Veljeni perhe vie kaiken vanhempieni ajan - miten reagoisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma itsekäs kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteista. Veljeni on aina ollut samanlainen. Hän asui suht myöhään kotona ja kotoa muuton jälkeenkin vietti vanhemmillamme aikaa paljon. Hän on todella nopea suuttumaan ja loukkaantumaan, ja onkin joskus suuttunut vanhemmilemme, kun he ovat kieltäytyneet lapsenhoidosta. Vanhempani ovat siis liian kilttejä, eivätkä korvaansa letkauta vaikka olen asiasta heille maininnut.

Taidan vielä yrittää puhua vanhemmilleni. Jos he eivät näe tässä ongelmaa, annan asian olla. Kyllä he joskus huomaavat, että nämä toiset lapsenlapset ovat muuttuneet aivan vieraiksi. Jos hekin huomaavat ongelman, otan asian esille veljeni kanssa. Veli kun suuttuu niin herkästi ja aloittaa kolmannen maailmansodan, jos asia on vanhemmilleni ihan ok. Veljeni on niin kova vaatimaan ja osaa oikeanlaisen psykologisen sodankäynnin, että hän selviää yleensä riidasta kuin riidasta voittajana. Heillä on niin rankka elämä ja oma elämäni on yhtä juhlaa hänen silmissään... Nimimerkkini mukaisesti olen kuulemma itsekäs kun en ymmärrä kuinka vaikeaa heillä on vuorotyön ja kolmen lapsen kanssa.

Ja sille, joka sanoi että olen itsekäs kun käytän isovanhempiani lapsenhoitoon: lapseni ovat tämän kevään aikana olleet kahdesti hoidossa vanhemmillani. Ensimmäisen kerran joulun välipäivinä, kun vanhempani itse pyysivät lapsia yökylään. Heillä oli selvästi huono omatunto kun viettivät koko joulun vain veljen perheen kanssa ja uusi vuosi oli jo buukattu heille. Toinen kerta oli maaliskuun alussa kahden tunnin ajan, kun oma liikuntakurssi osui samaan lauantai-iltapäivään kun mieheni oli työreissussa. Yllättäen veljeni lapset olivat samaan aikaan hoidossa, vaikka olin jo tammikuussa pyytänyt hoitoapua. Minä en siis niinkään kaipaa enempää lastenhoitoapua, vaan sitä että voisimme nähdä ja seurustella tavallisesti. Nyt koronan aikana emme näe heitä.

Miten tuo kuulostaa niin tutulta, paitsi että prinsessasiskoni ei ole kovin hirveästi työelämässä ollut ja kun on ollut, on se ollut niin rankkaa, että hänen lapsensa on pitänyt hoitaa kollektiivisesti. Siskoni asui muutaman kymmenen kilometrin päässä vanhemmistani ja saatuaan lyhytaikaisen työpaikan samalta paikkakunnalta, toi lapsensa aina työpäivinä hoitoon vanhemmilleni.

Asia oli tietenkin ok, kun vanhemmat siihen suostuivat, mutta sama ihminen syytti sitten meitä vanhempieni hyväksikäyttämisestä, kun me sitten itse muutimme samalle paikkakunnalle ja muutaman kerran kävi niin, että lapsemme sairastuttua joko kesken päiväkoti- tai koulupäivän, käytimme isovanhempieni ” palveluksia”, tosin heidän omasta ehdotuksesta. Toinen kauhistus oli se, kun lapsemme sitten koulupäivän jälkeen joskus menivät isovanhemmilleni.

Sattumalta toinen siskoni asui opiskelupaikkakunnallamme ja prinsessasisko sanoi meidän käyttävän tätä siskoa lastenhoitoapuna jatkuvasti. Tämä ”lastenhoitajadisko” sitten itse laski paljonko olimme hänen apuaan tarvinneet vuoden aikana. Hän pääsi tulokseen yhden kerran, kun olimme laitoksen pikkujouluissa itse laskimme toiseksi kerraksi sen kun kävimme elokuvissa ja hän katsoi tuolloin vielä ainoaa lastamme muutaman tunnin. Aina oli täysylöspito ja kuljetus. Mutta tämä prinsessa laski myös normaalit vierailut, jolloin ” hoitaja” osallistui vain kahvitteluun ja aterioille, lastenhoidossa.

miksi ihmeessä lähteä ynnäilemään jollekin ulkopuoliselle omia lastenhoitojaan? Nyt vähän selkärankaa ja itsetuntoa peliin! Ei sun lasten hoitamiset tai hoitamatta jättämiset kuulu millekään ynnäilevälle siskolle yhtään, eikä niistä sinun tule hänelle tiliä tekemän.

Ei tietenkään kuulukaan, mutta ehkä tässä haluttiin oikaista tällä prinsessalla ollut väärinkäsitys valtavasta lastenhoitoavun hyväksikäytöstä, kun kuitenkin kyseessä olivat saman perheen lapset ja joutuvat olemaan tekemisissä toistensa kanssa ilmeisesti jatkossakin. En tiedä, kun en tunne tapausta, mutta veikkaisin näin.

"Pojat roikkuvat äideissään ikuisesti, jos äidillä ei ole "munaa" tönäistä vähän kauemmaksi ja itsenäistymään. "

Tämäpäs oli hauska heitto. Olen kuitenkin eri mieltä. Oman kokemukseni mukaan lapset roikkuvat äideissään siksi, että heistä on kasvatettu avuttomia. Ollaan valmiita tekemään aikuisen lapsen puolesta asioita perunan kuorimisesta aina laskujen maksuun asti, jotta tie olisi mahdollisimman sileä kulkea. Tämä on karhunpalvelus.

Omat pojat muuttivat riemusta kirkuen omilleen, vaikkakin hieman huterin jaloin, koska meillä on pieni koti, ei kauheasti varallisuutta, ja myös siksi, että kumpikin on opetettu hoitamaan kotinsa ja tarvittavat toimet siellä. Kumpaankin on hyvät välit, ei ole tarvinnut töniä mihinkään päin.

Lähipiirissä on myös toisenlaisia tarinoita. Mm. äiti, joka kustantaa lähes kokonaan aikuisen tyttärensä ja tämän lapsen elämistä ja hoitaa tietenkin koko ajan lasta. Suhde on heillä kieroutunut.