Lue keskustelun säännöt.
Koronan takia lopetin terapian
Masentunut
16.04.2020 |
Todella epäonnistuja-olo. Huomasin etten kyennyt etäterapiaan. Se vain teki olon entistä pahemmaksi. Jätin siksi terapian kesken. Hiphei vaan. Saa nähdä, koska terapiaa lähitapaamisten muodossa edes on missään tarjolla. Voi mennä nyt pitkäänkin aivan täysin omillaan.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran ollut nyt etäterapiaa. Joku tuossa minunkin mielestäni mättää, ei tunnu samalta kuin kasvokkain. Itsekin mietin että mitä teen asian suhteen. Terapeuttini on riskiryhmää ja en usko että suostuu lähitapaamisiin (en siis ole vielä kysynyt). Sekin on hankalaa kun miehen pitää lähteä aina terapian ajaksi evakkoon johonkin.
Kuinka pieni kämppä teille oikein on?!
:D suht pieni kaksio jossa ei ole ovia, muuta kuin vessan ovi. En aio pitää terapiaani vessassa.
laita mies siksi aikaa lenkille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Videopuhelu tai puhelu EI todellakaan ole sopiva muoto terapialle!
Itselläni on pitkäaikainen terapia nyt puhelinyhteydessä, ja toimii hyvin. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä että meillä on jo pitkä terapiasuhde takana, jolloin toisen äänenpaino ja sanat riittää ymmärrykseen, eikä ilmeitä tarvitse niin tulkita. Toinen syy voi olla se että meidän kahden välinen terapiasuhde toimii harvinaisen hyvin koska minulla on itselleni sopiva terapeutti.
Kehoitan useimpia kokeilemaan ainakin pari kertaa etäterapiaa, sillä vaikka se on erilaista, on se silti väylä keskustella ahdistavista ajatuksista ammattilaisen kanssa. Etäterapia ei välttämättä ole yhtä hyvää kuin kasvokkain tapahtuva terapia, mutta silti luultavasti paljon parempaa kuin täysin yksin jääminen ajatustensa kanssa.
Ymmärrän myös valitettavan faktan etteivät kaikki terapeutit ole ihan yhtä lahjakkaita, ja joillekin puhelinterapian soveltaminen voi olla haastavampaa. En siltikään näe että puhelinterapiasta olisi suoranaista haittaa sillä se tärkein osuus: se että joku kuuntelee murheitasi, täyttyy.
78 jatkaa vielä käytännön ongelmista: itsekään en halua puhua kotona/työpaikalla niin että joku olisi mahdollisesti kuulemassa juttujani. Yleensä lähden itse lenkille jonnekin syrjäpoluille puhumaan, mutta välillä olen tosiaan pistänyt poikkiksenkin ulos lenkille.
Koen että kävely terapian yhteydessä auttaa jostain syystä, itselle se lenkki on nykyään osittain symboli terapiaprosessille: "vielä 2km murheita jäljellä". Mutta toki olemme kaikki erilaisia.
Tsemppiä kaikille vaikeisiin hetkiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran ollut nyt etäterapiaa. Joku tuossa minunkin mielestäni mättää, ei tunnu samalta kuin kasvokkain. Itsekin mietin että mitä teen asian suhteen. Terapeuttini on riskiryhmää ja en usko että suostuu lähitapaamisiin (en siis ole vielä kysynyt). Sekin on hankalaa kun miehen pitää lähteä aina terapian ajaksi evakkoon johonkin.
Kuinka pieni kämppä teille oikein on?!
No ainakin meillä äänet kuuluvat oven läpikin. Ei ole helppoa puhua rauhassa, jos kotona on muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran ollut nyt etäterapiaa. Joku tuossa minunkin mielestäni mättää, ei tunnu samalta kuin kasvokkain. Itsekin mietin että mitä teen asian suhteen. Terapeuttini on riskiryhmää ja en usko että suostuu lähitapaamisiin (en siis ole vielä kysynyt). Sekin on hankalaa kun miehen pitää lähteä aina terapian ajaksi evakkoon johonkin.
Kuinka pieni kämppä teille oikein on?!
