Muita, joiden 6-vuotiaat pelkää pyörällä ajamista?

6-vuotiaan ei tarvitse osata ajaa pyörällä. Toki se on taito jolla lapsia laitetaan paremmuusjärjestykseen, kuten kävelemään oppiminen jne. Kukaan ei kuitenkaan aikuisena välitä että minkä ikäisenä on tuon oppinut. Oma lapsi oppi 8-vuotiaana pyöräilemään mutta osasi ennen sitä sitten muita asioita kuten luistella takaperin. Älä painosta, siitä ei seuraa mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Monikohan täällä olevista oikeasti pystyisi muutaman tunnin juoksemaan lapsen pyörää tukien?

Tai ilman sitä pyörän tukemista. Tai edes 100 metriä.

Aika harva meistä pystyy juoksemaan muutamaa tuntia yhtä mittaa. Mutta onneksi ei tarvitsekaan.

Yleensä siinä iässä, kun lapsia opetetaan pyöräilemään, kunto on ihan kohtuullinen. Lasten kanssahan muutenkin touhutaan, viedään puistoon päivittäin jne.

Meillä sama. Ei ole koskaan halunnut oikein pyöräillä eikä myöskään potkupyöräillä. Vasta 5v innostui pikkusiskon kanssa potkupyöräilemään. Kolmirattaisella potkulaudalla on kyllä mennyt jo 2,5 vuotiaasta asti. Muuten on hurjapää mutta pyöräily pelottaa ilman apurattaita ja apurattaiden kanssa ei tykkää.

Pyöräily on aika oleellinen taito lapsella minun mielestäni. Ennen kuin lapsi saa oman mopon/auton niin millä niiden tuli liikuttua kavereillaan jne? No pyörällä juuri. Näin aikuisena sitä ei tule enää niin paljon käytettyä mutta lapsena tuli jatkuvasti liikuttua pyörällä paikasta toiseen

Omani pyöräilee vieläkin apupyörillä eikä siitäkään meinaa tulla mitään. Alamäessä jarruttaa kunnes vauhti loppuu ja pyörä meinaa kaatua, silloin hyppää kyydistä pois sujuvasti (ja pyörä kaatuu samalla).  Kumma kyllä, on todella näppärä ja supernopea potkulaudalla, usein viilettää hirveää vauhtia isossakin mäessä, ja tuntemattomat aikuiset kehuvat lapsen taitoja (tasapainottelee ja temppuilee samalla). 

Oisko lapsen kanssa hiljakseen puhua, mitä hän pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut jostain että hyvänlaatuinen asentohuimaus saattaisi vaikeuttaa pyörällä ajon oppimisen vaikeutta, tai esim. vaikeutta tehdä kuperkeikka.

Ehkä me ollaan tuossakin erilaisia, toiselle se vaan on vaikeampaa. Ikävää tuollainen "hermot menee ja en halua laittaa apurenkaita".

Ei lapsilla ole asentohuimausta ja se että ei opi ajamaan pyörällä vaikuttaa varmasti itsetuntoon ja harmittaa lasta itseään.

Ap:lle lohduksi että meilläkin oli vaikeaa. Monta vuotta harjoiteltiin. Oppimiseen olisi oikeasti riittänyt yksi päivä, mutta kun sitä oivallusta ei voi väkisin laittaa toisen päähän. Oli potkupyörä, pyörä apupyörällä ja se kahva siellä takana mistä voi pitää kiinni. Ja hoettiin että laittaa vaan jalat maahan. Vaikeinta itselle se että ei suutu, kun lapsi tuhannennen kerran hyppää taluttamaan pyörää.

En muista miten se sitten lopulta onnistui. Kai se oli se ”sun jalat yltää maahan, laitat vaan jalat maahan x 1000. Jossain vaiheessa se meni tajuntaan että jalat tosiaan yltää maahan. Sen jälkeen sitä varmuusharjoittelua on saanut parhaiten niin että sopii pyöräilytreffit jonkun kaverin kanssa. Tsemppiä! Kyllä se sieltä tulee. En tunne ketään joka ei osaisi ajaa pyörällä jos on pyörä ollut saatavilla.

Meillä 6-vuotias myös jännittää ajamista kovasti. Nyt on pikkuhiljaa alkanut vähän luottamaan itseensä. Ollaan korona-aikana käyty lyhyitä lenkkejä harjoittelemassa. Luulen, että sekin auttaa, kun ei ole kavereita näkemässä. Epäilen, että lapsi vaistoaa, että pitäisi osata paremmin, kun osa kavereista on pyöräillyt jo kauan. Siksi kynnys yrittämiseen on korkea.

