Lue keskustelun säännöt.
Puolison " muuttunut" käytös riitatilanteissa......mitä tehdä?
21.04.2020 |
Olemme pitkän suhteemme aikana riidelleet, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Joskus riidat olleet huutamista ja ovien paiskomista jne. Kuitenkin niin, että molemmat ovat säilyttäneet tietynlaisen käyttäytymisen. Lähtökohtaisesti minä olen saanut kasvatuksen, jossa saa näyttää tunteet ja riidat osataan sopia heti niiden päätyttyä, mies taas tottunut ettei oikeastaan riidellä ja sitten mökötetään.
Meillä oli parisuhteessa kriisi 2017 loppuvuodesta 2018 syksyyn. Silloin riideltiin ja paljon ja kovasti. Sitten tuli syksyllä tilanteita, joissa huomasin, että mieheni ei enää ns kestä riitelyä. Tämä oli aivan ymmärrettävää. Tämä on johtanut nyt siihen, että jos meillä tulee jostain asiasta nykyään riitaa, käyttäytyy mieheni kuin hullu. Itse yritän esim selittää normaalilla äänellä jotain, mistä olen eri mieltä, niin raivoaa hän ihan heti naamani edessä. Lisäksi jos alan itkemään (tai yhden kerran jopa olin hieman paniikissa ja tärisin ja itkin), niin hän joko raivoaa vaan edelleen tai muuttuu ihan kylmäksi. Eli hän ei enää kestä yhtään pienintäkään riitatilannetta ja jos sellainen tulee, käyttäytyminen on ihan hullua ja kylmää.
Meillä oli juuri riita, raivosi kuin hullu (vaikka yritin vielä selittää normaalilla äänellä) mikä minua vitutti, sitten paiskasi ovia ja nyt olen hänelle kuin ilmaa. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Olen alkanut pelätä, että jostain asiasta tulee riitaa. Lisäksi koen todella pahasti hylkäämisen tmv kokemusta siitä, miten kylmä hän voi olla. Muuten on koko ajan halaamassa ja pitää aina huolta, jos olen kipeä. Lisäksi hän ei siis ymmärrä, että käyttäytyy nykyään kuin hullu riitatilanteessa, vaan syy on aina minun. Riitaan tarvitaan kaksi, mutta minusta se miten riitelee on jokaisen oma asia. Onko kenelläkään kokemuksia? Voiko asia vielä muuttua ja ns parantua?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Mistä sinä riitelet?
Mitä sinä sillä saavutat?
Miksi se on sinulle kommunikointitapa?
Joka ikinen nainen on hyvä, ja kysyy näitä itseltään.
Naisille tuntuu olevan tärkeintä päästä haastamaan sitä riitaa.
Tässäkin on kyse hyvin pitkälti tulkintaeroista. Olin muutaman vuoden suhteessa, jossa mies ei "halua riidellä", käytännössä se tarkoitti kuitenkin kaikenlaista syvällisempää keskustelua, suhteen tilasta, omista ja toisen toiveista, tulevaisuudensuunnitelmista ym., mitkä mies vaan koki kiusallisena ja vaikeina, vaikka minulla ei ollut mielessäkään mikään riidan haastaminen. Aina jos häntä yritti haastaa keskustelemaan näistä, mielestäni ihan tavallisista aiheista parisuhteessa, hän vetosi ettei halua riidellä. Ja minä olen mitä rauhallisin ja sopuisin ihminen, en todellakaan riidanhaastajatyyppiä, vaikka tässä nyt onkin vain minun versioni tietenkin, mutta sen verran osaan käytöstäni arvioida.
En tiedä mitä traumoja hänellä loppujen lopuksi oli pitkässä avioliitossaan syntynyt, jos kaikki keskustelu päättyi riitelyyn eikä mikään sanomani riittänyt takeeksi että se ei ole minulla tavoitteena. Se muuten hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään.
Saako sinua painostaa asioihin, joita sinä vihaat? Mietipä sitä.
Olisit kirjoittanut asiasi paperille, jos se oli sinulle niin tärkeää. Ja antanut sen miehelle.
Mitä kohtaa lauseesta "hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään" et ymmärtänyt? Miehen ehdoilla mentiin tässä asiassa. Toki minulla jotain sananvaltaa on lähteä suhteesta, jossa minun tarvettani ei huomioitu.
