Te jotka koette euforista oloa urheilun jälkeen, kuvailkaa sitä tunnetta?

Olo on jotenkin raikas, vapautunut. Sellainen hyvä fiilis että on saanut jotain aikaiseksi.

Painojennostelussa se tulee yleensä puolessa välissä treeniä. Juoksentelussa juoksentelun jälkeen.

Panojennoston euforia on sähäkkää. Karjahtelua ja hyppypotkuja ilmaan. Lihasten fleksaamista pumpissa peilin edessä samalla irvistellen. Juoksentelun jälkeen olo on yleensä kevyt ja euforinen, stimuloitunut mutta rentoutunut.

Se tulee n. puoli tuntia urheilusuorituksen ja suihkun jälkeen. Ihan kuin joku kunnon viinashotti tyhjään mahaan tai pieni orgasmi, sellainen totaalinen rentoutuminen ja pehmeä tunne. Parempaa tunnetta saa hakea. Mutta siihen pitää todella tehdä raskasta liikuntaa. Minäkin luulin vuosikymmeniä etten kykene sellaista tuntemaan, mutten koskaan ennen oikeasti tehnyt tarpeeksi kovaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Se tulee n. puoli tuntia urheilusuorituksen ja suihkun jälkeen. Ihan kuin joku kunnon viinashotti tyhjään mahaan tai pieni orgasmi, sellainen totaalinen rentoutuminen ja pehmeä tunne. Parempaa tunnetta saa hakea. Mutta siihen pitää todella tehdä raskasta liikuntaa. Minäkin luulin vuosikymmeniä etten kykene sellaista tuntemaan, mutten koskaan ennen oikeasti tehnyt tarpeeksi kovaa mitään.

Tämä.

Mä tarvitsen siihen pitkäkestoisen raskaan liikunnan esim potkunyrkkeily 1, 5 h. Siinä viimeisen puolen tunnin tai vartin ajan tuntee tekevänsä kuin siivillä, yhtäkkiä saa hirveästi lisää kestävyyttä ja nopeutta. Sitten se jatkuu pitkään tunnin jälkeen. Joskus nuorempana juoksin tunnin jälkeen Ruoholahdesta Hermanniin, koska en olisi pystynyt olemaan paikallani bussissa tai raitiovaunussa. Enkä ollut väsynyt kotiin päästyäni vaan edelleen euforinen. Ihan hillitön virtapiikki siis.

Riippuu liikunnasta. Salilla rakastan sitä poltetta lihaksissa. Lihasten vapina ja voimattomuus tekee fiiliksen että kaikkeni annoin. Tulee vahva fiilis. Hölkkäillessä se tulee kun rullaa ja on kevyt askel. Näytän varmaan idiootilta kun suurinpiirtein hymyilen koko ajan. Lenkin jälkeen on kevyt ja raikas olo, energinen.

Perus kävely ei saa oikein mitään isompaa tunnetta, toki tulee hyvä mieli ja pää tuulettuu.

Pyöräily vähän sama kuin hölkkäily.

Yritän harrastaa monia lajeja että mielenkiinto säilyy ja jokaisesta saa vähän eri fiiliksen.

Pakko kyllä myöntää että joskus liikkuminen jää ja inhoan sen uudelleen aloitusta. Eka kuukausi voi olla yhtä pakkopullaa mutta kun alkaa sujumaan niin tulee nuo positiiviset fiilikset. Joten ei kannata lannistua jos sitä ei saa heti, se voi tulla myöhemmin. Tsemppiä ap, etsi rohkeasti oma lajisi ja nauti :)

Euforinen

Ei ole koskaan tullut :( haluaisin kokea tuon, mutta en pääse niin pitkälle. Tarpeeksi kun puskee ja tekee niin oksennan, tai tulee tärisevä ja huono olo ja tuntuu että pyörtyy. En tiiä pitäiskö vielä sen läpi puskea ja sit joskus tuntuis hyvältä... vai eikö mun kroppa vaan tuota niitä hyvän olon juttuja riittävästi.

Hitto kun tuliskin tuo olo. Tekisi mieli liikkua enemmän. Mutta ei merkitystä vaikka kuinka piippuun vedän, ei tule euforiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan tullut :( haluaisin kokea tuon, mutta en pääse niin pitkälle. Tarpeeksi kun puskee ja tekee niin oksennan, tai tulee tärisevä ja huono olo ja tuntuu että pyörtyy. En tiiä pitäiskö vielä sen läpi puskea ja sit joskus tuntuis hyvältä... vai eikö mun kroppa vaan tuota niitä hyvän olon juttuja riittävästi.

Sen läpi kun pusket niin aukeaa gloorian portit. Mulla saattaa joskus pistää juostessa kylkeen ja maistua suussa veri, mutta jatkan vaan sen läpi niin se menee ohi.

Ihan järjetön rentous, ja joka puolella kehoa tuntuu ihan mielettömän hyvältä eli tuntemus ei paikannu mihinkään erityisesti. Hyvän orkun jälkeen sama fiilis. Ei tule todellakaan joka lenkin tai painojen nostelun jälkeen.

