Lue keskustelun säännöt.
Pakkomielteinen rakastuminen
Pakkorakastaa
15.04.2020 |
Kun rakastuu niin, että rakkauden kohteesta tulee pakkomielle, joka hallitsee koko elämää. Kun rakkauden kohde täyttää ajatukset niin totaalisesti 24/7 ettei niistä ole minkäänlaista taukoa. Kun muu elämä ei enää kiinnosta ja mitään ei saa kunnolla aikaiseksi, eikä energiaa riitä muuhun. Kun alkaa vältellä kaikkea tekemistä, mikä voisi häiritä ajatusten keskittämistä rakkauden kohteeseen. Esimerkki: ei vastaa puheluun, koska puhelun aikana pitäisi puhua turhalta tuntuvia asioita, eikä voisi keskittyä rakkauden kohteen ajattelemiseen. Kun saa rakkauden kohteelta tasaisen jatkuvasti sopivan romanttista vastakaikua, että pysyy koukussa. Tätä jatkuu monta vuotta. Kun tajuaa itsekin tilanteen, mutta ei vain pysty lopettamaan ja toisaalta ajatuskin siitä, että tämä pakkomielle loppuisi tuo tyhjän olon. Se kun on täyttänyt elämän monta vuotta niin miten osaisi enää elää ilman sitä. Rakkauden kohteen poistuminen elämästä tai se kontakti, mikä hänen kanssaan on ruokkimassa pakkomiellettä olisi aika varma romahdus. Kun rakkauden kohde tiedostaa pakkomielteen ja tietoisesti jatkaa sen ruokkimista ja pakkomielteinen tiedostaa tämän, eikä halua sen loppuvan. Onko kyseessä molemminpuolinen riippuvuus kuviosta? Kuulostaako tutulta kenestäkään? Onko kokemusta tällaisesta? Vertaistukea..
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa klassiselta hyväksikäyttökuviolta. Ihastumisen kohde haluaa ihastuneelta jotain resursseja, joskus jopa ihailua, mutta ei silti lähde täysillä itse mukaan vaan leikkii tulella. Ja jos siinä tulee palovammoja niin tietää itse ketä syyttää.
Opettele ottamaan vastuu itsestäsi äläkä sysää sitä muille. Todella vastenmielinen ominaisuus.
Jos toinen on tulisesti ihastunut ja toinen osapuoli heittää bensaa liekkeihin vain hyötyäkseen siitä tavalla X asiasta, niin täsmälleen samat sanat.
Sain juuri yhteydenoton mieheltä jonka olen asiallisesti torjunut noin kymmenen kertaa. Olen varattu. Mutta hän ei sitä tunnu uskovan, vaan vääntää ja vääntää kahville vaikka kaverina.
Onko tämäkin minun syytä??
Onko hänellä oikeus päättää mitä minä haluan?
Ei tasan ole!!Miltä ihmeen planeetalta olet laskeutunut? Tuohan on ihan erilainen tapaus, jossa sinä et ainakaan kirjoittamasi perusteella ole heittänyt bensaa kenenkään liekkeihin. Ap taas aloituksessaan: "Kun rakkauden kohde tiedostaa pakkomielteen ja tietoisesti jatkaa sen ruokkimista ja pakkomielteinen tiedostaa tämän, eikä halua sen loppuvan. Onko kyseessä molemminpuolinen riippuvuus kuviosta? Kuulostaako tutulta kenestäkään? Onko kokemusta tällaisesta? Vertaistukea.."
Mistä sinä tiedät mitä minun tuntemani mies puhuu minusta tai toimistani muille ihmisille? Minkälaista hymiötä käytin, miten sen mitä sanoin voi itseasiassa ymmärtää myös eri tavalla.
Avainana PAKKOMIELLE...
Se on asia erikseen jos pakkomielteinen ihailijasi on saanut perusteettoman käsityksen siitä, että olisit heittänyt bensaa hänen liekkeihinsä. Lähdin kuitenkin pohtiessani ap:n ongelmaa siitä oletuksesta, että asia on niin kuin sanookin sen olevan. Olenhan itsekin todistanut samanlaisia tapauksia, joissa ihastumisen kohde on alunperin ihan vasiten hankkinut itsensä kyseiseen asemaan ja vieläpä häikäilemättä käyttänyt hyväkseen tilannetta. Ja lopulta sitten kyllästyessään ruikuttanut hädissään kun on ensin itse leikkinyt toisten tunteilla ehdoin tahdoin ties miten pitkään.