No ainakin meillä äänet kuuluvat oven läpikin. Ei ole helppoa puhua rauhassa, jos kotona on muita.
kuiskaa ja laita mikki ja kuulokkeet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Videopuhelu tai puhelu EI todellakaan ole sopiva muoto terapialle!
Itselläni on pitkäaikainen terapia nyt puhelinyhteydessä, ja toimii hyvin. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä että meillä on jo pitkä terapiasuhde takana, jolloin toisen äänenpaino ja sanat riittää ymmärrykseen, eikä ilmeitä tarvitse niin tulkita. Toinen syy voi olla se että meidän kahden välinen terapiasuhde toimii harvinaisen hyvin koska minulla on itselleni sopiva terapeutti.
Kehoitan useimpia kokeilemaan ainakin pari kertaa etäterapiaa, sillä vaikka se on erilaista, on se silti väylä keskustella ahdistavista ajatuksista ammattilaisen kanssa. Etäterapia ei välttämättä ole yhtä hyvää kuin kasvokkain tapahtuva terapia, mutta silti luultavasti paljon parempaa kuin täysin yksin jääminen ajatustensa kanssa.
Ymmärrän myös valitettavan faktan etteivät kaikki terapeutit ole ihan yhtä lahjakkaita, ja joillekin puhelinterapian soveltaminen voi olla haastavampaa. En siltikään näe että puhelinterapiasta olisi suoranaista haittaa sillä se tärkein osuus: se että joku kuuntelee murheitasi, täyttyy.
Tämä ei täyttynyt ainakaan minun tapauksessani videotapaamisissa. Terapeutti ei jaksanut kuunnella, vaan ajoi omia tavoitteitaan väkisin. Tuntui kuin olisi kuunnellut jonkun lahkon käännyttäjän puheita.
Missä teidän terapeutit pitää terapiaa? Onko ne mökeillään etäilemäsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran ollut nyt etäterapiaa. Joku tuossa minunkin mielestäni mättää, ei tunnu samalta kuin kasvokkain. Itsekin mietin että mitä teen asian suhteen. Terapeuttini on riskiryhmää ja en usko että suostuu lähitapaamisiin (en siis ole vielä kysynyt). Sekin on hankalaa kun miehen pitää lähteä aina terapian ajaksi evakkoon johonkin.
Kuinka pieni kämppä teille oikein on?!
No ainakin meillä äänet kuuluvat oven läpikin. Ei ole helppoa puhua rauhassa, jos kotona on muita.
kuiskaa ja laita mikki ja kuulokkeet
Kuiskaa lähes tunnin verran? Todella luontevaa vuorovaikutusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran ollut nyt etäterapiaa. Joku tuossa minunkin mielestäni mättää, ei tunnu samalta kuin kasvokkain. Itsekin mietin että mitä teen asian suhteen. Terapeuttini on riskiryhmää ja en usko että suostuu lähitapaamisiin (en siis ole vielä kysynyt). Sekin on hankalaa kun miehen pitää lähteä aina terapian ajaksi evakkoon johonkin.
Kuinka pieni kämppä teille oikein on?!
:D suht pieni kaksio jossa ei ole ovia, muuta kuin vessan ovi. En aio pitää terapiaani vessassa.
laita mies siksi aikaa lenkille
Kotona voi olla lapsia opiskelemassa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Videopuhelu tai puhelu EI todellakaan ole sopiva muoto terapialle!
Itselläni on pitkäaikainen terapia nyt puhelinyhteydessä, ja toimii hyvin. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä että meillä on jo pitkä terapiasuhde takana, jolloin toisen äänenpaino ja sanat riittää ymmärrykseen, eikä ilmeitä tarvitse niin tulkita. Toinen syy voi olla se että meidän kahden välinen terapiasuhde toimii harvinaisen hyvin koska minulla on itselleni sopiva terapeutti.
Kehoitan useimpia kokeilemaan ainakin pari kertaa etäterapiaa, sillä vaikka se on erilaista, on se silti väylä keskustella ahdistavista ajatuksista ammattilaisen kanssa. Etäterapia ei välttämättä ole yhtä hyvää kuin kasvokkain tapahtuva terapia, mutta silti luultavasti paljon parempaa kuin täysin yksin jääminen ajatustensa kanssa.