PAINOSTIT MIESTÄ USEAAN KERTAAN. ihan oman kertomasi mukaan.
Joka johti riitaan.
Mitä se on jos ei henkistä väkivaltaa ja painostamista?
Mihin sinua saa siis pakottaa?
Pysy sinkkuna, jos olet noin saatanan minä-keskeinen.
siis..... mitä tässä juuri tapahtui? Eikö tuossa tekstissä juuri sanottu että ei riidelty eikä keskusteltu niin mistä tämä höyrypää vetää kuvioon 'painostamisen joka johti riitaan' sekä henkisen väkivallan? Tämmöisellä ihmisellä ilmeisesti jotain todella tukahdettua skismaa, huh,huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kestä pienintäkään riitatilannetta? Minä lähtisin suhteesta jos muijan ainoa kiima on saada aikaan kestettäviä riitatilanteita. Miksi hitossa pitää olla parisuhteessa missä riidellään? Olette kumpikin rasittavia sekopäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Mistä sinä riitelet?
Mitä sinä sillä saavutat?
Miksi se on sinulle kommunikointitapa?
Joka ikinen nainen on hyvä, ja kysyy näitä itseltään.
Naisille tuntuu olevan tärkeintä päästä haastamaan sitä riitaa.
Tässäkin on kyse hyvin pitkälti tulkintaeroista. Olin muutaman vuoden suhteessa, jossa mies ei "halua riidellä", käytännössä se tarkoitti kuitenkin kaikenlaista syvällisempää keskustelua, suhteen tilasta, omista ja toisen toiveista, tulevaisuudensuunnitelmista ym., mitkä mies vaan koki kiusallisena ja vaikeina, vaikka minulla ei ollut mielessäkään mikään riidan haastaminen. Aina jos häntä yritti haastaa keskustelemaan näistä, mielestäni ihan tavallisista aiheista parisuhteessa, hän vetosi ettei halua riidellä. Ja minä olen mitä rauhallisin ja sopuisin ihminen, en todellakaan riidanhaastajatyyppiä, vaikka tässä nyt onkin vain minun versioni tietenkin, mutta sen verran osaan käytöstäni arvioida.
En tiedä mitä traumoja hänellä loppujen lopuksi oli pitkässä avioliitossaan syntynyt, jos kaikki keskustelu päättyi riitelyyn eikä mikään sanomani riittänyt takeeksi että se ei ole minulla tavoitteena. Se muuten hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään.
Saako sinua painostaa asioihin, joita sinä vihaat? Mietipä sitä.
Olisit kirjoittanut asiasi paperille, jos se oli sinulle niin tärkeää. Ja antanut sen miehelle.
Mitä kohtaa lauseesta "hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään" et ymmärtänyt? Miehen ehdoilla mentiin tässä asiassa. Toki minulla jotain sananvaltaa on lähteä suhteesta, jossa minun tarvettani ei huomioitu.
PAINOSTIT MIESTÄ USEAAN KERTAAN. ihan oman kertomasi mukaan.
Joka johti riitaan.
Mitä se on jos ei henkistä väkivaltaa ja painostamista?
Mihin sinua saa siis pakottaa?
Pysy sinkkuna, jos olet noin saatanan minä-keskeinen.
Okei, vau! :DDD Koronako se möllykän hermoja noin paljon kiristää, siinäpä toinen joka ei pysty keskustelemaan asiasta. No, sinun kanssa ei kiinnostakaan keskustella joten en häviä mitään.
Olet alistajasika. Ei mulla muuta. Jatka toki harhaista minä-elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Mistä sinä riitelet?
Mitä sinä sillä saavutat?
Miksi se on sinulle kommunikointitapa?
Joka ikinen nainen on hyvä, ja kysyy näitä itseltään.
Naisille tuntuu olevan tärkeintä päästä haastamaan sitä riitaa.
