Kuinka kauan aiot olla kotona, tai olet jo ollut?

ja aion jatkaa niin kauan, että molemmat lapset pääsevät hyvin koulun alkuun. Lapset nyt siis 4,5 ja 3 v. Samalla olen opiskellut, etten putoa työelämän kelkasta ihan kokonaan, koska jossain vaiheessa töihinkin haluan. Mitään työpaikkaa ei tietenkään ole odottamassa.

Meille tämä sopii hyvin, kun touhutaan paljon kaikenlaista ja nähdään kavereita yms. mutta en voi kuvitellakaan, että viihtyisin näin hyvin pelkästään vaan kotona tai jos ainoat sosiaaliset kontaktit olisivat päivittäin leikkipuistossa. Otan omaa aikaa paitsi opiskelemalla myös muuten harrastamalla iltaisin, kun mieheni on kotona.

Ainakin tarkoitus olisi, mikäli psyyke kestää... nimittäin tätä maailman tärkeintä, mutta aika rankkaa kotiäidin työtä! :)

(Vaikka itse kyllä tunnenkin pitkään kotona olleita äitejä...)



Olen ollut kotona esikoisen syntymästä saakka, eli reilut 8,5 vuotta. Kuopus nyt 1v, joten SAAN olla kotona ainakin kaksi vuotta vielä. Työpaikkaa ei tosin ole odottamassa, joten voin tietysti olla kotona pidempäänkin, katsotaan nyt. Tulopuoli pitäisi saada tietenkin kuntoon, vaikkei se ole mitään herkkua nytkään (onneksi kuntamme maksaa edes jonkinlaista kuntalisää kotihoidontukeen).



Olen viihtynyt todella hyvin, mutta pelkästään kotona en jaksaisi lasten kanssa olla, onneksi (äiti)seuraa löytyy puistoista, perhekerhoista yms.

Kuopus on 13kk.Töihin olisi tarkoitus lähteä syyskuussa -07.Haluaisin nauttia tästä viimeisestä hoitovapaasta,koska meillä on lapsiluku täynnä.Mulla on mahdollisuus tehdä keikkaa jos siltä tuntuu,keskimmäisen lapsen aikana tein hoitovapaalla 2-3 krt/vko töitä.Eli se on takaporttina jos tuntuu että kotona oleminen alkaa nyppiä liikaa ;).Ystäväni sanoi kerran:raha ei korvaa menetettyä aikaa ja se on mielestäni totta! Töitä ehtii tekemään vielä vuosia! yritän ajatella kotona olemisen positiivisia puolia,etenkin nyt kesällä on ihanaa olla kotona :)

nyt 1v3kk, kuopus 13kk ja kotona olen ainakin 1 1/2 vuotta, ehkä jopa siihen asti, että kuopus täyttää 3v eli 05/08. Tosin aioin kyllä edistää opintoja tässä kotona olon ohella.



Mareila+Pojat 1v ja 5v

Eli kotiäitiyttä vielä ensi vuoden joulukuuhun saakka, ellei rahatilanne pakota aiemmin menemään työelämään.



Ei kenenkään ole PAKKO olla kotona jos nurkat alkaa ahdistaa ja seinät kaatua päälle. Ei kotiäitiys ola jokaiselle pakko tai velvollisuus- onnellinen lapsi voi olla myös hoidossakin! Itse olen nauttinut " kotirouvan" ja äidin roolista kotosalla täysillä. Käydään kyllä paljon ulkonakin ja tuttavaperheiden kanssa kävelemässä ja kuntosalilla eikä tule vain kotona kyykittyä :)

Hei!

Täällä myös vielä kotosalla ollaan :o) Meillä on kohta5v ja hän on ainokainen aarteemme ja niin taitaa jäädäkin. Olemme käyneet lapsettomuushoidot rankimman kautta ja vuosia vierähti monta mutta meillä oli suojelus enkeli mukana.

Olen nauttinut kotona olosta ja aikomus on olla kunnes esikoulu alkaa. Tämä on ollut ehdottomasti parasta aikaa elämässämme enkä olisi mistään hinnasta sitä jättänyt näkemättä.

Itselläni alkaa nyt pohtiminen mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, on se sitten opiskelua tai työtä sen tuleva vuosi näyttää mutta vielä aion nauttia yhteisistä leikkihetkistämme ja jalkapallon peluusta.



Taloudellisestihan tämä on ollut väliin aika hurjaa mutta kunhan toisella on työtä niin kyllä sitä jotenkin vain mennään eteenpäin.

On sääli, että niin moni syyllistää vanhempia jotka valitsevat tietoisesti toisen vanhemman kotiäitiyden/isyyden.

Kun juttelun tuoksinnassa kertoo ylpeästi olevansa kotiäiti ja kun lapsiluku onkin yksi niin katsotaan vähän kieroon. Töihin kyllä ehtii aina mutta tämä on meille once in a lifetime mahdollisuus ja on kurjaa kun väliin joutuu ottamaan puollustuskannan leijona emon lailla ja selittelemään valintaamme, no toki voisihan sitä hiljaakin olla mutta ei aina osaa ;o)



Kotivanhemmuus kunniaan, tämä on sitä arvokkainta " työtä"

Olen ollut kotona ensimmäisen kanssa 3vuotta,kävin välillä opiskelemassa ja nyt tulee toisen kanssa syksyllä 3 vuotta täyteen.Eihän tämä aina mukavaa ja helppoa ole,mutta antoisaa:)

Meillä on neljä pientä lasta, 6v,4v,2v ja 5kk, joten ei kiirettä töihin.



