Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu että osa musiikin kuuntelijoista ei välitä sanoituksista lainkaan?
Kommentit (55)
Lyriikat on myös tärkeitä mutta musiikki, melodia ja rytmi on tärkeitä ja enemmän tärkeitä kun tanssii. Kissat tykkää myös musiikista eikä syynä ainakaan lyriikat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle laulu lyriikkoineen on yleensä vain instrumentti muiden joukossa. Se on ihan sama, vaikka olisi siansaksaa, kunhan kuulostaa korvaan hyvältä. Joku ärsyttää, joku miellyttää. Esimerkiksi Etelä-Amerikkalaisia bändejä en voi sietää, koska aksentti kuulostaa omaan korvaani todella rasittavalta. Sitten taas joku japanilainen toimii, vaikka sanoista ei saa mitään selvää.
Suomalaiset lyriikat tekevät jossain määrin poikkeuksen, koska niitä sanoja ei tavallaan pääse pakoon. Arttu Wiskarin, tuon kökkösanoitusten kuninkaan, viisuja kuunnellessa meinaa verisuoni poksahtaa päästä. Ja sitten näiden nuorten (nais)laulajien ja räppäreiden äidinkielenraiskaus-lyriikat, hyi olkoon. Mutta yhtä hyvin voi olla, että en edes huomaa kuunnella, mitä jossain melodisesti itseä miellyttävässä kappaleessa lauletaan.
Jännä miten vähän ihmiset kiinnittää sanoituksiin huomiota. Mulle sanoitukset on aika oleellinen osa kokonaisuutta. Se, miten se rytmitetään, käytetäänkö vertauskuvia, onko jotain mielenkiintoista sanatoistoa jne. Toisaalta joskus on kiva kuunnella muunkielistä musiikkia just sen takia, että kuuntelee vaan äänteitä jne. Silloinkaan en tosin pysty olemaan googlaamatta lyriikoita.
En halua huonoja sanoituksia pilaamaan päivääni. Kuuntelen mieluiten ei-suomenkielistä musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
En halua huonoja sanoituksia pilaamaan päivääni. Kuuntelen mieluiten ei-suomenkielistä musiikkia.
Myös englanninkielisiä huonoja sanoituksia on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman navan tutkiskelu lyriikan muodossa nyt ei vain ole mielenkiintoista. Onneksi tuli korona ja teki lommon tähänkin "ammatti"kuntaan.
Voi kuule kun tietäisit miten monta angstista koronabiisiä tälläkin hetkellä on suomen sanoittajanikkarien muistivihoissa työn alla. Niitä riittää koko loppuvuosikymmeneksi.
"mulloli korona"
"olin kotona ihan horona"
"tapetitkin lakastui"
"miksei, sano risto"
"ja kasvomaskit takassa heitti savui"
etc. (saa käyttää ihan vapaasti)
Kaikki rappihan on lähtökohtaisesti silkkaa *askaa, joten ei mitään väliä onko niitä edes mitenkään "sanoitettu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä voit seistä mun sateenvarjon alla alla alla aah.
Hitto, että on syvällistä. Ja kun lukee koko kappaleen sanoituksen, niin voi luoja.
Minä olen kivinen kaivo. Piha ilman sadettajaa. Ahas, niitä lippulappuja ei kannata nuoleskella, jos ei tiedä mitä ne on.
Tai tää hauska, tänne jonkun keksimä uuh aah Pentti -lyriikka huonot artistit -ketjussa.
En jaksa kuunnella jokaisen jollotuksen sanoja niin tarkasti. Sitten kun joku sävellys, biisi, musiikillisesti koskettaa, kuuntelen sanat ja siinä erotellaan jyvät akanoista.
Parhaissa biiseissä lyriikka ja sävellys tukee toisiaan. Hyvä sanoitus ja huonot meltsit ja kertsit ei ole tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kuuntelen pääosin metallia ja lyriikoilla ei ole juurikaan väliä mutta politiikkaa ei pitäisi sotkea musiikkiin. Black metal on yksi suosikkigenrejäni mutta NSBMn jätän väliin.
Monet kuuntelevat musiikkia enempi melodian takia.
Itselleni sekä sanat että melodia ovat tärkeitä. En esim kykene ollenkaan kuuntelemaan isointa osaa Sannin biiseistä, koska niiden lyriikat eivät itselleni kolahda lainkaan. Ja joskus kuuntelen Sabatonia eeppisten lyriikoiden takia vaikka en tykkää metallista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä omituisempaa on jos henkilö ei osaa musiikin teoriaa, mutta silti jättää sanoitukset huomiotta.
Mikä siinä on omituista?
No jos ei ymmärrä musiikkia niin sitten jää ne sanoituset. Höhlä!
Tässä sinulle oikein tajunnanräjäyttävää informaatiota: musiikki keksittiin ennen musiikin teoriaa! Teoria palvelee musiikkia, ei toisin päin. Senkin höhlä pöpönassu!
