Lue keskustelun säännöt.
Appiukko vihaa mua, apuja!
22.04.2020 |
Viime vuonna meille todella läheinen mieheni isosisko sai pojan ja hän pyysi kummiksi vain miestäni. Olin ollut tälle siskolle hyvin läheinen ja olimme mieheni kanssa todella loukkaantuneita, että ilman selityksiä vain mieheni sai kutsun kummiuteen. Suvussamme on aina ollut perinne pyytää avioparit pariskuntina kummeiksi.
Mieheni yritti kysyä syytä ja sai vain vihaiset ihmettelyt korvilleen ja silmilleen. Mieheni loukkaantui puolestani asiasta ehkä minua vielä enemmän ja kieltäytyi kummiudesta. Etenkään kun isosisko ei voinut asiallisesti edes kuunnella kysymystämme, miksi näin
Appiukko sitten suuttui todella kovasti, mutta kappas vaan, ei miehelleni, vaan minulle! Vaikka mieheni se kieltäytyvä oli, eikä ollut painostuksestani kyse.
Miten te muut näette asian? Nyt välit sitten poikki ja appi ei halua olla kanssamme missään tekemisissä. Isosisko olikin hänen suosikkilapsensa viidestä.
Kommentit (11)
On kyllä omituista, ettei avioparin molempia puolisoita pyydetä kummeiksi. Tiedän tapauksia, joissa avoliitossa olevaa pariskuntaakin on pyydetty kummivanhemmiksi sisaruksen lapselle.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi itse tuosta loukkaantunut vaan ryhtynyt kummiksi, mikäli se muutoin olisi mieluisa vaihtoehto.
Taustalla voi olla ties minkälainen syy, miksi eivät sinua kummiksi pyytäneet, mielestäni oli epäkohteliasta ylipäätään alkaa tivaamaan, miksi sinua ei pyydetty. Mies olisi toki voinut kohteliaasti kieltäytyä kummiudesta jos se ei tuntunut miellyttävältä ajatukselta.
Niin te kuin appiukkosikin toimitte kaikki tökerösti, lapsen vanhemmilla on oikeus pyytää kummeiksi juuri niitä henkilöitä kuin haluavat juuri niillä perusteilla kuin haluavat, ja tällä henkilöllä on oikeus suostua tai kieltäytyä juuri niillä perusteilla kuin haluaa, mutta molempien osapuolten tulisi olla kohteliaita ja kunnioittaa sen toisen osapuolen päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
En olisi itse tuosta loukkaantunut vaan ryhtynyt kummiksi, mikäli se muutoin olisi mieluisa vaihtoehto.
Taustalla voi olla ties minkälainen syy, miksi eivät sinua kummiksi pyytäneet, mielestäni oli epäkohteliasta ylipäätään alkaa tivaamaan, miksi sinua ei pyydetty. Mies olisi toki voinut kohteliaasti kieltäytyä kummiudesta jos se ei tuntunut miellyttävältä ajatukselta.
Niin te kuin appiukkosikin toimitte kaikki tökerösti, lapsen vanhemmilla on oikeus pyytää kummeiksi juuri niitä henkilöitä kuin haluavat juuri niillä perusteilla kuin haluavat, ja tällä henkilöllä on oikeus suostua tai kieltäytyä juuri niillä perusteilla kuin haluaa, mutta molempien osapuolten tulisi olla kohteliaita ja kunnioittaa sen toisen osapuolen päätöstä.
Niin, kuten kirjoitit taustalla voi olla ties minkälainen syy onkin se pahin tässä! Ollaan oltu niin läheisiä ja se tässä vaivaa. Muut kummit huom heilläkin ovat pariskuntia, sekä tämän pojan toiset kummit että toisen lapsen molemmat kummit. Ja tää ei olis niin paha, jos olisi vain kaveri kyseessä mutta kun lähisuku :/
Törkeää toimintaa miehen siskolta ja apelta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi itse tuosta loukkaantunut vaan ryhtynyt kummiksi, mikäli se muutoin olisi mieluisa vaihtoehto.
Taustalla voi olla ties minkälainen syy, miksi eivät sinua kummiksi pyytäneet, mielestäni oli epäkohteliasta ylipäätään alkaa tivaamaan, miksi sinua ei pyydetty. Mies olisi toki voinut kohteliaasti kieltäytyä kummiudesta jos se ei tuntunut miellyttävältä ajatukselta.
Niin te kuin appiukkosikin toimitte kaikki tökerösti, lapsen vanhemmilla on oikeus pyytää kummeiksi juuri niitä henkilöitä kuin haluavat juuri niillä perusteilla kuin haluavat, ja tällä henkilöllä on oikeus suostua tai kieltäytyä juuri niillä perusteilla kuin haluaa, mutta molempien osapuolten tulisi olla kohteliaita ja kunnioittaa sen toisen osapuolen päätöstä.
