Kuka saa perinnön, jos vainajalla ja leskellä on yhteinen omaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Ilman avioehtoa kaikki on yhteistä ja puolet siitä jaetaan rintaperillisille.

Jos leski on varakkaampi kuin vainaja, leski saa pitää oman omaisuutensa kokonaan. Vain vainajan osuus jaetaan rintaperillisille.

Tuo on ihan helppo tapaus, kun ei ole uusperhekuvioita.

Vierailija kirjoitti:

Omaisuus ositetaan ennen perinnönjakoa. Jos ei ole avioehtoa, kaikki menee puoliksi. Sen jälkeen vainajan osa jaetaan mahdollisen testamentin mukaan kuitenkin lakiosuuksia loukkaamatta. Jos testamenttia ei ole, menee tasan lapsille. Jos joku lapsista on ehtinyt kuolla, menee hänen lapsilleen, tai [b]jos niitä ei ole, lapsen vanhemmalle, mikäli elossa.[/b] Jos ei, sitten sisaruksille tasan.

Perinnöt ovat helposti tosi kauhea sotku ja yhtään monimutkaisempaa pesää ei kannata jakaa ilman lakimiestä, ei ota rutiinijutusta paljoa. Myöskään testamenttia ei kannata tehdä yksin, pienikin muotovirhe voi muuttaa sen täysin toimimattomaksi.

Ei mene kuolleen lapsen vanhemmalle eli leskelle (eikä myöskään kuolleen lapsenlapsen vanhemmalle eli vainajan miniälle tai vävylle), jos vainajalla on yksikään rintaperillinen elossa. Leski voi periä vain testamentilla, mikäli vainajalla on rintaperillisiä. Sijaantuloa miettiessä täytyy ottaa huomioon, kuka on perittävä henkilö.

Haha, ahne ap luuli saavansa jotain :D :D 

Et ainakaan sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisuus ositetaan ennen perinnönjakoa. Jos ei ole avioehtoa, kaikki menee puoliksi. Sen jälkeen vainajan osa jaetaan mahdollisen testamentin mukaan kuitenkin lakiosuuksia loukkaamatta. Jos testamenttia ei ole, menee tasan lapsille. Jos joku lapsista on ehtinyt kuolla, menee hänen lapsilleen, tai [b]jos niitä ei ole, lapsen vanhemmalle, mikäli elossa.[/b] Jos ei, sitten sisaruksille tasan.

Perinnöt ovat helposti tosi kauhea sotku ja yhtään monimutkaisempaa pesää ei kannata jakaa ilman lakimiestä, ei ota rutiinijutusta paljoa. Myöskään testamenttia ei kannata tehdä yksin, pienikin muotovirhe voi muuttaa sen täysin toimimattomaksi.

Ei mene kuolleen lapsen vanhemmalle eli leskelle (eikä myöskään kuolleen lapsenlapsen vanhemmalle eli vainajan miniälle tai vävylle), jos vainajalla on yksikään rintaperillinen elossa. Leski voi periä vain testamentilla, mikäli vainajalla on rintaperillisiä. Sijaantuloa miettiessä täytyy ottaa huomioon, kuka on perittävä henkilö.

Tässä tapauksessa leski kuitenkin saa vähintään puolet omaisuudesta, jos se on ollut molempien nimissä.

Jos ap on lapsenlapsen kumppani, niin hänen kumppaninsa ei peri vielä yhtään mitään.

Ensin perii hänen vanhempansa.

Minun vanhemmillani oli testamentti ja kun äiti kuoli, lasten puolisot oli rajattu pois testamentillä ja jos joku meistä lapsista halusi äitini perinnön, testamentin mukaan sai vain lakiosuuden ja näin menetti perinnön kuolinpesän hyväksi. Ja nyt äitini kuolemasta on yli 10v ja isä istuu rahakirstun päällä. Ja hyvä niin, heidän on tahtonsa ja omaisuutensa.

Me lapset ollaan jo isoja tyttöjä ja poikia ja pärjätään elämässä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisuus ositetaan ennen perinnönjakoa. Jos ei ole avioehtoa, kaikki menee puoliksi. Sen jälkeen vainajan osa jaetaan mahdollisen testamentin mukaan kuitenkin lakiosuuksia loukkaamatta. Jos testamenttia ei ole, menee tasan lapsille. Jos joku lapsista on ehtinyt kuolla, menee hänen lapsilleen, tai [b]jos niitä ei ole, lapsen vanhemmalle, mikäli elossa.[/b] Jos ei, sitten sisaruksille tasan.

