Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos oikeasti haluttaisiin ihmisten laihtuvan
17.04.2020 |
Puhutaan ylipainon olevan iso yhteiskunnallinen ongelma. Jos todella haluttaisiin pudottaa kansan paino normaalirajoihin, tulisi yksilöä auttaa. Syyllistäminen ja motkotus, jopa haukkuminen ei tutkitusti laihduta ketään pidemmän päälle (muuten ei olisi yhtään lihavaa), eikä pelkkä tahdonvoima.
Tarvitaan kokonaisvaltaista terveyden- ja painonhallinnan valmennusta: yhteiskunnalle paljon halvemmaksi tulisi ravintoterapeutin, pt:n, psykoterapeutin ja vaikka vertaistukiryhmän tarjoaminen painonhallinnan avuksi, kuin lihavuusleikkaukset ja liitännäissairauksien hoito. Jotkut todella tarvitsevat ihan kädestä pitäen tukea pitkäksikin aikaa, jotta elämäntavat saadaan oikeasti muutettua pohjia myöten.
Jos ei olla valmiita satsaamaan, ei ole mitään pohjaa kritisoida lihavia. Rakentavat ja lempeät, mutta jämäkät keinot auttavat - ei haukkuminen ja viha. Näin saataisiin tuloksia. Tekijät vain puuttuvat - vai onko kyseessä asenne?
Kommentit (92)
Yhteiskunnallinen näkökulma lihavuusasiaan on mielestäni mielenkiintoinen!
Olen syntynyt 60-luvulla, eikä silloin - minun mielestäni - ollut lihavia ihmisiä juuri lainkaan. Ei ainakaan lapsia. Mikä sitten on muuttunut niistä ajoista? Työt ovat keventyneet ja autoistuminen on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Silloin muinoin oli perheillä yhteiset ruoka-ajat eikä välipaloja tunnettu. Ei ollut myöskään karkkipäiviä vaan makeisia sai ainoastaan suurin piirtein syntymäpäivänä ja jouluna. Limsa oli 0,33 litran pullossa joka kerran viikossa saunan jälkeen jaettiin lasten kesken. Pikaruokaravintoloita ei ollut. Ei mäkkäriä, ei pitserioita, ei kebabia. Valmisruokia oli hyvin vähän eikä mikroaaltouunista oltu kuultukaan. Televisiokanavia oli kaksi ja ruudun ääressä vietetty aika oli ihan minimi. Lasten leikit olivat kaikki liikunnallisia ja tapahtuivat pääasiassa ulkoilmassa.
Ajassa ei voi palata takaisin päin, mutta historiasta voisi ottaa oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aasian maissa suhtautuminen ylipainoon on todella penseää, siellä ei sen suhteen paapota ketään. Esim kesäloman jälkeen on ihan ok kysyä työkaverilta onko tämä kenties lihonut 5kiloa ja mitä aikoo tehdä asialle, ja työpaikkojen bonukset ja ylennykset voi jäädä saamatta jos vyötärönympärys on liian suuri. Siellä tuo taktiikka - vaikka onkin epäinhimillinen ja tunkeileva - näyttää kuitenkin toimivan, ylipainoa esiintyy paljon vähemmän kuin lännessä.
Vierailija kirjoitti:
Aasian maissa suhtautuminen ylipainoon on todella penseää, siellä ei sen suhteen paapota ketään. Esim kesäloman jälkeen on ihan ok kysyä työkaverilta onko tämä kenties lihonut 5kiloa ja mitä aikoo tehdä asialle, ja työpaikkojen bonukset ja ylennykset voi jäädä saamatta jos vyötärönympärys on liian suuri. Siellä tuo taktiikka - vaikka onkin epäinhimillinen ja tunkeileva - näyttää kuitenkin toimivan, ylipainoa esiintyy paljon vähemmän kuin lännessä.
Aasian kulttuureista tulee mieleen myös harakiri ja muu kaikenlainen äärimmäinen kunnian menetyksen pelko. Töitä kuuluu tehdä 8 päivää viikossa ja loma on niin lyhyt, että ehtii vain ottaa valokuvia eikä nauttia hetkestä. Työpaineisiin liittyvät itsemurhat ovat tavallisia. Ei ehkä ihan verrannollinen sosiaalinen koodisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useilla työssäkäyvillä on aivan liian vähän valoista aikaa ulkoiluun, suomen haasteellisessa ilmastossa tämä erityisesti tulisi huomioida nykyistä paremmin.