Ymmärrän myös valitettavan faktan etteivät kaikki terapeutit ole ihan yhtä lahjakkaita, ja joillekin puhelinterapian soveltaminen voi olla haastavampaa. En siltikään näe että puhelinterapiasta olisi suoranaista haittaa sillä se tärkein osuus: se että joku kuuntelee murheitasi, täyttyy.
Tämä ei täyttynyt ainakaan minun tapauksessani videotapaamisissa. Terapeutti ei jaksanut kuunnella, vaan ajoi omia tavoitteitaan väkisin. Tuntui kuin olisi kuunnellut jonkun lahkon käännyttäjän puheita.
No tuo ei toki ole ihan asiallista. Mutta luulen että tässä tapauksessa ongelma on kärsimättömässä terapeutissasi, eikä metodissa itsessään. Tai sitten itselleni on vain siunaantunut harvinaisen taitava terapeutti, tiedä häntä.
/78
Sinänsä etäterapia ei pitäisi olla yhtä kallis kuin normaali koska siellä ei tarvitse terapeutin hankkia tiloja vaan nyt asiakas joutuu hankkia ne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
78 jatkaa vielä käytännön ongelmista: itsekään en halua puhua kotona/työpaikalla niin että joku olisi mahdollisesti kuulemassa juttujani. Yleensä lähden itse lenkille jonnekin syrjäpoluille puhumaan, mutta välillä olen tosiaan pistänyt poikkiksenkin ulos lenkille.
Koen että kävely terapian yhteydessä auttaa jostain syystä, itselle se lenkki on nykyään osittain symboli terapiaprosessille: "vielä 2km murheita jäljellä". Mutta toki olemme kaikki erilaisia.
Tsemppiä kaikille vaikeisiin hetkiin!
Mitä teet jos lenkillä tulee joku vastaan? Omalla asuinalueella tulee vastaan paljon ihmisiä ja siksi ei ole mukavaa lenkkipolulla itkeskellä ja puhua kiusallisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran ollut nyt etäterapiaa. Joku tuossa minunkin mielestäni mättää, ei tunnu samalta kuin kasvokkain. Itsekin mietin että mitä teen asian suhteen. Terapeuttini on riskiryhmää ja en usko että suostuu lähitapaamisiin (en siis ole vielä kysynyt). Sekin on hankalaa kun miehen pitää lähteä aina terapian ajaksi evakkoon johonkin.
Kuinka pieni kämppä teille oikein on?!
No ainakin meillä äänet kuuluvat oven läpikin. Ei ole helppoa puhua rauhassa, jos kotona on muita.
kuiskaa ja laita mikki ja kuulokkeet
Kuiskaa lähes tunnin verran? Todella luontevaa vuorovaikutusta!
vaadi terapeuttia päästämään sinut takahuoneeseen, terapeutti voi itse istua vaikka wcssä terapian ajan niin olette sitten etänä, tilat vain terapeutin puolesta hankittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi Kela ei korvaa puhelukuluja. Minun pitäisi siis omavastuun lisäksi maksaa myös puhelinlasku tasottoman huonosta puhelinterapiasta? No en.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi Kela ei korvaa puhelukuluja. Minun pitäisi siis omavastuun lisäksi maksaa myös puhelinlasku tasottoman huonosta puhelinterapiasta? No en.
Vaadi terapeuttia soittamaan sinulle niin et joudu maksaa, vai ei kai terapeutto laita sinua maksamaan hänen puhelinlaskujaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen masentunut kirjoitti:
Onko kukaan muu täällä päätynyt vastaavaan ratkaisuun?
Minä tein saman ratkaisun. Etänä ei vaan toiminut ollenkaan.
Oletko nyt etsimässä uutta terapeuttia itsellesi?
En ole. Odotan mieluummin että lähiterapiaa voi tehdä turvallisesti ja jatkan samalla terapeutilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
78 jatkaa vielä käytännön ongelmista: itsekään en halua puhua kotona/työpaikalla niin että joku olisi mahdollisesti kuulemassa juttujani. Yleensä lähden itse lenkille jonnekin syrjäpoluille puhumaan, mutta välillä olen tosiaan pistänyt poikkiksenkin ulos lenkille.
