Lue keskustelun säännöt.
Pakkomielteinen rakastuminen
Pakkorakastaa
15.04.2020 |
Kun rakastuu niin, että rakkauden kohteesta tulee pakkomielle, joka hallitsee koko elämää. Kun rakkauden kohde täyttää ajatukset niin totaalisesti 24/7 ettei niistä ole minkäänlaista taukoa. Kun muu elämä ei enää kiinnosta ja mitään ei saa kunnolla aikaiseksi, eikä energiaa riitä muuhun. Kun alkaa vältellä kaikkea tekemistä, mikä voisi häiritä ajatusten keskittämistä rakkauden kohteeseen. Esimerkki: ei vastaa puheluun, koska puhelun aikana pitäisi puhua turhalta tuntuvia asioita, eikä voisi keskittyä rakkauden kohteen ajattelemiseen. Kun saa rakkauden kohteelta tasaisen jatkuvasti sopivan romanttista vastakaikua, että pysyy koukussa. Tätä jatkuu monta vuotta. Kun tajuaa itsekin tilanteen, mutta ei vain pysty lopettamaan ja toisaalta ajatuskin siitä, että tämä pakkomielle loppuisi tuo tyhjän olon. Se kun on täyttänyt elämän monta vuotta niin miten osaisi enää elää ilman sitä. Rakkauden kohteen poistuminen elämästä tai se kontakti, mikä hänen kanssaan on ruokkimassa pakkomiellettä olisi aika varma romahdus. Kun rakkauden kohde tiedostaa pakkomielteen ja tietoisesti jatkaa sen ruokkimista ja pakkomielteinen tiedostaa tämän, eikä halua sen loppuvan. Onko kyseessä molemminpuolinen riippuvuus kuviosta? Kuulostaako tutulta kenestäkään? Onko kokemusta tällaisesta? Vertaistukea..
Kommentit (67)
Kieltämättä koronatilanne ja etätyöt ovat auttaneet asiaa omalla kohdallani ja pakkomielle alkaa hiipua ja oma mieli kirkastua. Todella helpottavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen on äärettömän itsekäs tila.
Itsekkäät ”rakastuu” siinä itseensä.
Terv. Erakkonainen
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä koronatilanne ja etätyöt ovat auttaneet asiaa omalla kohdallani ja pakkomielle alkaa hiipua ja oma mieli kirkastua. Todella helpottavaa!
No, eipä nuolaista, katsotaas säilyykö tilanne kun palaatte samalle työpaikalle...
Itsekin kyllä haaveilen autuaasta yksinolosta kotona ilman että joka päivä tarvitsisi raahautua töihin kierittelemään sitä puukkoa haavassa suolan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa klassiselta hyväksikäyttökuviolta. Ihastumisen kohde haluaa ihastuneelta jotain resursseja, joskus jopa ihailua, mutta ei silti lähde täysillä itse mukaan vaan leikkii tulella. Ja jos siinä tulee palovammoja niin tietää itse ketä syyttää.
Opettele ottamaan vastuu itsestäsi äläkä sysää sitä muille. Todella vastenmielinen ominaisuus.
Jos toinen on tulisesti ihastunut ja toinen osapuoli heittää bensaa liekkeihin vain hyötyäkseen siitä tavalla X asiasta, niin täsmälleen samat sanat.
Sain juuri yhteydenoton mieheltä jonka olen asiallisesti torjunut noin kymmenen kertaa. Olen varattu. Mutta hän ei sitä tunnu uskovan, vaan vääntää ja vääntää kahville vaikka kaverina.
Onko tämäkin minun syytä??
Onko hänellä oikeus päättää mitä minä haluan?
Ei tasan ole!!Miltä ihmeen planeetalta olet laskeutunut? Tuohan on ihan erilainen tapaus, jossa sinä et ainakaan kirjoittamasi perusteella ole heittänyt bensaa kenenkään liekkeihin. Ap taas aloituksessaan: "Kun rakkauden kohde tiedostaa pakkomielteen ja tietoisesti jatkaa sen ruokkimista ja pakkomielteinen tiedostaa tämän, eikä halua sen loppuvan. Onko kyseessä molemminpuolinen riippuvuus kuviosta? Kuulostaako tutulta kenestäkään? Onko kokemusta tällaisesta? Vertaistukea.."
