Veljeni perhe vie kaiken vanhempieni ajan - miten reagoisit?
Veljeni perhe viettää todella paljon aikaa vanhempieni luona. Veljeni vaimo (sh) tekee vuorotyötä ja veljeni (myös terveysalalla) tekee ma-pe päivävuoroa. Veljeni varaa vanhempani aina kun hänen vaimonsa on töissä ja hän on itse kotona, eli esimerkiksi arkisin iltavuoroaikaan ja viikonloppuisin kaikkina vuoroina. Veljeni menee tuolloin joko vanhemmilleni täysihoitoon, tai jos he ovat mökillä, niin pakkaa koko katraan ja menee perässä sinne. Vanhempani ovat vasta jääneet eläkkeelle, joten veljeni hyödyntää heitä myös lasten kuskauksissa, koska onhan se kätevää kun vanhempani vievät päiväkoti-ikäiset ja itse tarvitsee vain viedä kouluun menevä.
Muuten asia ei minua häiritsisi, mutta vanhempani ovat nyt jatkuvasti peruneet minun perheeni (kaksi lasta) näkemistä, koska veljeni tarvitsee apua. Sitten kun näemme, ovat vanhempani niin väsyneitä veljen lasten hoidosta, että energiaa ja jaksamista ei riitä enää minun lapsilleni. Minulla ei koskaan ole akuutimpaa tarvetta nähdä vanhempiani, koska mieheni ei tee vuorotyötä ja meillä on yksi lapsi vähemmän kuin heillä. Minulla on siis helppoa, vaikka mieheni on yrittäjä ja tekee siksi pitkää päivää. Jos olen pyytänyt lapsenhoitoapua tai edes pelkkää yhdessä oloa reilusti etukäteen, päätyy tilanne usein siihen, että veljeni lapset ovat hoidossa samaan aikaan. Omat lapseni jäävät vaille isovanhempiensa huomiota ja ovat lähiaikoina huomanneet, että serkkunsa saavat aina olla isovanhemmilla, mutta he eivät.
Järkyttävintä tässä on, että veljeni ja vanhempieni "symbioosi" jatkuu vielä korona-aikana. Oma perheeni on täysin eristäytynyt (jos ei kaupassa käyntiä lasketa), vanhempani myös, mutta veljeni kulkee vanhempieni luona aivan tavalliseen tapaan. He ovat työnsä vuoksi tietenkin tavallisesti töissä ja lapset vaihtelevasti koulussa/päiväkodissa. Vaihtelevasti siksi, että veli vie heidät välillä koko työpäivän ajaksi vanhemmilleni hoitoon, ettei lasten tarvitsisi olla koulussa/päivähoidossa.
Miten sinä reagoisit tilanteeseen? Olenko kohtuuton, kun mielestäni veljeni ei ole ylimääräistä sääliä ansainnut puolison vuorotyön ja isommat lapsikatraan vuoksi? Eikös se ole oma valinta? Ja jos ei voi vaihtaa vuorotyötä päivätyöhön, niin tuskin silti on oikeutettua väsyttää isovanhemmat ihan totaalisesti?
Kommentit (62)
Ymmärrän.. meillä on niin päin että miehen sisko ei millään jaksa hoitaa ainokaistaan itse, ja mummi ei siis ikinä ehdi ottaa meidän lapsia hoitoon kun tämä yksi on siellä aina. Sisko vielä puhuu tyyliin ”te ette ymmärrä miten raskasta tämä on..” juu ei, meillä onkin vaan 3 lasta, kyllä yhden kanssa varmaan on paljon raskaampaa.
Tosi kurja tilanne. Mutta... AP, sä et voi tälle tilanteelle mitään. Sun vanhemmat on aikuisia ihmisiä, jotka mahdollistaa tän tilanteen. Vaikka sä sanoisit mitä, niin ei tilanne muutu, jos sun vanhemmat ei kieltäydy lapsia hoitamasta. Ja sun valinta on se, katkeroidutku tästä tilanteesta, vai pystytkö keskittymään omaan perheeseen, ja toisaalta olemaan hyvin mielin silloin (harvoin) kun vanhempia tapaat omien lastesi kanssa. Elämässä ei vaan mene asiat tasan, ja se on paskaa, mutta sä et voi jäädä tähän rypemään. Koska tää on asia, mikä ei ole sun käsissä.
Suloista miten täällä loukkaannutaan muka vanhempien puolesta ja ihan heitä tässä vaan ajatellaan... Katin kontit! Omasta edustanne tässä on kyse. Ja samasta asiasta ku silloi 5 v. "TOI SAA ENEMMÄN!!!!!"