Niin, kuten kirjoitit taustalla voi olla ties minkälainen syy onkin se pahin tässä! Ollaan oltu niin läheisiä ja se tässä vaivaa. Muut kummit huom heilläkin ovat pariskuntia, sekä tämän pojan toiset kummit että toisen lapsen molemmat kummit. Ja tää ei olis niin paha, jos olisi vain kaveri kyseessä mutta kun lähisuku :/
Kuvitteletko, että ne välit paranevat sillä, että kyseenalaistatte tuoreiden vanhempien kummivalinnat? Jos tämä vaivaa teitä, asiallista olisi ollut se, että mies kiittää kunniasta mutta kohteliaasti kieltäytyy.
Vanhempien perustelut voi olla esimerkiksi se, etteivät jaa uskonnollisia/arvopohjaisia näkemyksiä kanssasi eivätkä koe, että olisit "hyvä" kummi, tai ovat jostain syystä käsityksessä, että et halua (enempää?) kummilapsia, tai ehkä jopa miehesi on jossain vaiheessa antanut ymmärtää, että liitossanne on haasteita eivätkä halua kummia joka katoaa lapsen elämästä vuoden sisällä... Syy voi olla mikä tahansa ja se voi olla sinun mielestäsi "väärä", mutta se on heidän asiansa ja on todella moukkamaista mennä heiltä selitystä vaatimaan.
Mielesi toki voit pahoittaa ja onhan tuo harmillista, ihan ok jopa haluta ottaa hieman etäisyyttä perheeseen. Heillä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta sinua kummiksi pyytää ja heidän päätöstään tulee kunnioittaa. Samoin appiukon olisi tullut kunnioittaa miehesi päätöstä kieltäytyä kummiudesta vaikka olisikin tästä mielensä pahoittanut, mutta nyt olette molemmat toimineet ihan yhtä väärin.
Täysiä puupäitä molemmat sisko ja ukko. Onneksi sentään miehesi on järkevämmästä päästä. Hyvä teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi itse tuosta loukkaantunut vaan ryhtynyt kummiksi, mikäli se muutoin olisi mieluisa vaihtoehto.
Taustalla voi olla ties minkälainen syy, miksi eivät sinua kummiksi pyytäneet, mielestäni oli epäkohteliasta ylipäätään alkaa tivaamaan, miksi sinua ei pyydetty. Mies olisi toki voinut kohteliaasti kieltäytyä kummiudesta jos se ei tuntunut miellyttävältä ajatukselta.
Niin te kuin appiukkosikin toimitte kaikki tökerösti, lapsen vanhemmilla on oikeus pyytää kummeiksi juuri niitä henkilöitä kuin haluavat juuri niillä perusteilla kuin haluavat, ja tällä henkilöllä on oikeus suostua tai kieltäytyä juuri niillä perusteilla kuin haluaa, mutta molempien osapuolten tulisi olla kohteliaita ja kunnioittaa sen toisen osapuolen päätöstä.
Niin, kuten kirjoitit taustalla voi olla ties minkälainen syy onkin se pahin tässä! Ollaan oltu niin läheisiä ja se tässä vaivaa. Muut kummit huom heilläkin ovat pariskuntia, sekä tämän pojan toiset kummit että toisen lapsen molemmat kummit. Ja tää ei olis niin paha, jos olisi vain kaveri kyseessä mutta kun lähisuku :/
Kuvitteletko, että ne välit paranevat sillä, että kyseenalaistatte tuoreiden vanhempien kummivalinnat? Jos tämä vaivaa teitä, asiallista olisi ollut se, että mies kiittää kunniasta mutta kohteliaasti kieltäytyy.
Vanhempien perustelut voi olla esimerkiksi se, etteivät jaa uskonnollisia/arvopohjaisia näkemyksiä kanssasi eivätkä koe, että olisit "hyvä" kummi, tai ovat jostain syystä käsityksessä, että et halua (enempää?) kummilapsia, tai ehkä jopa miehesi on jossain vaiheessa antanut ymmärtää, että liitossanne on haasteita eivätkä halua kummia joka katoaa lapsen elämästä vuoden sisällä... Syy voi olla mikä tahansa ja se voi olla sinun mielestäsi "väärä", mutta se on heidän asiansa ja on todella moukkamaista mennä heiltä selitystä vaatimaan.