Mistä sinä tiedät mitä minun tuntemani mies puhuu minusta tai toimistani muille ihmisille? Minkälaista hymiötä käytin, miten sen mitä sanoin voi itseasiassa ymmärtää myös eri tavalla.
Avainana PAKKOMIELLE...
Se on asia erikseen jos pakkomielteinen ihailijasi on saanut perusteettoman käsityksen siitä, että olisit heittänyt bensaa hänen liekkeihinsä. Lähdin kuitenkin pohtiessani ap:n ongelmaa siitä oletuksesta, että asia on niin kuin sanookin sen olevan. Olenhan itsekin todistanut samanlaisia tapauksia, joissa ihastumisen kohde on alunperin ihan vasiten hankkinut itsensä kyseiseen asemaan ja vieläpä häikäilemättä käyttänyt hyväkseen tilannetta. Ja lopulta sitten kyllästyessään ruikuttanut hädissään kun on ensin itse leikkinyt toisten tunteilla ehdoin tahdoin ties miten pitkään.
Miten pakkomielteessä joka ei perustu todellisuuteen voi lähteä siitä että pakkomielteinen puhuu totta ja näkee todellisuuden sellaisena kuin muut sen näkevät?
Lohduttavaa kuulla, että muitakin (täyspäisiä?), joilla on tätä samaa vikaa...
Olen ollut noin 10 vuotta ihastunut yhteen ihmiseen. Välillä unohtuu, sitten kun taas näen hänet, niin vatsanpohjassa vihloo ja jalat menee hyytelöksi ja seuraavat päivät/viikot en pysty ajattelemaan mitään muuta.
Sitten taas unohtuu... ja sitten sama uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Välillä tuntuu, että ei vaan jaksaisi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi käsittää, miten joillekuille käy noin. Miten ihmeessä ette saa itseänne kuriin.
Mulla on 3 kaveria ollut tuollaisessa tilassa ja niitä on ollu rasittavaa seurata. Kaikki jäivät naimattomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa klassiselta hyväksikäyttökuviolta. Ihastumisen kohde haluaa ihastuneelta jotain resursseja, joskus jopa ihailua, mutta ei silti lähde täysillä itse mukaan vaan leikkii tulella. Ja jos siinä tulee palovammoja niin tietää itse ketä syyttää.
Opettele ottamaan vastuu itsestäsi äläkä sysää sitä muille. Todella vastenmielinen ominaisuus.
Jos toinen on tulisesti ihastunut ja toinen osapuoli heittää bensaa liekkeihin vain hyötyäkseen siitä tavalla X asiasta, niin täsmälleen samat sanat.
Sain juuri yhteydenoton mieheltä jonka olen asiallisesti torjunut noin kymmenen kertaa. Olen varattu. Mutta hän ei sitä tunnu uskovan, vaan vääntää ja vääntää kahville vaikka kaverina.
Onko tämäkin minun syytä??
Onko hänellä oikeus päättää mitä minä haluan?
Ei tasan ole!!
Missään tapauksessa ei pidä vastata viesteihin lainkaan! Säästä kaikki viestit ja käy tekemässä rikisilmoitus, jos jatkaa. Tosin tässä maassa edes lähestymiskiellosta ei ole hyötyä. Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Kerro ap miten ruokkii ihastusta? Jos sanot rehellisesti etkä omien harhojen kautta, voimme kenties neuvoa niin että se auttaa. Jos vääristelet saat vääränlaisia neuvojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ketkä olette hulluna ihastuneet ihmiseen, jota ette ole varsinaisesti tavanneet, mutta näette usein (esim. koulussa, työpaikalla), niin mitä sitten kun olette oikeasti tavanneet hänet? Vastasiko odotusta vai lopahtiko kiinnostus?
