Lue keskustelun säännöt.
Te jotka koette euforista oloa urheilun jälkeen, kuvailkaa sitä tunnetta?
21.04.2020 |
Kuulun siihen porukkaan, joka ei sitä koe ja kiinnostaa, millaista se on? Tuleeko heti urheilusuorituksen jälkeen ja kauanko kestää? Onko enemmän fyysinen vai psyykkinen? Onko se tunne niin mahtava, että pelkästään sen kokeminen motivoi lähtemään lenkille?
Joo, olen itse laiska liikkuja, joka keksii tasan kaksi aerobista lajia joita jaksaa harvakseltaan harrastaa, ihan vaan koska se itse tekeminen on kivaa...
Kommentit (72)
-Yleensä se on vaan sellaista mielihyvää, rauhaa. Olen maailman mukavin ihminen hetken aikaa.
-Ja se olotila on niin hyvä, että siihen jää koukkuun. Sitä on saatava lisää.
-Mutta joskus harvoin olen saanut sellaisenkin olotilan, että olen vielä kovan treenin jälkeen kevyesti haravoinut pihan lehdetkin samoin tein. Siis treeni on antanut kummallisesti enemmän voimaa kuin vienyt. Mutta se tunne tarvitsi aivan törkeän kovan hiit-treenin, että potki mut hereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen harrastanut liikuntaa 15 vuotta, ikinä ei ole mitään hyvää oloa tullut. Harvoin edes mitenkään virkistyn liikunnasta. Esim voi olla että väsyttää - käy salilla - heti kun tulen kotiin väsyttää ihan yhtä lailla. En siis saa minkäänlaista energiaakaan liikkumisesta, teen sitä vain terveyden vuoksi ja esim välttääkseni selkäkipuja. Onnellisia olette te joilla liikunnasta tulee välitön palkinto!
Se ei tule heti, oikeastaan urheilun ja suihkun jälkeen, kuten tässä ketjussa on kuvailtu. Se on sellainen raikas ja raukea olo. Tuntuu vaan yksinkertaisesti sairaan hyvältä.
Addiktoidun sokeriin ja AV:seen, mutta en alkoholiin enkä liikuntaan. Voisiko itsensä jotenkin huijata tykkäämään liikunnasta? Esim. syömällä tietyllä tavalla ennen liikuntaa tai liikkumalla tiettyyn aikaan päivästä?
Tyytyväinen olo itseeni. Koska tiedän, että tein juuri jotain mitä suurin osa suomalaisista läskeistä ei kykene tekemään :) tiedän kuuluvani fyysiseen eliittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan tullut :( haluaisin kokea tuon, mutta en pääse niin pitkälle. Tarpeeksi kun puskee ja tekee niin oksennan, tai tulee tärisevä ja huono olo ja tuntuu että pyörtyy. En tiiä pitäiskö vielä sen läpi puskea ja sit joskus tuntuis hyvältä... vai eikö mun kroppa vaan tuota niitä hyvän olon juttuja riittävästi.
Sen läpi kun pusket niin aukeaa gloorian portit. Mulla saattaa joskus pistää juostessa kylkeen ja maistua suussa veri, mutta jatkan vaan sen läpi niin se menee ohi.
Näin mä oon vähän aatellutkin.. mutta myönnän etten oo koskaan jatkanut yrjöämisen jälkeen. Lähinnä vaan ulisen sitten maassa että kuolen ja kamalaa ja oi voi. Yllättävän nopee siitäkin silti toipuu, parissa minuutissa. Mutta kyllä urheilut on aina siihen loppuneet.
Vierailija kirjoitti:
Addiktoidun sokeriin ja AV:seen, mutta en alkoholiin enkä liikuntaan. Voisiko itsensä jotenkin huijata tykkäämään liikunnasta? Esim. syömällä tietyllä tavalla ennen liikuntaa tai liikkumalla tiettyyn aikaan päivästä?
Löytämällä oikean lajin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pitkän juoksulenkin lopulla tuntuu, että voisi jaksaa juoksemista vaikka toisen samanlaisen lenkin verran. Lenkin jälkeen suihkussa on ihanan rento ja hyvällä tavalla "väsynyt" fiilis. Samaan aikaan tuntuu siltä, että kykenee keskittymään mihin vain tehtävään, ikään kuin voisi rauhoittua aloilleen ja ajatella tosi selkeästi ilman, että mikään häiritsee.
Joskus tulee pitkillä juoksulenkeillä niin hyvä olo, että tekee mieli naureskella itsekseni. Tuntuu melkein kuin voisi lentää ja kaikki vain hymyilyttää. Yleensä aina liikunnan jälkeen on todella rauhallinen, tyyni, rentoutunut olo ja vähän kuin olisi pienessä hiprakassa ilman minkäänlaista sekavuuden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen harrastanut liikuntaa 15 vuotta, ikinä ei ole mitään hyvää oloa tullut. Harvoin edes mitenkään virkistyn liikunnasta. Esim voi olla että väsyttää - käy salilla - heti kun tulen kotiin väsyttää ihan yhtä lailla. En siis saa minkäänlaista energiaakaan liikkumisesta, teen sitä vain terveyden vuoksi ja esim välttääkseni selkäkipuja. Onnellisia olette te joilla liikunnasta tulee välitön palkinto!