Mielesi toki voit pahoittaa ja onhan tuo harmillista, ihan ok jopa haluta ottaa hieman etäisyyttä perheeseen. Heillä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta sinua kummiksi pyytää ja heidän päätöstään tulee kunnioittaa. Samoin appiukon olisi tullut kunnioittaa miehesi päätöstä kieltäytyä kummiudesta vaikka olisikin tästä mielensä pahoittanut, mutta nyt olette molemmat toimineet ihan yhtä väärin.
Ap tässä. Luettelit listan mahdollisia syitä, mutta mikään niistä ei pidä paikkaansa ja isosisko tietää ne. Tosin enhän minä voi tietää mitkä hänen todelliset ajatuksensa tai luulonsa minusta ovat, mutta ihan tavallinen, kauan jo vakaaasti naimisissa oleva olen ja kummilapsia on, mutta ei liikaa.
Kummius on mielestäni tänä päivänä jo aivan turha riesa, molemmin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi itse tuosta loukkaantunut vaan ryhtynyt kummiksi, mikäli se muutoin olisi mieluisa vaihtoehto.
Taustalla voi olla ties minkälainen syy, miksi eivät sinua kummiksi pyytäneet, mielestäni oli epäkohteliasta ylipäätään alkaa tivaamaan, miksi sinua ei pyydetty. Mies olisi toki voinut kohteliaasti kieltäytyä kummiudesta jos se ei tuntunut miellyttävältä ajatukselta.
Niin te kuin appiukkosikin toimitte kaikki tökerösti, lapsen vanhemmilla on oikeus pyytää kummeiksi juuri niitä henkilöitä kuin haluavat juuri niillä perusteilla kuin haluavat, ja tällä henkilöllä on oikeus suostua tai kieltäytyä juuri niillä perusteilla kuin haluaa, mutta molempien osapuolten tulisi olla kohteliaita ja kunnioittaa sen toisen osapuolen päätöstä.
Niin, kuten kirjoitit taustalla voi olla ties minkälainen syy onkin se pahin tässä! Ollaan oltu niin läheisiä ja se tässä vaivaa. Muut kummit huom heilläkin ovat pariskuntia, sekä tämän pojan toiset kummit että toisen lapsen molemmat kummit. Ja tää ei olis niin paha, jos olisi vain kaveri kyseessä mutta kun lähisuku :/
Kuvitteletko, että ne välit paranevat sillä, että kyseenalaistatte tuoreiden vanhempien kummivalinnat? Jos tämä vaivaa teitä, asiallista olisi ollut se, että mies kiittää kunniasta mutta kohteliaasti kieltäytyy.
Vanhempien perustelut voi olla esimerkiksi se, etteivät jaa uskonnollisia/arvopohjaisia näkemyksiä kanssasi eivätkä koe, että olisit "hyvä" kummi, tai ovat jostain syystä käsityksessä, että et halua (enempää?) kummilapsia, tai ehkä jopa miehesi on jossain vaiheessa antanut ymmärtää, että liitossanne on haasteita eivätkä halua kummia joka katoaa lapsen elämästä vuoden sisällä... Syy voi olla mikä tahansa ja se voi olla sinun mielestäsi "väärä", mutta se on heidän asiansa ja on todella moukkamaista mennä heiltä selitystä vaatimaan.
Mielesi toki voit pahoittaa ja onhan tuo harmillista, ihan ok jopa haluta ottaa hieman etäisyyttä perheeseen. Heillä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta sinua kummiksi pyytää ja heidän päätöstään tulee kunnioittaa. Samoin appiukon olisi tullut kunnioittaa miehesi päätöstä kieltäytyä kummiudesta vaikka olisikin tästä mielensä pahoittanut, mutta nyt olette molemmat toimineet ihan yhtä väärin.
Ap tässä. Luettelit listan mahdollisia syitä, mutta mikään niistä ei pidä paikkaansa ja isosisko tietää ne. Tosin enhän minä voi tietää mitkä hänen todelliset ajatuksensa tai luulonsa minusta ovat, mutta ihan tavallinen, kauan jo vakaaasti naimisissa oleva olen ja kummilapsia on, mutta ei liikaa.
Ei täällä kukaan tunne sen siskon ajatuksia yhtään enempää kuin sinäkään, eiköhän pointti tuossa juuri ollutkin se, että asia ei sinänsä sinulle edes kuulu ja oli sinulta ja puolisoltasi tökeröä edes kysyä.
Ymmärrän harmituksesi, mutta järkevintä olisi nyt vain niellä se harmitus ja antaa asian olla, miehen perheeseen otat joko etäisyyttä tai pyydät anteeksi omaa käytöstäsi, toivot että he tekevät samoin ja alat lämmitellä välejä uudestaan.
Anna koko porukan olla. Helpommalla pääset.