Valoisaan aikaan viittamisen voisi liikunnnan yhteydessä oikeasti jo lopettaa. Jos menee esim. salille tai uimaan on ihan sama, onko ulkona valoisaa vai pimeää. Lisäksi monet kadut (ainakin kaupungeissa) ja lenkkipolut on valaistuja.
Tekosyitä on helppo keksiä AINA.
On terveydenkin kannalta ihan eri asia ulkoilla auringonvalossa, kuin pimeällä, vaikkakin valaistulla, kadulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkeammat haittaverot kaikelle lihottavalle... sokerin, hötön ja rasvan kulutus laskuun.
Voisihan sitä toisaalta punnita kansalaiset ja ilmaistukea, etenkin toimeentulotukea, vähentää esim. ruokakulujen osalta. Lihavan aikuisen osalta tietenkin. Jos lapsi on lihava, myös hänenkin osaltaan.
Ihmeellinen ajatusmaailma. Ihan saman verran mulla menee rahaa nyt hoikempana ruokaan, kuin lihavempana. Nykyään syön vaan parempilaatuista safkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työpaikallakin on joka päivää tarjolla jotakin lihaa kermakastikkeessa, perunoita, riisiä, makaronia ja valkoista leipää. Ei tämä kannusta laihtumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että minulle lihavana ja rahanahneena saattaisi toimia sellainen porkkana, että jos saat laihdutettua normaalipainoon saat 200 euroa ja jos pidät painon vaikka viisi vuotta, saat 400 e. Maksaja voisi olla Kela. Tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi kuin laihdutusleikkaus. Epäreilua se kyllä olisi normaalipainoisia kohtaan, hmm. Ehkä valtion pitäisi palkita normaalipainossa pysymisestä niin, että veronpalautusten yhteydessä maksettaisiin joku summa. Vuosittaiset massapunnitukset niille jotka haluavat rahan mutta ei ole pakko osallistua .😄 No joo.
Lihavuus on oikeastaan aika mitätön kuluerä verrattuna esimerkiksi kansansairauksiin, kuten masennukseen. Ajatuksesi olisi kuitenkin siinä mielessä hyvä, että ne jotka eivät käytä terveyspalveluita, saisivat jonkin kompensaation eläkkeelle jäätyään. Eli olit miten lihava tahansa, tai muuten omaisit jotain riskitekijöitä, saisit eläkekassaasi 500€/terve vuosi lisää, jos et käytä mitään terveyspalveluita. Tämä säästäisi yhteiskunnan varoja eniten.
Vähän kuin liikennevakuutuksen bonukset?
Toki, voiko tässä käydä sitten niin, että ihmiset ei mene tarvittaessa lääkäriin ja eri sairauksien pahetessa niiden hoito loppupeleissä kustantaa enemmän, kuin mitä lasku olisi, jos olisi mennyt ajoissa lääkäriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikallakin on joka päivää tarjolla jotakin lihaa kermakastikkeessa, perunoita, riisiä, makaronia ja valkoista leipää. Ei tämä kannusta laihtumiseen.
No jaa, mulla onnistuu kyllä laihdutus, vaikka työpäivinä lounaan syönkin lounasruokalassa.
Mun piti muuttaa ajatusmallia, mm. luopua siitä mielleyhtymästä, että pitää "syödä kokorahan edestä".
Lisäksi kaikki samalle lautaselle, 2/3 lämmintä ja tuoretta kasvista, loppu muuta ruokaa. Ei tuo aina toteudu, varsinkin väsyneenä, nälkäisenä ja turhautuneena syön aivan liikaa. Mutta pääosin noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useilla työssäkäyvillä on aivan liian vähän valoista aikaa ulkoiluun, suomen haasteellisessa ilmastossa tämä erityisesti tulisi huomioida nykyistä paremmin.
Valoisaan aikaan viittamisen voisi liikunnnan yhteydessä oikeasti jo lopettaa. Jos menee esim. salille tai uimaan on ihan sama, onko ulkona valoisaa vai pimeää. Lisäksi monet kadut (ainakin kaupungeissa) ja lenkkipolut on valaistuja.
Tekosyitä on helppo keksiä AINA.
On terveydenkin kannalta ihan eri asia ulkoilla auringonvalossa, kuin pimeällä, vaikkakin valaistulla, kadulla.