Koen että kävely terapian yhteydessä auttaa jostain syystä, itselle se lenkki on nykyään osittain symboli terapiaprosessille: "vielä 2km murheita jäljellä". Mutta toki olemme kaikki erilaisia.
Tsemppiä kaikille vaikeisiin hetkiin!
Mitä teet jos lenkillä tulee joku vastaan? Omalla asuinalueella tulee vastaan paljon ihmisiä ja siksi ei ole mukavaa lenkkipolulla itkeskellä ja puhua kiusallisista asioista.
Terapiani on yleensä keskellä työpäivää jolloin ei niin paljon ole ihmisiä liikkeellä, mutta valitsen tietoisestikin semmoisen kävelyreitin missä liikkuu vähemmän porukkaa: esimerkiksi ankean kadunpätkän teollisuusalueella tai syrjäisemmän metsäpolun. Toki välillä tulee muutamia ihmisiä vastaan, jolloin joko väistän heitä etukäteen, kääntymällä toiselle polulle, tai mikäli kohtaamme, juttelen sen 30 sekunttia jotain vähemmän latautunutta "niitä näitä" kunnes tyypit on ohitettu.
Toistaiseksi en ole kokenut tätä ongelmaksi, vaikka saatankin nyyhkiä puhelun ohella. Toki, voisi olla hankalampaa löytää sopiva polku (tai syrjäinen puistonpenkki) mikäli asuisin ihan keskustassa tai kävelisin suosituimman puiston polkuja.
/78
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen masentunut kirjoitti:
Onko kukaan muu täällä päätynyt vastaavaan ratkaisuun?
Minä tein saman ratkaisun. Etänä ei vaan toiminut ollenkaan.
Oletko nyt etsimässä uutta terapeuttia itsellesi?
En ole. Odotan mieluummin että lähiterapiaa voi tehdä turvallisesti ja jatkan samalla terapeutilla.
Se ei välttämättä olen sinun valintasi. Terapeuttisi voi löytää uuden asiakkaan, eikä jäädä toimettomana odottelemaan sinua. Ikävä fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
78 jatkaa vielä käytännön ongelmista: itsekään en halua puhua kotona/työpaikalla niin että joku olisi mahdollisesti kuulemassa juttujani. Yleensä lähden itse lenkille jonnekin syrjäpoluille puhumaan, mutta välillä olen tosiaan pistänyt poikkiksenkin ulos lenkille.
Koen että kävely terapian yhteydessä auttaa jostain syystä, itselle se lenkki on nykyään osittain symboli terapiaprosessille: "vielä 2km murheita jäljellä". Mutta toki olemme kaikki erilaisia.
Tsemppiä kaikille vaikeisiin hetkiin!
Mitä teet jos lenkillä tulee joku vastaan? Omalla asuinalueella tulee vastaan paljon ihmisiä ja siksi ei ole mukavaa lenkkipolulla itkeskellä ja puhua kiusallisista asioista.
Terapiani on yleensä keskellä työpäivää jolloin ei niin paljon ole ihmisiä liikkeellä, mutta valitsen tietoisestikin semmoisen kävelyreitin missä liikkuu vähemmän porukkaa: esimerkiksi ankean kadunpätkän teollisuusalueella tai syrjäisemmän metsäpolun. Toki välillä tulee muutamia ihmisiä vastaan, jolloin joko väistän heitä etukäteen, kääntymällä toiselle polulle, tai mikäli kohtaamme, juttelen sen 30 sekunttia jotain vähemmän latautunutta "niitä näitä" kunnes tyypit on ohitettu.
Toistaiseksi en ole kokenut tätä ongelmaksi, vaikka saatankin nyyhkiä puhelun ohella. Toki, voisi olla hankalampaa löytää sopiva polku (tai syrjäinen puistonpenkki) mikäli asuisin ihan keskustassa tai kävelisin suosituimman puiston polkuja.
/78
annatko terapeutin katsella hikistä ja itkuista naamaasi vai pidätkö videon pois päältä ?
:D suht pieni kaksio jossa ei ole ovia, muuta kuin vessan ovi. En aio pitää terapiaani vessassa.