Kun mies pitää vihollisenaan eikä kumppanina

Oli ennen. Sairas oli päästään. Jahtasi ympäriinsä ja syytteli ties mistä. Pahoinpiteli ja jätti. Ja hyvä niin. Nyt on ihana tuleva puoliso:)

Eksäni oli sellainen. Arvaa vain, kuinka iso vihollinen olin eron jälkeen...

Sittemmin luin kirjan, joka valaisi tätä ajatusmaailmaa. Eli osa ihmisistä näkevät elämän joko voittamisenatai häviämisenä. Toinen puoli ihmisistä hakee win-win - tulosta. Nämä kaksi maailmaa eivät kykene ymmärtämään toisiaan.

Just kirjotin piiiitkän kommentin siihen aiempaan äsken alotettuun ketjuun omista kokemuksista ja sit se ketju katos. En nyt jaksa uudestaan sen enempää ku että joo, on tuttua ja sit toisaalta on löydetty tavat toimia sen asian kanssa ja nyt on parempi. Vaatii ymmärrystä molemmilta.

Tuosta ei parane ikinä. Eroa vaan suosiolla heti.

Sellainenhan tällä palstalla tuntuu olevan vallitseva käsitys niin parisuhteista kuin myös vanhempien suhteista lapsiin. Aina ollaan kostamassa ja rankaisemassa. Terveet ihmiset eivät tietenkään ajattel niin.

Ei parisuhteeseen kuulu valtataistelu.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ei parane ikinä. Eroa vaan suosiolla heti.

MITENNIIN EI IKINÄ????????

Miksi edes harkitset parisuhdetta sellaisen miehen kanssa, joka pitää sua vihollisenaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ei parane ikinä. Eroa vaan suosiolla heti.

MITENNIIN EI IKINÄ????????

Koska kysessä on persoonallisuuhäiriö ja se on pysyvä tila. Kokemusta sellaisen kanssa elämisestä lähes 20v ja pahemmaksi vaan meni vuosi vuodelta.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ei parane ikinä. Eroa vaan suosiolla heti.

Kyllä. Tässä on koko ajatusmaailma niin viturallaan että ei se ilman toisen tietoista työstämistä tule muuttumaan. Ja miksi se työstäisi, varsinkaan jos kumppani ehdottaa, koska sittenhän kumppani vaan voittaa, jos hänelle myöntyy... Ensimmäinen pitkä parisuhteeni oli valitettavasti tällaista ja se vinksautti omankin ajatukseni parisuhteesta, ja kun siitä pääsin eroon, olin monta vuotta yksin kun yksin oli parempi kuin jatkuvassa valtataistelussa. Sitten päädyin uuteen suhteeseen ja pitkään meni odotellessa koska uuden kumppanin kanssa alkaa sama rumba. Olipahan silmiä avaavaa tajuta, että ei sen kuulu olla eikä parhaimmillaan todellakaan ole sellaista!

Yllättävän monessa parisuhteessa on valta-asetelma, jossa jompi kumpi puoli alistaa toista, tai kumpikin eri tavoilla. Omaa kokemusta aivan liian pitkään, mutta eipä tässä ole kumpikaan onnistunut toista alistamaan.

Minulla oli mies, joka alun ihastumisvaiheen jälkeen riiteli mm. sanoilla "Sinun kuuluu totella minua!!". 

Nämä ovat ihmisiä, joiden kanssa ei voi olla oma itsensä. Pitää joko nöyrtyä (=laittaa toisen tarpeet omiensa edelle) tai laittaa kova kovaa vastaan. Jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla tulee ero, mutta se ei ole oikeasti iso menetys. Usko tai älä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli mies, joka alun ihastumisvaiheen jälkeen riiteli mm. sanoilla "Sinun kuuluu totella minua!!". 

Nämä ovat ihmisiä, joiden kanssa ei voi olla oma itsensä. Pitää joko nöyrtyä (=laittaa toisen tarpeet omiensa edelle) tai laittaa kova kovaa vastaan. Jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla tulee ero, mutta se ei ole oikeasti iso menetys. Usko tai älä.

Niin, ja jos ei tule eroa, niin elämä on rankkaa riitelyä.

Hah, juuri laitoin välit poikki tällaisen ihmisen kanssa. Hänessä ei tietysti ollut mitään vikaa.

Suomessa näyttäisi olevan niin että nainen pääosin alistaa miestään. Matriarkaattinen yhteiskunta.

Minulla meni pitkään, ennenkuin tajusin tämän. Jos miehelle yrittää puhua, eipä juurikaan tuota tulosta.

Aloitinkin aamulla ketjun: Ihminen joka saa sinut epäilemään itseäsi - otsikolla.

Tuntuu pahalle edes kirjoittaa tästä. En haluaisi uskoa että mies ei tule koskaan muuttumaan (käytöstään siis).

Kova pala hyväksyä. Nuorena kuvitteli, että pahimmat särmät hioutuu ajankanssa... Järkytys tajuta, että tasa-arvo kaukana... Kaikki todellakin on valtataistelua puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa näyttäisi olevan niin että nainen pääosin alistaa miestään. Matriarkaattinen yhteiskunta.

Sukukysymys. Meidän suku on patriarkaalinen. Isä päättää, mitä tehdään. Sukupolvesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ei parane ikinä. Eroa vaan suosiolla heti.

MITENNIIN EI IKINÄ????????

Koska kysessä on persoonallisuuhäiriö ja se on pysyvä tila. Kokemusta sellaisen kanssa elämisestä lähes 20v ja pahemmaksi vaan meni vuosi vuodelta.

Ei kaikki ole aina persoonallisuushäiriötä. Parisuhteessa voi olla valtataistelua ilman sitäkin. Tää on vähän niinkuin aiemmin kaikki oli narsisteja, nyt persoonallisuushäiriöisiä.

Jooo..

Samoin. Huutaa aina sä et voita nua koskaan ak ka