Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan aikuinen on surullinen että festarit on peruttu?
21.04.2020 |
Kuka aikuinen edes haluaa mennä jonnekin mutavelliin jäätymään ja kuuntelemaan huonoa musiikkia?
Ymmärrän teinit mutten aikuisia.
Kommentit (47)
Voi juku, kylläpäs olet hieno ja älykäs yksilö, kun et tykkää jostain asiasta. Sinähän olet se universaali auktoriteetti, joka päättää mikä musiikki on hyvää ja mikä huonoa. Kaikki ihmiset jotka pitävät jostain muusta kuin sinun suosikeistasi, ovat ihan pölkkypäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jaksa ainaista kyräilyä ja muiden murheiden ja motiivien pällistelyä. Ihmiset ovat erilaisia, eri henkireiät, nautinnot, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Ihmisen tunne‐elämä on myös hyvin yksilöllistä kuten reagointi pettymyksiin ja stressiin. Nyt on ollut melkolailla kaikilla pinna kireällä alkuvuosi, onko se nyt ihme jos odotetun tapahtuman peruutus surettaa. Moni on toivonut että tilanne olisi ollut kesällä jo ohi.
Ja ei, en ollut menossa itse yleisötapahtumiin mutta ei tuota ongelmia ymmärtää että toiselle joku voi olla isompi juttu kuin itselle. Yleensä nämä opitaan 5-vuotiaana hiekkalaatikolla.
Festareilla aikuiset ja nuoret sekoittuu tavalla joka on ainutlaatuista.
En ole yhtään surullinen, vaan tosi iloinen: Eipähän kuulu sekään mökä tänä kesänä vaan saan nautiskella ulkonaolosta HILJAISUUDESSA <3
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään surullinen, vaan tosi iloinen: Eipähän kuulu sekään mökä tänä kesänä vaan saan nautiskella ulkonaolosta HILJAISUUDESSA <3
Se mikä on sinulle mökää, voi olla toisen vuoden kohokohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä vuonna kaikki on joutuneet luopumaan jostain. Jos joku oletti, että festarit saa pitää, pettyi pahasti, koska eli lapsenomaisessa kuplassa. Rajoituksia pitää alkaa purkamaan pienemmistä kokoontumisista ensin. Ruokaravintolat sais olla auki Ruotsin tapaan, terassit myös jne. Festarit ei ole tässä tilanteessa hallittu tapa estää taudin liian nopea eteneminen.
No kaikki aikuiset ei nauti kävelystä luonnossa. Festarit on olleet kesän kohokohtia, irtiottoja tylsän aikuisuuden ja arjen keskellä. Se arki kun on sitä että käydään töissä ja eletään lasten ehdoilla. Mutta ei sellainen elämä ainakaan minulla täytä omia tarpeita millään lailla, sellainen muurahaisena toisten ihmisten palveleminen. Kyllä on virkistävää joskus olla huoleton, nauraa ystävien kanssa, bilettää aamuyöhön. Tänä vuonna ei siis mitään saumaa, muuta kuin tehdä (yli)töitä ja jatkaa arkea aivan samalla tavalla. Ja sitten alkaakin syksy ja pimeys. Meiltä on perheen yhteinen lomakin peruttu, ensimmäinen kolmeen vuoteen ja seuraavasta ei sitten mitään tietoa. Ja kaikki vain siksi että vanhukset saa elää vielä pari vuotta.
Kyllä siitä saa olla harmissaan.