Puolison " muuttunut" käytös riitatilanteissa......mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikansa mies kestää naisen oikuttelua. Joskus tulee stoppi. Lähdet ajatuksesta, vaikket sitä suoraan sanokaan, että miehen tulee katua ja madella edessäsi ja sinä armollisesti annat anteeksi.

Onko tämä yleinenkin käsitys miesten keskuudessa? Minunkin mieheni mielestä nimittäin tulee löytää syyllinen, joku on syytettyjen penkillä, jonkun pitää madella ja kontata, jonkun on oltava oikeassa ja jonkun väärässä jne... itse haluaisin keskustella jotakuinkin sivistyneesti omista ja toisen näkemyksistä ja tunteista, syistä ja seurauksista, aidosti kuunnellen ja pyrkien ymmärtämään toisen näkökulmaa, niin että kumpikin olisi valmis avoimesti tutkailemaan myös omia virheitä ja puutteita.

Voisitko vaikka sinä hieman avata sitä, mistä tuollainen syyttäjä-tuomittu-matelija-ajatusmalli kumpuaa?

Luulen että nämä henkilöt, jotka täällä kovin aggressiiviseen sävyyn ihmettelevät, "miksi naiset aina haluavat riidellä" ovat juuri niitä, jotka hermostuessaan menettävät kontrollin ja kaiken asiallisen käytöksen alkeet, ja siksi täällä anonyymisti ihmettelevät "naisten tarvetta riidellä", koska ovat tajunneet, että aivan tavalliset keskustelutilanteet provosoivat heidän oman käytöksensä riitaan asti, kun puuttuu se taito keskustella vaikeistakin aiheista. Ja nimenomaan niin, ettei etsitä syyllisiä eikä kenelläkään ole lopulta mitään anteeksi pyydettävää, vaan toinen toista kuunnellen ja puheenvuoron sille toisellekin antaen käydään asia läpi ja tullaan yhdessä johonkin lopputulemaan, jonka myötä suhdetta voi jatkaa terveellä pohjalla eteenpäin. Ehkä tämä on tosiaan monen miehen mielestä jo "riitelyä".

Hyökkäys on joskus paras puolustus ja nyt hyökkäsit nitä vastaan, jotka eivät usko ap:n viattomuuteen riitatilanteissa. Minä olen yksi ihminen, joka luulen, että ap on provosoinut miestään tsiljoona kertaa riitelemään ties mistäkin. Hän itse sanoi kasvatuksensa olleen sellaista, että tunteet saa näyttää ja luultavasti hän on näyttänyt tunteitaan hyvin usein. Mies taas on ollut eri tyyppinen, eli rauhaa rakastava viilipytty, joka jää riitojen jälkeenkin miettimään tilanteita pitkään, mutta jossakin vaiheessa on taas antanut periksi ja halimiset lohduttamisineen ovat taas alkaneet.

Mies on kuitenkin huomannut, että hän jää auttamatta ap:n raivohuurujen jalkoihin vanhalla tavalla toimiessaan, joten hän aloitti toimimaan ap:n tavoin yhtä voimalla. Hän alkoi siis pelata ap:n kanssa samoilla säännöillä ja sitähän se ap nyt itkee aloituksessaan. Ap ei tule myöskään puolustelemaan itseään, joten vastaukset ovat osunneet ja upottaneet ilmeisesti hänen puolustuksensa. Voi hän tulla tänne ja yrittää oikoa omaksi edukseen kaikkea, mutta hän puhui ohi suunsa aloituksessaan ja menin miehen puolelle täysin. Ap on siis se, jolla on nyt opittavaa paljon, jos meinaa suhteensa jatkuvan ja elämänsä olevan tuon miehen kanssa edes kohtuullista. Kun hän on muuttanut tapojaan, mies kyllä huomaa sen ja muuttuu myös. Tai sitten mies muuttaa pois ja sekin on hyvin mahdollinen ja jopa toivottava vaihtoehto monen vuoden rähinän jälkeen.

Minä en nyt viitannut ap:n tilanteeseen millään tavoin enkä totta puhuen edes ajatellut hänen aloitustaan tässä kommentissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.

Tuo on vaikeaa, olen itsekin pohtimassa samaa. Ensimmäiset 10-15 vuotta jaksoin olla todella rakentava, en menettänyt malttiani, helpotin toisen oloa, tasoitin tietä ja tulin vastaan, annoin tilaa jne. Sitten tuli aika, jolloin itse olin heikommillani ja olisin tarvinnut toisen vetovastuuta ja venymistä, mitä olin itse tehnyt. Minusta, joka olin ollut tasapainoinen rauhankyyhky, tuli itkuinen huutaja. Sain hoidettua itse itseni kuntoon, mutta tajuan nyt sen, että (ihan aiheesta) kumppanin käytös provosoi minua ja aiheuttaa suunnattoman pahan olon. Jos hän ei halua kehittää omia reaktioitaan ja käytöstään, minulla on vaihtoehdot tukahduttaa itseni ja kärsiä tai lähteä. 

