Te jotka koette euforista oloa urheilun jälkeen, kuvailkaa sitä tunnetta?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, ovat mielenkiintoisia. Luen mielelläni lisääkin. 

Tykkään rullaluistella, se on kivaa kun pääsee kulkemaan nopeaa ja jotenkin se liike on miellyttävän dynaamista. Pitkän ja raskaan lenkin jälkeen tulee yleensä sellainen kevyt ja vähän raukea olo, mutta en kuvailisi sitä euforiaksi kuitenkaan. Venyttely on sen sijaan minulle välttämätöntä, jos on ollut pitkään ilman, niin tulee tukkoinen tunne, ja jonkun kunnon session jälkeinen olo on oikeasti ihan parasta. Olisipa sama juttu aerobisen liikunnan kanssa. :D Olisi mahtavaa, jos hölkkä/juokseminen ikinä tuntuisi kevyeltä tai edes siedettävältä.

ap

Hei, yritä viedä tuo venyttely joogan puolelle. Joogaa on monta erillaista tyylilajia. Itse läysin joogan taas uudestaan nyt kun ollaan karanteenissa ja toden totta siitä tulee raukea, kevyt, eufoorinen ja puhdistunut tunne (minulla myös nesteet lähtevät liikkeelle). Toimii minulla enemmänkin mentaalisella puolella (koska se ei minulle ole fyysinen suoritus). Kun taas pitkän juoksulenkin jälkeen koen totaalisen "runner's high" joka muistuttaa fyysisesti orkun jälkihekumaa. Kun aloitin joogan niin minun piti alussa harrastaa sitä 1-kerta/viikko, 6kk ajan jotta rupesin saamaan tuon eufoorisen tunteen. Sama juoksussa, sitä pitää harrastaa aktiivisesti vähintään 2-3 krt/viikko pidemmän aikaan ennenkuin keho rupeaa saamaan siitä kiksejä. Juoksussa parasta on se kun mieli ja kroppa tulevat yhteen juoksun aikana ja tuntee itsensä voittamattomaksi robootiksi. Jotta tuohon tilaan pääsee pitää olla kuntoa juosta esim 15km putkeen. Kuntosalilla käynnistä en ikinä saanut tuota eufoorista tunnetta, vaikka aikoinaan kävin 3-4krt/vko. Ystäväni harrastaa meditointia ja siitä saa kuulemma myös tuon eufoorisen olon, mutta vaatii myös pidemmän linjan harrastamisen ennekuin pääsee tuolle tasolle. Pointtini on se että lajia tulee harrastaa pidemmän aikaa jotta keho pääsee tuohon eufooriseen tunteeseen. Aluksi toki uusi laji tuntuu raskaalta/vaikealta/tylsältä. Lupaa vaikka itsellesi että harrastat uutta lajia 6kk ja sen jälkeen päätät jatkatko vai et.

Toiset kokevat euforiaa eniten liikunnan aikana ja toiset sen jälkeen. Selvitetään kumpi on yleisempää. Peukutuskysely:

JOS saat liikunnasta euforiaa, tunnetko sitä enemmän liikunnan aikana vai sen jälkeen?

ylänuoli = aikana

alanuoli = jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen harrastanut liikuntaa 15 vuotta, ikinä ei ole mitään hyvää oloa tullut. Harvoin edes mitenkään virkistyn liikunnasta. Esim voi olla että väsyttää - käy salilla - heti kun tulen kotiin väsyttää ihan yhtä lailla. En siis saa minkäänlaista energiaakaan liikkumisesta, teen sitä vain terveyden vuoksi ja esim välttääkseni selkäkipuja. Onnellisia olette te joilla liikunnasta tulee välitön palkinto!

Miten ihmeessä pinnallisuus tähän liittyy? Minun on vaikea tehdä asioita, jotka tuntuvat minusta vastenmielisiltä, vaikka tietäisin, että kannattaisi. Siksi yritän koko ajan epätoivoisesti keksiä keinoja tehdä järkevistä asioista siedettäviä... En voi sanoa onnistuneeni kovin hyvin.