Miten pakkomielteessä joka ei perustu todellisuuteen voi lähteä siitä että pakkomielteinen puhuu totta ja näkee todellisuuden sellaisena kuin muut sen näkevät?
En lähde olettamaan kaikkia ihastuneita noin pahasti psykoottisiksi, vain pieni osa on. Osan liekkeihin on heitetty bensaa, ja kaikkein harhaisimpien tapauksessa heittävät sitä ihan itse elääkseen narkoosissaan.
Ihastuminen ei kyllä ole välttämättä tila jota kannattaisi kenenkään ruokkia perusteetta, ei kannata leikkiä tulella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Allekirjoitan kokemuksesi, ja yleensäkin parisuhteiden intohimoisin osa kestää sen pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa klassiselta hyväksikäyttökuviolta. Ihastumisen kohde haluaa ihastuneelta jotain resursseja, joskus jopa ihailua, mutta ei silti lähde täysillä itse mukaan vaan leikkii tulella. Ja jos siinä tulee palovammoja niin tietää itse ketä syyttää.
Opettele ottamaan vastuu itsestäsi äläkä sysää sitä muille. Todella vastenmielinen ominaisuus.
Jos toinen on tulisesti ihastunut ja toinen osapuoli heittää bensaa liekkeihin vain hyötyäkseen siitä tavalla X asiasta, niin täsmälleen samat sanat.
Sain juuri yhteydenoton mieheltä jonka olen asiallisesti torjunut noin kymmenen kertaa. Olen varattu. Mutta hän ei sitä tunnu uskovan, vaan vääntää ja vääntää kahville vaikka kaverina.
Onko tämäkin minun syytä??
Onko hänellä oikeus päättää mitä minä haluan?
Ei tasan ole!!Miltä ihmeen planeetalta olet laskeutunut? Tuohan on ihan erilainen tapaus, jossa sinä et ainakaan kirjoittamasi perusteella ole heittänyt bensaa kenenkään liekkeihin. Ap taas aloituksessaan: "Kun rakkauden kohde tiedostaa pakkomielteen ja tietoisesti jatkaa sen ruokkimista ja pakkomielteinen tiedostaa tämän, eikä halua sen loppuvan. Onko kyseessä molemminpuolinen riippuvuus kuviosta? Kuulostaako tutulta kenestäkään? Onko kokemusta tällaisesta? Vertaistukea.."
Mistä sinä tiedät mitä minun tuntemani mies puhuu minusta tai toimistani muille ihmisille? Minkälaista hymiötä käytin, miten sen mitä sanoin voi itseasiassa ymmärtää myös eri tavalla.
Avainana PAKKOMIELLE...
Se on asia erikseen jos pakkomielteinen ihailijasi on saanut perusteettoman käsityksen siitä, että olisit heittänyt bensaa hänen liekkeihinsä. Lähdin kuitenkin pohtiessani ap:n ongelmaa siitä oletuksesta, että asia on niin kuin sanookin sen olevan. Olenhan itsekin todistanut samanlaisia tapauksia, joissa ihastumisen kohde on alunperin ihan vasiten hankkinut itsensä kyseiseen asemaan ja vieläpä häikäilemättä käyttänyt hyväkseen tilannetta. Ja lopulta sitten kyllästyessään ruikuttanut hädissään kun on ensin itse leikkinyt toisten tunteilla ehdoin tahdoin ties miten pitkään.
Miten pakkomielteessä joka ei perustu todellisuuteen voi lähteä siitä että pakkomielteinen puhuu totta ja näkee todellisuuden sellaisena kuin muut sen näkevät?
En lähde olettamaan kaikkia ihastuneita noin pahasti psykoottisiksi, vain pieni osa on. Osan liekkeihin on heitetty bensaa, ja kaikkein harhaisimpien tapauksessa heittävät sitä ihan itse elääkseen narkoosissaan.
Ihastuminen ei kyllä ole välttämättä tila jota kannattaisi kenenkään ruokkia perusteetta, ei kannata leikkiä tulella.
