Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihan perusliikkuja pystyä juoksemaan 10 kilometriä?
21.04.2020 |
En ole ikinä juossut varmaan yli kilometriä. Silloin tulee jo verenmaku suuhun. Tuntuu uskomattomalta, että voisi juosta puoli tuntia-tunnin putkeen. Mitä tuo vaatii? Onko kukaan treenannut lähes nollasta kelpo juoksijaksi? En ole siis koskaan ollut mikään sohvaperuna. Monta kertaa viikossa käyn kävelylenkillä ja jumppaan sekä hyötyliikuntaa tulee omakotitalon töistä. Juoksu vaan vaatisi ihan erilaista kestävyyttä.
Kommentit (9)
Kunhan sulla on peruskunto kohdillaan niin ei tee isoa eroa onko 6 vai 20 kilometriä kunhan pidät sopivan rytmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokset liian kovaa jos tulee verenmaku suuhun. Hidasta tahtia, keskity liikkeen "rullaamiseen" ja hengitä syvään ja tasaisesti.
Voi. Olen juossut ilman treenamistakin kympin. Paljon vaan hyötyliikuntaa. Kuljin esim. pyörällä kouluun.
Niin mäkin luulin ja juoksin sitten kympin ekaa kertaa yli nelikymppisenä. Tai oikeastaan hölkkäsin. Mäkin luulin, että juoksu on jotain mitä tehdään verenmaku suussa. Väärin, tärkeintä on aloittaa hitaasti ja vasta hyvin vähitellen nostaa vauhtia. Alussa se hölkkääminen on itse asiassa hitaampaa kuin kävely. Tällä tavalla kun alottaa, ei heti luovuta.
Kaikki lähtee aikoinaan nollasta :) juoksemisesta on paljolti kyse psyykkisestä puolesta, moni perusterve ja yhtään arkiliikuntaa harrastava oikeasti pystyy rauhalliseen tahtiin juoksemaan paljon pidempiä matkoja, kun mitä kuvittelevat.
Moni vaan aloittaa liian kovaa. Pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta on oikeasti aloittelijalle (ja pk-lenkeille muutenkin) hyvä ohje. Juoksuharjoittelussa maltti on valttia ja "liian hidas" tahti juuri se, mikä kehittäisi alussa parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mäkin luulin ja juoksin sitten kympin ekaa kertaa yli nelikymppisenä. Tai oikeastaan hölkkäsin. Mäkin luulin, että juoksu on jotain mitä tehdään verenmaku suussa. Väärin, tärkeintä on aloittaa hitaasti ja vasta hyvin vähitellen nostaa vauhtia. Alussa se hölkkääminen on itse asiassa hitaampaa kuin kävely. Tällä tavalla kun alottaa, ei heti luovuta.
Hienoa! Toivon vaan että vielä joskus pystyisi juoksemaan. Nyt on ylipainoa sen verran ettei nivelet kestä juoksemista ja kuntokin sen mukainen. Kävely ja uiminen sentään sujuu ettei pääse ihan täysin rapautumaan. Voin vain etäisesti musitaa kuinka hyvä olo juoksemista tuli nuoruudessa, satoi tai paistoi :)
Tuo antaa toivoa että ehkä minäkin vielä joskus :p
Puoliso onnistui siinä sykkeitä seuraamalla. Isoimmaksi haasteeksi tuli lopulta jalkojen kipeytyminen aina juoksun jälkeen.
Itselläni juoksu ei oikein suju, vaikka peruskunto on hyvä. Sykkeet nousevat sen verran nopeasti, että heti saisi siirtyä takaisin kävelyyn, mikä turhauttaa. Varmaan, jos jaksaisi tarpeeksi pitkäjänteisesti treenata niin onnistuisi. Juoksu vain on niin tylsää, ettei motivaatiota meinaa löytyä. Kävellessä taas ehtii seuraamaan ympäristöä paremmin tai juttelemaan kaverin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vielä elävästi lapsuudesta kun ensimmäisiä kertoja kävin lenkillä. Eka kerran jälkeen oli molemmat jalat kipeinä nilkoista ikään kuin täynnä hiusmurtumia. Tuntui etten juokse enää ikinä.
Sitten vähän myöhemmin lähin juoksemaan sellaista hieman reilun 2 kilometrin lenkkiä tavoitteena juosta puoliväliin saakka. Sitten puolivälissä totesin että jaksan kyllä tuonne seuraavaan mutkaankin asti. Sitten siellä mutkassa totesin mielessäni että jaksan vielä muutaman sata metriä. Ja kas kuinka ollakkaan, pian olin juossut koko lenkin kotiin saakka. Aikaa meni aika lähelle 12 minuuttia mikä teki siitä minun ensimmäisen cooperin. Se voittajan tunne :D
Voi. Juokse pieniä pätkiä kävelylenkin välissä aluksi ja venytä pätkiä seuraavalla kerralla aina pidemmiksi. Joku päivä se koko lenkki meneekin juosten.