Tässäkin on kyse hyvin pitkälti tulkintaeroista. Olin muutaman vuoden suhteessa, jossa mies ei "halua riidellä", käytännössä se tarkoitti kuitenkin kaikenlaista syvällisempää keskustelua, suhteen tilasta, omista ja toisen toiveista, tulevaisuudensuunnitelmista ym., mitkä mies vaan koki kiusallisena ja vaikeina, vaikka minulla ei ollut mielessäkään mikään riidan haastaminen. Aina jos häntä yritti haastaa keskustelemaan näistä, mielestäni ihan tavallisista aiheista parisuhteessa, hän vetosi ettei halua riidellä. Ja minä olen mitä rauhallisin ja sopuisin ihminen, en todellakaan riidanhaastajatyyppiä, vaikka tässä nyt onkin vain minun versioni tietenkin, mutta sen verran osaan käytöstäni arvioida.
En tiedä mitä traumoja hänellä loppujen lopuksi oli pitkässä avioliitossaan syntynyt, jos kaikki keskustelu päättyi riitelyyn eikä mikään sanomani riittänyt takeeksi että se ei ole minulla tavoitteena. Se muuten hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään.
Saako sinua painostaa asioihin, joita sinä vihaat? Mietipä sitä.
Olisit kirjoittanut asiasi paperille, jos se oli sinulle niin tärkeää. Ja antanut sen miehelle.
Mitä kohtaa lauseesta "hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään" et ymmärtänyt? Miehen ehdoilla mentiin tässä asiassa. Toki minulla jotain sananvaltaa on lähteä suhteesta, jossa minun tarvettani ei huomioitu.
PAINOSTIT MIESTÄ USEAAN KERTAAN. ihan oman kertomasi mukaan.
Joka johti riitaan.
Mitä se on jos ei henkistä väkivaltaa ja painostamista?
Mihin sinua saa siis pakottaa?
Pysy sinkkuna, jos olet noin saatanan minä-keskeinen.
Okei, vau! :DDD Koronako se möllykän hermoja noin paljon kiristää, siinäpä toinen joka ei pysty keskustelemaan asiasta. No, sinun kanssa ei kiinnostakaan keskustella joten en häviä mitään.
Olet alistajasika. Ei mulla muuta. Jatka toki harhaista minä-elämääsi.
=D =D
Suoraan ap:n tekstistä:
-Joskus riidat olleet huutamista ja ovien paiskomista jne.
-Lähtökohtaisesti minä olen saanut kasvatuksen, jossa saa näyttää tunteet.
-mies taas tottunut ettei oikeastaan riidellä ja sitten mökötetään.
-Meillä oli parisuhteessa kriisi 2017 loppuvuodesta 2018 syksyyn. Silloin riideltiin ja paljon ja kovasti. Sitten tuli syksyllä tilanteita, joissa huomasin, että mieheni ei enää ns kestä riitelyä.
-Itse yritän esim selittää normaalilla äänellä jotain, mistä olen eri mieltä, niin raivoaa hän ihan heti naamani edessä. Lisäksi jos alan itkemään (tai yhden kerran jopa olin hieman paniikissa ja tärisin ja itkin), niin hän joko raivoaa vaan edelleen tai muuttuu ihan kylmäksi. Eli hän ei enää kestä yhtään pienintäkään riitatilannetta ja jos sellainen tulee, käyttäytyminen on ihan hullua ja kylmää.
-Meillä oli juuri riita, raivosi kuin hullu (vaikka yritin vielä selittää normaalilla äänellä) mikä minua vitutti, sitten paiskasi ovia ja nyt olen hänelle kuin ilmaa.
-Lisäksi koen todella pahasti hylkäämisen tmv kokemusta siitä, miten kylmä hän voi olla.
Ei tsiisus... Eli ap kirjoittaa, kuinka hän on se, joka "näyttää tunteet" ja mies on se, joka ei halua riidellä. Ap kuitenkin paiskoo ovia, huutaa, kiroilee ja ei ymmärrä kuinka se saa miehen kohtelemaan häntä kuin ilmaa tai jos oikein ärsyttää, niin mies saattaa jopa alkaa huutamaan takaisin! Vaikka ap kuinka tirauttaa täristen muutaman kyyneleen ja kokee hylätyksi tulemisen tunteita sen takia, niin mies saattaa mokoma mököttää hänelle.
Mies on oppinut siis riitelemään vuosien varrella eri tavalla, eli ap:n tavalla, ja koska ap on ilmeisesti hyvin silmille hyppivä raivostuneena, niin mies on alkanut käyttämään samaa silmille tulevaa tyyliä. Nyt ap kuitenkin itkeä tilittää sitä, että mies on riitatilanteissa yhtä kamala kuin hän ja sen jälkeen mies haluaa olla hiljaa ja rauhassa ilman, että ap tulee siihen lässyttämään mitään hylkäämispelkojaan.