Olemme yrittäneet kannustaa, että jokainen varmasti oppii aikanaan. Nyt näyttää menevänkin jo paremmin, vielä kun sen liikenteen seuraamisen saa opetettua.

Älä pakota. Oma lapseni oppi pyöräilemään samana kesänä kun syksyllä mentiin kouluun. Ei halunnut opetella aiemmin, enkä sitten muutaman lahjontayrityksen jälkeen yrittänyt aktiivisesti uudelleen. Mutta sitten tuli motivaatio kun tulevat luokkakaverit pyöräilivät. Oppi päivässä.

Monta muutakin asiaa lapsi oppii vasta sitten kun on oikeasti motivaatio siihen. Oikeastaan vain koulujuttuja olen enemmän pakottanut oppimaan, muuten menty lapsen tahdilla.

Mä pelkään pyörällä ajamista ja olen 26-vuotias. Pelottaa siis kaupungissa ja kaikki teiden ylittämiset ahdistaa. Voisin pyöräillä jossain maaseudulla, missä ei ole autoja lähimailla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 6-vuotias myös jännittää ajamista kovasti. Nyt on pikkuhiljaa alkanut vähän luottamaan itseensä. Ollaan korona-aikana käyty lyhyitä lenkkejä harjoittelemassa. Luulen, että sekin auttaa, kun ei ole kavereita näkemässä. Epäilen, että lapsi vaistoaa, että pitäisi osata paremmin, kun osa kavereista on pyöräillyt jo kauan. Siksi kynnys yrittämiseen on korkea.

Olemme yrittäneet kannustaa, että jokainen varmasti oppii aikanaan. Nyt näyttää menevänkin jo paremmin, vielä kun sen liikenteen seuraamisen saa opetettua.

Tuo on hyvä huomio, että jos kaverit ei ole superkannustavia niin ei kavereiden kanssa sitä opettelua. Meillä oli naapurin lapset ihan avoimesti vahingoniloisia kun olivat liikunnallisempia ja rohkeampia. Onneksi asuta siellä enää. Kivat kaverit saattaa kuitenkin auttaakkin opettelussa.

Vierailija kirjoitti:

Miten puhut omasta lapsestasi noin julmasti? 

Muistan itsekin pelänneeni pyöräilyä ja varsinkin se oli kauhistus, kun pieneksi jäänyt pyörä oli vaihdettava isompaan. En vieläkään ole mikään huippukurvailija, mutta kyllä se siitä ajan kanssa menee. 

Se on paskaäiti, jolla välillä menee hermot ja saattaa tuntemattomana tuulettaa tunteita netissä. Meitä on muitakin. Koita sinä omalla esimerkilläsi kannustaa meitä paskaäitejä. Laita vaikka facebookiin video miten ollaan ihana kultaäiti.

Meillä oli 6v pojalla vähän sama juttu. On loppuvuoden lapsi, joten silloin 6½ -vuotiaana kesällä harjoiteltiin todella, todella paljon, jotta oppisi ennen kouluun menoa. Pelkäsin, että lasta kiusattaisiin koulussa. 

Onneksi oppi, sillä jo ekaluokan keväällä pyöräilivät paljon open johdolla koulussa. Siis tekivät retkiä kirjastoon ja lähimaastoon, ope edellä ja kaikki jonossa perässä. 

Meillä poika oli ajanut potkupyörällä, minkä kehutaan kehittävän tasapainoa. 

Silti oppi apurattailla paremmin. Mutta se apurattaiden poisjättäminen oli kamalaa. Käytin sellaista työntötankoakin apuna. Tielle ei voinut mennä harjoittelemaan kun pyörä lensi ojaan itkupotkuraivareiden saattelemana. Kieltämättä siinä itselläkin alkoi hermo mennä, vaikka koitin pinnistellä ja olla kannustava. Tunnelma ei kuitenkaan ollut sellainen otollinen oppimiselle. Kotipihalla sitten omassa rauhassa oppi, kun nurmikolla on pehmeämpi kaatua kuin tien päällä. Ja paksusti pitkähihaista ja -lahkeista päälle, ettei käy kipeää. Siinä ehkä suurin pelon syy, että sattuu. Sekin tuntui kotipihassa helpommalta, ettei kukaan ollut näkemässä. Pyöränkin tulee muuten olla tarpeeksi pieni, että ei kaadu korkealta. Teimme myös vähän kilpailua, veikkausta siitä, että kumpihan oppii enemmin, pikkusisko kävelemään vai isoveli pyöräilemään. Se auttoi. Ja sekin auttoi, kun kerroin rehellisesti, että koulukaverit kiusaa, jos ei vielä osaa ekaluokalla pyöräillä. En syyttävästi tai painostavasti, mutta sillä tavalla kannustavasti, että tämä kannattaa oppia ennen kouluunmenoa. Kuten itsenäinen pukeminenkin, jos ei vielä osaa.