Perinnöt ovat helposti tosi kauhea sotku ja yhtään monimutkaisempaa pesää ei kannata jakaa ilman lakimiestä, ei ota rutiinijutusta paljoa. Myöskään testamenttia ei kannata tehdä yksin, pienikin muotovirhe voi muuttaa sen täysin toimimattomaksi.

Ei mene kuolleen lapsen vanhemmalle eli leskelle (eikä myöskään kuolleen lapsenlapsen vanhemmalle eli vainajan miniälle tai vävylle), jos vainajalla on yksikään rintaperillinen elossa. Leski voi periä vain testamentilla, mikäli vainajalla on rintaperillisiä. Sijaantuloa miettiessä täytyy ottaa huomioon, kuka on perittävä henkilö.

Tässä tapauksessa leski kuitenkin saa vähintään puolet omaisuudesta, jos se on ollut molempien nimissä.

Saa varmaan vaikka ei olisi molempien nimissä. Yhteenlasketusta omaisuudesta puolet. Ilman avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski pitää oman osuutensa ja lapset perivät vainajan osuuden.

Mikä on kenenkin osuus, jos vainajan ja lesken omaisuus on ollut yhteinen?

Ääliö. Perunkirjaan listataan omaisuus. Ja sitten tehdään ositus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman avioehtoa kaikki on yhteistä ja puolet siitä jaetaan rintaperillisille.

Jos leski on varakkaampi kuin vainaja, leski saa pitää oman omaisuutensa kokonaan. Vain vainajan osuus jaetaan rintaperillisille.

Aloituksessa sanotaan, että yhteinen omaisuus.

Ei kai kukaan.

Mitä väliä on, jos hän on kuollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisuus ositetaan ennen perinnönjakoa. Jos ei ole avioehtoa, kaikki menee puoliksi. Sen jälkeen vainajan osa jaetaan mahdollisen testamentin mukaan kuitenkin lakiosuuksia loukkaamatta. Jos testamenttia ei ole, menee tasan lapsille. Jos joku lapsista on ehtinyt kuolla, menee hänen lapsilleen, tai [b]jos niitä ei ole, lapsen vanhemmalle, mikäli elossa.[/b] Jos ei, sitten sisaruksille tasan.

Perinnöt ovat helposti tosi kauhea sotku ja yhtään monimutkaisempaa pesää ei kannata jakaa ilman lakimiestä, ei ota rutiinijutusta paljoa. Myöskään testamenttia ei kannata tehdä yksin, pienikin muotovirhe voi muuttaa sen täysin toimimattomaksi.

Ei mene kuolleen lapsen vanhemmalle eli leskelle (eikä myöskään kuolleen lapsenlapsen vanhemmalle eli vainajan miniälle tai vävylle), jos vainajalla on yksikään rintaperillinen elossa. Leski voi periä vain testamentilla, mikäli vainajalla on rintaperillisiä. Sijaantuloa miettiessä täytyy ottaa huomioon, kuka on perittävä henkilö.

Tässä tapauksessa leski kuitenkin saa vähintään puolet omaisuudesta, jos se on ollut molempien nimissä.

Toki, mutta siinä on kyse avio-oikeudesta, ei perinnöstä. Vainajan perivät hänen rintaperillisensä, eikä heidän kuolemansa voi ohjata heidän perintöosaansa leskelle (elleivät kaikki rintaperilliset lapsenlapsia myöten kuolisi ennen perittävää (tai vaihtoehtoisesti luopuisi perinnöstä)).

Et sinä ap tiedä, miten miehesi isovanhemmat ovat tämän asian suunnitelleet. Ehkä lasten ja lastenlasten puolisot on rajattu pois testamentilla? Tai sitten, varsinkin jos vainaja on ollut pitkäaikaissairaus ja tiennyt kuolevansa pian, koko omaisuus on siirretty lesken nimiin ennen vainajan kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisuus ositetaan ennen perinnönjakoa. Jos ei ole avioehtoa, kaikki menee puoliksi. Sen jälkeen vainajan osa jaetaan mahdollisen testamentin mukaan kuitenkin lakiosuuksia loukkaamatta. Jos testamenttia ei ole, menee tasan lapsille. Jos joku lapsista on ehtinyt kuolla, menee hänen lapsilleen, tai [b]jos niitä ei ole, lapsen vanhemmalle, mikäli elossa.[/b] Jos ei, sitten sisaruksille tasan.

