Mistä johtuu että osa musiikin kuuntelijoista ei välitä sanoituksista lainkaan?

Minulle musiikki on tunnetila eikä siihen tarvitse mitään sanoja tai sanoituksia. 

Kuuntelen musiikin musiikkina ja runot erikseen. 

Noinkohan hevin ulkopuolella juurikaan panostetaan sanoituksiin?

Monesti nykyajan musiikissa hoetaan vaan peppua, tissejä ja alkoholia. Vau, mitä sanoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua huonoja sanoituksia pilaamaan päivääni. Kuuntelen mieluiten ei-suomenkielistä musiikkia.

Myös englanninkielisiä huonoja sanoituksia on olemassa.

Ne voi väännellä omiksi mieleisikseen kun ei osaa tarpeeksi eikä lue sanoituksia.

Minulle on aina ollut tärkeintä, miltä bändin soitto kuulostaa. Myös sellaiset yksityiskohdat kuin virvelin saundi, basso- ja kitarasaundit ja näiden keskinäiset suhteet ovat tärkeitä. Kyllä joskus sanoituskin on mielenkiintoinen osa kokonaisuutta, muttei se minulle ole koskaan pääasia.

Mistäkö johtuu? No siitä kai, että musiikki on musiikkia, ei puhetta. Hyvät sanoitukset kantavat melodiaa ja rytmiä, parhaimmillaan taitava sanoitus nivoutuu muiden instrumenttien kanssa saumattomaksi kokonaisuudeksi. Kyllähän kielen eri äänteillä on omat soundinsa ja sanojen ja tavujen rytmi voi elävöittää ja värittää kivasti pelkkää melodiaa. Väkisin päälleliimattuna jokin kauheasti sanomaa sisältävä sanoitus kömpelösti melodiaan tungettuna taas on lähinnä häiritsevää. 

Ap ei taida koskaan kuunnella vieraskielista musiikkia, saatika musiikkia jossa ei ole laulua/sanoja. Tämä on jotain mitä en taas itse ymmärrä ollenkaan. Jää aika iso osa maailman musiikista pimentoon. Eikö olisi sama vain lukea runoja, jos sanat ovat se ainoa pointti musiikissa?

Tämän mestariteoksen kirjoittamiseen tarvittiin viisi ihmistä:

Baby, baby, baby oh

Like baby, baby, baby no

Like baby, baby, baby oh

I thought you'd always be mine (mine)

Baby, baby, baby oh

Like baby, baby, baby no

Like baby, baby, baby ooh

I thought you'd always be mine

Now I'm gone

Yeah, yeah, yeah

Yeah, yeah, yeah (now I'm all gone)

Yeah, yeah, yeah

Yeah, yeah, yeah (now I'm all gone)

Yeah, yeah, yeah

Yeah, yeah, yeah (now I'm all gone)

Gone, gone, gone, I'm gone

Kaameinta on perus- pop- hoilotus, jossa on sanoituksena ympäripyöreitä latteuksia, ne on sitten jotain syvällistä sanomaa.

Juu, kieltämättä ihmetyttää joskus se, että ei esim. ymmärretä lieviäkään kiertoilmaisuja.

Jotain "Meksikon pikajuna"- kuplettia pidetään lastenlauluna, vaikka se on seksistinen ja sovinistinen raiskauksella vitsailu.

Kas kun ei taannoisessa"Tenavatähti"- kisassa nähty jotain pikkupoikaa hoilaamassa "Kuubalaista serenadia".

Voihan musiikissa olla laulua, jossa ei ole sanomaa.

Silloin muiden osa-alueiden täytyy kantaa kokonaisuutta.

Itse ymmärrän sanat vasta kun luen ne jostain tekstinä. Musiikki vie huomion tekstistä ja vain kertosäkeet jäävät päähän, mutta ei sanoitusten kokonaisuus jota musiikki "häiritsee".

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärrän sanat vasta kun luen ne jostain tekstinä. Musiikki vie huomion tekstistä ja vain kertosäkeet jäävät päähän, mutta ei sanoitusten kokonaisuus jota musiikki "häiritsee".

Lisätään vielä että tuo koskee vain ulkomaalaisia biisejä. Nykyisin kaivan aika usein sanat jostain kun kuuntelen hyviä biisejä.

Joskus sanoista ei saa mitään selvää. Toisinaan en kuuntele musiikkia niin tarkkaan, vaan se on lähinnä taustalla. Tykkään myös musiikista, missä ei ole sanoja ollenkaan esim. elokuvien soundtrackit.

Olen huomannut, että en kuule monia sanoja oikein silloin, kun kappale soi. Osa menee ohi. Ja vasta, kun luen sanoituksen ihan tekstinä jostain, avautuu kokonaisuus. Olen voinut luulla, että kappaleessa on kyse ihan muusta.

 Abban kappaleissa sanoitukset ymmärtääkseni olivat vain välttämätön paha melodioiden ympärille. Mutta esimerkiksi ei "Name of the game" -kappale ole mikään leppoisa hyvän mielen rallatus. Kertojan ääni on aika hylkiö tyyppi.

 Oma lukunsa ovat tietysti kappaleet, joiden sanoituksia en ymmärrä ollenkaan, koska en osaa kyseistä kieltä.