Näin. Näin ap sai taas muutamalla lauseella tehtyä miehestään hirviön ja yrittää nostaa itsensä viattomaksi enkeliksi, vaikka minusta kyllä ap on se itse piru "tunteineen".
Jos ap yrittää selittää "normaalilla äänellä" mikä häntä veetuttaa miehelle, niin veikkaan, että se selitys on todella hermoja raastavaa rääkymistä, syyttelyä ja naaman edessä pomppimista. Jos ap käyttää jo täällä asioiden selvittämisessä kirosanoja, niin voi vain kuvitella minkälaista kirosanatulvaa se on hänen innostuessaan. Ap ei ansaitse yhtään mitään miestä ja ehkä se hylätyksi tuleminen toteutuu. Toivotaan niin. Ehkä ap oppii asiasta jotain tai sitten ei ja hänen elämä on pelkkää draamaa tästä eteenpäinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kestä pienintäkään riitatilannetta? Minä lähtisin suhteesta jos muijan ainoa kiima on saada aikaan kestettäviä riitatilanteita. Miksi hitossa pitää olla parisuhteessa missä riidellään? Olette kumpikin rasittavia sekopäitä.
Normaalissa parisuhteessa on joskus riitoja, ilman uhriutumista tai mökötystä. Ongelmat tulevat siinä vaiheessa, jos toinen manipuloi/uhriutuu tai toinen ahdistuu esim. lapsuuden kriisien aktivoituessa.
Miksi ihmiset ylipäätään roikkuvat huonoissa ja toimimattomuudesta suhteissa? Minä mukaan lukien. Olen vain miettinyt kun aina vain pohditaan toisen käytöstä ja sitä miten voisi muuttua kukakin ja miten parantaa suhdetta ym niin mikä se pointti siis on olla esim koko elämä jossain katkeroittavassa suhteessa? Mulle pitkän kokemuksen omaava pariterapeutti sanoi ettei todellakaan kannata jäädä huonoon suhteeseen ja ehdotti saman tien erilleen muuttoa kun kerroin saman tyyppisistä riidoista kuin tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ylipäätään roikkuvat huonoissa ja toimimattomuudesta suhteissa? Minä mukaan lukien. Olen vain miettinyt kun aina vain pohditaan toisen käytöstä ja sitä miten voisi muuttua kukakin ja miten parantaa suhdetta ym niin mikä se pointti siis on olla esim koko elämä jossain katkeroittavassa suhteessa? Mulle pitkän kokemuksen omaava pariterapeutti sanoi ettei todellakaan kannata jäädä huonoon suhteeseen ja ehdotti saman tien erilleen muuttoa kun kerroin saman tyyppisistä riidoista kuin tässä.
Ystävälleni taas todettiin olevan yksilöongelman ei parisuhdeongelman, suositteltiin yksilöterapiaa. Henkilön, jolle tätä yksilöterapiaa suositeltiin, oli isoja vaikeuksia tuoda omia toiveitaan esiin parisuhteessa, lisänä ei kestänyt ristiriitatilanteita. Taustalla lapsuudessa omien vanhempien riitaisa ero ja kommunikointionfelmia oman isän kanssa.
Eli olet saanut miehen riitelemään samalla tavalla kuin sinä? Ja nyt se olekaan niin mukavaa kun toinen "näyttää tunteensa"?
Ja itkemällä et myöskään saa omaa tahtoasi läpi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ylipäätään roikkuvat huonoissa ja toimimattomuudesta suhteissa? Minä mukaan lukien. Olen vain miettinyt kun aina vain pohditaan toisen käytöstä ja sitä miten voisi muuttua kukakin ja miten parantaa suhdetta ym niin mikä se pointti siis on olla esim koko elämä jossain katkeroittavassa suhteessa? Mulle pitkän kokemuksen omaava pariterapeutti sanoi ettei todellakaan kannata jäädä huonoon suhteeseen ja ehdotti saman tien erilleen muuttoa kun kerroin saman tyyppisistä riidoista kuin tässä.
