Mikä tekee akateemisista naisista niin nirsoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus olisi voinut olla omasta näppiksestäni, erona vain se, että olen itsekin akateeminen. Henkisellä tasolla (arvot, keskustelunaiheet, mielenkiinnon kohteet) klikkaa parhaiten kouluttautuneiden naisten kanssa, mutta nämä laittavat jarrut pohjaan, jos yritän kaveruutta kummempaa. Toivottavasti joku akateeminen nainen tunnistaisi ilmiön

Tunnistan, ja mulla on aina ollut kyse seksuaalisen vetovoiman puutteesta kyseistä miestä kohtaan. Kavereina ja keskusteluseurana olleet oikein mukavia.

Osaatko arvioida mistä seksuaalisen vetovoiman puute on johtunut?

Fyysisestä olemuksesta on usein puuttunut sellainen tietty luontevuus ja voima. Mies vain ei kanna kehoaan samalla tavoin kuin mies, joka käyttää kehoaan myös työvälineenään.

Tämähän ei toki missään mielessä ole yleistettävissä akateemisen koulutuksen saaneisiin miehiin. Urheilullisia ja hyvävartaloisia miehiä on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja koulutusasteissa. Akateemisista esimerkiksi entinen oikeusministeri Antti Häkkänen on aika håt.

Erikoinen sattuma, mutta minussa on paljon samaa Antti Häkkäsen kanssa noin ulkomuodolta. Samantyyppiset hiukset, tosin kiharammat. Erittäin paljon samantyyppinen vartalo, mitä nyt äsken selasin kuvia ja etsin kuvia joissa ei olisi puku päällä. Lisäksi muutamaa eroavaa yksityiskohtaa lukuunottamatta varsin samannäköinen kasvoista. En muuten osaisi luetella näin, mutta kun olen jopa joskus kuullut jonkun sanovan, että näytän Häkkäseltä, tai siis kuullut että "toi Häkkänen näyttää ihan sulta, x"

Jos näyttää Häkkäseltä, niin kuinka luultavaa on, että saa akateemisilta naisilta pakit ulkonäön takia?

No minulta kyllä voisi saada pakit, kun itse tykkään enemmän sellaisista vähän enemmän rock-henkisistä ja mieluiten pitkätukkaisista. Tai ainakin sen Antti Häkkäsen näköisen täytyisi aika paljon kompensoida sitten muilla (henkisillä ja seksuaalisilla) ominaisuuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja eniten kemiaa ollut amisten kanssa. Miehen koulutus on yhdentekevää mulle.

Olet todella harvinainen poikkeus. Tutkimusten mukaan akateemisen naisen pariutuminen amis miehen kanssa on erittäin harvinaista tai ei ole liioittelu sanoa nämä tapaukset ovat kuriositeetti.

Minkä tutkimusten? Suomessa tutkitusti naiset pariutuu "alaspäin" paljon enemmän kuin miehet.

En nyt jaksa kaivaa tutkimuksia esille mutta niitä on tehty sosiologian alalla. On niitä tehty muuallakin ja Ruotsissa akateemiset naiset pariutuvat useammin alaspäin ei akateemisen miehen kanssa. Ei kyllä tule itsellä mieleen yhtään esim. FM naisen ja rakennusmiehen suhdetta.

Se kyllä kaventaa akateemisen naisen mahdollisuuksia, jos vain akateeminen mies kelpaa. Akateeminen miehen nai myös alaspäinkin. Perhekeskeinen akateeminen mies ottaa mielellään sairaanhoitajan vaimoksi ja lasten äidiksi.

Miksi se olisi huonoa asia, jos vaatimukset kumppanille kaventavat mahdollisuuksia? En minä ainakaan halua mahdollisimman pian ketä tahansa kumppania - jos haluaisin, olisi tietenkin hyvä, että olisi mahdollisimman paljon niitä mahdollisuuksia. Itselläni ei ole vaatimuksia koulutustason suhteen, mutta minulle on tärkeää, että kumppanilla on samanlainen arvomaailma ja ajattelutavat, maailmankuvat ja elämänasenteet osuvat yksiin. Samanlainen huumorintaju. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Samanlaiset toiveet suhteelle. Tällaisia asioita. Ja koska olen monista asioista hyvin eri linjoilla kuin valtaosa ihmisistä, kaventaa samanhenkisen kumppanin etsiminen mahdolisuuksiani TODELLA paljon. Lisäksi kun vaatimuksena on molemminpuolinen seksuaalinen vetovoima. Näitä sopivia kumppaneita voi tulla vastaa yksi viidessä vuodessa. Sehän on aika vähän. Tottakai mahdollisuuksia olisi enemmän, jos luopuisin vaatimuksista, mutta miksi tekisin niin? Kuitenkin haluaisin sen samanhenkisen ihmisen, en ketä tahansa vain, jotta olisi edes joku suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mikä sinun koulutuksesi onkaan?