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää, miten joillekuille käy noin. Miten ihmeessä ette saa itseänne kuriin.
Mulla on 3 kaveria ollut tuollaisessa tilassa ja niitä on ollu rasittavaa seurata. Kaikki jäivät naimattomiksi.
Pakkomielle on pakkomielle, aivan kuin mikä tahansa muu addiktio.
Parempi tuollaisille yleensä onkin sitten jäädä erakoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Naisilla ainakin tosi tavallista. Yleensä loppuu jo siihen kun mies sitten rohkaistuu ja lähestyy viestillä kun ei muuten uskalla, mutta naiselle tämä on liian nössö lähestymistyyli. Hän kun olisi toivonut, että mies kaappaa vahvoille käsivarsillensa ja suutelee naamat lytyssä sanomatta sanaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Tämä kuulostaa limerenssiltä. Ei (vissiin) henkilökohtaista kokemusta asiasta, mutta täältä palstalta opin termin ja tutkailin asiaa joskus. Itselläni lievä pakkomielteisyys liittyy epätietoisuuteen. Saisin varmaan rauhan, jos vain tietäisin. Ihan sivusta tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Naisilla ainakin tosi tavallista. Yleensä loppuu jo siihen kun mies sitten rohkaistuu ja lähestyy viestillä kun ei muuten uskalla, mutta naiselle tämä on liian nössö lähestymistyyli. Hän kun olisi toivonut, että mies kaappaa vahvoille käsivarsillensa ja suutelee naamat lytyssä sanomatta sanaakaan.
Olen ihan varma, että oli molemminpuoleista kiinnostusta ilmassa. Sitten rohkaistuin laittamaan viestiä -> ei mitään vastausta. Myöhemmin rohkaistuin kasvotusten kysymään, että oliko saanut viestini -> tuli sitten ihan haista v -tyylisesti ilmaistuna erittäin vahva evvk.
Miksi pitää sitten olla ilkeä? En ymmärrä.
-mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Naisilla ainakin tosi tavallista. Yleensä loppuu jo siihen kun mies sitten rohkaistuu ja lähestyy viestillä kun ei muuten uskalla, mutta naiselle tämä on liian nössö lähestymistyyli. Hän kun olisi toivonut, että mies kaappaa vahvoille käsivarsillensa ja suutelee naamat lytyssä sanomatta sanaakaan.
Olen ihan varma, että oli molemminpuoleista kiinnostusta ilmassa. Sitten rohkaistuin laittamaan viestiä -> ei mitään vastausta. Myöhemmin rohkaistuin kasvotusten kysymään, että oliko saanut viestini -> tuli sitten ihan haista v -tyylisesti ilmaistuna erittäin vahva evvk.
Miksi pitää sitten olla ilkeä? En ymmärrä.
-mies
Jonkunhan tässä pitää yrittää, kun ei ne naiset mitään tee. Sitten vielä vittuillaan, kun pistää itsensä likoon, hienoa. Tarviiko ihmetellä, jos ei aloitteita tipu ihastuksiltanne ja kieritte siellä sopassanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä epätoivoisesti ihastuneista saanut vastakaikua ja alkanut seurustelemaan rakkauden kohteen kanssa? Mitä tunteille silloin tapahtuu - voimistuvatko kun saa oikeasti vastarakkautta, vai laimenevatko kun ei enää tarvitse miettiä mitä se toinen miettii ja rakastaakohan sekin minua jne jne loputtomiin?
Itselleni on käynyt muutaman kerran niin että ihastus on ollutkin molemminpuolista ja olemme alkanet seurustelemaan. Oma ihastus ja kuumat tunteet ovat lopahtaneet todella nopeasti sen jälkeen. Siinä vasta epämiellyttävä tilanne kun yrittää keksiä tekosyitä lopettaa suhde, vaikka on ensin ollut aivan lääpällään.
