Olin uskoton, kertoa vai ei

Kerro. Jos teillä ei ole avoimuutta, rehellisyyttä eikä luottamusta, niin ei ole kummoinen suhde. Parempi olla rehellinen, räjäyttää kaikki kerralla ja koota uudelleen, paremmalle pohjalle.

Miehesikään ei ole ollut mikään pulmunen, joten hänellä voi olla jopa jonkinlaista ymmärrystä. Et selvästi itsekään ollut päässyt pettämisestä yli vaan halusit (ehkä alitajuisesti) kostaa tai saada pisteet tasan.

Suosittelen pariterapiaa.

Siis toisen loukkaaminen harmittaa, mutta olen valmis nyt antamaan miehelle kaiken ilman mitään kiukkua.

Voi olla, että ilman tätä olisin kärsinyt hiljaa vielä vuosia.

Olen kuitenkin tottunut olekaan se loukattu, hyvä ja puhdas niin mietin muuttuuko mies täysin jos kuulee, etten ole se hänen kuvittelema puhdas ja lempeä?

Mies on oikeasti sanonut, että olen niin hyvä ihminen, luotettava ja ystävällinen. Jos kerron, en ole enää mitään niistä. Voiko hän edes päästä siitä yli? Voiko hän enää koskea edes?

Ap

Entä kun se pettäminen tulee ilmi? Kaikki jokatapauksessa tulee ennemmin tai myöhemmin julki, tavalla tai toisella.

Mies on aina ollut meistä se menevä ja vilkas, joten minulla ei ole ollut hänestä niin ruusuinen kuva kuin hänellä minusta.

Minä en tippunut ihan niin korkealta. Ahdistaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että hän murtuisi kertomisesta.

Meillä on lapsia, yhteinen koti ja ollaan ostamassa mökkiä josta on haaveiltu alkuajoista asti.

Meillä on mielestäni hyvää seksiä. Mutta kun tilaisuus tarjoutui, niin kostin, en olisi ikinä uskonut!

Kun mies petti, lapset oli pieniä ja meillä oli silloinkin seksiä. Olin kai hänelle vihainen vuosia, koska hän teollaan himmensi sen onnellisen pikkulapsiajan.

Tavallaan ei harmita kun pääsin nyt omasta katkeruudesta eroon, mutta nuo hyvät teot satuttaa.

Ap

Tiedätkö. Mä en osaa sua auttaa. Tajuan, että tuo tilanne on hirveä.

Oikeastaan en edes tiedä haluaisinko auttaa. En kyllä osaa, mutta mielipide mulla on.

Se kärvistely on sulle ihan oikein. Ainakin se kertoo, että välität.

Sun mies teki väärin aikanaan.

Sä teit väärin nyt.

Jos sä haluat aidon suhteen, niin sitten sä kerrot.

Jotain siinä menee taas rikki.

Olette tässä nyt. Sitten etenette uuteen.

Paska juttu. Se ei sitten ollutkaan käsitelty ennen sun syrjähyppyä. Se tuli nyt. Kyllä sun mies sen kestää. Kestit ja kärsit sinäkin silloin aikanaan. Olette tasan. Jos ei kestä, niin...toisaalta miksi ei kestäisi? Mikä sääli sua kantaa siinä suhteessa?

Teillä on paljon käsiteltävää. Lapset vaan sitten sais olla rauhassa. ettei heitä sotkee tähän teidän solmuiluun liiaksi.

Et tietenkään kerro, jos haluatte jatkaa yhdessä.

Jos kerrot, on elomme yhdessä jatkuvaa tappelua, ko asian puintia ja siitä poikivat riitoja.

Vierailija kirjoitti:

Jaksaa huvittaa ihmisten raadollisen tuomitseva suhtatuminen pettämiseen. Siis nyt sellaiseen, jota ei tapahdu kuin ehkä kerran parisuhteessa. On niin helppo olla jyrkkänä sädekehä pään päällä kunnes jossain vaiheessa kolahtaa omalle kohdalle. Melkein toivon, että kaikki jeesustajat jossain kohtaa löytävät itsensä tilanteesta, jossa ovat itse hairahtuneet tai heitä on petetty. Sitten punnitaan kuinka helppoa ja selkeätä onkaan ajatella ja toimia mustavalkoisesti.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että oikean vastauksen ja toimintatavan omassa parisuhdetilanteessasi tiedät vain sinä. Turha kysellä muilta.

