Miksi jotkut ei tunnu vieläKÄÄN ymmärtävän, ettei nyt saa kyläillä tai tavata edes yhtä tuttua?
Tuntuvat käsittävän kaiken aina päinvastoin, kun poliisi voi hajottaa kymmenen hengen ihmismassan, pölhöt ajattelevat että kavereita voi vapaasti tavata, kunhan niitä on alle kymmenen.
Milloin osasta suomalaisista on tullut noin s##tanan tyhmiä?
Kommentit (131)
Kovin on pieni toi Uusimaa, jos siellä ihan vankina on oltu. Ihan muutama hehtaari vaan ympärillä. Tais mennä pihallas se raja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä tuntuu olevan palikat vieläkin sekaisin mikä on coronavirus.
1) sitä ei saa kitkettyä pois kokonaan
2) se tulee käymään läpi lähes koko populaation leviämisherkkyytensä takia
3) taloudellisen ja sosiaalisen taantuman kannalta on parasta kun tehopaikat ovat käytössä tehokkaasti, mutta ei ylikuormittuneina.
4) coronavauhkoajat haluavat, että tällainen taantuma jatkuu joku 3-4 vuotta vain jotta pari mummoa säästyy?
5) tajuatteko miten paljon tulee lisääntymän työttömyys, köyhyys, rikollisuus, väkivalta, alkoholismi ja näiden aiheuttamat kuolemat?
Yhteiskuntaa mitataan sillä, miten se haluaa ja pystyy huolehtimaan heikoimmassa asemassa olevista, kuten niistä kirjoittajan väheksymistä mummoista. Sen lisäksi yritetään tietysti parhaan mukaan suojata myös muita ihmisryhmiä ja taloutta. En halua asua sellaisessa yhteiskunnassa, jossa parilla mummolla ei ole väliä.
Lähtökohtaisesti rajoitustoimenpiteet ovat sitä varten, että työikäisille riittäisi hoitopaikkoja. Kyllä yhteiskunta suojelee ja turvaa sitä joukkoa millä on eniten annettavaa ja paras mahdollisuus selvitä. Mummoja tulee kuolemaan lukuisiin kulkutauteihin jokaikinen vuosi, se on fakta joka kannattaa hyväksyä niin ei tule paha mieli.
On paljon helpompi sulkea mielestään, että itselle tai läheiselle voisi tapahtua jotakin ikävää. Että omalle kohdalle voisi sattua se huonoin tuuri. Että oma läheinen olisi se yksittäistapaus. Kun jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin tehden tavallisia asioita niin tulee tunne, että ei tässä ole mitään hätää. On paljon raskaampaa psyykeelle, hyväksyä se tosiasia, että omalle kohdalle voi sattua se kaikkein ikävin lopputulos ja pyrkiä toimimaan niin, että tämä riski ei toteudu.
Toiset laittaa päänsä pensaaseen ja elää kuin mitään pelättävää ei olisi. Kyllä sitä haluaisi pelastaa nämä päänsä pensaaseen tunkijat. Onko siinä jotain väärää, että toivoisi heidänkin älyävän suojata itseään Ja muita helposti tarttuvalta osalle ihmisistä erittäin vaaralliselta tartuntataudilta?
Isoin murhe taitaa teille lapsille tulla, kun viimeinkin tajuatte, että koko ensi kesä on peruttu! Joka ainoa kesäfestari tullaan perumaan. Siis ihan kaikki. Ravintolat, baarit, terassit pysyvät myös kiinni. Koko kesän. Samoin huvipuistot eivät aukea koko kesänä. Epävarmaa on nyt jo syksykin, pääseekö esim. lätkämatsiin syksyllä jne. Tajuatteko? Tämä vaikuttaa nyt kaikkiin, käykää tapaamassa yhtä ystäväänne tai ette, loppupeleissä sillä ei isoa vaikutusta ole mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
On paljon helpompi sulkea mielestään, että itselle tai läheiselle voisi tapahtua jotakin ikävää. Että omalle kohdalle voisi sattua se huonoin tuuri. Että oma läheinen olisi se yksittäistapaus. Kun jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin tehden tavallisia asioita niin tulee tunne, että ei tässä ole mitään hätää. On paljon raskaampaa psyykeelle, hyväksyä se tosiasia, että omalle kohdalle voi sattua se kaikkein ikävin lopputulos ja pyrkiä toimimaan niin, että tämä riski ei toteudu.