Vierailija kirjoitti:
Mä kuuntelen musiikkia yleisenä "taustahälynä" ja mulle uppoaa niin aivoton tusinapop, leffan soundtrackit kuin musiikki, jonka lyriikat ylistävät saa*tanaa. Mulla on muistitikulla 1000 kappaleen matkasoittolista, ja en kaikista biiseistä edes tiedä, mistä niissä lauletaan. Suuresta osasta en edes tiedä, kuka on tehnyt kappaleen, koska sitä ei lue tikulla. Osaa ei enää edes löydy mistään striimauspalvelusta, kun ovat vuosia vanhoja, ja olenkin aika ylpeä remix-kokoelmastani. :) On esimerkiksi puolankielistä discomusaa, vaikka ymmärrän hyvin vähän puolaa. Mun mies taas tykkää aina saarnata mulle jokaisen kappaleen merkityksen rumpalin pikkuserkun elämäntarinasta asti, jos kuuntelemme autossa hänen lempimusiikkiaan. Johon mä yleensä totean, että mua ei hirveästi kiinnosta, edelleenkään.
Koko soittolistalla taas ei ole yhtään suomenkielistä biisiä. Suomenkielistä musiikkia en ole jostakin syystä ikinä voinut sietää, en todella tiedä, miksi. Jotenkin sitä ei voi pitää taustahälynä samalla tavalla kuin sellaista, jossa sanoja ei erota tai ymmärrä, koska siihen tulee kiinnittäneeksi liikaa huomiota, esimerkiksi jos joku sana äännetään typerästi tai ärsyttävällä äänenpainolla, sen huomaa herkemmin kuin englanninkielisessä musiikissa.
Mä varmaan tykkäisin autoilla sun miehes kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska sössötyksestä ei saa selvää sama kuin uudemmissa suomalaisissa elo kuvissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä omituisempaa on jos henkilö ei osaa musiikin teoriaa, mutta silti jättää sanoitukset huomiotta.
Mikä siinä on omituista?
No jos ei ymmärrä musiikkia niin sitten jää ne sanoituset. Höhlä!
Musiikin teoriaa ei tarvitse tuntea voidakseen nauttia musiikin kuuntelusta.
Yleensä lyriikat ei ole kummoisia. Kuhan nyt jotain hoilottaa hyvän musiikin sekaan.
Vierailija kirjoitti:
Monet kuuntelevat musiikkia enempi melodian takia.
Itselleni sekä sanat että melodia ovat tärkeitä. En esim kykene ollenkaan kuuntelemaan isointa osaa Sannin biiseistä, koska niiden lyriikat eivät itselleni kolahda lainkaan. Ja joskus kuuntelen Sabatonia eeppisten lyriikoiden takia vaikka en tykkää metallista :D
Minä kuuntelen musiikkia juurikin meodian takia ja ihan sama mitkä sanoitukset siinä on. Kuuntelen paljon ranskalaista musiikkia, jonka sanoituksista en ymmärrä hölkäyksen pöläystä.
Kuuntelen pääasiassa melodioita ja siksi kuuntelenkin enemmän instrumentaalista musiikkia. Harva muusikko osaa tehdä kunnon sanoituksia, jotka eivät olisi jotenkin korneja tai loppuunkulutettuja.
Eri tavalla painottuvaa musiikkia eri mielentiloihin? Joskus on kiva fiilistellä pelkän tarttuvan melodian kanssa, joskus pohdiskella vähän syvällisemmin ja nauttia taitavasta verbaliikasta. Joskus nämä elementit saattavat jopa kohdata.
Mä kuuntelen musiikkia yleisenä "taustahälynä" ja mulle uppoaa niin aivoton tusinapop, leffan soundtrackit kuin musiikki, jonka lyriikat ylistävät saa*tanaa. Mulla on muistitikulla 1000 kappaleen matkasoittolista, ja en kaikista biiseistä edes tiedä, mistä niissä lauletaan. Suuresta osasta en edes tiedä, kuka on tehnyt kappaleen, koska sitä ei lue tikulla. Osaa ei enää edes löydy mistään striimauspalvelusta, kun ovat vuosia vanhoja, ja olenkin aika ylpeä remix-kokoelmastani. :) On esimerkiksi puolankielistä discomusaa, vaikka ymmärrän hyvin vähän puolaa. Mun mies taas tykkää aina saarnata mulle jokaisen kappaleen merkityksen rumpalin pikkuserkun elämäntarinasta asti, jos kuuntelemme autossa hänen lempimusiikkiaan. Johon mä yleensä totean, että mua ei hirveästi kiinnosta, edelleenkään.
Koko soittolistalla taas ei ole yhtään suomenkielistä biisiä. Suomenkielistä musiikkia en ole jostakin syystä ikinä voinut sietää, en todella tiedä, miksi. Jotenkin sitä ei voi pitää taustahälynä samalla tavalla kuin sellaista, jossa sanoja ei erota tai ymmärrä, koska siihen tulee kiinnittäneeksi liikaa huomiota, esimerkiksi jos joku sana äännetään typerästi tai ärsyttävällä äänenpainolla, sen huomaa herkemmin kuin englanninkielisessä musiikissa.