Onhan miehen naiselle tuoma statusarvo tärkeä asia;)

Kerro meille aikuisille ihmisille, mikä on tuo statusarvo ja miten se realisoituu. Ajatteletko tosiaan, että me naiset ylpeilemme miestemme ammateilla? Että me ylipäänsä puhumme heistä? Oman mieheni ammatin tietävät 4-5 läheisintä ystävääni. Heihin minulla ei ole mitään tarvetta tehdä vaikutusta, he ovat yhtä lukuun ottamatta olleet ystäviäni kauan ennen kuin puolisooni edes tutustuin. Eivät muut kysele, mitä mieheni tekee työkseen. Enkä siitä kerro.

Millaisessa kuplassa elät, kun kuvittelet naisten puhuvan miestensä ammateista kaikille tuntemilleen ihmisille?

Ei siitä tarvitse puhua kun se tulee muutenkin selväksi vihjeillä ja päättelemällä. Ehkä nuorten tiedostavien jakkukalkkunoiden opiskelijapiireissä suoraan kysellään ammattia tai opiskelupaikkaa. Myöhemmin se sitten muuttuu hieman hienovaraisemmaksi. 

t: eri

Olen nirso, mutta en kyllä usko sillä olevan mitään tekemistä koulutukseni kanssa. Nirsouteni ei myöskään liity miehen koulutukseen mitenkään, älykkyyteen kylläkin, mutta sekin on vain yksi tekijä muiden joukossa. Olen elämäni aikana ihastunut hyvin hyvin harvoin, ja vain yksi ihastuksistani oli koulutukseltaan minua vastaava. Pisimmät parisuhteeni ovat olleet älykkäiden, mutta ei korkeasti koulutettujen miesten kanssa.

tittelinkipeys naisia  vaivaa aina.

Tämäkin palsta täynnä vaativan alan asiantuntijoita,erikoisasiantuntijoita .

Eli puolison pitää olla kans erityisasiantuntija .

Ongelmana on akateemisuus ja se brändi mitä yliopisto tuottaa.

Myy älykkyyttä ja elitististä paremmuutta.

Pelkkä älykkyys on sellainen, että se sisältää kilpailun sisälleen.

Kilpailu on toisten mitätöintiä ja tuhoamista. Koko maailma mistä tätä tuutataan tuubista ulos, on hyvin hierarkinen luonteeltaan.

Tästä syystä ihan mikä tahansa ei kelpaa.

Katsellaan toista ja skannataan tämä oman prosessin läpi ja todetaan ettei älykkyys riitä.

Myöskään ei myönnetä että itse olisi vähemmän älykäs.

Tämä asetelma ja älyn ihannointi aiheuttaa sitten tätä koppavuutta kanssaihmisiä kohtaan.

Siinä mielessä akateemiset ja hakkaamislajeja harrastavat ihmiset eivät eroa toisistaan oikein mitenkään.

Yliopistokoulutus älykkyyden ja sivistyksen mittarina on kyllä yksi ja iso vitsi. Toki sinne hakeutuu keskimäärin varmaan fiksumpa porukkaa, mutta täysiä idiootteja on myös mukana. Kait se jotain kertoo, että useita koulutusohjelmia voi läpäistä käymättä yhtäkään matematiikan kurssia. Sitten nämä keskiverrot tai tyhmemmät yrittävät leijua joillain yliopiston opettamalla kokonaisuuksien hallinnalla. Tasolla joka tulee normaalijärkisellä ihan luonnostaan. 

Miehille sellainen vinkki, että pääsääntöisesti jos nainen kertoo olevansa akateeminen niin jalat alle samantien. Luultavasti työtön tai ei muuten vaan tunne osaavansa mistään mitään, niin sama kertoa olevansa akateemisesti koulutettu. Jos nainen kertoo suoraan sen yliopistotason ammatin tai koulutuksen, niin voi jatkaa. 

Akateemisten pierujen haistelijat voi jättää keskenään käymään aamukahvin ääressä jotain yhteiskunnallisia keskusteluja ja nollatason analyysejä ihan rauhassa. Työttömänä on aikaa. Me akateemiset, jotka emme profiloidu koulutuksemme kautta teemme aamupalalla ja kotona niitä ihan samoja juttuja mitä ei akateemisetkin. 