Perinnöt ovat helposti tosi kauhea sotku ja yhtään monimutkaisempaa pesää ei kannata jakaa ilman lakimiestä, ei ota rutiinijutusta paljoa. Myöskään testamenttia ei kannata tehdä yksin, pienikin muotovirhe voi muuttaa sen täysin toimimattomaksi.

Ei mene kuolleen lapsen vanhemmalle eli leskelle (eikä myöskään kuolleen lapsenlapsen vanhemmalle eli vainajan miniälle tai vävylle), jos vainajalla on yksikään rintaperillinen elossa. Leski voi periä vain testamentilla, mikäli vainajalla on rintaperillisiä. Sijaantuloa miettiessä täytyy ottaa huomioon, kuka on perittävä henkilö.

Ei lihavointi onnistunut (en tiedä miksi bb-koodi ei toimi täällä kokonaisuudessaan, tarkoitus oli kommentoida ainoastaan kuolleen rintaperillisen sijaantulijoita. Totta kai leski saa avio-oikeuden nojalla puolet yhteen lasketun omaisuuden säästöstä (ellei ole avioehtoa, jolloin hän toki pitää omansa). Alapeukut ovat ehkä siinä mielessä turhia, koska sanomani pätee kyllä tuon kohdan osalta, jota yritin korostaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman avioehtoa kaikki on yhteistä ja puolet siitä jaetaan rintaperillisille.

Jos leski on varakkaampi kuin vainaja, leski saa pitää oman omaisuutensa kokonaan. Vain vainajan osuus jaetaan rintaperillisille.

Aloituksessa sanotaan, että yhteinen omaisuus.

Voi törppö. Jos on vaikka yhteinen kesämökki, perunkirjaan merkataan toisen vainajan osuudeksi 1/2 ja lesken osuudeksi 1/2. Yhteiseen kotiin jää leskelle hallintaoikeus, muu kiinteä omaisuus ja rahavarat on jaettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman avioehtoa kaikki on yhteistä ja puolet siitä jaetaan rintaperillisille.

Jos leski on varakkaampi kuin vainaja, leski saa pitää oman omaisuutensa kokonaan. Vain vainajan osuus jaetaan rintaperillisille.

Aloituksessa sanotaan, että yhteinen omaisuus.

Toisaalta siellä sanotaan, että kaikki omaisuus on tilillä, jonka omistaja on vain leski. Aloituksesta ei käy ilmi, oliko omaisuus virallisesti yhteistä vai vain vainajan ja lesken mielikuvissa.

Kylläpä täällä nyt turhaan alapeukutellaan. :D Joo, tiedän, että alapeukkuja tulee alapeukkujen kritisoinnista. :P

Mutta fakta on, että jos vainajalla on leski ja lapsia, ja joku lapsista on kuollut, niin kuolleen lapsen osuus ei mene leskelle, jos lapsella ei itsellään ole lapsia. Leski saa avio-osansa, kyllä. VAINAJAN avio-osan perivät rintaperilliset ja niin kauan kuin heitä on edes yksi, niin leski ei voi periä VAINAJAN avio-osasta mitään ilman testamenttia. Ei tätä voi kiistää.

Ehkä meni hieman aiheen ohi, mutta voisihan nuo kommentoidutkin viestit lukea.

Et saa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen omaisuus (oltiin köyhiä opiskelijoita, kun menimme yhteen ja kaikki mitä nyt on, on yhdessä tienattu ja ostettu kummankin nimiin) ja meillä on hallussapitotestamentti. Eli lapset pääsevät käsiksi omaisuuteen vasta, kun kumpikin on kuollut. Lastenlasten puolisot ei sittenkään, koska testamenttiin on lisätty, että lasten puolisot pidetään erillään omaisuudestamme.

Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia. Se on lasten kannalta tosi ikävä, sillä ensimmäisen teistä kuoltua lapset saavat kyllä perintöverot maksettavaksi, mutta eivät vielä senttiäkään seölaista perintöä, jolla verot voisi maksaa. Lisätkää siihen testamenttiin nyt ainakin määräys siitä, että lapset saavat sen verran perintöä haltuunsa, että voivat maksaa perintöverot.