Tsemppiä teille harjoituksiin! Kyllä jokainen oppii aikanaan. Nyt on onneksi pitkä kesä aikaa harjoitella, ennenkuin syksyllä menee kouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän 6 v pelkäsi myös. Lahjoimme jäätelöllä harjoittelemaan. Hädin tuskin oppi 6 v ajamaan ilman appareita. Seuraavinakin vuosina ajoi pyörää vain vähän. 3. luokasta lähtien pyöräili kouluun päivittäin. Ei kuitenkaan mikään mestaripyöräilijä ollut koskaan. Yläasteellakin kaatui useamman kerran joka vuosi pyörällä.

Nyt menee hyvin. Menee sähköpyörällä lukioon 20 km suuntaansa.

Meillä hyvin samantapaiset kokemukset. Ajoi aina hyvin varovaisesti, ettei vaan kaadu. Vaikka harjoittelivat päiväkodissa ja kävivät retkillä. Eskarissa oli ainut, jolla oli apparit ja suostui vihdoin pois niistä, kun haittasi taitotestien suorittamista.

Ala-asteella ajoa tuli muutama päivä vuodessa. Edelleen ajoi hitaasti ja ylivarovasti. Ajattelin, että antaa olla. Ei kai kaikkien ole pakko pyöräillä.

Yllätys oli suuri, kun yläaste alkoi. Sinne halusi ajaa kaverin kanssa joka päivä pitkälle syksyyn, vaikka oli bussikortti hankittuna.

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään pyörällä ajamista ja olen 26-vuotias. Pelottaa siis kaupungissa ja kaikki teiden ylittämiset ahdistaa. Voisin pyöräillä jossain maaseudulla, missä ei ole autoja lähimailla.

Kai tuo nyt on aika tavallista. En minäkään pyöräile missään missä pitää pyöräillä autojen seassa.

kärsivällisyyttä kirjoitti:

Meillä oli 6v pojalla vähän sama juttu. On loppuvuoden lapsi, joten silloin 6½ -vuotiaana kesällä harjoiteltiin todella, todella paljon, jotta oppisi ennen kouluun menoa. Pelkäsin, että lasta kiusattaisiin koulussa. 

Onneksi oppi, sillä jo ekaluokan keväällä pyöräilivät paljon open johdolla koulussa. Siis tekivät retkiä kirjastoon ja lähimaastoon, ope edellä ja kaikki jonossa perässä. 

Meillä poika oli ajanut potkupyörällä, minkä kehutaan kehittävän tasapainoa. 

Silti oppi apurattailla paremmin. Mutta se apurattaiden poisjättäminen oli kamalaa. Käytin sellaista työntötankoakin apuna. Tielle ei voinut mennä harjoittelemaan kun pyörä lensi ojaan itkupotkuraivareiden saattelemana. Kieltämättä siinä itselläkin alkoi hermo mennä, vaikka koitin pinnistellä ja olla kannustava. Tunnelma ei kuitenkaan ollut sellainen otollinen oppimiselle. Kotipihalla sitten omassa rauhassa oppi, kun nurmikolla on pehmeämpi kaatua kuin tien päällä. Ja paksusti pitkähihaista ja -lahkeista päälle, ettei käy kipeää. Siinä ehkä suurin pelon syy, että sattuu. Sekin tuntui kotipihassa helpommalta, ettei kukaan ollut näkemässä. Pyöränkin tulee muuten olla tarpeeksi pieni, että ei kaadu korkealta. Teimme myös vähän kilpailua, veikkausta siitä, että kumpihan oppii enemmin, pikkusisko kävelemään vai isoveli pyöräilemään. Se auttoi. Ja sekin auttoi, kun kerroin rehellisesti, että koulukaverit kiusaa, jos ei vielä osaa ekaluokalla pyöräillä. En syyttävästi tai painostavasti, mutta sillä tavalla kannustavasti, että tämä kannattaa oppia ennen kouluunmenoa. Kuten itsenäinen pukeminenkin, jos ei vielä osaa.

Tsemppiä teille harjoituksiin! Kyllä jokainen oppii aikanaan. Nyt on onneksi pitkä kesä aikaa harjoitella, ennenkuin syksyllä menee kouluun. 

 

En tiedä millaisessa ympäristössä teidän koulu on, mutta minusta ei edes kuulosta turvalliselta tuollainen ykkösten kanssa letkana pyöräily. Olisin varmaan kyseenalaistanut tuon tavan. Kuulostaa oikeasti aika kammottavalta.