Miten ihmeessä pinnallisuus tähän liittyy? Minun on vaikea tehdä asioita, jotka tuntuvat minusta vastenmielisiltä, vaikka tietäisin, että kannattaisi. Siksi yritän koko ajan epätoivoisesti keksiä keinoja tehdä järkevistä asioista siedettäviä... En voi sanoa onnistuneeni kovin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Se tulee n. puoli tuntia urheilusuorituksen ja suihkun jälkeen. Ihan kuin joku kunnon viinashotti tyhjään mahaan tai pieni orgasmi, sellainen totaalinen rentoutuminen ja pehmeä tunne. Parempaa tunnetta saa hakea. Mutta siihen pitää todella tehdä raskasta liikuntaa. Minäkin luulin vuosikymmeniä etten kykene sellaista tuntemaan, mutten koskaan ennen oikeasti tehnyt tarpeeksi kovaa mitään.
pitääpä kokeilla heti tuota viinashottihommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse inhoan juuri tuota oloa. Noin 4h aina sain olla sekavissa tunnelmissa koulun liikuntatunnin jälkeen.
Aluksi huimasi ja nauratti. Lopuksi tuli pahoinvoiva olo ja pakollinen tarve rasittaa kroppaa lisää.
En pidä todellakaan ja olen nuorena kokeillut myös huumeita ja ehdoton no no no.
Haluan olla selvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Addiktoidun sokeriin ja AV:seen, mutta en alkoholiin enkä liikuntaan. Voisiko itsensä jotenkin huijata tykkäämään liikunnasta? Esim. syömällä tietyllä tavalla ennen liikuntaa tai liikkumalla tiettyyn aikaan päivästä?
Löytämällä oikean lajin.
Meinasin sanoa ettei tätä vastausta, mutta olisi pitänyt. Paras mahdollinen laji eli kävely mulle on jo löytynyt, nyt pitäisi vaan saada nautintoa liikunnasta, jotta pystyisin jatkamaan sitä säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oikeastaan se tulee jo kävelystäkin jos vaan kävelen mahdollisimman pitkään ja nopeasti. Yleensä sellainen kaksi tuntia on minini. Tänään kävelin kolme tuntia ja lopuksi tuli oikeastaan jo sellainen olo, että alkoi tavallaan vähän huimata ja samalla oli iloinen olo ja sellainen energinen. Epätodellinen olo jotenkin. Itsellä on tuota epätodellisuuden tunnetta toisaalta jo muutenkin, että liikkuessa jotenkin se sitten vielä lisääntyy ja lopuksi on aika hullultakin tuntuva olo jo. Vähän sellainen leijuva tunne.
Kun mulle tulee liikkuessa nuutunut pökkeröinen ehkä vähän känninen olo, jonka muistelu saa välttelemään liikuntaa seuraavana päivänä vielä voimakkaammin, niin onko se se hetki, kun jotkut saavatkin euforian?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen harrastanut liikuntaa 15 vuotta, ikinä ei ole mitään hyvää oloa tullut. Harvoin edes mitenkään virkistyn liikunnasta. Esim voi olla että väsyttää - käy salilla - heti kun tulen kotiin väsyttää ihan yhtä lailla. En siis saa minkäänlaista energiaakaan liikkumisesta, teen sitä vain terveyden vuoksi ja esim välttääkseni selkäkipuja. Onnellisia olette te joilla liikunnasta tulee välitön palkinto!
Miten ihmeessä pinnallisuus tähän liittyy? Minun on vaikea tehdä asioita, jotka tuntuvat minusta vastenmielisiltä, vaikka tietäisin, että kannattaisi. Siksi yritän koko ajan epätoivoisesti keksiä keinoja tehdä järkevistä asioista siedettäviä... En voi sanoa onnistuneeni kovin hyvin.
Näetkö näkyjä vai lainasitko väärää viestiä? Ei mun viesti liity mitenkään pinnallisuuteen, mitä hittoa?!
Eipä ihme että myös narkkarit ravaavat kaupunkia ympäriinsä. Päivässä varmasti tulee parhaimmillaan puolimaratooni kävellen pyöriä varastellen ja aineiden perässä juosten.
Saavat tuon sairaan fiiliksen jo pelkästään liikunnasta.
Ja eikö aika moni urheilijakin ole lopulta paljastunut aineiden käyttäjäksi?
Itse en liiku pätkääkään. Hörhöjen hommaa.
Tuleen spinningissä n. puolessa välissä treeniä, samoin lihaskuntotunnilla, esim. Body/Powerbody.
Olo on sellainen rento ja energinen yhtäaikaa, nänneistä huomaa 😄
Olen toipunut addikti. Aikoinani sain suurimmat kicksit opioideista.
Nyt useiden putsivuosien jälkeen saan aika lailla samanlaiset olot liikunnasta kuin joskus muinoin sain opioideista.
Tunne on euforinen, ihan kuin pienessä kännissä tai kodeiininousuissa.
Mielenkiintoista, ja valitettavasti en siltikään liiku tarpeeksi, vaikka joka kerta rääkin jälkeen olo on mahtava.
Samanlainen olo kuin kolmioyskänlääkkeestä. Ilmeisesti morfiini joka muuttuu maksassa kodeiiniksi? En oikein pidä huumeista tai lääkkeistä. Siksi en pysty esimerkiksi juoksemaan tai käymään salilla. Tulee niin sekava olo että...