Lue keskustelun säännöt.
Myönnän: koronakurini alkaa lipsua
18.04.2020 |
Kuukauden olen jaksanut rajoittaa elämääni, pitää etäisyyksiä, seurata ohjeita.. mutta nyt huomaan että lipsuminen alkaa väkisin. Kaupassa käydessä turvavälit olivat taas liian lyhyet, mistä olin aiemmin närkästynyt ja peloissani, mutta nyt tuntui että ihan sama. Samoin ulkona ei vanhusten liian läheltä kävely enää haittaa, ihan sama. Bussissa ei kiinnosta, jos joku pärskii, ihan sama. Olen alkanut odottaa, että leffateatterit aukeaa, samoin ravintolat, olen nimittäin menossa sinne ekojen joukossa. Voin saada Koronan, ihan sama..
Mielenkiintoista. Olin nimittäin tosi tarkka ja pedantti tämän homman kanssa, mutta näköjään pää ei enää kestä tätä möllötystä. Muilla vastaavaa lipsumista?
Kommentit (162)
Ottaa päähän koko hysteria. Vanhukset lukittu hoitokoteihin yksin kuolemaan. Ei henkilökunta korvaa omaisia. Jos saan tartunnan niin menen yskimään päin naamaa. Ja muualleki. Kyllä, olen katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jaksoin kuukauden pienen lapsen kanssa kahdestaan kotona etätöissä ilman yhtäkään muuta kontaktia kerran viikossa tapahtuvia kauppareissuja lukuun ottamatta. Nyt alkaa kuitenkin olla pinna kireällä ja harkitsen vakavissani lapsen viemistä päiväkotiin ennen kuin pää räjähtää tosissaan. Haaveilen myös ihmisten tapaamisesta, sillä tämä ei todellakaan tee hyvää ihmiselle.
Tervetuloa! Minäkin jaksoin kuukauden yskiä hihaan ja pestä ahkerasti omia ja lasten käsiä. Nyt alkaa kuitenkin vähän lipsua, kun lapsia on palannut hoitoon sankoin joukoin. Kerran vanhemmat eivät ole huolissaan omien lastensa sairastumisesta, niin enpä jaksa huolehtia enää minäkään.
t. tarhantäti
Hihaan yskiminen on kyllä sellaista koronakuria, jota pitäisi jaksaa ylläpitää loppuelämä. Tai ainakin suunnata köhimiset muualle kuin toisia päin. Kuuluu ihan normaaleihin käytöstapoihin.
Täällä kans kiinnostus koronaan ja siihen liittyvään hysteriaan loppui. Kävin neljässä kaupassa, ilman hanskoja enkä vältellyt ihmisiä. Lapsi saa leikkiä kaverin kanssa ja etätyöt loppui tähän päivään. Kiitti mulle riitti.
Rupeaa kyllä turhauttamaan koko korona, jos kuitenkin uusi aalto tulossa. Montako kuukautta tai vuotta tässä pitää kökkiä yksin lasten kanssa näkemättä ketään? Joudun käymään lasten kanssa bussilla kaupassa eli voidaan saada se korona sieltäkin. Eilen käytiin siskoni luona kahvilla, joka ollut yhtä eristäytynyt kuin mekin. Teki kyllä hyvää itselle ja lapsille nähdä muitakin kun toistemme naamoja. Olen myös seurannut että naapurit pitävät "grillijuhlia" ystävien/sukulaisten kanssa, joten alkaa se näköjään muillakin ote lipsua.
Vierailija kirjoitti:
Mä edelleen välttelen kontakteja ja ärsyttää kun muut ei tee niin. Nytkin miestä oli pyydetty etelä-Suomeen yhtä juttua hoitamaan, vissiiin suku pahastuu jos ei mene. Mutta en halua että menee, tässä on kuitenkin viikkotolkulla rajoitettu elämää aja kontakteja, nyt pitäisi lähteä sitten pahimmalle alueelle yksi homma hoitamaan ja se tietää monia kymmeniä kontakteja. Suututtaa ihmisten välinpitämättömyys. Mies ei halua myöskään mennä mutta oma jo nyt pahalla päällä kun tietää mikä sota siitä syttyy.[/
Outo suku miehelläsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jaksoin kuukauden pienen lapsen kanssa kahdestaan kotona etätöissä ilman yhtäkään muuta kontaktia kerran viikossa tapahtuvia kauppareissuja lukuun ottamatta. Nyt alkaa kuitenkin olla pinna kireällä ja harkitsen vakavissani lapsen viemistä päiväkotiin ennen kuin pää räjähtää tosissaan. Haaveilen myös ihmisten tapaamisesta, sillä tämä ei todellakaan tee hyvää ihmiselle.