Näinpä menee se sinne rakastumisen puolelle vaivihkaa, muttei sille aina mitään voi
Tämä on klassinen limerenssi. Googlaa mielenkiinnosta. Ei siitä akuuttia apua ole, mutta et ole yksin.
Kamalat 3 vuotta haaskasin pakkomielteeseen, vaikka toki järjellä ymmärsin olla toimimatta. Kumpikin perheellisiä ja limerenssin kohde ei muutenkaan ollut sellainen, jota olisin suhteeseen ikinä halunnut. Epäluotettava mm. Mutta miten pää menikään sekasin ja huolella! Vieläkin sydän hakkaa ja paniikin aallot iskee, kun näen hänet. Mutta en ajattele kuin muutaman kerran päivässä enää, joskus voi mennä kokonaan päivä että en muista koko ihmistä. Hyi olkoon. Tsemppiä ap ja muut!
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Minä aloin seksisuhteeseen miehen kanssa, jolle muutaman vuoden kulutta alkoi kehittyä tunteita minua kohtaan. Ensin en pitänyt tästä vaan katkaisin välit. Mies oli kuitenkin sinnikäs ja jatkoimmr tapailua. Muutaman vuoden jälkeen huomasin olevani pakkomielteisen rakastunut, mutta mies puolestaan loitontuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää, miten joillekuille käy noin. Miten ihmeessä ette saa itseänne kuriin.
Mulla on 3 kaveria ollut tuollaisessa tilassa ja niitä on ollu rasittavaa seurata. Kaikki jäivät naimattomiksi.
Pakkomielle on pakkomielle, aivan kuin mikä tahansa muu addiktio.
Parempi tuollaisille yleensä onkin sitten jäädä erakoksi.
Kuka tahansa voi ihastua, ja ihmiset joilla menee elämässä huonommin tai on kriisejä menossa, yleensä myös ovat herkempiä ihastumaan.
Että sellaisille joilla menee huonosti täällä vain toivotaan entistäkin huonompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Minä aloin seksisuhteeseen miehen kanssa, jolle muutaman vuoden kulutta alkoi kehittyä tunteita minua kohtaan. Ensin en pitänyt tästä vaan katkaisin välit. Mies oli kuitenkin sinnikäs ja jatkoimmr tapailua. Muutaman vuoden jälkeen huomasin olevani pakkomielteisen rakastunut, mutta mies puolestaan loitontuu.
Noin se illuusio toimii, ihminen haluaa sitä mitä ei voi saada ja kun sen saa niin mielenkiinto ja valtasuhteet saattavatkin kääntyä päälaelleen. Se on kisaa siitä kumpi saa irti enemmän, kumpi voittaa. Palkinto kasvaa mielessä ja sen arvo suurenee sitä myötä mitä vaikeampi ja arvokkaampi sitä on saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää, miten joillekuille käy noin. Miten ihmeessä ette saa itseänne kuriin.
Mulla on 3 kaveria ollut tuollaisessa tilassa ja niitä on ollu rasittavaa seurata. Kaikki jäivät naimattomiksi.
Pakkomielle on pakkomielle, aivan kuin mikä tahansa muu addiktio.
Parempi tuollaisille yleensä onkin sitten jäädä erakoksi.
Alapeukuttajalle, en tarkoittanut sitä pahalla vaan se voi oikeasti olla itsellekin hyvin tuhoisa asia, koska sietää huononkin suhteen vain koska on pakkomielteisesti "rakastunut" sillä ei ole tekemistä mm mustasukkaisuuden tai omistushaluisuuden kanssa, nuo kuuluvat muuhun, lähinnä tuollainen ihminen katsoo täysin suodatettuna toista ihmistä ja väärän kanssa se onkin luultavasti hyvinkin itsetuhoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Minä aloin seksisuhteeseen miehen kanssa, jolle muutaman vuoden kulutta alkoi kehittyä tunteita minua kohtaan. Ensin en pitänyt tästä vaan katkaisin välit. Mies oli kuitenkin sinnikäs ja jatkoimmr tapailua. Muutaman vuoden jälkeen huomasin olevani pakkomielteisen rakastunut, mutta mies puolestaan loitontuu.