Kiitos vastauksista, ovat mielenkiintoisia. Luen mielelläni lisääkin. 

Tykkään rullaluistella, se on kivaa kun pääsee kulkemaan nopeaa ja jotenkin se liike on miellyttävän dynaamista. Pitkän ja raskaan lenkin jälkeen tulee yleensä sellainen kevyt ja vähän raukea olo, mutta en kuvailisi sitä euforiaksi kuitenkaan. Venyttely on sen sijaan minulle välttämätöntä, jos on ollut pitkään ilman, niin tulee tukkoinen tunne, ja jonkun kunnon session jälkeinen olo on oikeasti ihan parasta. Olisipa sama juttu aerobisen liikunnan kanssa. :D Olisi mahtavaa, jos hölkkä/juokseminen ikinä tuntuisi kevyeltä tai edes siedettävältä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan tullut :( haluaisin kokea tuon, mutta en pääse niin pitkälle. Tarpeeksi kun puskee ja tekee niin oksennan, tai tulee tärisevä ja huono olo ja tuntuu että pyörtyy. En tiiä pitäiskö vielä sen läpi puskea ja sit joskus tuntuis hyvältä... vai eikö mun kroppa vaan tuota niitä hyvän olon juttuja riittävästi.

Sen läpi kun pusket niin aukeaa gloorian portit. Mulla saattaa joskus pistää juostessa kylkeen ja maistua suussa veri, mutta jatkan vaan sen läpi niin se menee ohi.

Mulla alkaa AINA pistämään juostessa kylkeen, ja sen jälkeen on pakko kohta lopettaa. En usko, että yksinkertaisesti pääsisin enää eteenpäin joko kivulta tai hengästymiseltä :(

ap

Sehän johtuu endorfiineistä joita vapautuu elimistössä. Se on mieto opiaatti, joten lähinnä vastaa jos olet ottanut kodeiinipohjaista lääkettä. Rento ja rauhallinen olotila, lihakset ja mieli rentoutuu.

Olen kokenut hot- ja kundaliinijoogassa tän, vähän niinkuin olisi yhtä universumin kanssa, tosi raukea olo. Kunto ei ole niin hyvä, että saisin esim. jostain juoksusta vielä.

Minä pidän tanssista, mieluisa musiikki antaa energiaa liikkumiseen ja sen jälkeen on hyvä ja rentoutunut olo.

Kyllähän sinä on ihan oma tunne kun sparrihkehässä tulee joku kova nainen vastaan, joka yrittää lyödä nenän poskelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan tullut :( haluaisin kokea tuon, mutta en pääse niin pitkälle. Tarpeeksi kun puskee ja tekee niin oksennan, tai tulee tärisevä ja huono olo ja tuntuu että pyörtyy. En tiiä pitäiskö vielä sen läpi puskea ja sit joskus tuntuis hyvältä... vai eikö mun kroppa vaan tuota niitä hyvän olon juttuja riittävästi.

Sen läpi kun pusket niin aukeaa gloorian portit. Mulla saattaa joskus pistää juostessa kylkeen ja maistua suussa veri, mutta jatkan vaan sen läpi niin se menee ohi.

Mä en pääse sen ohi. Pyörryttää niin että meinaa taju lähteä, oksettaa, todella inhottava ja huono olo. Joskus voimat katoaa. Olen koittanut puskea mutta en onnistu. Treenaaminen on mulle todella epämiellyttävää. Tiedän että pitäis tehdä kovempaa, mutta en osaa/pysty.

Miksi kaikille ei tule samaa? Itselleni liikunta on pakkopullaa, josta tulee vain hiki ja kova nälkä.

En saa euforiaa. Vaikuttaako siihen huono kunto tai se, että on ahdistunut ulkona, koska siellä voi olla ihmisiä, tai vaatteiden epämukavuus?

Joskus tuli ihan kiva olo, kun kävelin sisällä, mutta siitä tuli nivelvaivoja. Hitsi! Olisi ollut muuten täydellinen tapa liikkua: matala kynnys, aina sopiva lämpötila, sopivat vaatteet, ei ihmisiä, muut hommat ei keskeydy... Sisällä kävelystä sain hyvän olon, kun aloitin hitaasti ja lyhyesti -> aloin pikkyhiljaa haluta lisää. Euforiaksi sanominen olisi kuitenkin liioittelua.

Lihastreenaamisesta en ole mitään hyvää oloa saanut. Enkä siitä, jos hikoilen liikaa.

Tänään kesti kauan, että sain itseni tsempattua ulos kävelylle. Hyvä sää, mutta vartin päästä takaisin, koska ärsytti ja kyllästytti ja ihmisiä oli tavallista enemmän.

Ei ole mitään "itselle mieluisampaa" liikuntamuotoa, koska mulle se on joko kävely tai ei mitään. Ärsyttää vaan miten paljon siihen liittyy huonoja tunteita verrattuna hyviin.