Paras lääke sosiaalisen ahdistuksen pelkoon?
Mikä ahdistus/masennuslääke sopisi parhaiten sos.ahdistuksen pelkoon?
Omia kokemuksia kaivataan :)
Kommentit (55)
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon auttaa paradoksaalisesti altistuminen sosiaalisille tilanteille. Yritä päästä ennemmin vaikka kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Masennuslääkkeet eivät varsinaisesti auta sos. fobiaan. Sos fobia on kyllä hoidettavissa samoin periaattein kuin muut ahdistushäiriöt. Tsemppiä!
psykologi
mulla toiminut ainoastaan duloxetine (mutta nosti hitosti painoa). Nyt käytössä venlafaxin ja tuntuu toimivan myös!
Vierailija kirjoitti:
mulla toiminut ainoastaan duloxetine (mutta nosti hitosti painoa). Nyt käytössä venlafaxin ja tuntuu toimivan myös!
Pitää ottaa nuo nimet muistiin :) kiitos. ap
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon auttaa paradoksaalisesti altistuminen sosiaalisille tilanteille. Yritä päästä ennemmin vaikka kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Masennuslääkkeet eivät varsinaisesti auta sos. fobiaan. Sos fobia on kyllä hoidettavissa samoin periaattein kuin muut ahdistushäiriöt. Tsemppiä!
psykologi
Kyllä varmasti, mutta vaikeimmissa tapauksissa voi tarvita tueksi masennuslääkkeitä, beetasalpaajia ja rauhoittaviakin jopa.
Mulla toimii parhaiten Pregabalin! Tosin kyseessä kolmiolääke
Diapam on auttanut minulla paljon enemmän kuin masennuslääkkeet
Opamoxia sopivasti, niin mieli rentoutuu.
Itse olen käyttänyt Ataraxia, Propralia ja Sedixiä.
Mulla ei ole koskaan auttanut mikään noista masennuslääkkeistä, varmaan 5:ttä kokeiltu. Eikä beetasalpaajat auta myös mitään. Eli bentsoilla mennään, Rivatril auttaa pitkävaikutteisesti enkä ole huomannut mitään haittoja. Olen käyttänyt päivittäin yli 5 vuotta, eikä ole tarvinnut annosta nostaa tai mitään.
Ja mitä tuohon altistumieen tulee, niin minulla se pahensi ongelmaa. Menin valmistumiseni jälkeen opetustöihin, koska ajattelin juuri niin että karaisen itsestäni pakkokuurilla pois sosiaalisen pelon ja arkuuden. Mutta ongelma paheni koko ajan ja päädyin lääkitsemään itseäni alkoholilla. Pidin siis luentoja juovuksissa koska selvin päin en uskaltanut lopulta mennä töihin ollenkaan, jos sinä päivänä oli opetusta. Lääkäriltä sitten hain apua ja alkoi lääkityskokeilut. Terapiassakin pari vuotta kävin mutta siitä en kokenut mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole koskaan auttanut mikään noista masennuslääkkeistä, varmaan 5:ttä kokeiltu. Eikä beetasalpaajat auta myös mitään. Eli bentsoilla mennään, Rivatril auttaa pitkävaikutteisesti enkä ole huomannut mitään haittoja. Olen käyttänyt päivittäin yli 5 vuotta, eikä ole tarvinnut annosta nostaa tai mitään.
Ja mitä tuohon altistumieen tulee, niin minulla se pahensi ongelmaa. Menin valmistumiseni jälkeen opetustöihin, koska ajattelin juuri niin että karaisen itsestäni pakkokuurilla pois sosiaalisen pelon ja arkuuden. Mutta ongelma paheni koko ajan ja päädyin lääkitsemään itseäni alkoholilla. Pidin siis luentoja juovuksissa koska selvin päin en uskaltanut lopulta mennä töihin ollenkaan, jos sinä päivänä oli opetusta. Lääkäriltä sitten hain apua ja alkoi lääkityskokeilut. Terapiassakin pari vuotta kävin mutta siitä en kokenut mitään hyötyä.
😰
Vierailija kirjoitti:
Mutta ongelma paheni koko ajan ja päädyin lääkitsemään itseäni alkoholilla. Pidin siis luentoja juovuksissa koska selvin päin en uskaltanut lopulta mennä töihin ollenkaan, jos sinä päivänä oli opetusta.
Alkoholi on tosiaan vihoviimeinen "lääke", kokemusta on.
Yksi jos toinenkin syö lääkkeitä ku on oltava niin aurinkoinen, pirteä ja sosiaalinen. Alkuperäisväestö Suomessa kumminkin ujohkoa ja varovaista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole koskaan auttanut mikään noista masennuslääkkeistä, varmaan 5:ttä kokeiltu. Eikä beetasalpaajat auta myös mitään. Eli bentsoilla mennään, Rivatril auttaa pitkävaikutteisesti enkä ole huomannut mitään haittoja. Olen käyttänyt päivittäin yli 5 vuotta, eikä ole tarvinnut annosta nostaa tai mitään.
Ja mitä tuohon altistumieen tulee, niin minulla se pahensi ongelmaa. Menin valmistumiseni jälkeen opetustöihin, koska ajattelin juuri niin että karaisen itsestäni pakkokuurilla pois sosiaalisen pelon ja arkuuden. Mutta ongelma paheni koko ajan ja päädyin lääkitsemään itseäni alkoholilla. Pidin siis luentoja juovuksissa koska selvin päin en uskaltanut lopulta mennä töihin ollenkaan, jos sinä päivänä oli opetusta. Lääkäriltä sitten hain apua ja alkoi lääkityskokeilut. Terapiassakin pari vuotta kävin mutta siitä en kokenut mitään hyötyä.
Eikö rivatrilia myydä myös katukaupassa?
Olisko syytä vaan pysyä kotona, varsinkin nyt kun on karanteeni lait voimassa.
Monenmoista olen kokeillu, ja mistään ei ole apua ollut. Eli ahdistelen ja pakottaudun elämään myös ulkomaailmassa. Enää en suostu syömään masennuslääkkeitä tai muitakaan pkv-lääkkeitä. Olen vain Minä. Olen siis alistunut siihen, että eläminen itsessään vie voimia ihan älyttömästi.
Vierailija kirjoitti:
Olisko syytä vaan pysyä kotona, varsinkin nyt kun on karanteeni lait voimassa.
Ja liittyi miten varsinaiseen kyssäriin?
Minulla auttoi ahdistushäiriöön/paniikkihäiriöön duloksetiini/Cymbalta/Duloxetine 30-60mg. (Eikä minulla muuten nostanut painoa ollenkaan.) Ja oireisiin, esim. nopeaan sykkeeseen Propral 10mg, jota voi ottaa tarvittaessa.
Terapiassa kävin myös. Pelkkä terapia ei kuitenkaan olisi itselläni toiminut.
Kokeilemalla se selviää