Ajattelin olla kotona kunnes kaikki ovat turvallisesti koulutiellä, mutta aika näyttää. Akateeminen työpaikka odottaa, kylläkin toisella paikkakunnalla, joten työnhaku on ilmeisesti aikanaan edessä. Uskon silti että tuolloin on työvoimapula ja saan haluamaani työtä.

Toukokuussa tulee 12 v täyteen. Lapset 11, 9, 7 ja nuorin toukokuussa 2 v. Töihin ei hinkua.

Kotoa haaveilen olevani sinne saakka kun nuorin menee kouluun.

on kohta 5kuukauden ikäinen poika ja mies on juuri päässyt hyvä palkkaiseen työhön. Kotona olen ollut sellaisen vajaan puoli vuotta.



Tarkoitus olisi tehdä lisää lapsia ja pojalle leikkikavereita tähän samaan syssyyn ja miehen kanssa hieman vielä karsastetaan ajatusta, että vuoden ikäisenä laitettaisiin hoitoon, joten ollaan suunniteltu että jatkaisin hoitovapaalla vanhempainvapaan jälkeen.



:)

ja meinaan olla siihen asti kun kuopus täyttää 3v jos ei tule lisää lapsia, sitten tietenkin taas pidempään=)

Tai oikeastaan olen ollut kotona 6 ja puoli vuotta mutta esikoisen jälkeen olin vajaan vuoden töissä ja nyt sitten yhtäjaksoisesti tuon hiukka päälle viisi vuotta. Onhan se pitkä aika ja nyt huomenna pitäisi palata töihin kun kuopus täyttää maagiset kolmevuotta. Talous olikin ihan just romahtamassa. Huvittavaa sikäli, kaikkien iltismaksujen ja päivähoitomaksujen ja työmatkamaksujen jälkeen käteen jää noin 400 euroa enemmän kun nyt kun olen ollut hoitovapaalla ja olen saanut vain ihan peruskotihoidontuen.

Nyt kuitenkin kävi niin että olenkin yllätysraskaana, hirvee järkytys. Olin jo pistänyt eteenpäin kaikki vaatteet, lelut, rattaat, istuimet, ym. mitä kaikkea sitä 3 lapsen aikana nyt on hankittukin. Ja autokin menee vaihtoon. Laskettu aika on syksyllä joten lyhyeksi jäi tämäkin työjakso. Mulla on siis kolme lasta ennestään ja olen melkein 40-v joten eläkeasiatkin huolestuttavat. Vaan ei auta, kotiäitiura jatkuu syksyllä. Kaipa tässä pärjätään. Käteen jää itseasiassa paljonkin enemmän rahaa äitiysloman ajalta kuin nyt työssä käydessä. Meillä ei näet 5-ja 3-v lapset jatka päivähoidossa vaikka kaveriseuratilanne huolestuttaakin.



Ihanaa lukea että pitkään kotona olevia on enemmänkin. Omat äitikaverini ovat pikkuhiljaa palailleet töihin ja nyt viimeisetkin syksyllä... juuri kun minä taas jään kotiin. Nyyh.

Olin ollut kotona omien lasten kanssa miltei 7v. ja sitten olin töissä neljä kuukautta, sekin vain osa-aikaista, mutta riitti. Kun työsopimus loppui, saimme kauan odotetun puhelinsoiton meille ehkä muuttavasta huostaanotetusta lapsesta. Lapsi muutti meille ja nyt SAAN olla kotona ja tehdä työtä samalla, eli olla perhehoitaja eli sijaisvanhempi. Mies on oman työnsä takia paljon pois ja maalla asuminen eläimineen, lumitöineen ja talonlämmityksineen on rankkaa, jos minä käyn töissä ja aamulla ja illalla kiireellä hoidan tuollaiset asiat ja omat 2 lasta. Nytkin päivät on kiireisiä, lapset 3,4 ja 6v mutta nautin elämästä. Kerhoissa käydään ym. eli mökkihöperöiksi ei ehditä tulla... Tunnen terveellä tavalla olevani todella tärkeässä työssä. Tämä nyt vaan on toisenlainen ura.