Toiset laittaa päänsä pensaaseen ja elää kuin mitään pelättävää ei olisi. Kyllä sitä haluaisi pelastaa nämä päänsä pensaaseen tunkijat. Onko siinä jotain väärää, että toivoisi heidänkin älyävän suojata itseään Ja muita helposti tarttuvalta osalle ihmisistä erittäin vaaralliselta tartuntataudilta?
Minua ei kiinnostaa p**kan vertaa mitä noille silmänsä sulkeville uhoajille tapahtuu, mutta kun he tietämättään levittävät sitä tautia muillekin.
Mua ei kukaan suostu näkemään, vaikka itse haluaisinkin (kohtaan sairaalassa koronapotilaita). Mutta lähtökohtaisesti kuka tahansa meistä voi kantaa virusta oireettomana, joten vahva suositus on välttää kaikkia turhia kontakteja. Valitettavasti kavereiden kanssa kahvittelut on turhia kontakteja. Muistakaa, että on iso taakka kantaa tietoisuutta siitä, että on tartuttanut läheisimpiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
saa, mutta ei suositella. Myöskään tupakointia ei suositella ja silti aika moni polttaa.
Tällä logiikalla kaupankin saa ryöstää, kunhan ei jää kiinni.
Taas huomaa että ihmiset jakaantuvat hyvin tyhmiin, ja normiälyisiin. Normiälyiset noudattavat ohjeita ja pysyvät kotona, tyhmät teinin tasolle jääneet haluavat rikkoa kaikki säännöt, koska heillä ei ole kivaa. Kaikkihan on sallittua, mikä ei ole erikseen kiellettyä. Voi kusta vaikka kassajonossa, ei sitä ole kielletty.
äää siis rikosta ja hyviä tapoja / fiksua käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Turhien kanssakäymisten välttely = ei mennä kavereille tai sukulaisille huvikseen kylään höpöttelemään sitä sun tätä. Sen sijaan toisen ihmisen auttaminen on eri asia (esimerkkejä edellisissä viesteissä). Eri asunnossa asuvaa seurustelukumppia saa tietysti tavata. Vähän nyt tilannetajua näihin.
Ja karanteeniin voi määrätä vain lääkäri, siksi ilmaisu "karanteenia muistuttavat olosuhteet" iäkkäille ihmisille. Perusterveet nuoret ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti karanteenissa.
Vähän kyllä ihmettelen, miksi kukaan kehtaa mennä huvikseen kyläilemään nyt. Itse en tunne ketään, joka olisi kuukauteen muuta kuin jossain ulkona monen metrin etäisyydellä jutellut toisen kanssa.
Mites jos on sinkku niin saako valita yhden sinkkukaverin ketä tapaisi? Jos kerran tietysti eri asunnossa asuvaa seurustelukumppania saa tavata.
Todennäköisemmin se korona siitä poitsukaverista tarttuu nusutellessa kuin kaverin kanssa parvekekahvitellessa.
Vierailija kirjoitti:
On paljon helpompi sulkea mielestään, että itselle tai läheiselle voisi tapahtua jotakin ikävää. Että omalle kohdalle voisi sattua se huonoin tuuri. Että oma läheinen olisi se yksittäistapaus. Kun jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin tehden tavallisia asioita niin tulee tunne, että ei tässä ole mitään hätää. On paljon raskaampaa psyykeelle, hyväksyä se tosiasia, että omalle kohdalle voi sattua se kaikkein ikävin lopputulos ja pyrkiä toimimaan niin, että tämä riski ei toteudu.