Noin se illuusio toimii, ihminen haluaa sitä mitä ei voi saada ja kun sen saa niin mielenkiinto ja valtasuhteet saattavatkin kääntyä päälaelleen. Se on kisaa siitä kumpi saa irti enemmän, kumpi voittaa. Palkinto kasvaa mielessä ja sen arvo suurenee sitä myötä mitä vaikeampi ja arvokkaampi sitä on saada.
Ei, tuo kertoo siitä miten sinä asiat koet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Naisilla ainakin tosi tavallista. Yleensä loppuu jo siihen kun mies sitten rohkaistuu ja lähestyy viestillä kun ei muuten uskalla, mutta naiselle tämä on liian nössö lähestymistyyli. Hän kun olisi toivonut, että mies kaappaa vahvoille käsivarsillensa ja suutelee naamat lytyssä sanomatta sanaakaan.
Ei minun tunteet tuon syyn takia lopahtaneet. Lähinnä johtui kai siitä että nyt tuo aluksi kaukaa palvottu ja unelmoitu uros olikin ihan oikeasti läsnä elämässäni, eikä todellisuus moniltakaan osin vastannut vaaleanpunaisia unelmiani. Olin siis kuvitellut hänet ihan täydelliseksi, mutta tietenkään kukaan ei ole "täydellinen". Kaikki olivat kuitenkin ihan normaaleja kunnon miehiä, siis ei heissä ollut mitään vikaa. Tuon takia aloin lopulta miettimään mistä tuossa päättömässä ihastumisessa eri ihmisiin oli oikeasti kysymys. Sain solmun auki ja tuo sarjaihastumisen pakkomielle lopulta katosi.
Mikä tuo syy sinulla sitten oli..?
t. hieman samaa vikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Minä aloin seksisuhteeseen miehen kanssa, jolle muutaman vuoden kulutta alkoi kehittyä tunteita minua kohtaan. Ensin en pitänyt tästä vaan katkaisin välit. Mies oli kuitenkin sinnikäs ja jatkoimmr tapailua. Muutaman vuoden jälkeen huomasin olevani pakkomielteisen rakastunut, mutta mies puolestaan loitontuu.
Noin se illuusio toimii, ihminen haluaa sitä mitä ei voi saada ja kun sen saa niin mielenkiinto ja valtasuhteet saattavatkin kääntyä päälaelleen. Se on kisaa siitä kumpi saa irti enemmän, kumpi voittaa. Palkinto kasvaa mielessä ja sen arvo suurenee sitä myötä mitä vaikeampi ja arvokkaampi sitä on saada.
Ei, tuo kertoo siitä miten sinä asiat koet.
Tulet itse lopulta päätymään samaan lopputulokseen pelkästään ympäristöäsi seuraamalla jos vähääkään bruukaat käyttää aivojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Minä aloin seksisuhteeseen miehen kanssa, jolle muutaman vuoden kulutta alkoi kehittyä tunteita minua kohtaan. Ensin en pitänyt tästä vaan katkaisin välit. Mies oli kuitenkin sinnikäs ja jatkoimmr tapailua. Muutaman vuoden jälkeen huomasin olevani pakkomielteisen rakastunut, mutta mies puolestaan loitontuu.
Noin se illuusio toimii, ihminen haluaa sitä mitä ei voi saada ja kun sen saa niin mielenkiinto ja valtasuhteet saattavatkin kääntyä päälaelleen. Se on kisaa siitä kumpi saa irti enemmän, kumpi voittaa. Palkinto kasvaa mielessä ja sen arvo suurenee sitä myötä mitä vaikeampi ja arvokkaampi sitä on saada.
Ei, tuo kertoo siitä miten sinä asiat koet.
Tulet itse lopulta päätymään samaan lopputulokseen pelkästään ympäristöäsi seuraamalla jos vähääkään bruukaat käyttää aivojasi.
Samoin, jos bruukaisit ymmärtäisit että katselet maailmaa niinkuin itse sen koet.
Jos tuo vastaamasi henkilö olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut, siitä olisi syntynyt suhde, mutta koska ei, kiinnostus lopahti vastakiinnostukseen.
Kiinnostuksen lopahtamiseen taas voi olla tsiljoona eri syytä, mutta ei aillä väliä koska ei aidosti halunnut vakavoitua juuri tuon miehen kanssa.