Näetkö näkyjä vai lainasitko väärää viestiä? Ei mun viesti liity mitenkään pinnallisuuteen, mitä hittoa?!

Lol, pahoittelen! Luin sen viestin äsken uudestaan, siellä luki onnellisia eikä pinnallisia... En tiedä mitä tapahtui. :'D

Vierailija kirjoitti:

Eipä ihme että myös narkkarit ravaavat kaupunkia ympäriinsä. Päivässä varmasti tulee parhaimmillaan puolimaratooni kävellen pyöriä varastellen ja aineiden perässä juosten.

Saavat tuon sairaan fiiliksen jo pelkästään liikunnasta.

Ja eikö aika moni urheilijakin ole lopulta paljastunut aineiden käyttäjäksi?

Itse en liiku pätkääkään. Hörhöjen hommaa.

Joo, eikös se narkkien triathlon ole perinteinen ”kävellen uimahalliin, varastetulla pyörällä takas” -zydeemi? 😉

T. Toipunut addikti

Ei kai kukaan normaali tuollaisia oloja saa.

Ehkä narkkariuteen taipuvat?

Olisi syytä varmasti pysytellä aineista ja lääkeaineista erossa, jos urheilusta tuollaisia oloja tulee.

Varmaan pitää löytää itselle mieluisa laji ja myös tietty rentous. Peruskoulussa olin vielä ihan hyvä liikunnassa, nuorena aikuisena liikunta jäi. Sitten tuli vaikeampi aika elämään, läheisen sairastuminen ja paljon huonoja asioita lyhyen ajan sisällä. Aloitin kuntonyrkkeilyn, siirryin kuntopotkunyrkkeilyyn ja sitten thainyrkkeilyyn. Aika ekasta treenistä jäin koukkuun, vaikka kunto ei ollut kaksinen ja vielä vähemmän taidot. Itsensä ylittäminen on mulle se juttu, kun pystyy johonkin mitä ei aikaisemmin tajunnut. Tietty sisuuntuminen, koska ei ole luonnonlahjukkuus, eikä ihan nuorikaan ja halu on oppia silti. Saan paljon voimaa hyvästä treeniporukasta, yksin en saa itsestäni irti niin paljon. Olo treenien jälkeen on sellainen, että ihan sama mitä tulee, niin pystyn mihin vaan. Myöhemmin tulee rento ja raukea olo.

Vaikea kuvailla, se on vaan hyvä olo kun on saanut jotain tehdyksi. Tekee mieli vaan syödä ja rentoutua sen jälkeen, eli en todellakaan ole aamutreenaaja vaan nimenomaan ilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tulee n. puoli tuntia urheilusuorituksen ja suihkun jälkeen. Ihan kuin joku kunnon viinashotti tyhjään mahaan tai pieni orgasmi, sellainen totaalinen rentoutuminen ja pehmeä tunne. Parempaa tunnetta saa hakea. Mutta siihen pitää todella tehdä raskasta liikuntaa. Minäkin luulin vuosikymmeniä etten kykene sellaista tuntemaan, mutten koskaan ennen oikeasti tehnyt tarpeeksi kovaa mitään.

Tämä.

Mulle ei ole ikinä tuota oloa tullut. Juoksen puolimaratonin silti puoleentoista tuntiin ja helposti pidän tunnin verran yllä juoksuvauhtia 15 km/h. Ihan tosissasiko väität etten ole vienyt itseäni tarpeeksi ”rajoille”?

Oma motiivini liikkumisessa on aggressioiden purkaminen sekä se, että haluan pitää peilikuvastani. Urheileminen on oikeasti ihan hemmetin ikävystyttävää hommaa. Mieluummin ajattelisin sohvalla syntyjä syviä jos se toisi samat tulokset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, ovat mielenkiintoisia. Luen mielelläni lisääkin. 

