Lue keskustelun säännöt.
Ryystikö sinun mummosi tai isomummosi asetilta kahvia sokeripala hampaiden välissä?
Kommentit (90)
Karjalaismummoni ryysti kahvia tassilta sokeripala huulten välissä. Hänellä ei ollut hampaita, ja kädet tärisivät. Kumma kyllä, kahvi ei läikkynyt vaan päätyi aina suuhun. Mummoni kuoli vuonna 1980 ja oli syntynyt 1895.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Isovanhempani olivat koulutettuja kaupunkilaisia, eivätkä mitään tolloja juntteja.
Ilmankos sinusta on tullut noin fiksu ihminen, jolla on laaja-alainen näkemys elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, piti olla palasokeria ja oikeat kahvikupit eikä mukia.
Oliko Pulmua vai Sirkkua? Toinen oli parempi ryystämiseen.
Ei ainakaan vuonna 1914 syntyneet tehneet enään noin ja varmaan 70-luvulla viime vuosisadalla syntyneet teki vielä noin.
Olenko ainoa jonka mielestä ryystäminen on ällöttävää eikä herttaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ryystänyt mitään.oli hyväkäytöksinen lady.
Isomummi joi ainakin ja ehkä myös mummi, en kuitenkaan muista sitä koskaan nähneeni.
Pappa taas joi suoraan pullonsuusta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta 62-vuotias työkaveri juo noin vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Syntyi 1915. Ja saattoi dipata pullaa myös kahviin.
Lisäksi saatettiin laittaa pullapitkon viipaleen päälle vähän voita ja sokeria, kun pitko alkoi kuivahtaa.
Kyllä minäkin dippaan pullaa kahviin, korppua tai kovaa keksiä varsinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni ovat syntyneet -39 ja -41, ei ryystä kumpikaan. Olen ehtinyt nähdä kaksi isomummoani (s. -18 ja -21), toinen ei ainakaan tuota tapaa harrastanut. Toisesta en ole aivan varma, hän kuoli ollessani aika pieni. Heitä vanhemmat naiset ovat varmaan juoneet kahvinsa noin, jos sitä on ollut.
En muista tarkkaa vuosilukua, mutta mummoni oli syntynyt ennen vuotta -20 ja kyllä teki noin. Muistan oikein selvästi. Tassia pidettiin yhden käden sormen päissä, ei siis mitenkään reunasta kiinni. Taito laji.
Minä muuten kastan keksin tai pullan kahviin kun kotona juon ja näkemässä ei ole kuin oma perhe. 😄 Suosittelen, oikein hyvää. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1890-luvun lopulla syntynyt pappani joi kotioloissa kahvin tassilta, en muista käyttikö sokeria 😊
Faija ryysti ja minä kanssa, ei ollut niin kuumaa siinä tassilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 1960-70-luvuilla vielä nähnyt eläkeläisten juovan kahvia ryystämällä, sokeripala huulten välissä. Luulen että se oli lähinnä rituaali, kuten esim. tequilaa jotkut juo tietyllä tavalla. Tassin pitäminen, sille kaataminen, ryystämisen ääni, nenän alla väreilevä, tuoksuva kahvi, joka suodattuu makean sokerin lävitse. Kaikki tämä on on vaatinut aikaa ja keskittymistä, ja tavallaan "pakottanut" ihmiset istumaan alas ja rauhoittumaan. Tämä on erilaista kuin nykyaikainen tapa hakea kioskilta pahvimukillinen, joka siemaistaan muun puuhan lomassa.
Kyllä.
Karjalöan evakkoja oli mummo. Myös hänen kaveri ryysti.. Oli lapsena hauska katsoa kahvipöydässä heidän rituaaliaan.
Ei, mutta perhepäivähoidossa joku perheenjäsenistä ryysti.
Vierailija kirjoitti:
Mummu ei olisi koskaan juonut kahvia mukista.
Ei minunkaan.
Edes äitini ei suostu juomaan mukista, pitää olla pieni kahvikuppi ja tassi ka lusikka, on boomeri. Tassilta ei sentään juo, kuton mummovainaa.
Isän äiti oli syntynyt 1898 ja kyllä hän ryysti tassilta. Kahvin keittokin oli prosessi eli ensin jauhettiin pavut puisessa kahvimyllyssä. Minäkin sain jauhaa, kun olin kylässä. Sitten kahvi kiehuvaan veteen ja ripaus suolaa.
Kahvin annettiin hautua hetken.
Näin lapsena jopa, kun kahvipavut paahdettiin ns. rännärilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen 1960-70-luvuilla vielä nähnyt eläkeläisten juovan kahvia ryystämällä, sokeripala huulten välissä. Luulen että se oli lähinnä rituaali, kuten esim. tequilaa jotkut juo tietyllä tavalla. Tassin pitäminen, sille kaataminen, ryystämisen ääni, nenän alla väreilevä, tuoksuva kahvi, joka suodattuu makean sokerin lävitse. Kaikki tämä on on vaatinut aikaa ja keskittymistä, ja tavallaan "pakottanut" ihmiset istumaan alas ja rauhoittumaan. Tämä on erilaista kuin nykyaikainen tapa hakea kioskilta pahvimukillinen, joka siemaistaan muun puuhan lomassa.
Hieno kuvaus tilanteesta, samanlaiset muistikuvat itselläni isoäidistä 1970-luvulta :)
Isänäiti, vuonna 1912 syntynyt pienen maatalon emäntä joi kahvinsa tassilta sokeripala suussaan aina puuhellan ääressä, ei koskaan pöydän ääressä muiden kahvittelijoiden kanssa. Äidinäiti, 15 vuotta nuorempi kaupunkilaisen työläisperheen rouva, joi kahvin kupista, ei koskaan mukista. Oivoi, tulipa haikeus molempien perään. Kerrassaan riemastuttavia olivat molemmat omalla tavallaan.