Ystävälleni taas todettiin olevan yksilöongelman ei parisuhdeongelman, suositteltiin yksilöterapiaa. Henkilön, jolle tätä yksilöterapiaa suositeltiin, oli isoja vaikeuksia tuoda omia toiveitaan esiin parisuhteessa, lisänä ei kestänyt ristiriitatilanteita.
JTaustalla lapsuudessa omien vanhempien riitaisa ero ja kommunikointionfelmia oman isän kanssa.
Joo tuo myös useissa tapauksissa varmasti onkin, että jommalla kummalla on jotain lapsuuden traumoja taustalla. Itsellä myös jäänyt traumat vanhempien suhteista ym mutta ehkä juuri sen takia myönnän kun ettei minusta välttämättä ole sellaiseen normaaliin tasapainoiseen suhteeseen. Ainakaan ennen pitkää terapiaa. Mielestäni on siis myös hyvä myöntää, milloin kumppani on enemmänkin terapeuttinen riippuvuus, jota kaikki eivät välttämättä itse aina tiedosta. Eli jos todella välittää toisesta, joskus täytyy molempien mielenterveyden vuoksi päästää irti, ellei sitten tosiaan yksilö terapiasta tms ole apua. Mielestäni ei kuitenkaan ole reilua estää toista ihmistä saamasta hyvää suhdetta, mikäli itsellä on liikaa käsittelemättömiä asioita.
Eroa, asu erillään? Johtui se aiemmista riidoista tai miehen omasta luonteesta /stressistä, suhde on liian hankala ja ahdistaa sinua. Ota turvallisuutesi /onnellisuutesi /mielenrauhasi ensisijaiseksi tavoitteeksi ja oma asunto kummallekin. Mies ehkä tajuaa itse myöhemmin ettei sellainen käytös ole ok, mutta se voi jatkua jos olette yhdessä. Joskus ero on järkevä ratkaisu, vaikkei moni sitä haluakaan, mutta sen jälkeen on hyviä asioita edessä vielä elämässä. Tuntuu että pariterapeutti ei voisi ratkaista asiaa, koska mies päätti itse mennä liian pitkälle, ei kukaan voi taata ettei niin käy uudelleen monta kertaa. Toki tiedät itse paremmin tilanteenne ja mitä haluat elämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päästiin miehen mykkäkouluilusta eroon kun kerroin miltä se tuntuu ja mitä se minussa aiheuttaa.
Eihän toisiaan rakastavat ihmiset halua tehdä toisilleen henkistä väkivaltaa, mutta välillä se vaatii herättelyä kun on ajauduttu tiettyyn tilaan.
No meillä ei ole auttanut eikä riittänyt avaamaan silmiä. Ja siitä olen kyllä vetänytkin johtopäätöksiä rakkauden määrästä ja laadusta.
On kokemusta juuri vastaavasta tilanteesta, johon liittyi myös tuo hylkäämisen pelko ja ajatus että kannattaako erota kun välillä on niin ihanaa...
No, tilanne parani vasta kun erottiin. Sen jälkeen huomasin että suurin osa pahasta olosta oli oikeasti sen kyseisen parisuhteen aiheuttamaa. Eron jälkeen kukaan ei enää kohdellut minua huonosti. Olen seurustellut uuden miehen kanssa jo pari vuotta eikä hän ole koskaan käyttäytynyt niin kuin eksä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta juuri vastaavasta tilanteesta, johon liittyi myös tuo hylkäämisen pelko ja ajatus että kannattaako erota kun välillä on niin ihanaa...
No, tilanne parani vasta kun erottiin. Sen jälkeen huomasin että suurin osa pahasta olosta oli oikeasti sen kyseisen parisuhteen aiheuttamaa. Eron jälkeen kukaan ei enää kohdellut minua huonosti. Olen seurustellut uuden miehen kanssa jo pari vuotta eikä hän ole koskaan käyttäytynyt niin kuin eksä.
Lisään vielä että itse pyrin riitelemään aina asiallisesti ja olin yrittänyt kaikinkeinoin muuttaa riitamme rakentaviksi, mutta silti mies mm. Piti kiinni, karjui päin naamaa, nimitteli ja syytti kaikesta jne.
Summa summarum. AP rähjää ja melskaa riidellessään, on opettanut miehensäkin melskaamaan ja rähjäämään, ja nyt se jostqin syystä häiritsee AP:tä.