Ärsyttää tälläiset kommentit. Mielestäni ei tarvitse mikään pyhimys olla jos ei petä kumppaniaan. Ihan niinkuin uskollisuus olisi jotenkin mahdotonta..? Minusta se nyt vaan on ihan helppoa ja itselleni itsestäänselvää. Eli turhaan yritätte parantaa omaa oloanne näillä kommenteilla. Toinen ärsyttävä asia näissä tapauksissa on juuri tuo p**kanjauhanta 'en halua kertoa kun parantaisin sillä vaan omaa oloani ja rakkaalle tulisi kamala olo'. Siis mitä?? Tuo on typerintä mitä pettäjät aina jauhaa näissä tilanteissa. Ai, nytkö sen toisen tunteet yhtäkkiä kiinnostaakin! Älä valehtele, et oikeasti ajattele noin. Sulle siitä tulis kamalampi olo, myönnä pois. Nyt voit leikkiä niin kuin sitä ei olisi tapahtunut. Voin kuule luvata että kyllä se toinen haluaa tietää, ja hänellä on oikeus siihen. Onko ajatusmaailma tässä siis sellainen että mitä vaan saa tehdä toisen selän takana? Et siis yhtään myöskään kunnioita kumppaniasi. Mulle tulis tästä aika kusetettu fiilis. Miten sinä tiedät ap kumppanisi pettämisestä silloin vuosia sitten? Kertoiko mies? Silloinhan periaatteessa sinunkin pitäisi kertoa. Olisi oikeastaan aika tekopyhää mieheltäsi hirveästi tästä seota, kun itse on tehnyt saman. Jos alkaa tämmöinen pettämiskierre ja katkeruus, kannattaa joko erota tai mennä pariterapiaan. Rehellisyys näissä on mielestäni kuitenkin tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että mies voisi antaa anteeksi ajan kanssa, mutta hän kärsisi ja vihaisi varmaan usean kuukauden.

Tuo ei merkinnyt minulle mitään, nyt vaan tuntuu että ollaan tasoissa, niin lapsellista kuin se onkin.

Ap

Ap. Asia on sinun taakkasi. Anna itsellesi anteeksi. Et voi sälyttää miehellesi omaa tekonasi.

Luurangoilla on tapana tulla kaapeista kun niitä ei haudattu kunnolla. Asuuko exäsi samalla paikkakunnalla?

Itse en haluaisi tietää.

Putoaisi pohja minun elämästä ja lasten elämästä. Meillä tosin kaikki hyvin ja ollaan onnellisia kaikin puolin.

Te ilmeisesti olette kaksin? Ei siis lapsia?

Mistä oikein riitelette? Runsas riitely ei kuulu hyvään ja onnelliseen suhteeseen.

Oletko varma että mies on sinulle se oikea?

Hyvässä suhteessa ei myöskään halua pettää.

Itse en ole ikinä ymmärtänyt sitä ettei sen takia kannattaisi kertoa että siinä vaan loukkaa toista. Itse valitsen mieluummin rehellisyyden ja avoimuuden kuin valheeseen perustuvan suhteen. Todellakin odottaisin kumppanin kertovan pettämisestä oli se sitten kuinka merkityksetöntä tahansa hänen mielestään. Jos suhde ei sitä kestä niin sitten se ei ollut tarkoitettu kestämään. Ei suhde liikaan rehellisyyteen kaadu vaan niihin asioihin joista ollaan rehellisiä. Tuossa on aika merkittävä ero. 891

Olen vuoden aikana ollut sukupuoliyhdynnässä ja harrastanut monipuolista seksiä noin 120 tytön (25 v tai nuorempi) kanssa.

Minulla on lisäksi erittäin hyvää seksiä puolisoni kanssa lähes päivittäin.

Miksi helvetissä minä alkaisin kertoa näitä puolisolleni.

Siitähän tulisi vain paha mieli.

M. 55

Bangkok

Jos kerrot, murskaat lasten turvallisuudentunteen, he eivät mitenkään voi jäädä asiasta tietämättömiksi. Kanna rauhassa syyllisyyttä itseksesi, mutta älä tuhoa teidän kaikkien elämää. Koeta hyvittää tekosi parhaasi mukaan, mutta anna lopulta anteeksi myös itsellesi. Olemme erehtyväisiä. Ehkä voit jopa kasvaa ihmisenä tämän myötä ja olla ymmärtäväisempi muita kohtaan. Itse en haluaisi tietää, koska sen jälkeen ei mikään enää olisi ennallaan ja viattomat kärsivät.