Jos olisin samassa tilanteessa, niin haukkuisi veljeni idiootiksija varmaan riideltäis kunnolla. Vanhemmilleni toteaisin, että mielestäni on epäreilua minun lapsiani kohtaan ja kysyisin myös miksi he ottavat lapsia nyt hoitoon. Muuta en voisi.
Tuollaisessa tilanteessa jättäisin yhteydenpidon vähäksi aikaa kokonaan, sekä veljen perheeseen, että isovanhempiin. Jossain vaiheessa se lamppu syttyy heidänkin päässään, että mitä tyttären perheelle kuuluu ja miksi sieltä ei oteta yhteyttä. Silloin kertoisin, että koska isovanhempien aika menee kokonaan veljen perheelle, niin ei olla yhteyksissä, koska omat lapset pettyvät toistuvista perumisista. Silloin pallo on heillä tehdä ratkaisu, jos he haluavat muutosta. Jos veli suuttuu, niin jossain vaiheessa hän olisi suuttunut kuitenkin. Parempi tässä vaiheessa, kun isovanhemmat ovat vielä kunnossa. Sitten kun heille alkaa kertyä kremppaa, niin veli tuskin on osannut lopettaa vieläkään hyväksikäyttöään. Sillä sitähän tuo on. Itsekäs hyväksikäyttäjä ei lopeta, ellei joku lakkaa mahdollistamasta sitä.
Todella kurja tilanne, mutta veljesi on aikuinen ja niin ovat vanhempannekin. Surullinen tosiasia on ettei vanhemmillanne ole velvoitetta hoitaa/viettää aikaa kenenkään kanssa. Mutta jos he itse valitsevat että viettävät aikaa aina veljen lasten kanssa on se heidän valintansa. Tietysti on todennäköistä että he haluaisivat omaakin aikaa, mutteivat kehtaa sanoa veljellesi vastaan. Silti se ovat he joiden on sanottava asiasta veljelle ei sinä. Jos itse menet sekaantumaan niin olet se ilkeä sisko joka katkerana kiukkuaa että veli saa enemmän. Ainoa mistä voit sanoa vanhemmillesi on että jos olette jotain heidän kanssaan sopineet niin toivoisit että siitä pidetään kiinni ja että jos on sovittu yhteisestä ajasta niin mielellänne haluaisitte joskus olla vain teidän porukalla. Muista asioista huomauttaminen olisi toisten asioihin sekaantumista.
Vierailija kirjoitti:
Suloista miten täällä loukkaannutaan muka vanhempien puolesta ja ihan heitä tässä vaan ajatellaan... Katin kontit! Omasta edustanne tässä on kyse. Ja samasta asiasta ku silloi 5 v. "TOI SAA ENEMMÄN!!!!!"
Ohis, mietin että jaksanko näin lapselliseen kommenttiin vastatakaan... Mutta antaa nyt mennä!
Tavallaan kysehän on juuri tuosta. Mutta kuten ap:kin sanoi, ettei kaipaa lastenhoitoapua, vaan ihan aikaa isovanhempien kanssa ja sitä, että myös hänen lapsensa saisivat viettää aikaa isovanhempiensa kanssa. Voihan sen noinkin tosiaan ilmaista, että "toi saa enemmän!!!", mutta ehkä aikuinen osaa ilmaista asian kuitenkin vähän rakentavammin ja nähdä asiassa kokonaisuuksia. Miksi ihmeessä pitäisi ajatella, että on ok, että lapsenlapset eivät näe isovanhempiaan juuri ollenkaan ja heidän tapaamisiaan jopa perutaan, kun heidän serkkunsa näkevät samoja isovanhempia todella todella usein?
soittaisin poliisille. NYTHÄN NIMENOMAAN KIELLETTIIN selvästi isovanhempien käyttäminen lastenhoitajina, ja vierailu (ainakaan tuollainen jatkuva) isovanhempien luona!
Ihan oikeesti, nyt soitat poliisille, ja ilmoitat riskiryhmäläisten hyväksikäytöstä ja vaarantamisesta!
Jos ei olisi omaa kokemusta, niin en uskoisi sote-alan ihmisten olevan noin typeriä. Mutta valitettavasti olen nähnyt vastaavaa typeryyttä omalla työpaikallani.
Meillä on töissä nuori lääkäripariskunta, joilla kolme pientä lasta. Molemmat vähättelevät koronaa ja suorastaan toivovat sairastavansa sen nyt, ennen kuin se tulee toisena aaltona ja tappavampana, koska sitten he voisivat kuolla siihen itse. Näin he ihan sanoivat omin sanoin, samalla kun kahvipöydässämme istui vanhempia työntekijöitä, joista osa kuuluu riskiryhmään.