AP mars terapiaan, jotta opit hoitamaqn erimielisyydet ilman melskaamista ja rähjäämistä, saattaapa se mieskin palautua entiselleen kun AP oppii käyttäytymään.
Vierailija kirjoitti:
Aikansa mies kestää naisen oikuttelua. Joskus tulee stoppi. Lähdet ajatuksesta, vaikket sitä suoraan sanokaan, että miehen tulee katua ja madella edessäsi ja sinä armollisesti annat anteeksi.
Onko tämä yleinenkin käsitys miesten keskuudessa? Minunkin mieheni mielestä nimittäin tulee löytää syyllinen, joku on syytettyjen penkillä, jonkun pitää madella ja kontata, jonkun on oltava oikeassa ja jonkun väärässä jne... itse haluaisin keskustella jotakuinkin sivistyneesti omista ja toisen näkemyksistä ja tunteista, syistä ja seurauksista, aidosti kuunnellen ja pyrkien ymmärtämään toisen näkökulmaa, niin että kumpikin olisi valmis avoimesti tutkailemaan myös omia virheitä ja puutteita.
Voisitko vaikka sinä hieman avata sitä, mistä tuollainen syyttäjä-tuomittu-matelija-ajatusmalli kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikansa mies kestää naisen oikuttelua. Joskus tulee stoppi. Lähdet ajatuksesta, vaikket sitä suoraan sanokaan, että miehen tulee katua ja madella edessäsi ja sinä armollisesti annat anteeksi.
Onko tämä yleinenkin käsitys miesten keskuudessa? Minunkin mieheni mielestä nimittäin tulee löytää syyllinen, joku on syytettyjen penkillä, jonkun pitää madella ja kontata, jonkun on oltava oikeassa ja jonkun väärässä jne... itse haluaisin keskustella jotakuinkin sivistyneesti omista ja toisen näkemyksistä ja tunteista, syistä ja seurauksista, aidosti kuunnellen ja pyrkien ymmärtämään toisen näkökulmaa, niin että kumpikin olisi valmis avoimesti tutkailemaan myös omia virheitä ja puutteita.
Voisitko vaikka sinä hieman avata sitä, mistä tuollainen syyttäjä-tuomittu-matelija-ajatusmalli kumpuaa?
Luulen että nämä henkilöt, jotka täällä kovin aggressiiviseen sävyyn ihmettelevät, "miksi naiset aina haluavat riidellä" ovat juuri niitä, jotka hermostuessaan menettävät kontrollin ja kaiken asiallisen käytöksen alkeet, ja siksi täällä anonyymisti ihmettelevät "naisten tarvetta riidellä", koska ovat tajunneet, että aivan tavalliset keskustelutilanteet provosoivat heidän oman käytöksensä riitaan asti, kun puuttuu se taito keskustella vaikeistakin aiheista. Ja nimenomaan niin, ettei etsitä syyllisiä eikä kenelläkään ole lopulta mitään anteeksi pyydettävää, vaan toinen toista kuunnellen ja puheenvuoron sille toisellekin antaen käydään asia läpi ja tullaan yhdessä johonkin lopputulemaan, jonka myötä suhdetta voi jatkaa terveellä pohjalla eteenpäin. Ehkä tämä on tosiaan monen miehen mielestä jo "riitelyä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikansa mies kestää naisen oikuttelua. Joskus tulee stoppi. Lähdet ajatuksesta, vaikket sitä suoraan sanokaan, että miehen tulee katua ja madella edessäsi ja sinä armollisesti annat anteeksi.
Onko tämä yleinenkin käsitys miesten keskuudessa? Minunkin mieheni mielestä nimittäin tulee löytää syyllinen, joku on syytettyjen penkillä, jonkun pitää madella ja kontata, jonkun on oltava oikeassa ja jonkun väärässä jne... itse haluaisin keskustella jotakuinkin sivistyneesti omista ja toisen näkemyksistä ja tunteista, syistä ja seurauksista, aidosti kuunnellen ja pyrkien ymmärtämään toisen näkökulmaa, niin että kumpikin olisi valmis avoimesti tutkailemaan myös omia virheitä ja puutteita.
Voisitko vaikka sinä hieman avata sitä, mistä tuollainen syyttäjä-tuomittu-matelija-ajatusmalli kumpuaa?