Mieheltä voisi vaatia anteeksiantoa hänen oman historiansa takia, mutta muu lähipiiri kärsisi aivan turhaan sinun virheesi vuoksi.

Minä olen puolisolleni sanonut alkuaikoina, että en halua koskaan tietää, jos hän hairahtuu kerran johokuhun toiseen. Hän vastavuoroisesti kertoi, että halua tietää, jos minulla on syrjähyppy. Tiedän, että pettämistä tapahtuu suhteissa ja onhan siitä tutkimuksiakin kuinka yleistä se on. Pitkät sivusuhteet tai suhteen ulkopuoliset rakastumiset on asia erikseen.

Eli todella vaikea sanoa, mitä sun pitäisi tehdä. Sun kannattaa nyt todella punnita ja miettiä haluaako puolisosi tietää ja mikä painaa vaakakupissa enemmän. Listaa vaikka mielessäsi asioita, mitä todennäköisesti tapahtuu, jos kerrot tai et kerro. Mieti myös voiko asia paljastua jotain muuta kautta.

Kannattaa myös ehkä odottaa tunteidesi rauhoittumista, sillä tilanne taitaa olla aika tuore. Aseta vaikka itsellesi miettimisaika, jona punnitset vihtoehtoja.

Nämä eivät koskaan ole mitään helppoja asioita, mutta aika parantaa haavoja. Mitä ikinä päätätkään tehdä, on se juuri sinulle oikea päätös, luota siihen.

Kanna syntisi sydämessäsi.

Itsellä on juurikin tällainen kokemus kun tuota omaatuntoa pitää lähtä pesemään. Pari vuotta sitten törmäsin baarissa puolituttuun naiseen joka paljasti juuri eronneensa miesystävästään. Asiat johtivat siitä ennen pitkää yhteiseen yöhön. Ei mennyt kuin pari viikkoa kun huomasin heidät baarissa yhdessä ja näin miehen tuijotuksesta heti että nyt on tunnustettu jotakin jossa minunkin nimi on mainittu. Muutaman paukun jälkeen mies sitten yritti jo kovasti hastaa riitaa mutta onneksi meitä oli siinä sen verran porukkaa että yritykseksi jäi. 

Jos on suudellut tai harrastanut seksiä toisen kanssa, pitäähän asia kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Mies on oikeasti sanonut, että olen niin hyvä ihminen, luotettava ja ystävällinen. Jos kerron, en ole enää mitään niistä. Voiko hän edes päästä siitä yli? 

Ap

Hienosti jotenkin ulkopuolistat itsesi tästä kaikesta. Siis, ymmärräthän sinä, että sinä et ole enää muutenkaan luotettava ja "hyvä ihminen", jos sen määritelmänä on se, ettei päädy parisuhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa sänkyyn? Nyt mitataan sen luotettavuuden todellinen merkitys, eli pystytkö olemaan rehellinen ja kertoa, vai rakennatko sen kuvan itsestäsi sen varassa, mitä miehesi sinusta tietää.

En tiedä mitä teen, joten katson mihin oloni menee.

Valitsen todennäköisesti valheellisen tien, enkä kerro, sillä kertominen tuottaa enemmän ahdistusta. Olen antanut nyt miehelle 100% anteeksi, ja uskon että hän arvostaa minua jatkossa kun minunkin arvostukseni häntä kohtaan nousee.

Riidat ovat suhteellisen harvinaisia. Pari kertaa vuodessa riidellään niin, että lopulta lähden ulos.

Eksä asuu n. 60km päässä. Sanoin hänelle että oli eka ja vika kerta. Hänelle asia ok, kun alkaa nauttimaan sinkkuudesta, on järki-ihminen, niin tuskin puhuu kenellekään.

Ymmärrän tylyn suhtautumisen, kuuluin aiemmin samaan porukkaan.

Ap

Meillä on muuten tasainen ja hyvä elämä, niin olisi lapsille todella riipivää, jos eroaisimme. Enhän voi täysin tietää miten mies suhtautuisi, voisi hyvin haluta eroa jos ei pääsisi tästä yli.

Olen aina ollut se huolehtiva ja kunnollinen. Mies ihmetteli jo viikonloppuna kun join pullollisen viiniä yksin. Huomaa pieniä asioita niin miten voisi käsitellä näin ison.

Täytyy kuitenkin purkaa tämä ahdistus jotenkin, ajattelin alkaa juosta niin ei tule juotua.

Ap