Korkeakoulutettuna miehenä karsastaisin naista joka painottaa akateemisuutta tai jopa laittaa treffi-ilmoitukseensa "akateeminen nainen".

Yliopisto on oppilaitos joka on käyty. Sen jälkeen on etsitty työpaikka, hankittu asunto, harrastettu, tavattu ihmisiä ja tehty vaikka mitä. Jos yksi hankittu tutkinto määrittää jonkun elämää noin voimakkaasti, saa se epäilemään mahtaako olla kovinkaan kiinnostava henkilö kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelma mahdollisuudesta pariutua ylöspäin.

On hämmästyttävää ja surullista kuinka vahvaina sääty yhteiskunnan perinteet elävät vielä 2000-luvun Suomessa.

Avioliitto on yksi ihmisen suurimmista valinnoista elämässään. Avioliitto voi olla rakkautta, mutta se voi olla myös vaurautta. Avioitumalla hyväosaisen ihmisen kanssa parantaa omaa elämänlaatuaan kerralla. Miksi ihmeessä ihmiset eivät pyrkisi siihen?

Itse korkeakoulutettuna ja maailmaa nähneenä  en tule toimeen edes oman veljeni kanssaa. Veli jäi omalle kylälle, kävi amiksen , nai koulupudokaan, tuli eroja ja lasuja, viina maistuu. Ollaan oltu koko elämä siinä samassa työpaikassa muiden tupajumien kanssa. Eletään hetkessä kuten eläimet, pikavippejä, romuautoja.  Keskustella voi ainoastaan "nee..reistä", kaljan ja bensan hinnasta essolla. Ei kykyä loogiseen ajatteluun tai syys-seuraussuhteiden hamottamiseen. Sad but true.

Olisin itse varmaan samanlainen ellen olisi lähtenyt Hkiin opiskelemaan ja sen jlk ulkomaille töihin.

Vierailija kirjoitti:

Itse korkeakoulutettuna ja maailmaa nähneenä  en tule toimeen edes oman veljeni kanssaa. Veli jäi omalle kylälle, kävi amiksen , nai koulupudokaan, tuli eroja ja lasuja, viina maistuu. Ollaan oltu koko elämä siinä samassa työpaikassa muiden tupajumien kanssa. Eletään hetkessä kuten eläimet, pikavippejä, romuautoja.  Keskustella voi ainoastaan "nee..reistä", kaljan ja bensan hinnasta essolla. Ei kykyä loogiseen ajatteluun tai syys-seuraussuhteiden hamottamiseen. Sad but true.

Olisin itse varmaan samanlainen ellen olisi lähtenyt Hkiin opiskelemaan ja sen jlk ulkomaille töihin.

Muistutatte toisianne silti veljenne kanssa paljon. Asenne on sama ja nähtävästi luonne myös.

Ei se koulunpaperi oikein tuota tosiasiaa poista.

Samasta puusta veistettyjä juntteja molemmat.

Pääasiallisena ideana en olla kehän ainut konkari ja sankari.

Päihittää muut ja ylenkatsoa muita.

Vierailija kirjoitti:

Itse korkeakoulutettuna ja maailmaa nähneenä  en tule toimeen edes oman veljeni kanssaa. Veli jäi omalle kylälle, kävi amiksen , nai koulupudokaan, tuli eroja ja lasuja, viina maistuu. Ollaan oltu koko elämä siinä samassa työpaikassa muiden tupajumien kanssa. Eletään hetkessä kuten eläimet, pikavippejä, romuautoja.  Keskustella voi ainoastaan "nee..reistä", kaljan ja bensan hinnasta essolla. Ei kykyä loogiseen ajatteluun tai syys-seuraussuhteiden hamottamiseen. Sad but true.

Olisin itse varmaan samanlainen ellen olisi lähtenyt Hkiin opiskelemaan ja sen jlk ulkomaille töihin.

Kurjaa, että veljelläsi on asiat suht huonosti, mutta eihän kaikki maalle jääneet samanlaisia ole. Mulla on tosi mukava ja fiksu veli maalla, hän on sosiaalinen ja omalla alallaan hyvin pärjäävä eikä ole millään lailla ahdaskatseinen tai suvaitsematon. Mutta meitä on joka lähtöön.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo kuvaus kuulostaa vähän huumorintajuttomalta. Enkä tunne itsekään kovin montaa nörttiä, joka olisi hipsteristi, coolisti ja hauskasti nörtti. Ei akateemisuus silti tarkoita sitä, että olisi kiinnostunut puhumaan vain teoreettisista asioista ja viettämään kotihiirenä aikaa. Melkein päin vastoin.

