Lue keskustelun säännöt.
Ryystikö sinun mummosi tai isomummosi asetilta kahvia sokeripala hampaiden välissä?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Isän äiti oli syntynyt 1898 ja kyllä hän ryysti tassilta. Kahvin keittokin oli prosessi eli ensin jauhettiin pavut puisessa kahvimyllyssä. Minäkin sain jauhaa, kun olin kylässä. Sitten kahvi kiehuvaan veteen ja ripaus suolaa.
Kahvin annettiin hautua hetken.
Näin lapsena jopa, kun kahvipavut paahdettiin ns. rännärilla.
Itselläni on tallessa isoäidin ja isoisoäidin käyttämät kahvimylly ja rännäri, molemmat olisivat ihan käyttökuntoisia edelleen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, olen syntynyt vuonna 1968 ja isomummoni ovat kuolleet vuosina 1902, 1906, 1937 ja 1952. Äitini (1931 - 2007) muistan juoneen joskus, kun olin lapsi. Ei hänkään enää myöhemmin juonut.
Kahvi kannattaa ryystää tassilta eli aluslautaselta, sanoo kahviasiantuntija ja paremmalta se tosiaan maistuukin niin.
Tilaajille
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000010015247.html
Juu, niin että nuttura päässä tutisi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1971. Isäni äiti oli syntynyt 1902, hän tosiaan joi kahvin asetilta.
Tukka oli nutturalla, suussa huonosti istuvat tekohampaat, usein hän oli ilman hampaitaan.
Esiliinan taskussa hänellä oli pieni puukko, jota sanoi hampaakseen.
Mummoni ryysti kahvia pysyvien ja tekohampaiden saamisen välillä varsin rajusti. Kivut olivat hirveät, sillä kaikki pysyvät hampaat olivat kovin reikääntyneet. Aspiriinistä meni kourakaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista tekikö oma mummo noin, mutta monet naapurin mummot tekivät.
Mihinkähän se tapa on liittynyt? Kaupunkilaisisoäiti joi kupista, mutta maalaisisoäidistäni en tiedä. 1910-luvulla syntyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kyllä ryystänyt. Oli syntynyt v.1911. Eikä kukaan hänen sisaruksistaan tai ystävistään ryystänyt. En ole koskaan nähnyt kenenkään ryystävän, vaikka olin pikkutyttönä paljon mummin luona. Voiko olla paikkakuntakotaista? Tai maaseutu / kaupunki? Mummi asui Helsingissä. Pullapitkon päälle pantiin kyllä joskus voita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummu ei olisi koskaan juonut kahvia mukista.
Sivistyneet ihmiset eivät vieläkään tee niin.
Oma äitini joi joskus lautaselta kahvia, sokerinpala hampaiden välissä.
Katselin aina vähän jännityksellä sitä touhua. Hyvinhän se sujui.
Suomi ei ole ainoa maa, jossa näin on tehty. Taitaa olla kansainvälinen tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isomummoni, mummoni, sekä äitini on aina juonut kahvin mustana ilman sokeria. Itse juon maidolla ilman sokeria.
Tällainen muistikuva minulla on, että ryysti. Mutta voi olla valemuistokin.
Kyllä ryysti ja samalla päästeli pieniä pieruja. (Ja tämä on ihan totta.)
Näin ollen en kovinkaan fiksuna tapana sitä pitänyt.
Mun 1800-l lopussa syntyneet isomummit joivat molemmat palan läpi. Ja tassilta, jos oli kuumaa kahvia, kuten juhlissa vasta kiehautettu pannukahvi oli.
Heistä aika jätti 90-luvulla. Meillä akat elävät pitkään, joten alakoululaiset lapseni on tunteneet tosi vanhoja mummuja myös. Enää ei tassilta juojia kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Mihinkähän se tapa on liittynyt? Kaupunkilaisisoäiti joi kupista, mutta maalaisisoäidistäni en tiedä. 1910-luvulla syntyneitä.
Kuten ketjussa on mainittu, kuuman kahvin jäähdyttämiseen, sehän oli pannussa kiehuvan kuumaa.
Toisaalta kahvin aromi varmasti näin aistitaan vahvempana: isompi pinta-ala juomaa nenän alla ja hörppiessä imetään ilmaa tätä pintaa pitkin.
Ei todellakaan. Kahvikupista aina (ei mukista). 1920 syntynyt.