Tykkään rullaluistella, se on kivaa kun pääsee kulkemaan nopeaa ja jotenkin se liike on miellyttävän dynaamista. Pitkän ja raskaan lenkin jälkeen tulee yleensä sellainen kevyt ja vähän raukea olo, mutta en kuvailisi sitä euforiaksi kuitenkaan. Venyttely on sen sijaan minulle välttämätöntä, jos on ollut pitkään ilman, niin tulee tukkoinen tunne, ja jonkun kunnon session jälkeinen olo on oikeasti ihan parasta. Olisipa sama juttu aerobisen liikunnan kanssa. :D Olisi mahtavaa, jos hölkkä/juokseminen ikinä tuntuisi kevyeltä tai edes siedettävältä.

ap

Hei, yritä viedä tuo venyttely joogan puolelle. Joogaa on monta erillaista tyylilajia. Itse läysin joogan taas uudestaan nyt kun ollaan karanteenissa ja toden totta siitä tulee raukea, kevyt, eufoorinen ja puhdistunut tunne (minulla myös nesteet lähtevät liikkeelle). Toimii minulla enemmänkin mentaalisella puolella (koska se ei minulle ole fyysinen suoritus). Kun taas pitkän juoksulenkin jälkeen koen totaalisen "runner's high" joka muistuttaa fyysisesti orkun jälkihekumaa. Kun aloitin joogan niin minun piti alussa harrastaa sitä 1-kerta/viikko, 6kk ajan jotta rupesin saamaan tuon eufoorisen tunteen. Sama juoksussa, sitä pitää harrastaa aktiivisesti vähintään 2-3 krt/viikko pidemmän aikaan ennenkuin keho rupeaa saamaan siitä kiksejä. Juoksussa parasta on se kun mieli ja kroppa tulevat yhteen juoksun aikana ja tuntee itsensä voittamattomaksi robootiksi. Jotta tuohon tilaan pääsee pitää olla kuntoa juosta esim 15km putkeen. Kuntosalilla käynnistä en ikinä saanut tuota eufoorista tunnetta, vaikka aikoinaan kävin 3-4krt/vko. Ystäväni harrastaa meditointia ja siitä saa kuulemma myös tuon eufoorisen olon, mutta vaatii myös pidemmän linjan harrastamisen ennekuin pääsee tuolle tasolle. Pointtini on se että lajia tulee harrastaa pidemmän aikaa jotta keho pääsee tuohon eufooriseen tunteeseen. Aluksi toki uusi laji tuntuu raskaalta/vaikealta/tylsältä. Lupaa vaikka itsellesi että harrastat uutta lajia 6kk ja sen jälkeen päätät jatkatko vai et.

Olen harrastanut juoksua/salia/fillarointia 15-vuotiaasta saakka ja olen nyt 40. Olen liikkunut viikossa aktiivisesti (hyötyliikuntaa ei mukana) 5-10 tuntia mutten ole koskaan kokenut euforiasta oloa liikunnan jälkeen. Voisiko olla mahdollista, että luopuisit itse päähänpinttymästäsi sen suhteen, että kaikki kokevat samoja oloja kanssasi?

Minulle tuo euforia tulee juoksemalla; punttitreenistä tulee kyllä hyvä olo, mutta ei yhtä hyvä kuin juoksulenkistä. Lenkin aikana pääsee joskus flow-tilaan, jossa tuntuu, että juoksu kulkee ihan itsekseen eli kropassa ei tunnu minkäänlaista rasitusta, jalat vaan vievät eteenpäin ja tekee mieli mennä kovempaa ja kovempaa. Lenkin jälkeen tulee sitten se euforia; se tulee aina vaikkei juostessa olisi päässytkään flow-tilaan. Tämä tunne on minulla vähän samanlainen kuin nousuhumala, tuntuu vaan hyvältä ja itsevarmasta, rennolta ja energiseltä. Että keho on vahva ja voittamaton:-)

Englanniksihan tätä tunnetta kuvataan termillä runner’s high eli kai monet rinnastavat sen jonkun päihteen aiheuttamaan nousuun. Ilman mitään negatiivisia lieveilmiöitä toki.

Mullakin tunne tulee vasta treenin jälkeen ja vaatii raskaan treenin. Harrastan juoksua ja kovasykkeisiä ryhmäliikuntatunteja, joissa on myös lihaskuntoa.

Usein mulla on välittömästi treenin jälkeen (0-5 min) oksettava olo, kova palelu hikoilusta huolimatta ja tosi väsynyt tunne, mutta uskomattoman hyvä olo tulee yleensä lämpimässä suihkussa ja syödessä.

