Lue keskustelun säännöt.
Puolison " muuttunut" käytös riitatilanteissa......mitä tehdä?
21.04.2020 |
Olemme pitkän suhteemme aikana riidelleet, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Joskus riidat olleet huutamista ja ovien paiskomista jne. Kuitenkin niin, että molemmat ovat säilyttäneet tietynlaisen käyttäytymisen. Lähtökohtaisesti minä olen saanut kasvatuksen, jossa saa näyttää tunteet ja riidat osataan sopia heti niiden päätyttyä, mies taas tottunut ettei oikeastaan riidellä ja sitten mökötetään.
Meillä oli parisuhteessa kriisi 2017 loppuvuodesta 2018 syksyyn. Silloin riideltiin ja paljon ja kovasti. Sitten tuli syksyllä tilanteita, joissa huomasin, että mieheni ei enää ns kestä riitelyä. Tämä oli aivan ymmärrettävää. Tämä on johtanut nyt siihen, että jos meillä tulee jostain asiasta nykyään riitaa, käyttäytyy mieheni kuin hullu. Itse yritän esim selittää normaalilla äänellä jotain, mistä olen eri mieltä, niin raivoaa hän ihan heti naamani edessä. Lisäksi jos alan itkemään (tai yhden kerran jopa olin hieman paniikissa ja tärisin ja itkin), niin hän joko raivoaa vaan edelleen tai muuttuu ihan kylmäksi. Eli hän ei enää kestä yhtään pienintäkään riitatilannetta ja jos sellainen tulee, käyttäytyminen on ihan hullua ja kylmää.
Meillä oli juuri riita, raivosi kuin hullu (vaikka yritin vielä selittää normaalilla äänellä) mikä minua vitutti, sitten paiskasi ovia ja nyt olen hänelle kuin ilmaa. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Olen alkanut pelätä, että jostain asiasta tulee riitaa. Lisäksi koen todella pahasti hylkäämisen tmv kokemusta siitä, miten kylmä hän voi olla. Muuten on koko ajan halaamassa ja pitää aina huolta, jos olen kipeä. Lisäksi hän ei siis ymmärrä, että käyttäytyy nykyään kuin hullu riitatilanteessa, vaan syy on aina minun. Riitaan tarvitaan kaksi, mutta minusta se miten riitelee on jokaisen oma asia. Onko kenelläkään kokemuksia? Voiko asia vielä muuttua ja ns parantua?
Kommentit (67)
Jos kinan jälkeen hiljaisuutta, ns. mykkäkoulun tuntua olen saanut sen katkaistua vaihtamalla aihetta kevyempään mikä murtanut jään, esim. lähettänyt miehen whatsupiin hassun eläinkuvan vaikka oltaisiinkin saman katon alla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Tuo on vaikeaa, olen itsekin pohtimassa samaa. Ensimmäiset 10-15 vuotta jaksoin olla todella rakentava, en menettänyt malttiani, helpotin toisen oloa, tasoitin tietä ja tulin vastaan, annoin tilaa jne. Sitten tuli aika, jolloin itse olin heikommillani ja olisin tarvinnut toisen vetovastuuta ja venymistä, mitä olin itse tehnyt. Minusta, joka olin ollut tasapainoinen rauhankyyhky, tuli itkuinen huutaja. Sain hoidettua itse itseni kuntoon, mutta tajuan nyt sen, että (ihan aiheesta) kumppanin käytös provosoi minua ja aiheuttaa suunnattoman pahan olon. Jos hän ei halua kehittää omia reaktioitaan ja käytöstään, minulla on vaihtoehdot tukahduttaa itseni ja kärsiä tai lähteä.