Voit toki selittää asian itsellesi noin, jos se helpottaa mieltäsi.
Tämä ilmiö on nimeltään limerenssi ja niin karulta kuin kuulostaakin kyseessä on oman mielen luoma temppu ja addiktoivien hormonien myrsky eikä rakkaus. Ihastus kyllä, mutta pakkomielteinen ihan fyysisellä tasolla.
Olen kokenut tuollaisen ja voin vinkata että tärkeintä on repiä itsensä siitä irti. Jos muu ei auta niin mennä terapiaan. Minulla auttoi pakit jonka jälkeen sain Häpeän voimin kiskottua itseni turhasta toiveiden elättelystä ja vaaleanpunaisista unelmista takaisin elämään. Sen jälkeen myöhemmin olen myös rakastunut ihan oikeasti, oikeaan ihmiseen ja olen hyvin onnellinen ja tasapainoinen, joten osaan erottaa rakkauden ja limerenssin. Limerenssi oli sekopäistä, synkkää, epätoivoista ja koukuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella kipeeltä. Oletko harkinnut ammattiavun hakemista?
"Limerenssi"???!! Ei helvetti. Mitäs jos vaan ihan pakkomielteinen ihastuminen, ihastumista syvimmällä tasolla. Ja muuta rakkautta kuin intohimoista, sisarellista/kumppanillista/lojaalia tai maailmaa syleilevää jeesustelevaa/utilitärististä(mikä on rakkauden lievin muoto) ei ole olemassakaan. Jos on niin kertokaa ihmeessä tästä ihmeestä lisää.
suhde varattuun saa tommoista aikaan.
Varattu osapuoli pitää kiinnostusta yllä just niin vähän, että sä huojut reunalla, muttet ihan putoa sen ulottuvilta. Just kun olet karkaamassa, ni antaa vielä vähän ymmärtää. Etenkin, jos tajuaa, että sulla saattaakin olla joku toinen.
Miksi? Koska sä olet ihan ok, siinä varalla. Jos omatunto vielä kerran sallii käydä panemassa. Tai elämä menee taas tylsäksi, ni sitä voi piristää vähän tuhmilla viesteillä.
Mutta ei enempää, koska tosta edemmäs meneminen vaatisi varatulta ponnisteluja, toisi ehkä muutoksia elämään ja aiheuttaisi varatulle epämukavia tilanteita, kun just nyt kaikki on kuitenkin tosi hyvin sen varatun mittapuussa.
Mitä tää sulle aiheuttaa? Pakkomielteen. Se toinen pysyy ajatuksissa niin kauan, ku sä annat sen sinne tulla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö on nimeltään limerenssi ja niin karulta kuin kuulostaakin kyseessä on oman mielen luoma temppu ja addiktoivien hormonien myrsky eikä rakkaus. Ihastus kyllä, mutta pakkomielteinen ihan fyysisellä tasolla.
Olen kokenut tuollaisen ja voin vinkata että tärkeintä on repiä itsensä siitä irti. Jos muu ei auta niin mennä terapiaan. Minulla auttoi pakit jonka jälkeen sain Häpeän voimin kiskottua itseni turhasta toiveiden elättelystä ja vaaleanpunaisista unelmista takaisin elämään. Sen jälkeen myöhemmin olen myös rakastunut ihan oikeasti, oikeaan ihmiseen ja olen hyvin onnellinen ja tasapainoinen, joten osaan erottaa rakkauden ja limerenssin. Limerenssi oli sekopäistä, synkkää, epätoivoista ja koukuttavaa.
No millaista se sinun ns. Oikea rakkaus sitten oli? "Njah" eikä mitään suurempia tunteita? :D
Limerenssi. Ihastus menee ohi, kun tuntee kohteen niin hyvin ettei pidä häntä enää täydellisenä.
Vierailija kirjoitti:
Limerenssi. Ihastus menee ohi, kun tuntee kohteen niin hyvin ettei pidä häntä enää täydellisenä.
Hyvännäköisille mutta persoonaltaan tylsille ihmisille taitaa olla sitten yhtä kärsimystä, kun ihastuneiden ihasukset menee jatkuvasti ohi.
Kyllä tässä jotain perää voi olla 🤣