Tervetuloa! Minäkin jaksoin kuukauden yskiä hihaan ja pestä ahkerasti omia ja lasten käsiä. Nyt alkaa kuitenkin vähän lipsua, kun lapsia on palannut hoitoon sankoin joukoin. Kerran vanhemmat eivät ole huolissaan omien lastensa sairastumisesta, niin enpä jaksa huolehtia enää minäkään.
t. tarhantäti
Hihaan yskiminen on kyllä sellaista koronakuria, jota pitäisi jaksaa ylläpitää loppuelämä. Tai ainakin suunnata köhimiset muualle kuin toisia päin. Kuuluu ihan normaaleihin käytöstapoihin.
Sanopa tuo päiväkodissa sille kaksivuotiaalle, joka pärskäyttää ruokapöydässä kaverin ja työntekijän lautaselle asti.
Gday kirjoitti:
Sama täällä, alka pää hajota. Jäin kotitöihin jo ennen virallista suositusta ja nyt alkaa kaatua seinät päälle.
Ollaan ulkoiltu perheen kanssa, mutta kaikki ulkolupaikat ovat mustana ihmisiä.
Tällä alueella on paljon nuorisoa ja boomereita, joita ei turvavälit kiinnosta.Huomasin eilen, että olen käynyt päivittäin lähikaupassa. Ennen koronaa tilattiin ruoka aina kotiin, mutta nyt toimitusajan saa aikaisintaan kuukauden päähän.
On tullut tehtyä nettiostoksia ihan mieletön määrä ja siihen tietty menee rahaa. Kotona ei ole muuta tekemistä kuin syöminen, joten vaaka näyttää + 5 kg koronakiloja. Juokseminen täysillä lenkkipoluilla ei houkuta ja kuntosalit on kiinni. Parisuhde natisee liitoksistaan, kun mies valittaa kaikesta.
Ja itsehän toki näet jokaisella pilvellä hopeareunuksen, kuten tekstistäsi näkyy :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä tämä alkaa tulla jo korvista ulos. Pakollinen metsässä samoilukin alkaa tympiä, en ole lopulta yhtään luontoihminen enkä jaksa sellaista esittää. Kantoihin kompastelun ja kuusien alla kyykkimisen sijaan haluaisin leffaan ja siitä viinilasilliselle kavereiden kanssa. Ah, ihanaa sosiaalista kaupunkielämää!
Alkaa kyllä jo tuntua :( en ole nähnyt yhtään ystävää tai perheenjäsentä helmikuun jälkeen. Asun yksin 25 neliöisessä yksiössä ja seinät alkaa pikkuhiljaa kaatua päälle. Olen käynyt ulkona kävelyllä ja kaupassa mutta ei niistä ole paljoa iloa. Kaipaan niin paljon perhettäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin äsken kävelyltä. Kotipaikkakunnan rannassa oli jäätelökioski auki ja luukulle metrien jonot, turvaväleistä ei tietoakaan. Puistossa oli kymmenittäin ihmisiä. Kyllä nyt lipsuu lipsuu, mutta en jaksa tuomita ketään. Mielestäni on täysin ymmärrettävää olla kyllästynyt tähän eristykseen.
Työssäni joudun altistumaan joka päivä, olen kateellinen niille jotka voivat tehdä etätöitä. En haluaisi mennä. Istuisin mielummin kotona vaikka syksyyn asti ja välttelisin kontekteja. Pitkä pääsiäinen ei tuntunut missään, ei matkalta paluun jälkeinen karanteeni. Sitten kun ravintolat sun muut aukeaa, en aio käydä missään. Asuisipa edes jossain muualla kun Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin saman äsken kaupassa, kukaan ei pitänyt turvaväliä jne. Pelkään pahoin että tämä kostautuu parin viikon sisällä.