Vierailija kirjoitti:
En käytä itkua mihinkään, vaan itku tulee nykyään siitä kun "pelottaa" mieheni käytös. SItten sen jälkeen vielä joko huutaa/raivoaa tai on todella kylmä. Odottaa sitten, että minä tulen ensimmäisenä sopimaan ja halailemaan. Jos en itse tee aloitetta, voi kylmä kohtelu vaan kestää. SItten joku päivä on kuin ei mitään ja kaikki ok ja jos kysyy asiasta, on kaikki vika ollut minussa.
Nytkin yritän keskittyä töihin ja samalla mies ei enää puhu mitään raivoamisen jälkeen.
Anna sen olla. En todellakaan menisi ukkoa halailemaan tuollaisen jälkeen. Mykkäkoulu jatkukoon, mua ei haittaa jos toinen ärröttää turpa rullalla. Siinäpähän miettii.
Mitä jos riitelisitte keskustelemalla? Ei tarvitse huutaa eikä pitää mykkäkoulua. Olen kiitollinen miehelleni, jolta tämän opin ja tällä menetelmällä pärjätty liitossa yli kolmekymmentä vuotta. Erimielisyyksiä toki ollut mutta puhuttu asiat halki ja kuunneltu toista.
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Mistä sinä riitelet?
Mitä sinä sillä saavutat?
Miksi se on sinulle kommunikointitapa?
Joka ikinen nainen on hyvä, ja kysyy näitä itseltään.
Naisille tuntuu olevan tärkeintä päästä haastamaan sitä riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Tuo on vaikeaa, olen itsekin pohtimassa samaa. Ensimmäiset 10-15 vuotta jaksoin olla todella rakentava, en menettänyt malttiani, helpotin toisen oloa, tasoitin tietä ja tulin vastaan, annoin tilaa jne. Sitten tuli aika, jolloin itse olin heikommillani ja olisin tarvinnut toisen vetovastuuta ja venymistä, mitä olin itse tehnyt. Minusta, joka olin ollut tasapainoinen rauhankyyhky, tuli itkuinen huutaja. Sain hoidettua itse itseni kuntoon, mutta tajuan nyt sen, että (ihan aiheesta) kumppanin käytös provosoi minua ja aiheuttaa suunnattoman pahan olon. Jos hän ei halua kehittää omia reaktioitaan ja käytöstään, minulla on vaihtoehdot tukahduttaa itseni ja kärsiä tai lähteä.
Tuttua tasoittaminen ja kaikessa periksi antaminen ja myös itse jossain vaiheessa tuli huudettua kun yritin saada toisesta edes jotain reaktiota. Ei auta, eikä muutenkaan ole hyvää käytöstä. Oon joutunut kovettanut itseäni juuri tuon satuttavuuden takia, enkä edes yritä ottaa asioita puheeksi joista aavistan aloittavan mykkäkoulun. Pelkään että seuraavassa suhteessa kaikki patoumat murtuu muutun riita raivoajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Tuo on vaikeaa, olen itsekin pohtimassa samaa. Ensimmäiset 10-15 vuotta jaksoin olla todella rakentava, en menettänyt malttiani, helpotin toisen oloa, tasoitin tietä ja tulin vastaan, annoin tilaa jne. Sitten tuli aika, jolloin itse olin heikommillani ja olisin tarvinnut toisen vetovastuuta ja venymistä, mitä olin itse tehnyt. Minusta, joka olin ollut tasapainoinen rauhankyyhky, tuli itkuinen huutaja. Sain hoidettua itse itseni kuntoon, mutta tajuan nyt sen, että (ihan aiheesta) kumppanin käytös provosoi minua ja aiheuttaa suunnattoman pahan olon. Jos hän ei halua kehittää omia reaktioitaan ja käytöstään, minulla on vaihtoehdot tukahduttaa itseni ja kärsiä tai lähteä.
Tuttua tasoittaminen ja kaikessa periksi antaminen ja myös itse jossain vaiheessa tuli huudettua kun yritin saada toisesta edes jotain reaktiota. Ei auta, eikä muutenkaan ole hyvää käytöstä. Oon joutunut kovettanut itseäni juuri tuon satuttavuuden takia, enkä edes yritä ottaa asioita puheeksi joista aavistan aloittavan mykkäkoulun. Pelkään että seuraavassa suhteessa kaikki patoumat murtuu muutun riita raivoajaksi.