Se kumpuaa kasvatuksesta. Kotona lasten riidellessä/tapellessa on paikalle tullut erotuomari vanhempi ja syyllinen on kaivettu esiin ja rangaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikansa mies kestää naisen oikuttelua. Joskus tulee stoppi. Lähdet ajatuksesta, vaikket sitä suoraan sanokaan, että miehen tulee katua ja madella edessäsi ja sinä armollisesti annat anteeksi.
Onko tämä yleinenkin käsitys miesten keskuudessa? Minunkin mieheni mielestä nimittäin tulee löytää syyllinen, joku on syytettyjen penkillä, jonkun pitää madella ja kontata, jonkun on oltava oikeassa ja jonkun väärässä jne... itse haluaisin keskustella jotakuinkin sivistyneesti omista ja toisen näkemyksistä ja tunteista, syistä ja seurauksista, aidosti kuunnellen ja pyrkien ymmärtämään toisen näkökulmaa, niin että kumpikin olisi valmis avoimesti tutkailemaan myös omia virheitä ja puutteita.
Voisitko vaikka sinä hieman avata sitä, mistä tuollainen syyttäjä-tuomittu-matelija-ajatusmalli kumpuaa?
Luulen että nämä henkilöt, jotka täällä kovin aggressiiviseen sävyyn ihmettelevät, "miksi naiset aina haluavat riidellä" ovat juuri niitä, jotka hermostuessaan menettävät kontrollin ja kaiken asiallisen käytöksen alkeet, ja siksi täällä anonyymisti ihmettelevät "naisten tarvetta riidellä", koska ovat tajunneet, että aivan tavalliset keskustelutilanteet provosoivat heidän oman käytöksensä riitaan asti, kun puuttuu se taito keskustella vaikeistakin aiheista. Ja nimenomaan niin, ettei etsitä syyllisiä eikä kenelläkään ole lopulta mitään anteeksi pyydettävää, vaan toinen toista kuunnellen ja puheenvuoron sille toisellekin antaen käydään asia läpi ja tullaan yhdessä johonkin lopputulemaan, jonka myötä suhdetta voi jatkaa terveellä pohjalla eteenpäin. Ehkä tämä on tosiaan monen miehen mielestä jo "riitelyä".
Hyökkäys on joskus paras puolustus ja nyt hyökkäsit nitä vastaan, jotka eivät usko ap:n viattomuuteen riitatilanteissa. Minä olen yksi ihminen, joka luulen, että ap on provosoinut miestään tsiljoona kertaa riitelemään ties mistäkin. Hän itse sanoi kasvatuksensa olleen sellaista, että tunteet saa näyttää ja luultavasti hän on näyttänyt tunteitaan hyvin usein. Mies taas on ollut eri tyyppinen, eli rauhaa rakastava viilipytty, joka jää riitojen jälkeenkin miettimään tilanteita pitkään, mutta jossakin vaiheessa on taas antanut periksi ja halimiset lohduttamisineen ovat taas alkaneet.
Mies on kuitenkin huomannut, että hän jää auttamatta ap:n raivohuurujen jalkoihin vanhalla tavalla toimiessaan, joten hän aloitti toimimaan ap:n tavoin yhtä voimalla. Hän alkoi siis pelata ap:n kanssa samoilla säännöillä ja sitähän se ap nyt itkee aloituksessaan. Ap ei tule myöskään puolustelemaan itseään, joten vastaukset ovat osunneet ja upottaneet ilmeisesti hänen puolustuksensa. Voi hän tulla tänne ja yrittää oikoa omaksi edukseen kaikkea, mutta hän puhui ohi suunsa aloituksessaan ja menin miehen puolelle täysin. Ap on siis se, jolla on nyt opittavaa paljon, jos meinaa suhteensa jatkuvan ja elämänsä olevan tuon miehen kanssa edes kohtuullista. Kun hän on muuttanut tapojaan, mies kyllä huomaa sen ja muuttuu myös. Tai sitten mies muuttaa pois ja sekin on hyvin mahdollinen ja jopa toivottava vaihtoehto monen vuoden rähinän jälkeen.
Okei, vau! :DDD Koronako se möllykän hermoja noin paljon kiristää, siinäpä toinen joka ei pysty keskustelemaan asiasta. No, sinun kanssa ei kiinnostakaan keskustella joten en häviä mitään.