Nimenomaan, varmasti jokainen meistä muistaa joskus tuijottaneensa koulun/työpaikan ikkunasta ulos aurinkoon, ja ajatelleensa että olispa ihana päästä tuonne ulkoilemaan. Jo mielenterveyden kulmastakin katsottuna siihen pitäisi kannustaa ja olla kaikilla mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lihava ja terve viisikymppinen. Minulle on ihan sama, olenko lihava vai en. Olin nuorena kilpaurheilija ja vielä kymmenen vuotta sitten kävin hölkkäämässä monta kertaa viikossa, joskus innostuin parikin kertaa päivässä. Sitten tuli lama, firma kaatui, työtä ei löytynyt, kaverit kaikkosivat ja elintaso laski reilusti köyhyyden rajan alapuolelle. Työhön en enää kelpaa koskaan, ja kotikin on menossa alta, joten läskin määrä on aivan yhdentekevä juttu. Jos yksikin rakentava, lempeä ja jämäkkä laihdutushoputtelija ilmestyy ovelle, lähetän hänet tiehensä kynnysmattoon kiedottuna. Keskittykää niihin, jotka haluavat laihtua.
Kynnysmattoon kiedottuna, et sunka sä tappaa meinaa?
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikallakin on joka päivää tarjolla jotakin lihaa kermakastikkeessa, perunoita, riisiä, makaronia ja valkoista leipää. Ei tämä kannusta laihtumiseen.
Onko teidän työpaikkalla myös sääntö että pitää syödä liikaa? En usko että on. Ihan v oikeasti mitä tahansa voi syödä lihomatta kun pysyy kohtuudessa. Herkkujakin voi syödä kunhan ei mätä niitä kahden-kolmen edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi vielä jälkiruuaksi sokerisia kiisseleitä ja mousseja.
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikallakin on joka päivää tarjolla jotakin lihaa kermakastikkeessa, perunoita, riisiä, makaronia ja valkoista leipää. Ei tämä kannusta laihtumiseen.
En syö koskaan liikaa enkä syö tuollaista ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikallakin on joka päivää tarjolla jotakin lihaa kermakastikkeessa, perunoita, riisiä, makaronia ja valkoista leipää. Ei tämä kannusta laihtumiseen.
Onko teidän työpaikkalla myös sääntö että pitää syödä liikaa? En usko että on. Ihan v oikeasti mitä tahansa voi syödä lihomatta kun pysyy kohtuudessa. Herkkujakin voi syödä kunhan ei mätä niitä kahden-kolmen edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että minulle lihavana ja rahanahneena saattaisi toimia sellainen porkkana, että jos saat laihdutettua normaalipainoon saat 200 euroa ja jos pidät painon vaikka viisi vuotta, saat 400 e. Maksaja voisi olla Kela. Tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi kuin laihdutusleikkaus. Epäreilua se kyllä olisi normaalipainoisia kohtaan, hmm. Ehkä valtion pitäisi palkita normaalipainossa pysymisestä niin, että veronpalautusten yhteydessä maksettaisiin joku summa. Vuosittaiset massapunnitukset niille jotka haluavat rahan mutta ei ole pakko osallistua .😄 No joo.
Lihavuus on oikeastaan aika mitätön kuluerä verrattuna esimerkiksi kansansairauksiin, kuten masennukseen. Ajatuksesi olisi kuitenkin siinä mielessä hyvä, että ne jotka eivät käytä terveyspalveluita, saisivat jonkin kompensaation eläkkeelle jäätyään. Eli olit miten lihava tahansa, tai muuten omaisit jotain riskitekijöitä, saisit eläkekassaasi 500€/terve vuosi lisää, jos et käytä mitään terveyspalveluita. Tämä säästäisi yhteiskunnan varoja eniten.
Vähän kuin liikennevakuutuksen bonukset?
Toki, voiko tässä käydä sitten niin, että ihmiset ei mene tarvittaessa lääkäriin ja eri sairauksien pahetessa niiden hoito loppupeleissä kustantaa enemmän, kuin mitä lasku olisi, jos olisi mennyt ajoissa lääkäriin?
Voi toki, mutta toisaalta kerran ihmisiä jalostetaan, niin paras tapa on jalostaa siten, että vain terveimmät lisääntyvät. Eli jos lihavuus on huono asia, niin evoluutio sen hoitaa pois. Mielenterveystapaukset pitäisi kastroida, etteivät he lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkeammat haittaverot kaikelle lihottavalle... sokerin, hötön ja rasvan kulutus laskuun.