Käypä kuule terapeutilla ennen edes ensimmäisiäkään treffejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästiin miehen mykkäkouluilusta eroon kun kerroin miltä se tuntuu ja mitä se minussa aiheuttaa.
Eihän toisiaan rakastavat ihmiset halua tehdä toisilleen henkistä väkivaltaa, mutta välillä se vaatii herättelyä kun on ajauduttu tiettyyn tilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Mistä sinä riitelet?
Mitä sinä sillä saavutat?
Miksi se on sinulle kommunikointitapa?
Joka ikinen nainen on hyvä, ja kysyy näitä itseltään.
Naisille tuntuu olevan tärkeintä päästä haastamaan sitä riitaa.
Ja kiitos, kun matalaotsaisesti sukupuolitit. Siitä alapeukku. Jokainen riitelijä ihan jalkoväliin kurkkimatta voisi miettiä, onko pakko meuhkata vai voisiko sittenkin keskustella. Usein jopa raivopaiskelija ja mykkäkouluttaja ovat yksi ja sama osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Mistä sinä riitelet?
Mitä sinä sillä saavutat?
Miksi se on sinulle kommunikointitapa?
Joka ikinen nainen on hyvä, ja kysyy näitä itseltään.
Naisille tuntuu olevan tärkeintä päästä haastamaan sitä riitaa.
Tässäkin on kyse hyvin pitkälti tulkintaeroista. Olin muutaman vuoden suhteessa, jossa mies ei "halua riidellä", käytännössä se tarkoitti kuitenkin kaikenlaista syvällisempää keskustelua, suhteen tilasta, omista ja toisen toiveista, tulevaisuudensuunnitelmista ym., mitkä mies vaan koki kiusallisena ja vaikeina, vaikka minulla ei ollut mielessäkään mikään riidan haastaminen. Aina jos häntä yritti haastaa keskustelemaan näistä, mielestäni ihan tavallisista aiheista parisuhteessa, hän vetosi ettei halua riidellä. Ja minä olen mitä rauhallisin ja sopuisin ihminen, en todellakaan riidanhaastajatyyppiä, vaikka tässä nyt onkin vain minun versioni tietenkin, mutta sen verran osaan käytöstäni arvioida.
En tiedä mitä traumoja hänellä loppujen lopuksi oli pitkässä avioliitossaan syntynyt, jos kaikki keskustelu päättyi riitelyyn eikä mikään sanomani riittänyt takeeksi että se ei ole minulla tavoitteena. Se muuten hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään.
mahtaa olla varakas mies kun ap roikkuu kynsin hampain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Mistä sinä riitelet?
Mitä sinä sillä saavutat?
Miksi se on sinulle kommunikointitapa?
Joka ikinen nainen on hyvä, ja kysyy näitä itseltään.
Naisille tuntuu olevan tärkeintä päästä haastamaan sitä riitaa.
Tässäkin on kyse hyvin pitkälti tulkintaeroista. Olin muutaman vuoden suhteessa, jossa mies ei "halua riidellä", käytännössä se tarkoitti kuitenkin kaikenlaista syvällisempää keskustelua, suhteen tilasta, omista ja toisen toiveista, tulevaisuudensuunnitelmista ym., mitkä mies vaan koki kiusallisena ja vaikeina, vaikka minulla ei ollut mielessäkään mikään riidan haastaminen. Aina jos häntä yritti haastaa keskustelemaan näistä, mielestäni ihan tavallisista aiheista parisuhteessa, hän vetosi ettei halua riidellä. Ja minä olen mitä rauhallisin ja sopuisin ihminen, en todellakaan riidanhaastajatyyppiä, vaikka tässä nyt onkin vain minun versioni tietenkin, mutta sen verran osaan käytöstäni arvioida.