Olen ollut kotona jo reilut 5v...nyt aijon olla kotona niin kauan että Ellakin täyttää sen kolme vuotta. Mutta katsotaan nyt jos vaikka Ella ja Saga saisivat jossain välissä myös pikku-siskon- tai veljen. Olen meidän suvussamme kohta harvinaisuus, mutta tottakai 1919 syntynyt mummoni on ollut kotiäiti koko ikänsä. Mutta vaikka äitini oli kotona vain siihen asti kunnes " pakollinen" äitiysloma päättyisi ja sitten palasi pankkivirkailijaksi. Itsen en hingu juuri töihin (luokan opettaja), olen vielä 3v. äitiyslomalla ja palaan vasta sitten töihini, jos silloinkaan ja katsastelen tilannetta. Joskus ei aina lasten seurakaan riitä, kun lapset ovat mummolla joka viikonloppu niin me lähdetään mieheni kanssa syömään ulos, oikein pitkän kaavan mukaan. Tai sitten lasten kanssa lähdetään vaikka serkkujen ja mummojen kanssa Linnanmäelle koko päiväksi.

silloin jäin työttömäksi, en saanut töitä toiveista huolimatta, tulin raskaaksi toiveiden mukaisesti sitten pian siitä. Varsinaisen äitiysloman aloitin siis syksyllä 05 ja siitä lähtien siis lapsen takia kotona olen ollut.

Meinaan olla siihen asti kun tyttö täyttää 3v mutta sitä ennen varmaan toistakin aletaan yrittämään eli kotiin jään, toivon mukaan siis toinenkin raskaus onnistuu.

haaveilen kotona olosta sinne asti kun ainakin tämä nuorin ja nykyisin ainoa menee kouluun mutta aika näyttää onnistuuko. Helpompi sikäli olla kotona kun ei ole työpaikkaa odottamassa, ei kukaan perään kysele.

Mulla on 4,5v. , 2,5v ja 10kk lapset. Oon ollut kotona koko ajan ja irtisanoutunut työstäni paikkakunnan vaihdon vuoksi. En todellakaan voi sanoa " nauttineeni joka hetkestä" , mutta pääosin olen ollut tyytyväinen siitä, että on kiireetöntä aikaa -ylipäänsä aikaa lapsille. Itse saan ulkoilla paljon lasten kaa ja se on kivaa, töissä ei välttämättä saa.

Vähän mietityttää työt, tuntuu et ammatti-identiteetti -ja osaaminen himmenee. Ajattelin olla kotona siihen asti, et nuorin on 2 tai 3.

Yksinäisyys on pahin asia, me ollaan aina satuttu asumaan kerrostaloissa (kahdessa eri), joissa on vain mummoja tai sinkkutyössäkävijoitä. Mä niin kaipaisin sitä, et luonnollisesti näkis ihmisiä helposti, ilman et menee autolla jonnekin.

Esikoisen kanssa olin kotona 2 vuotta. Tuolloin aloitin opiskelun, hoitopäivät eivät olleet 2-vuotiaalle liian pitkiä. Tyttö kyllä kaipasikin jo seuraa tuon ikäisenä.

Nyt olen ollut kakkosen kanssa kotona reilu 6 kk. Kesällä syntyy kolmas lapseni, ja kotona aion olla kunnes tämä kolmas täyttää 3 v. Tämän jälkeen jatkan osittaisella hoitovapaalla niin kauan kuin se on mahdollista, eli kunnes kuopus lopettaa kakkosluokan.

en ole varma, mutta mielestäni laki määrää kursseille tai ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi, mikäli henkilö nostaa työttömyystukia. Mikäli henkilö ei nosta tätä tukea, ei hänellä ole velvoitetta osallistua mihinkään kursseille tms.. Korjatkaa, jos olen väärässä.



Itse tunnen erään kotiäidin, joka oli kotona 20 vuotta. Sen ajan he elivät pelkästään miehen tuloilla, koska mistäpä kotiäiti rahaa repisi? Ei kotiäideille tosiaan makseta muuta kuin kotihoidontukea ja sitäkin vain kun (nuorin) lapsi täyttää 3. Korjatkaa toki, jos olen väärässä(!), mutta minun käsitykseni mukaan kotiäidit eivät ole työttömiä työnhakijoita eivätkä näin ollen oikeutettuja ainakaan työttömyyskorvauksiin. Muista tuista (kuten asumistuet ja toimeentulotuet tms.) en osaa sanoa.

elokuussa 2006. Sairasteli kuitenkin todella paljon, löytyi astma ja allergioita, korvakierrelapsi on (4,5kk aikana yhteensä 2kk sairaslomia minulla).

Nyt vuoden vaihteessa jäin uudestaan kotiin lapsen kanssa ja olen näillä näkymin elokuulle asti kotona. Sitten uusi yritys, työtä ja päivähoitoa. Kuitenkin poika sairastellut tämänkin alkuvuoden paljon, jos jatkuu pitkäänki ni sit jään kotiin vielä elokuun jälkeen.

Yhtään en töihin halua palata, vaikka työtäni rakastankin. Lapsen kanssa kotona vietetty aika on ainakin minun mielestäni todella arvokasta, enkä vaihtaisi mihinkään. Jospa se lottovoitto osuisi meidän kohdalle, ja saisin jäädä kotiin lapsen kouluunlähtöön saakka. =) No toivossa on hyvä elää!!!

lupicaia:

Kiinnostaa tämä siksi kun tuntuu että olen ainoa joka yrittää sinnitellä täällä kotona kunnes lapsi täyttää 3v, olenko ainoa?

Tunnen kyllä yhden äidin joka oli kotona 8 vuotta, mutta taitaa olla harvinaisuus?