa. Ei edes huoneessa heti leikkauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Olisin huolissani jos jäisin hoitajien hoidettavaksi. Eivät tee muuta kun istuvat läskiper seillään vinkumassa lisää palkkaa vaikka eivät ansaitse edes nykyistä palkkaansa. Turha ammattiryhmä enkä hoitajaan luottaisi. Et halua hoitoasi pillerinkiikuttajan käsiin joka ei osaa muuta kuin vinkua.

Tiedätkö mitä? Hoitaja siellä leikkaussalissakin untasi valvoo ja lääkkeitä antaa. Anestesialääkäri ei ole paikalla koko ajan. Hoitaja se on sekin, joka on "valvoja" salissa.

Kyllä se on ihan luonnollinen pelko tuossa tilanteessa. Itse olin tammikuussa leikkauksessa ja onneksi en pystynyt etukäteen hirveästi murehtimaan leikkausta. Kyseinen operaatio tehtiin yllättäen ja olin hengenvaarallisessa tilassa ja leikkaus oli välttämätön.

Eli ihan vaan hyvillä mielin leikkaukseen ja luotto lääkäreihin!😊👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännitys on luonnollista, mutta ei kannata liikaa murehtia. Tulet elektiiviseen leikkaukseen, perehdymme taustoihisi ja erilaisiin labratuloksiin jo ennen kun tulet saliin, tiedämme siis sinusta jo paljon ennen kuin edes tapaamme. Hätäleikkaukset ovat eri asia, niissä on hätä. Nukutus tehdään hallitusti, seuraamme vointiasi tauotta, reagoimme kaikkiin muutoksiin ja pyrimme pitämään elimistön toiminnat normaaleissa huomioiden kuitenkin anestesian tavalliset vaikutukset elimistöön. Uni tulee nopeasti, unesta et herää ennen kuin haluamme sinun heräävän. Et ole hetkeäkään ilman seurantaa, anestesiasairaanhoitaja on luonasi koko ajan ja lääkäri mukana salissa paljon, tarvittaessa vaikka lähes koko ajan. Nukutuksesta kyllä heräät, ei ole vielä tullut vastaan Ruususia jotka vain jatkavat nukkumistaan :). Olet hyvissä käsissä, me pidämme sinusta huolta. Seuraavat muistikuvat sinulla on varmasti heräämöstä, jossa vointia seurataan yhä.

T. anest.sh

Olipas luottamusta herättävä kommentti! Muistan kun minut leikattiin ja nukutettiin noin 30v sitten, heräämössä oli todella paha olla, olo oli hikinen ja tunkkainen ja tuntui kuin ei happea saisi. Olisin halunnut happea, mutta olin niin puolitajuton että en osannut sitä pyytää, valittelin ja liikehdin, ilmeisesti lääkäri kysyi onko kipuja, saman tien meni taju, eli varmaankin  suoneen iskettiin kipulääkettä. En ollut kipeä, kaipasin viileää happea. Toivottavasti nykyään sitä saa pyytämättäkin. Lisäksi minulla on ollut rytmihäiriöitä ainakin 25v ja viimeksi kun jouduin operaatioon halusin sen puudutuksessa enkä nukutuksessa koska ne rytmihäiriöt ei näy missään sydänkäyrissä koskaan. Eli ei teillä ole kaikkea tietoa potilaista siellä leikkaussalissakaan. Vielä yksi asia jonka haluan sanoa teille ammattilaisille (joka toivottavasti olet, etkä trolli) että kertokaa potilaalle missä tilanteessa ja missä kunnossa hän oletettavasti herää heräämössä, onko letkuissa, piuhoissa, maskeissa tms, kipuja, muita tuntemuksia. Sekin rauhoittaa jos potilas pelkää.

Rytmihäiriöt, mitkä ei näy EKG:saa, hmm.....

Nukuttaminen käy niin nopeasti, että et ehdi sitä edes huomata. Sain myös ennen leikkaussaliin menoa jotain rauhoittavaa/unettavaa esilääkitystä, koska jännitin niin kovasti. Vai annetaanko se rutiinisti kaikille, en tiedä...

Sen sijaan en meinannut herätä millään, olivat siitä kai vähän ihmeissäänkin. Heräsin näennäisesti vähäksi aikaa ja ilmeisesti juttelenkin hoitajan kanssa, mutta sen jälkeen vaivuin taas pitkäksi aikaa uneen. Joka tapauksessa lopulta herätessäni kaikki oli hyvin ja leikkaus takanapäin.