Toiset laittaa päänsä pensaaseen ja elää kuin mitään pelättävää ei olisi. Kyllä sitä haluaisi pelastaa nämä päänsä pensaaseen tunkijat. Onko siinä jotain väärää, että toivoisi heidänkin älyävän suojata itseään Ja muita helposti tarttuvalta osalle ihmisistä erittäin vaaralliselta tartuntataudilta?
Noin yleisesti pakkohan se on elämässä vähän riskiä sietää, eihän sitä voisi muuten tehdä mitään. Autolla voi joutua kolariin, ajaa yli tai jäädä alle, juniakin on syöksynyt raiteilta, kaupassa voi joutua ryöstön kohteeksi jne. Kaikessa tekemisessä on pieni riski, ihmisestä riippuu, kuinka paljon riskiä on valmis ottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas huomataan se, että osa ihmisistä on pohjattoman itsekkäitä. Ei olla valmiita sietämään itse epämukavuutta vaan oikeutetaan itselle toiminta, mikä edesauttaa viruksen leviämistä. Moni myös vetoaa siihen, että tautiin kuolevat vain vanhukset. No eiköhän näitä tappavia viruksia ilmaannu siinäkin vaiheessa, kun nämä henkilöt ovat itse vanhoja. Voi olla yllätys, että vanha voi hyvinkin olla elämänhaluinen eikä ollenkaan vielä valmis kuolemaan.
Itse olen 30 v. kahden lapsen äiti ja emme tapaa nyt ketään. Ei ole mukavaa kieltää lapsilta kavereiden näkemistä ja ottaa lasten kiukkua vastaan, mutta tämä on hyvää oppia lapsille siitä, että joskus täytyy ajatella muiden parasta omalla kustannuksella. Monestakaan vanhemmasta ei ole tähän. Ollaan niin mukavuudenhaluisia, että ei pystytä toimimaan niin että omalta osalta tehtäis kaikki viruksen leviämisen estämiseksi. Se on nähty. Ei jakseta keksiä lapsille mukavaa tekemistä, vaan päästetään lapset levittämään tautia kaveriperheisiin/ kauppoihin jne. Näin se vaan on. Suurimmalle osalle ihmisistä oma napa on tärkein.
Mua vähän mietityttää, että jos yhden ihmisen lapset ei esim puoleen vuoteen saa tavata kavereitaan, mutta muuten kaverit saa tavata toisiaan, niin nämä eristetyt lapset ovat hyvin äkkiä eristyksen päätyttyä yksin. Mielestäni hallitus suositteli että lapsella olisi vain muutama tietty kaveri keitä saa nähdä, mutta täyttä eristäytymistä ei suositeltu.
Itse en näe pahaa siinä että näkee ystäviään, kunhan pysyy poissa julkisilta paikoilta ja tapaa 1-2 henkeä kerrallaan kotona. Toki siinä riski lisääntyy, mutta ei mahdottoman paljoa. Suurempi riski on kun kulkee julkisilla töihin, kun etätyöt ei onnistu, autoa ei halua ostaa, ja 50 kilometrin työmatkaa ei viitsi pyöräillä. Tupakanpoltto on mielestäni hyvä vertaus; minä saan myrkyttää sillä itseäni, ja ystäväni saavat halutessaan tulla seuraksi, mutta se on heidän valintansa. Yleisille paikoille kuitenkaan ei parane mennä tupakansavua levittämään. Eipä sillä, itse on ole reiluun kuukauteen tavannut vapaaehtoisesti ketään, mutta se on minulle ihan normaali, tavoiteltu tila ilman koronaakin.
Juuri näin, kuollaan sitä kuitenkin ja miksi kituuttaisit elämässäsi ja sitten kuolet. Ennemmin elät täysillä ja nautit elämästäsi. Ja sitä paitsi koronatartunnat ovat jo laskemaan päin. Ei kait sitä muuten olisi Uudenmaan rajoja avattu. Korona rupeaa siis olemaan niitettyä kauraa. Nyt kavereiden kanssa juhlimaan.