En tiedä mitä traumoja hänellä loppujen lopuksi oli pitkässä avioliitossaan syntynyt, jos kaikki keskustelu päättyi riitelyyn eikä mikään sanomani riittänyt takeeksi että se ei ole minulla tavoitteena. Se muuten hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään.
Saako sinua painostaa asioihin, joita sinä vihaat? Mietipä sitä.
Olisit kirjoittanut asiasi paperille, jos se oli sinulle niin tärkeää. Ja antanut sen miehelle.
Vierailija kirjoitti:
mahtaa olla varakas mies kun ap roikkuu kynsin hampain
Itse taas tunnen montakin naista, jotka elävät riitelemisestä ja uhriutumisesta.
Siis itse oikein hinkuvat tällaista elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Mistä sinä riitelet?
Mitä sinä sillä saavutat?
Miksi se on sinulle kommunikointitapa?
Joka ikinen nainen on hyvä, ja kysyy näitä itseltään.
Naisille tuntuu olevan tärkeintä päästä haastamaan sitä riitaa.
Tässäkin on kyse hyvin pitkälti tulkintaeroista. Olin muutaman vuoden suhteessa, jossa mies ei "halua riidellä", käytännössä se tarkoitti kuitenkin kaikenlaista syvällisempää keskustelua, suhteen tilasta, omista ja toisen toiveista, tulevaisuudensuunnitelmista ym., mitkä mies vaan koki kiusallisena ja vaikeina, vaikka minulla ei ollut mielessäkään mikään riidan haastaminen. Aina jos häntä yritti haastaa keskustelemaan näistä, mielestäni ihan tavallisista aiheista parisuhteessa, hän vetosi ettei halua riidellä. Ja minä olen mitä rauhallisin ja sopuisin ihminen, en todellakaan riidanhaastajatyyppiä, vaikka tässä nyt onkin vain minun versioni tietenkin, mutta sen verran osaan käytöstäni arvioida.
En tiedä mitä traumoja hänellä loppujen lopuksi oli pitkässä avioliitossaan syntynyt, jos kaikki keskustelu päättyi riitelyyn eikä mikään sanomani riittänyt takeeksi että se ei ole minulla tavoitteena. Se muuten hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään.
Saako sinua painostaa asioihin, joita sinä vihaat? Mietipä sitä.
Olisit kirjoittanut asiasi paperille, jos se oli sinulle niin tärkeää. Ja antanut sen miehelle.
Mitä kohtaa lauseesta "hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään" et ymmärtänyt? Miehen ehdoilla mentiin tässä asiassa. Toki minulla jotain sananvaltaa on lähteä suhteesta, jossa minun tarvettani ei huomioitu.
Mistä te riitelette? Riidan huono puoli on se, että asia hukkuu kielteisten tunteiden ja huutamisen sekä sättimisen alle. Asiat tulisi selvittää ennen kuin ne kuorruttuvat kielteisiin tunteisiin. Siis jo silloin kun asiallinen äänensävy on mahdollista. Aggressiivisuuden takana on usein pelko. Mitä pelkäät? Entä miehesi? Kerro ja kysy. Muista, että on eri asia olla suora kuin tahditon. Jos kohtelet toista tahdittomasti, hän puolustautuu ja varsinainen asia jää sen alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mahtaa olla varakas mies kun ap roikkuu kynsin hampain
Itse taas tunnen montakin naista, jotka elävät riitelemisestä ja uhriutumisesta.
Siis itse oikein hinkuvat tällaista elämää
sama tullu huomattua , ja sitten se draaman haku,oli sitte juhlat tai hautajaiset niin sitä draamaa pakko saada aikaan ,jos ei muutne nin keksitään joku syy. ja puolisona pakko olla sellainen jota kestää ärsyttää ja riidellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sinua lohduttaa riitatilanteessa tai sen jälkeen? Itse itken harvoin ja lähinnä kiukusta tai väsymyksestä, en halua ketään halimaan.