Voisihan sitä toisaalta punnita kansalaiset ja ilmaistukea, etenkin toimeentulotukea, vähentää esim. ruokakulujen osalta. Lihavan aikuisen osalta tietenkin. Jos lapsi on lihava, myös hänenkin osaltaan.
Ihmeellinen ajatusmaailma. Ihan saman verran mulla menee rahaa nyt hoikempana ruokaan, kuin lihavempana. Nykyään syön vaan parempilaatuista safkaa.
Komppaan. Tuolla tavalla ajatteleva ei varmasti ole ollut köyhä, siis pudonnut turva- ja tukiverkkojen ulkopuolelle niin, että ruokaan ei kerta kaikkiaan ole riittävästi rahaa.
Minä olin vielä muutama vuosi sitten oikein hyvin toimeen tuleva yrittäjä. Kaupassa ei tarvinnut katsella hintalappuja, vaan keräsin mukaani sitä, mitä mieli kulloinkin teki. Olen yksinkertaisten makujen ystävä, joten ostin pääasiassa kanaa, kalaa, jogurttia, juustoa, ruisleipää, juureksia ja hedelmiä; sokeria ja rasvaa en käyttänyt ollenkaan, koska ne eivät maistuneet.
Kun työt katosivat alta, säästöt ennen pitkää loppuivat, mutta meni vielä kuukausia siihen, että minut hyväksyttiin työttömäksi työnhakijaksi. Noista ajoista lähtien raha on edelleen ollut niin tiukilla, että elän lähinnä viljalla ja voilla. Vilja (puuro, omatekoinen leipä, joskus makaroni) ja peruna täyttävät vatsan, mutta eivät pitemmän päälle - siis vuosien mittaan - tunnu ruoalta. Mikään maustaminen ei auta. Siksi puurossa on iso voisilmä ja leivän voitelen oivariinilla, joka tuntuu suussa ylelliseltä. (Yrittäkääpäs kuvitella tuota omalle kohdallenne.) Iltapalana on porkkanaa. Pari kertaa kuukaudessa voin ostaa punalaputettua kanaa tai muuta luksusta. Tällä ruokavaliolla minä olen lihonut.
Olisi mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan kuukausittainen punnitseminen ja nöyryyttäminen minua ohjaisi. Varmaan samalla tavalla kuin aktiivimalli: "Sinä anot työmarkkinatukea, koska sinä et löydä työtä, joten me leikkaamme siitä muutaman kympin, koska sinä et löydä työtä."
Kun olin ollut työelämässä 25 vuotta, rakastanut työtäni ja ollut huoleton kaikin puolin, olin varmasti sitä mieltä, että kyllähän jokainen reippaasti porskuttaa vaikeuksien läpi ja pysyy hoikkana ja positiivisena loppuun saakka. Jos olin edes tullut ajatelleeksi koko asiaa, mieleni kyllä muuttui, kun todellisuus löi päin naamaa. Samasta hyvinvoivasta viattomuudesta suurin osa näistä "punnitaan työttömät" -kirjoitukset saavat alkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lihava ja terve viisikymppinen. Minulle on ihan sama, olenko lihava vai en. Olin nuorena kilpaurheilija ja vielä kymmenen vuotta sitten kävin hölkkäämässä monta kertaa viikossa, joskus innostuin parikin kertaa päivässä. Sitten tuli lama, firma kaatui, työtä ei löytynyt, kaverit kaikkosivat ja elintaso laski reilusti köyhyyden rajan alapuolelle. Työhön en enää kelpaa koskaan, ja kotikin on menossa alta, joten läskin määrä on aivan yhdentekevä juttu. Jos yksikin rakentava, lempeä ja jämäkkä laihdutushoputtelija ilmestyy ovelle, lähetän hänet tiehensä kynnysmattoon kiedottuna. Keskittykää niihin, jotka haluavat laihtua.
Kynnysmattoon kiedottuna, et sunka sä tappaa meinaa?
En toki. Kääräisen kynnysmattoon niin, että pää ja jalat jäävät ulkopuolelle. Pitkillä nippusiteillä paketti kiinni. Kyllä siinä painonhallintaterapeutti vielä kulkee omilla jaloillaan toimistolle asti. Avatkoon ovet sitten vaikka hampaillaan. Ja se kynnysmatto on juuttia, joten sitä voi kulkiessaan vaikka pureskella lounaaksi, saa kuitua suolistoonsa koko viikoksi.