Juuri näin. Tunnen yhteensä kolme insinöörimiestä ja kaikilla heillä on insinöörivaimo. Kivoja miehiä, mutta äärimmäisen pitkäveteisiä, jos alkavat kertoa jotain kiinnostuksen kohteistaan. Älykäs huumori - joka minusta on seksikästä - puuttuu kokonaan. Löytävät puolison helpoiten samankaltaisista yksioikoisista naisista.

Koulutustaso ei ole merkitsevä vaan mihin sitä älykkyyttään käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Itse korkeakoulutettuna ja maailmaa nähneenä  en tule toimeen edes oman veljeni kanssaa. Veli jäi omalle kylälle, kävi amiksen , nai koulupudokaan, tuli eroja ja lasuja, viina maistuu. Ollaan oltu koko elämä siinä samassa työpaikassa muiden tupajumien kanssa. Eletään hetkessä kuten eläimet, pikavippejä, romuautoja.  Keskustella voi ainoastaan "nee..reistä", kaljan ja bensan hinnasta essolla. Ei kykyä loogiseen ajatteluun tai syys-seuraussuhteiden hamottamiseen. Sad but true.

Olisin itse varmaan samanlainen ellen olisi lähtenyt Hkiin opiskelemaan ja sen jlk ulkomaille töihin.

Ei helekkari mikä juntti. Vuonna 2020 käyttää jotain "maailmaa nähneenä" retoriikkaa. Juntti sinä olet, samanlainen ku ne kymmenet tuhannet muut instagram trävellerit jotka ovat nähneet maailmaa. Ja että syyseurausuhteita jopa osaat pohtia.. oho varmaan tunnet olevasi hyvinkin älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutettuna miehenä karsastaisin naista joka painottaa akateemisuutta tai jopa laittaa treffi-ilmoitukseensa "akateeminen nainen".

Yliopisto on oppilaitos joka on käyty. Sen jälkeen on etsitty työpaikka, hankittu asunto, harrastettu, tavattu ihmisiä ja tehty vaikka mitä. Jos yksi hankittu tutkinto määrittää jonkun elämää noin voimakkaasti, saa se epäilemään mahtaako olla kovinkaan kiinnostava henkilö kyseessä.

 

Minä taas kiinnostuisin. Mulle se kertoo eräänlaisesta mielenmaisemasta ja tietynlaisesta ajattelusta. Oletko muuten amkkilainen? Siellä tuo koulu-työ-raha-ajattelu on jotenkin tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja eniten kemiaa ollut amisten kanssa. Miehen koulutus on yhdentekevää mulle.

Mitä yhteistä elämässä sinulla on kyseisten miesten kanssa??

Vierailija kirjoitti:

Olisitko sä itse jollain tavalla liian vaativa? Minäkin vielä muutamia vuosia sitten vannoin, etten voisi seurustella matalasti koulutetun miehen kanssa.

Lopulta löysin ihanan miehen, jonka kanssa kemiat ja arvot kohtaa. Itse valmistun yliopistosta korkeapalkkaiselle alalle ja mieheni on käynyt ”vain” amiksen. Silti hän on sosiaalisesti fiksumpi kuin yksikään tapaamani mies. Kohtelee hyvin ja mikä parasta: hän ei koskaan vertaile meidän koulutuksia tai palkkatasoa. Me ollaan samanvertaisia ja meillä on aivan ihana parisuhde. Joka päivä mietin että miten onnekas mä olenkaan kun olen tuommoisen miehen löytänyt.

Olen tapaillut ennen miestäni korkeasti koulutettuja miehiä ja heissä on kaikissa sama vika: kuvittelevat monella tapaa olevansa parempia ihmisiä kuin muut. En halua lasteni isäksi sellaista miestä joka lokeroi ihmiset koulutuksen perusteella.

Onko sinulle nyt tämän perusteella ihan sama opiskelevatko lapsesi jatkossa amiksessa vai yliopistossa?

Korkeakoulutettuna ja akateemiselle uralle jääneenä 30-vuotiaana naisena voin omalta osaltani sanoa, että kun on koko aikuisikänsä oppinut analysoimaan ja kyseenalaistamaan kaiken ja nähnyt maailmaa ja kaikenlaisia ihmisiä, niin on vaikeaa enää tyytyä mihinkään. Lisäksi tutkijoille tyypillisesti olen aika neuroottinen ja itsenäinen, ja on vaikeaa päästää ketään "sotkemaan" omia kuvioitani ja elämääni. Lisäksi, kun lapsihaaveita ei ole ollenkaan, niin ei ole varsinaisesti intoa etsiä kumppania.