Voisitko muuttaa asuntoon jossa on kuollut ihminen?

En. Ruumis kämppäkaverina ei ole houkutteleva ajatus.

Esimerkiksi helsingin kantakaupungissa on paljon yli satavuotiaita taloja, siellä on kuoltu ja synnytty monta kertaa, samoin maaseudulla vanhoissa taloissa, mihin se talo tai asunto siitä muuttuisi? Kuolema on osa elämänkulkua mutta tietoisuus siitä on viety pois nykyihmisten ulottuvilta, siksi se on jotenkin vieras ja mahdonton asia monelle nykyihmiselle käsittää.

Äitini kuoli kotona. Hän sairasti syöpää, mutta elinaikaa piti olla vielä jäljellä, mutta ei  sitten ollutkaan. Ei ollut ap:n tarkoittama traaginen tapaus,mutta ainahan äidin tai puolison menettäminen yllättäen on traaginen juttu. Siinä kuitenkin jatkettiin asumista, kunnes kaikki perheenjäsenet (paitsi minä) olivat kuolleet. Ennen oli ihan tavallista, että ihmiset kuolivat kotiin. 

En. Henget eivät sinänsä ajatuksena aina haittaa, mutta asuntoon saattaa jäädä joku "astraalijälki" ikävistä tapahtumista joka ei lähde koskaan pois tai jos se aiempi asukas olisi aggressiivinen luonteeltaan ja hengailisi siellä "kevyemmässä olomuodossa" edelleen jengeineen. Ihmisillä voi olla tilanne ettei voi valita asuntoa hyvin, etteikö siellä olisi ollut tapahtumia, mutta jos voi siis valita (olisi kiva että ihmisillä on valinnan mahdollisuuksia). Ajatus että asunto on ollut henkirikoksen tapahtumapaikka, hyväksikäyttö tai muu vastaava ei ole hyvä asumisen kannalta, se ei tuo rauhallista tunnelmaa ihmisille - olisi tärkeää että sen tiedon saa etukäteen ja voi valita. Entä naapureissa tai alueella tapahtuneiden asioiden vaikutus asuntoihin? Levoton asuinalue? 

Tämän asunnon edellinen asukas oli varmaan kuollut tänne, ikäihminen, oli näytössä rollaattori ja muuta parvekkeella ja perikunnan kirje keittiössä. Oven varmuuslukko oli napsaistu katki ja asuntoa tuuletettiin pitkään ennen kuin pääsi katsomaan. Voihan se olla että hänet on viety sairaalaankin ennen kuolemaa. Asunto oli likainen kuten huonostiliikkuvalla ja -näkevällä ikäihmisellä voi olla. Osittain tätä rempattiinkin, mm. wc oli pakko uusia ja lattiat. Sen jälkeen onkin ollut oikein mukava asunto, ei ole mitään ruumiin hajua, haistelin jo näytössä kun tiesin että ikkunat olleet auki pitkään.

Varmaan ihan mukava mummeli ollut, ei ole kummitellut, hyvät energiat tässä asunnossa.

Toisin oli lapsuuden kodissamme jonne kotitielle toinen vanhempani kuoli traagisesti. Siellä oli aina kumma tunnelma ja aina minua pelotti.

Jos se leski on hyvännäköinen, niin mikäs siinä.

Muutin asuntoon, jonka edellinen asukas oli kuollut sinne. Talkkari valehteli, että oli kuollut sairaalassa, kun ei voinut rehellisesti sanoa. Ei minua sinänsä haitannut, ei kummittelua.

Mistä voisin edes tietää onko vaikka nykyiseen asuntooni kuollut joku? Viidenkymmenen vuoden aikana voi ehtiä sattumaan kaikenlaista. Moni varmasti asuu tietämättäänkin sellaisessa asunnossa. Ihmisiä kuolee koteihinsa melko paljon.

Riippuu, miten on kuollut. Ja ketkä. Esimerkiksi johonkin perhes*rma-asuntoon tuntuisi ikävältä muuttaa. 

Kotikaupungissani ehkä 10 vuotta sitten isä t*ppoi vaimonsa, lapsensa ja itsensä. Olivat asunnossa jonkin aikaa ennen kuin löytyivät. Se asunto ei hevillä mennyt uudelleen kaupaksi, muistan kun puhuin vanhempieni kanssa varmaan pari vuotta myöhemmin, että se on myynnissä vieläkin.

Edellisessä asunnossa kuoli kolme seinänaapuria eri aikoihin. Onneksi ilmeisesti ns. luonnollisia kuolemia, joten eivät jääneet kummittelemaan. Nykyisessä asunnossa on ennättänyt asua kenties kymmeniä ihmisiä. En halua tietää, onko joku kuollut tähän.

Up