Käytätkö itkua riitatilanteiden lopettamiseen?Eivät kaikki itke samoista syistä kuin sinä tai sinun johtopäätöksesi. Eivätkä kaikki suhtaudu itkuun samoin. Jos itken toisen nähden, todellakin silloin kaipaan lohdutusta ja halausta. Ja se, että aidosti tulee riidassa paha mieli, ei ole mitään manipulaatiota riidan lopettamiseksi.
Itketkö aina riitatilanteissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten riidellään normaalisti? Puoliso on koko suhteen ajan siirtynyt mykkäkouluun jos keskustelut menee aiheisiin, joista ei halua puhua ja niitä aiheita riittää.
Mistä sinä riitelet?
Mitä sinä sillä saavutat?
Miksi se on sinulle kommunikointitapa?
Joka ikinen nainen on hyvä, ja kysyy näitä itseltään.
Naisille tuntuu olevan tärkeintä päästä haastamaan sitä riitaa.
Tässäkin on kyse hyvin pitkälti tulkintaeroista. Olin muutaman vuoden suhteessa, jossa mies ei "halua riidellä", käytännössä se tarkoitti kuitenkin kaikenlaista syvällisempää keskustelua, suhteen tilasta, omista ja toisen toiveista, tulevaisuudensuunnitelmista ym., mitkä mies vaan koki kiusallisena ja vaikeina, vaikka minulla ei ollut mielessäkään mikään riidan haastaminen. Aina jos häntä yritti haastaa keskustelemaan näistä, mielestäni ihan tavallisista aiheista parisuhteessa, hän vetosi ettei halua riidellä. Ja minä olen mitä rauhallisin ja sopuisin ihminen, en todellakaan riidanhaastajatyyppiä, vaikka tässä nyt onkin vain minun versioni tietenkin, mutta sen verran osaan käytöstäni arvioida.
En tiedä mitä traumoja hänellä loppujen lopuksi oli pitkässä avioliitossaan syntynyt, jos kaikki keskustelu päättyi riitelyyn eikä mikään sanomani riittänyt takeeksi että se ei ole minulla tavoitteena. Se muuten hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään.
Saako sinua painostaa asioihin, joita sinä vihaat? Mietipä sitä.
Olisit kirjoittanut asiasi paperille, jos se oli sinulle niin tärkeää. Ja antanut sen miehelle.
Mitä kohtaa lauseesta "hyvin alkanut parisuhde päättyi siihen, ettei minulle lopulta riittänyt mukava yhdessä hengailu, kun minkäänlaista kunnollista keskustelua parisuhteen tilasta tai suunnasta ei päästy käymään" et ymmärtänyt? Miehen ehdoilla mentiin tässä asiassa. Toki minulla jotain sananvaltaa on lähteä suhteesta, jossa minun tarvettani ei huomioitu.
PAINOSTIT MIESTÄ USEAAN KERTAAN. ihan oman kertomasi mukaan.
Joka johti riitaan.
Mitä se on jos ei henkistä väkivaltaa ja painostamista?
Mihin sinua saa siis pakottaa?
Pysy sinkkuna, jos olet noin saatanan minä-keskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Paha periköön nämä tyypit, jotka vain ”näyttävät tunteensa”, siis kiljuvat ja paiskelevat. Ei tuollaista kukaan tasaisempi kumppanina jaksa pitemmän päälle. Pariutuisivat keskenään ja huutopaiskelisivat vuoroin. Eikä riipu sukupuolesta mitenkään.
Entäs mököttäjät? Kestää ja kestää, eikä toinen tiedä edes mistä johtuu.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3495256/epasuorat-rakkaudenosoitukset
Tein joskus tällaisen ketjun, toivottavasti sieltä löytyy vinkkejä ilmapiirinne parantamiseen