Itse olen alkanut jo vähän tottua tähän elämäntapaan, tosin se harmittaa että omat lenkkipolut ovat nyt näitä uusherännäisiä täynnä.
Mä jaksan vielä hyvin. Mutta onneksi se ahdistus ja pelko on alkanut laantumaan. Aluksi tuntui tosi paljon vaikeammalta kaikki, hirveä oli se siirtymävaihe aktiivisesta elämästä kotikökkijäksi.
En edelleen aio kutsua ketään meille tai tavata ketään sisätilossa. Jossain vaiheessa voisin kyllä kutsua kaverin pihalle kahville, tai tavata kaveria ulkoilun merkeissä. En vielä huhtikuussa, mutta ehkä toukokuussa... varmaan viimeistään kesäkuussa, kun on niin paljon helpompi ja mukavampi olla pitempi aika pihalla.
Kaupassa käyn vain kerran viikossa, mielellään ihan illalla tai viikossa aamupäivästä, jotta vältän ruuhkat. Aina hanskat. Käsidesi taskussa. Kotona puhdistan pintoja yms.
Lähden siitä oletuksesta että mulla on varmasti korona. Oon nuori ja terve, kuljetan sitä varmasti ympäriinsä huomaamattani, joten eristäydyn muiden takia.
Rahattomuus ja töiden loppuminen on ahdistanut, mutta siihenkin on auttanut se tieto että niin moni muu on mun kanssa samassa tilanteessa. Hymyilen ihmisille ulkona, moikkaan, olen aika positiivinen. Jänniä juttuja kyllä tulee pintaan tän koronan kanssa.
Äitiä on kyllä ikävä... ehkä jo ens kuussa voitais pihalla nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä tämä alkaa tulla jo korvista ulos. Pakollinen metsässä samoilukin alkaa tympiä, en ole lopulta yhtään luontoihminen enkä jaksa sellaista esittää. Kantoihin kompastelun ja kuusien alla kyykkimisen sijaan haluaisin leffaan ja siitä viinilasilliselle kavereiden kanssa. Ah, ihanaa sosiaalista kaupunkielämää!
Miksi et voi katsoa leffaa kotona ja sen jälkeen sitten videopuhelua kavereille viinilasillinen kourassa? Tiedän, ei ole sama asia, mutta parempi varmaan kuin kuusen alla kyykkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans kiinnostus koronaan ja siihen liittyvään hysteriaan loppui. Kävin neljässä kaupassa, ilman hanskoja enkä vältellyt ihmisiä. Lapsi saa leikkiä kaverin kanssa ja etätyöt loppui tähän päivään. Kiitti mulle riitti.
Kannattaisko tällaisten ihmisten laittaa sitten hoitotahtoon että hänen edelleen voi päästää muut jos tehohoidossa on jonoa? Tai voisi jättää kokonaan ilman hoitoa jos kerran ei kiinnosta hoitaa korona-asioita, niin ei turhaan kuormiteta terveydenhuoltoa. Tai voisi rajata oma alue näille jonne ei rakenneta sairaaloita, voisivat siellä sitten elellä vapaasti ja tartutella toisiaan kun ei kerran kiinnosta ehkäistä. Varmaan samat ihmiset kävivät hakemassakin hiihtolomilta ja laskettelureissuilta taudin suomeen kun ei kiinnostanut jättää matkaa väliin ja olla "hysteerinen". Itse peruin oman maaliskuun matkani helmikuun alussa sillä en halunnut olla osallistua taudin tuomiseen Suomeen.
En vaan voi ymmärtää. Nyt pitäisi ajatella omaa parasta, perheen parasta, hoitajien lääkärien parasta. Ja ikäihmisten ja riskiryhmien ihmisten parasta. Itse ainakin tiedän että olen parhaani tehnyt etten ole levittänyt kuolemaa hoivakoteihin. Sitä et voi sinä sanoa itsestäsi.