Ei meillä riitä rahat kaikkien päänsilittelyyn. Eikä iso osa lihavista koe tilaansa mitenkään ongelmalliseksi. Katsotaan sitten vaikuttaako korona asenteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi terveydenhuollon resursseja pitäisi tuhlata? Lihavat kyllä osaavat laihduttaa, jos eivät osaa, niin netistä löytyy niinkin yksinkertainen sääntö, kuin "syö vähemmän kuin kulutat". Kun lihavien kohdalla yleensä se syy miksei laihduteta on yksinkertaisesti se, että ruoka on liian hyvää ja tärkeää. Jos ei itse osaa luoda vaihtoehtoista ajattelumallia, tuskin siihen pystyy muidenkaan avulla. Kyse kuitenkin noin yksinkertaisesta asiasta.
Kaikkien kohdalle ei kuteinkaan ole kyse siitä, että ruoka on liian hyvää. Lihavuus voi olla myös geneettistä tai johtua esim. mielenterveyden ongelmista. Näitä henkilöitä tulisi tukea myös muuten kuin "syö vähemmän".
Aika moni asia on itse asiassa todella yksinkertainen teoriassa, mutta käytännössä asia onkin toinen. Myös liika yleistäminen vie pointin koko asiasta.
Niin minäkin ajattelin kunnes aloin katselemaan sen dr Now'n "my 600lb life"-sarjaa. Se tohtori ei muuta tukea tarjonnut, kuin "potku per*eeseen ja niskasta kiinni.
Aluksi mietin, että onko se joku sadisti kun se "lyö lyötyä". varsinkin kun niillä potilailla oli kaikilla ollut järkyttäviä, traumatisoivia kokemuksia lapsesta asti.
Ei siinä ihmisten iva auta mutta ei myöskään päänsilittely.
Nuo potilaat on samanlaisia kuin juopot jotka pääsee katkolta niin seuraava etappi on viinakauppa.
Eräskin rouva laihtui sairaalassa dieetillä 50kg mutta söi itsensä nopeasti samaan kuntoon kun pääsi kotiin harrastamaan dieettiä omin toimin.
Kuten alkoholistilla, syy syömiseen löytyy kaikesta muusta kuin itsestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että minulle lihavana ja rahanahneena saattaisi toimia sellainen porkkana, että jos saat laihdutettua normaalipainoon saat 200 euroa ja jos pidät painon vaikka viisi vuotta, saat 400 e. Maksaja voisi olla Kela. Tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi kuin laihdutusleikkaus. Epäreilua se kyllä olisi normaalipainoisia kohtaan, hmm. Ehkä valtion pitäisi palkita normaalipainossa pysymisestä niin, että veronpalautusten yhteydessä maksettaisiin joku summa. Vuosittaiset massapunnitukset niille jotka haluavat rahan mutta ei ole pakko osallistua .😄 No joo.
Lihavuus on oikeastaan aika mitätön kuluerä verrattuna esimerkiksi kansansairauksiin, kuten masennukseen. Ajatuksesi olisi kuitenkin siinä mielessä hyvä, että ne jotka eivät käytä terveyspalveluita, saisivat jonkin kompensaation eläkkeelle jäätyään. Eli olit miten lihava tahansa, tai muuten omaisit jotain riskitekijöitä, saisit eläkekassaasi 500€/terve vuosi lisää, jos et käytä mitään terveyspalveluita. Tämä säästäisi yhteiskunnan varoja eniten.
Vähän kuin liikennevakuutuksen bonukset?
Toki, voiko tässä käydä sitten niin, että ihmiset ei mene tarvittaessa lääkäriin ja eri sairauksien pahetessa niiden hoito loppupeleissä kustantaa enemmän, kuin mitä lasku olisi, jos olisi mennyt ajoissa lääkäriin?
Voi toki, mutta toisaalta kerran ihmisiä jalostetaan, niin paras tapa on jalostaa siten, että vain terveimmät lisääntyvät. Eli jos lihavuus on huono asia, niin evoluutio sen hoitaa pois. Mielenterveystapaukset pitäisi kastroida, etteivät he lisäänny.
Aika kauan menee, että evoluutio hoitaa ylipainon pois.
Helposti lihovat ihmiset on nimittäin niitä, jotka on jääneet jäljelle, kun ruokaa on ollut niukasti.
Alue: Aihe vapaa
Rikkaathan kansantaloutta pyörittää. Itse saavat päättää.
No haloo, vitsihän tuo oli.