Aivan kuin minun näppikseltäni! Meillä tosin kaikki päätyi eroon, kun sain itseni kuntoon, koska en voinut enää luottaa mieheen. Mies ei osannut olla lainkaan tukena ja sen jälkeen aina veti "hullu"-kortin esiin joka käänteessä, kun olimme eri mieltä.

Welcome to the future. Miettikää, mikä aloittajan kuvailemassa avauksessa muuttui. Tuo normaalilla äänellä puhumisen kaksinkertainen korostaminen kertoo jo itsessään siitä, että niin ei ollut ennen. Siis nainen muuttui, mies mahdollisesti koki tämän olevan yläpuolelle asettautumista. Melko todennäköisesti on käytetty myös väärällä hetkellä erittäin provosoivia ilmaisuita, kuten "rauhoitu" tai "puhutaan tästä nyt ihan rauhassa", toisen jo kiihdyttyä. Ei näin. Veikkaanpa myös, että tuo ohimennen mainittu kriisi, jonka jälkeen riitelystäkään ei enää tullut mitään, oli aloittajan aiheuttama pettämiskohu.

Kumpi teistä aloittaa sen raivoamisen? Miten se tilanne syntyy, että alatte riidellä ettekä neuvotella?

Veikkaisin, että hän täysin ja totaalisesti väsynyt ja kyllästynyt sinuun ja sinun tapaasi riitauttaa asia kuin asia, nostaa kierroksia milloin mistäkin. Mitkä asiat ovat niitä, jotka saavat sinut kiehumaan? Ovatko ne pikkuasioita, joita voisi ratkoa pääasioiden ratkettua? Vai mikä saa raivon nousemaan?

Ihmettelen kyllä, miten ette ole yhtään kehittyneet, vaan vain taantuneet ja aina vaan riitelette, ja riitelette. Johan nyt lapsikin huomaa, ettei se ole paras tapa ratkoa ja hoitaa asioita.

Kysymys on lapsellisesta käytöksestä, kun ei ole tarkoituskaan ratkoa asioita vaan vain v...lla toisilleen ja asiat jäävät entiselleen tai menevät jopa pahempaan suuntaan. Käyttäydytkö sinä aikuisten tapaan vai kuin pikkutyttö?

Nythän näyttää ulkopuolisesta siltä, että mies rauhoittaa tilanteen vetäytymällä tilanteesta, joka ei näytä johtavan mihinkään vaan vain pahempiin loukkauksiin.

Sinun mielestäsi hänen pitäisi kuitenkin olla yhtäkkiä kuin lempeä isä, joka lohduttaa, ottaa syliin, paijaa ja hyvittelee. Onko se aiemmin auttanut tai muuttanut tilannetta. Ei. Vaan riidat vain jatkuvat ja pahenevat.

Olet nyt ilmaissut tunteitasi ihan riittävästi. Jospa seuraavaksi alkaisit aikuistua ja käyttäytyä aikuisen tavoin.

Ottakaa ratkaistavat asiat puheeksi vasta aterian jälkeen, eikä koskaan väsyneinä.

Istukaa vierekkäin, eikä vastakkain. Jää osa ilmeilyistä havaitsematta ja voinette keskittyä paremmin itse asiaan.

Sopikaa etukäteen, että kumpikaan ei korota ääntään missään tilanteessa.

Keskeytätte asian käsittelyn ja jätätte sen hautumaan, jos asia on hankalampi. Jatkatte seuraavana päivänä tai ensi viikolla.

Voitte myös keskustella kynttilänvalossa ja tietysti kaikki ruudut ja laitteet suljettuina. Tilanteen on aina oltava rauhoitettu ja rauhallinen.

Kummankin on ymmärrettävä, että olette samalla puolella, ette eri puolilla.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö sinua lohduttaa riitatilanteessa tai sen jälkeen? Itse itken harvoin ja lähinnä kiukusta tai väsymyksestä, en halua ketään halimaan.

Käytätkö itkua riitatilanteiden lopettamiseen?

Kyllä on täydellisen kieroutunut ajattelutapa sinulla. Mutta siitähän naisia on aina syytetty, että itku on manipulointia. Viha on naisilta täysin kiellettyä. Sallittua on vain hymyileminen ja sovittelu.

Jotain yhteensopimattomuutta teissä on, jos pitää koko ajan riidellä. Lopeta se riitely. Riitaan tarvitaan vähintään kaksi. 

Mies on siis aina ollut aggressiivinen. Aiemmin hän oli passiivis-aggressiivinen eli ilmaisi vihaa peitellysti möklttämällä. Nykyään hän on avoimesti aggressiivinen eli ilmaisee vihaa avoimesti raivoamalla. En minä ainakaan olisi tuossa suhteessa.