Samaa välinpitämättömyyttä olen huomannut muissakin terveydenhuollon työntekijöissä. Ja nimenomaan niissä, joilla ei itsellään tai lähipiirillään ole perussairauksia.
Toivottavasti ap et vouhkaa näistä ikävistä asioista lastesi kuullen. Heidän ei tarvitse niin tarkkaan tietää/miettiä miten he eivät ole tasavertaisia serkkujensa kanssa.
Sen sijaan miettisit miten korvaat lapsillesi menetetyn edun ja ehkä pahan mielen!
Kokemusta on!!
Meidän suvussa noudatetaan koronasääntöjä koska isovanhemmat oikeasti riskiryhmää. Mutta tämä onkin mielenkiintoinen muutos, koska yksi pian 40-vuotias tytär on aina käyttänyt äitiään apuna ja rahanlähteenä niin paljon kuin on viitsinyt. Raha toki liikkuu edelleen tililtä toiselle, mutta nytpä ei voikaan enää käyttää äitiä lastenhoitajana, kuskaajana, kauppa-apuna jne. Tässä onkin ollut kasvamisen paikka, kun pitää oikeasti hoitaa itse oman perheensä asiat eikä aina voi soittaa äidiltä apuja.
Minä myös luulen, että aika moni niistä aikuisista lapsista, jotka ovat aina hoitaneet omat asiansa itse ja samoin eläneet omilla rahoillaan hykertelevät hiukan käsiään tässä tilanteessa kun katsovat niiden sisarustensa touhua, jotka ovat aina käyttäneet vanhempiaan hyväksi. Tilanne ikäänkuin tasaantuu ja isovanhemmat saavat oikeasti levätä.
Ajatellaan vaikka rahanmenoa kun ennen on viety lapset isovanhemmille koko viikonlopuksi vähän väliä ja nyt joutuukin itse syöttämään lapsensa joka ikinen viikonloppu. Ennen on haluttu pitää "omaa aikaa" samalla kun se kunnollinen sisarus on aina hoitanut lapsensa itse. Eipä voi enää ottaa omaa aikaa aina kun huvittaa jne
Vierailija kirjoitti:
Tosi kurja tilanne. Mutta... AP, sä et voi tälle tilanteelle mitään. Sun vanhemmat on aikuisia ihmisiä, jotka mahdollistaa tän tilanteen. Vaikka sä sanoisit mitä, niin ei tilanne muutu, jos sun vanhemmat ei kieltäydy lapsia hoitamasta. Ja sun valinta on se, katkeroidutku tästä tilanteesta, vai pystytkö keskittymään omaan perheeseen, ja toisaalta olemaan hyvin mielin silloin (harvoin) kun vanhempia tapaat omien lastesi kanssa. Elämässä ei vaan mene asiat tasan, ja se on paskaa, mutta sä et voi jäädä tähän rypemään. Koska tää on asia, mikä ei ole sun käsissä.
Juuri näin. Meillä vanhempani hoisivat siskoni lapsia ja antoivat rahallista tukea ja rakensivat taloa kaverina yms. eli auttoivat todella paljon. Minä olen kuulemma niin kovaluonteinen, että olen pärjännyt ilman apua, joten en ole sitä kuulemma tarvinnut (vaikka oikeasti tosi tiukilla oltiin välillä ja apu olisi ollut tervetullutta).
Silti kummasti asiat on menneet niin päin, että meidän lapset on isovanhempien kanssa läheisimmissä väleissä, kuin ne, joita hoidettiin jatkuvasti. Kun hoidon tarvetta ei enää ollut, ei siskoni lapsia enää näkynyt vanhempieni luona. Minä taas olen säännöllisesti, vaikkakin harvemmin käynyt vanhempieni luona niin, että heidän ei tarvinnut hoitaa lapsiamme, vaan hoitovastuu oli minulla ja miehelläni ja saivat nauttia seurustelusta lasten kanssa.
En jaksa pilata omaa elämää katkeroitumalla. Itsehän siitä kärsisin kaikkein eniten.
Etkö ap tajua , että vejesi perheellä ja vanhemmillasi käy kemiat mukavasti yhteen , ts synkkaa hyvin.
Sellaiset ihmiset yleensä tahtovat olla tekemisissä toistensa kanssa. En minäkään halua olla yhteydessä ärripurri jälkeläiseni kanssa.
Elämä on lyhyt . Ei sitä kannata uhrata siten sattuu . Oli kysymyksessä suku tai ei.
Hae ne vanhemmat holhoukseen, eihän ne näköjään osaa itsestään yhtään huolehtia. Lienevät dementikkoja, kun eivät tajua, että poikansa hyväksikäyttää heidän hyväntahtoisuuttaan.