Ennustan, että max 2 viikkoa ihmiset jaksaa enää ja sitten ratkeaa kunnolla. Varmaan hallituskin sen tietää ja rajoitteet kevenee.
Virtausta ei voi padota loputtomiin.
Tämä koronakurin löystyminen on osin vastareaktio sille jatkuvalle paskan tuputukselle, mitä media harrastaa. On päivittäistä Korona-studiota, taulukoita, kauhutarinoita, alati vaihtuvia ohjeita, ristiriitaista tietoa jne. Tulee tunne, että ihan sama mitä tekee, niin sillä ei ole merkitystä mihinkään. Joten, ehkä muutamalla lasillisella viiniä isossa ystäväporukassa ei ole niin väliä.. pysyy edes psyyke kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi herpaantua siinä kohtaa kun mies sairastui. Ei tyypillinen korona, vaan ripuliversio. Eikä voi tietää onko korona vai ei, mutta yhden päivän nukkui kuumeisena ja ripulia oli 12 päivää. Go figure? Ei voi tietää, kun ei testata. Ja kun ei kerran oireilevien testaaminen HUSia kiinnosta, niin ei minua jaksa kiinnostaa levitänkö mahdollisesti oireettomana koronaa. Ihan sama. Enkä ainakaan pelkää saanko sen itselleni, kai nyt mieheltä olisin saanut jos olisin sen jostain saadakseni. Ehkä se ei edes ollut koronaa vaan jotain muuta, ei voi tietää. Eikä muitakaan kiinnosta tietää, niin antaa olla.
Se, että ei testata, niin silloin voit sairastaa koronasi ilman että päädyt mihinkään tilastoihin.
Näin kävi ilmeisesti serkulleni. Hän ( 56 vuotias nainen) jäi sairaslomalle flunssan takia. Se oli raju flunssa, mutta kun sairaalaan ei ollut tarvetta lähteä, niin mitään ei testattu. Hän sairasti kolme viikkoa.
Kertoi, että olo on yhä hyvin voimaton ja että ei edes jaksanut kutoa, joka on hänen mieliharrastuksia.
Kyllä nyt hänen kutomat sukat tuntuivat yllättävän arvokkailta.
Ensi viikolla hän aikoo kuitenkin palata töihin, vaikka tunteekin yhä olonsa heikoksi. Toivottavasti terveenä.
Se korona on ilmeisesti keholle melkoisen rasittava puolustustaistelu.
Voi tarttua oireiden loppumisen jälkeen 2-5 viikkoa.
Näinhän sitä on epäilty. Meillä terveyskeskuksessa voi palata töihin yhden oireettoman päivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Alkuun vähän pelotti tää korona luulin sen olevan uusi espanjantauti. Ei ollutkaan. Missä ruumiskasat? 2kk ja 90 kuollutta ui ui kuinka pelottavaa.
Tässä reilu 90 kuolleessa on mukana vain sairaalahoidossa koronaan kuolleet, ei esim. hoitokodeissa kuolleita. Todellisuudessa kuolleita on kymmeniä enemmän.
Sama täällä, alka pää hajota. Jäin kotitöihin jo ennen virallista suositusta ja nyt alkaa kaatua seinät päälle.
Ollaan ulkoiltu perheen kanssa, mutta kaikki ulkolupaikat ovat mustana ihmisiä.
Tällä alueella on paljon nuorisoa ja boomereita, joita ei turvavälit kiinnosta.
Huomasin eilen, että olen käynyt päivittäin lähikaupassa. Ennen koronaa tilattiin ruoka aina kotiin, mutta nyt toimitusajan saa aikaisintaan kuukauden päähän.
On tullut tehtyä nettiostoksia ihan mieletön määrä ja siihen tietty menee rahaa. Kotona ei ole muuta tekemistä kuin syöminen, joten vaaka näyttää + 5 kg koronakiloja. Juokseminen täysillä lenkkipoluilla ei houkuta ja kuntosalit on kiinni. Parisuhde natisee liitoksistaan, kun mies valittaa kaikesta.