Tykkään kävelystäkin, mutta sen jälkeen oloa ei tule. Yleensä siitä tuleva hyvä olo liittyy luonnon ihailuun ja hyvän musiikin kuunteluun, ei niinkään liikuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Sehän johtuu endorfiineistä joita vapautuu elimistössä. Se on mieto opiaatti, joten lähinnä vastaa jos olet ottanut kodeiinipohjaista lääkettä. Rento ja rauhallinen olotila, lihakset ja mieli rentoutuu.

Aika jännä. Mulle nimittäin ne kodeiinipohjaiset lääkkeetkään ei tee mitään oloja. Siis poistavat kivun, mutta muuten eivät vaikuta mitenkään. Ei tule hyviä fiiliksiä, rentoutta jne. Eikä tule liikunnastakaan. Pelkkä väsymys.

- ei ap

Kaikki sen tuntee, se on vaan hyvä fiilis siitä että on liikkunut ja saanut jotain aikaiseksi ja vetänyt täysillä. Ei se nyt sellainen fyysinen olo ole kuin silloin kun esim syö jotain hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän johtuu endorfiineistä joita vapautuu elimistössä. Se on mieto opiaatti, joten lähinnä vastaa jos olet ottanut kodeiinipohjaista lääkettä. Rento ja rauhallinen olotila, lihakset ja mieli rentoutuu.

Aika jännä. Mulle nimittäin ne kodeiinipohjaiset lääkkeetkään ei tee mitään oloja. Siis poistavat kivun, mutta muuten eivät vaikuta mitenkään. Ei tule hyviä fiiliksiä, rentoutta jne. Eikä tule liikunnastakaan. Pelkkä väsymys.

- ei ap

Mulla tulee noista lääkkeistä vain pahoinvointia, ei todellakaan hyvää oloa. Myöskään alkoholi ei ole ikinä mitään sellaista aiheuttanut, tulee vain pöhnä ja väsymys. En tunnista kuvausta myöskään ruoan tuomasta fyysisestä nautinnosta. Ja tosiaan liikunnasta en mitään iloa ole 15 vuoden harrastamisen aikana saanut, se on puhdas terveydellinen pakko kuten hampaiden pesu.

Varmaan puuttuu jotain geenejä...

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sen tuntee, se on vaan hyvä fiilis siitä että on liikkunut ja saanut jotain aikaiseksi ja vetänyt täysillä. Ei se nyt sellainen fyysinen olo ole kuin silloin kun esim syö jotain hyvää.

Kaikki? Mikä persoonallisuushäiriö sulla on, jos kuvittelet pystyväsi puhumaan koko ihmiskunnan puolesta?

Ps. En ole koskaan saanut ruoan syömisestä fyysistä hyvää oloa, onko tämäkin muka joku juttu??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sen tuntee, se on vaan hyvä fiilis siitä että on liikkunut ja saanut jotain aikaiseksi ja vetänyt täysillä. Ei se nyt sellainen fyysinen olo ole kuin silloin kun esim syö jotain hyvää.

Kaikki? Mikä persoonallisuushäiriö sulla on, jos kuvittelet pystyväsi puhumaan koko ihmiskunnan puolesta?

Ps. En ole koskaan saanut ruoan syömisestä fyysistä hyvää oloa, onko tämäkin muka joku juttu??

Et tunne hyvää oloa jos syöt hyvää ruokaa? :,D kyllä se olet sitten sinä jolla on jotain aistihäiriöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sen tuntee, se on vaan hyvä fiilis siitä että on liikkunut ja saanut jotain aikaiseksi ja vetänyt täysillä. Ei se nyt sellainen fyysinen olo ole kuin silloin kun esim syö jotain hyvää.

Kaikki? Mikä persoonallisuushäiriö sulla on, jos kuvittelet pystyväsi puhumaan koko ihmiskunnan puolesta?

Ps. En ole koskaan saanut ruoan syömisestä fyysistä hyvää oloa, onko tämäkin muka joku juttu??