Sano vanhemmillesi, että ei sovi, että eivät tottele sinua. Jos eivät usko, niin tee heistä rikosilmoitus. Syynä on lasten laiminlyönti.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa jättäisin yhteydenpidon vähäksi aikaa kokonaan, sekä veljen perheeseen, että isovanhempiin. Jossain vaiheessa se lamppu syttyy heidänkin päässään, että mitä tyttären perheelle kuuluu ja miksi sieltä ei oteta yhteyttä. Silloin kertoisin, että koska isovanhempien aika menee kokonaan veljen perheelle, niin ei olla yhteyksissä, koska omat lapset pettyvät toistuvista perumisista. Silloin pallo on heillä tehdä ratkaisu, jos he haluavat muutosta. Jos veli suuttuu, niin jossain vaiheessa hän olisi suuttunut kuitenkin. Parempi tässä vaiheessa, kun isovanhemmat ovat vielä kunnossa. Sitten kun heille alkaa kertyä kremppaa, niin veli tuskin on osannut lopettaa vieläkään hyväksikäyttöään. Sillä sitähän tuo on. Itsekäs hyväksikäyttäjä ei lopeta, ellei joku lakkaa mahdollistamasta sitä.
En usko, että siellä huomattaisiin mitään yhteydenpidon lakkaamista. Ehkä jouluksi havahtuisivat ja soittaisivat aattona joulutoivotukset, mutta muuten viihtyvät varmasti tuon veljen perheen kanssa. Tosin silloin lopputulos on kaikille mieluisa eli ap saa elämänsä takaisin, kun ei enää tarvitse olla kade ja isovanhemmat saa hoitaa kivoja lapsenlapsia.
Pojat roikkuvat äideissään ikuisesti, jos äidillä ei ole "munaa" tönäistä vähän kauemmaksi ja itsenäistymään. Jos tytöt olisivat (jotkut ovat) tuollaisia, sitä pidettäisiin moitittavana. Tosin lapset ovat kyllä ihan oman kasvatuksen tulosta!
Tunnen erään vanhemman pariskunnan, joka on vaurastunut taloja remontoimalla ja myymällä, kovan työn tuloksena. Kumpikaan lapsista ei ole kouluttautunut korkealle, mutta poika käy työssä ja hänenkin vaimonsa on kotiäitinä, kuten perheen tytärkin omassa perheessään. Vanhemmat ovat ostaneet asunnon kummallekin lapselleen ym ym ym, mutta mikään ei riitä. Odottavat autoja, kodinkoneita jne koko ajan. Rouva sanoi minulle kerran, että lasten hankkiminen kaduttaa. Niin röyhkeitä ovat. Jospa pariskunta ymmärtäisi myydä talonsa ja muuttaa etelään. Eivät uskalla, kun lapsukaiset (yli 30-vuotiaat) eivät pärjää omillaan.
Se on vanhempiesi valinta. Itse alkaisin vähentää yhteydenpitoa sinne päin Ja sanoisin kysyttäessä syyn. Jos te olette olleet eriarvoisia jo lapsina, ei se muutu, vaikka veljesi lopettaisi lapsiensa hoidattamisen vanhemillasi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi omaa kokemusta, niin en uskoisi sote-alan ihmisten olevan noin typeriä. Mutta valitettavasti olen nähnyt vastaavaa typeryyttä omalla työpaikallani.
Meillä on töissä nuori lääkäripariskunta, joilla kolme pientä lasta. Molemmat vähättelevät koronaa ja suorastaan toivovat sairastavansa sen nyt, ennen kuin se tulee toisena aaltona ja tappavampana, koska sitten he voisivat kuolla siihen itse. Näin he ihan sanoivat omin sanoin, samalla kun kahvipöydässämme istui vanhempia työntekijöitä, joista osa kuuluu riskiryhmään.
Samaa välinpitämättömyyttä olen huomannut muissakin terveydenhuollon työntekijöissä. Ja nimenomaan niissä, joilla ei itsellään tai lähipiirillään ole perussairauksia.
Ehkä he tietävät tämän kiinalaisviruksen oikean ”vaarallisuuden”. Nykytoimenpiteillähän vain pitkitetään taudin kestoa, ei varsinaisesti estetä sairastumisia. Muuten se olisi ohi muutamassa kuukaudessa, nyt siihen menee moninkertainen aika. Jos siihen joku kuolee, hän voisi kuolla johonkin muuhun ilman suurempaa kauhistelua, mutta hirveä korona...
Sori vaan, mut kyllä sustakin paistaa selvä katkeruus ja hyvin subjektiivinen arviointi veljestäsi. Älä odota mitään rakentavaa keskustelua omaltakaan puoleltasi. Ymmärrän turhautumisesi tilanteeseen, mutta tunnista itsessäsi viha ja kauna.