Naisilla ainakin tosi tavallista. Yleensä loppuu jo siihen kun mies sitten rohkaistuu ja lähestyy viestillä kun ei muuten uskalla, mutta naiselle tämä on liian nössö lähestymistyyli. Hän kun olisi toivonut, että mies kaappaa vahvoille käsivarsillensa ja suutelee naamat lytyssä sanomatta sanaakaan.
Ei minun tunteet tuon syyn takia lopahtaneet. Lähinnä johtui kai siitä että nyt tuo aluksi kaukaa palvottu ja unelmoitu uros olikin ihan oikeasti läsnä elämässäni, eikä todellisuus moniltakaan osin vastannut vaaleanpunaisia unelmiani. Olin siis kuvitellut hänet ihan täydelliseksi, mutta tietenkään kukaan ei ole "täydellinen". Kaikki olivat kuitenkin ihan normaaleja kunnon miehiä, siis ei heissä ollut mitään vikaa. Tuon takia aloin lopulta miettimään mistä tuossa päättömässä ihastumisessa eri ihmisiin oli oikeasti kysymys. Sain solmun auki ja tuo sarjaihastumisen pakkomielle lopulta katosi.
Olen täysin samassa tilanteessa eikä loppua näy. Emme sen kummemmin ole edes yhteyksissä, mutta en saa toista mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa klassiselta hyväksikäyttökuviolta. Ihastumisen kohde haluaa ihastuneelta jotain resursseja, joskus jopa ihailua, mutta ei silti lähde täysillä itse mukaan vaan leikkii tulella. Ja jos siinä tulee palovammoja niin tietää itse ketä syyttää.
Opettele ottamaan vastuu itsestäsi äläkä sysää sitä muille. Todella vastenmielinen ominaisuus.
Jos toinen on tulisesti ihastunut ja toinen osapuoli heittää bensaa liekkeihin vain hyötyäkseen siitä tavalla X asiasta, niin täsmälleen samat sanat.
Sain juuri yhteydenoton mieheltä jonka olen asiallisesti torjunut noin kymmenen kertaa. Olen varattu. Mutta hän ei sitä tunnu uskovan, vaan vääntää ja vääntää kahville vaikka kaverina.
Onko tämäkin minun syytä??
Onko hänellä oikeus päättää mitä minä haluan?
Ei tasan ole!!Missään tapauksessa ei pidä vastata viesteihin lainkaan! Säästä kaikki viestit ja käy tekemässä rikisilmoitus, jos jatkaa. Tosin tässä maassa edes lähestymiskiellosta ei ole hyötyä. Voimia sinulle.
Kiitos ystävällisistä sanoista!
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä koronatilanne ja etätyöt ovat auttaneet asiaa omalla kohdallani ja pakkomielle alkaa hiipua ja oma mieli kirkastua. Todella helpottavaa!
Omasta kokemuksesta tiedän, että saavuttamaton rakkaus on usein pakkomielle, idealisointunut juttu. Ehkä siihen tarvitaan kaksi vähän "kahelia" samaan soppaan. Paljon mukavampaa on olla aina sopivan ihastuneessa tai muuten oikein hyvissä ja lämpimissä väleissa jonkun mukavan tyypin kanssa. Siinä kumpikaan ei menetä kasvojaan hörhöilyn takia 😊 Tsemppiä, toivottavasti tapaat ihmisen joka tuntuu sopivassa määrin hyvälle, ei pakkomielteen omaisesti.
Se on asia erikseen jos pakkomielteinen ihailijasi on saanut perusteettoman käsityksen siitä, että olisit heittänyt bensaa hänen liekkeihinsä. Lähdin kuitenkin pohtiessani ap:n ongelmaa siitä oletuksesta, että asia on niin kuin sanookin sen olevan. Olenhan itsekin todistanut samanlaisia tapauksia, joissa ihastumisen kohde on alunperin ihan vasiten hankkinut itsensä kyseiseen asemaan ja vieläpä häikäilemättä käyttänyt hyväkseen tilannetta. Ja lopulta sitten kyllästyessään ruikuttanut hädissään kun on ensin itse leikkinyt toisten tunteilla ehdoin tahdoin ties miten pitkään.