Et tunne hyvää oloa jos syöt hyvää ruokaa? :,D kyllä se olet sitten sinä jolla on jotain aistihäiriöitä.

No en todellakaan, mitä unikon kukkia ja hamppukakkuja sinä tapaat syödä? Voihan ruoka maistua suussa hyvälle, mutta ei siitä (nälän poistumista kummempaa) fyysistä hyvää oloa nyt sentään tule. En suostu uskomaan että tämä olisi muka normaalia ihmisille, koska on eka kerta ikinä kun tällaisen väitteen kuulen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sen tuntee, se on vaan hyvä fiilis siitä että on liikkunut ja saanut jotain aikaiseksi ja vetänyt täysillä. Ei se nyt sellainen fyysinen olo ole kuin silloin kun esim syö jotain hyvää.

Kaikki? Mikä persoonallisuushäiriö sulla on, jos kuvittelet pystyväsi puhumaan koko ihmiskunnan puolesta?

Ps. En ole koskaan saanut ruoan syömisestä fyysistä hyvää oloa, onko tämäkin muka joku juttu??

Et tunne hyvää oloa jos syöt hyvää ruokaa? :,D kyllä se olet sitten sinä jolla on jotain aistihäiriöitä.

No en todellakaan, mitä unikon kukkia ja hamppukakkuja sinä tapaat syödä? Voihan ruoka maistua suussa hyvälle, mutta ei siitä (nälän poistumista kummempaa) fyysistä hyvää oloa nyt sentään tule. En suostu uskomaan että tämä olisi muka normaalia ihmisille, koska on eka kerta ikinä kun tällaisen väitteen kuulen.

Se on juuri se hyvä olo että ruoka maistuu hyvälle, nautit siitä mausta. Eka kerta että kuulet että ihmiset tykkää syödä hyvää ruokaa...? Okei..........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sen tuntee, se on vaan hyvä fiilis siitä että on liikkunut ja saanut jotain aikaiseksi ja vetänyt täysillä. Ei se nyt sellainen fyysinen olo ole kuin silloin kun esim syö jotain hyvää.

Kaikki? Mikä persoonallisuushäiriö sulla on, jos kuvittelet pystyväsi puhumaan koko ihmiskunnan puolesta?

Ps. En ole koskaan saanut ruoan syömisestä fyysistä hyvää oloa, onko tämäkin muka joku juttu??

Et tunne hyvää oloa jos syöt hyvää ruokaa? :,D kyllä se olet sitten sinä jolla on jotain aistihäiriöitä.

No en todellakaan, mitä unikon kukkia ja hamppukakkuja sinä tapaat syödä? Voihan ruoka maistua suussa hyvälle, mutta ei siitä (nälän poistumista kummempaa) fyysistä hyvää oloa nyt sentään tule. En suostu uskomaan että tämä olisi muka normaalia ihmisille, koska on eka kerta ikinä kun tällaisen väitteen kuulen.

Se on juuri se hyvä olo että ruoka maistuu hyvälle, nautit siitä mausta. Eka kerta että kuulet että ihmiset tykkää syödä hyvää ruokaa...? Okei..........

Alkuperäisessä viestissäsi väität että syömisestä tulee FYYSISESTI hyvä olo. Ihan eri asia kuin ruoan maistuminen hyvälle. Sä et taida vaan tietää mitä "fyysisesti hyvä olo" tarkoittaa. Esim orgasmi tuottaa fyysistä hyvää oloa, ihan eri asia kuin hyvä makuaistimus.

Mulla se hyvä olo tulee n. puoli tuntia aloittamisen jälkeen. Treenin alku menee kroppaa käynnistäessä. Esim. juostessa se euforia tulee 20-30 min lenkin alusta, olettaen, että saan hyvän rytmin ja syke tasolla, jossa pystyisin juoksemaan pitkään. Samaten punttitreenin aikana tulee hyvä olo. Lähes kuin orgasmi, voittamaton, rento, lämmin olo. Tunne, kun hiki virtaa ja kroppa toimii. Punttitreenun jälkeen on usein voipunut olo, jos on tehnyt kunnon treenin. Kevyt liikunta, kuten kävely, ei saa mulle aikaan tätä euforiaa.