Lue keskustelun säännöt.
Veljeni perhe vie kaiken vanhempieni ajan - miten reagoisit?
Kuulemma itsekäs
15.04.2020 |
Veljeni perhe viettää todella paljon aikaa vanhempieni luona. Veljeni vaimo (sh) tekee vuorotyötä ja veljeni (myös terveysalalla) tekee ma-pe päivävuoroa. Veljeni varaa vanhempani aina kun hänen vaimonsa on töissä ja hän on itse kotona, eli esimerkiksi arkisin iltavuoroaikaan ja viikonloppuisin kaikkina vuoroina. Veljeni menee tuolloin joko vanhemmilleni täysihoitoon, tai jos he ovat mökillä, niin pakkaa koko katraan ja menee perässä sinne. Vanhempani ovat vasta jääneet eläkkeelle, joten veljeni hyödyntää heitä myös lasten kuskauksissa, koska onhan se kätevää kun vanhempani vievät päiväkoti-ikäiset ja itse tarvitsee vain viedä kouluun menevä.
Muuten asia ei minua häiritsisi, mutta vanhempani ovat nyt jatkuvasti peruneet minun perheeni (kaksi lasta) näkemistä, koska veljeni tarvitsee apua. Sitten kun näemme, ovat vanhempani niin väsyneitä veljen lasten hoidosta, että energiaa ja jaksamista ei riitä enää minun lapsilleni. Minulla ei koskaan ole akuutimpaa tarvetta nähdä vanhempiani, koska mieheni ei tee vuorotyötä ja meillä on yksi lapsi vähemmän kuin heillä. Minulla on siis helppoa, vaikka mieheni on yrittäjä ja tekee siksi pitkää päivää. Jos olen pyytänyt lapsenhoitoapua tai edes pelkkää yhdessä oloa reilusti etukäteen, päätyy tilanne usein siihen, että veljeni lapset ovat hoidossa samaan aikaan. Omat lapseni jäävät vaille isovanhempiensa huomiota ja ovat lähiaikoina huomanneet, että serkkunsa saavat aina olla isovanhemmilla, mutta he eivät.
Järkyttävintä tässä on, että veljeni ja vanhempieni "symbioosi" jatkuu vielä korona-aikana. Oma perheeni on täysin eristäytynyt (jos ei kaupassa käyntiä lasketa), vanhempani myös, mutta veljeni kulkee vanhempieni luona aivan tavalliseen tapaan. He ovat työnsä vuoksi tietenkin tavallisesti töissä ja lapset vaihtelevasti koulussa/päiväkodissa. Vaihtelevasti siksi, että veli vie heidät välillä koko työpäivän ajaksi vanhemmilleni hoitoon, ettei lasten tarvitsisi olla koulussa/päivähoidossa.
Miten sinä reagoisit tilanteeseen? Olenko kohtuuton, kun mielestäni veljeni ei ole ylimääräistä sääliä ansainnut puolison vuorotyön ja isommat lapsikatraan vuoksi? Eikös se ole oma valinta? Ja jos ei voi vaihtaa vuorotyötä päivätyöhön, niin tuskin silti on oikeutettua väsyttää isovanhemmat ihan totaalisesti?
Kommentit (62)
Hienoa! Veljesihän ottaa sitten myös vastuun vanhempien hoidosta, kun he vanhenevat. Sinun ei tarvitse huolehtia, jos vanhemmat dementoituvat tai muuten toimintakyky laskee. Veli hoitaa, kun nytkin on en tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo päättyy vain siihen että veljellesi ja hänen lapsilleen on hivutettu vanhempienne omaisuus jo hyvän aikaa ennen perinnönjakoa, tai loppuviimein sitten testamentilla jne. En sano sillä, että perinnöllä sinänsä olisi merkitystä, vaan huomauttaakseni miten kokonaisvaltaista tuollainen suosiminen lopulta on.
Meillä veljeni perhe vie myös kaiken vanhempieni ajan. Ei olisi ollut puhettakaan että minä olisin hoidattanut lapseni heillä, mutta veljeni lapsia hoidetaan ja kuskataan ja heille ostetaan kaikki vanhempieni toimesta. Mulle tuo on se ja sama, koska omat lapseni ovat jo aikuisia, ja ovat saaneet nauttia isovanhemmista omalla tavallaan ennen veljeni lapsia. Onneksi.
Mutta kiva kun tuli korona, siis siinä mielessä, että nyt vanhempamme ovat saaneet levätä, ja kunnolla etäisyyttä 24/7 lastenhoitoon, ja ovat nyt tuumanneet että täytyy laittaa rajat tulevaisuudessa, että muuten ei kyllä jaksa.
Kuulostaa tutulta. Varmasti kinuavat myös rahaa.
Aina on ollut uusavuttomia ja uusavuttomia äitejä ja isiä, jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla. Esimerkiksi appivanhemmat, joitten lapset asuivat 1960-1980-luvuilla enemmän mummoloissa kuin kotonaan. Sairasta!
Osa äideistä ja isistä teetättää kotityöt, pihahommat ja kodin remontit isovanhemmilla. Osa kuskaa lapsiaan kesät ja talvet mummoloihin 24/7 hoidettavaksi. Iäkkäät, monisairaat ja raihnaiset isovanhemmat ovat olleet palvelijoita ja palkattomia orjia jo paljon ennen koronapademiaa. Vikaa on paljon myös isovanhemmissa, kun he eivät kieltäydy ja sano EI. Miksi nämä isovanhemmat ovat niin typeriä, että ryhtyvät aikuisten lastensa palvelijoiksi ja palkattomiksi orjiksi? Ja valitettavasti - näitä uusavuttomia ja uushaluttomia äitejä ja isiä - mukavuudenhaluisia, laiskoja, osaamattomia ja saamattomia vätyksiä - tulee aina olemaan! Myös koronapandemian jälkeen.
Kuulemma itsekäs kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista. Veljeni on aina ollut samanlainen. Hän asui suht myöhään kotona ja kotoa muuton jälkeenkin vietti vanhemmillamme aikaa paljon. Hän on todella nopea suuttumaan ja loukkaantumaan, ja onkin joskus suuttunut vanhemmilemme, kun he ovat kieltäytyneet lapsenhoidosta. Vanhempani ovat siis liian kilttejä, eivätkä korvaansa letkauta vaikka olen asiasta heille maininnut.
Taidan vielä yrittää puhua vanhemmilleni. Jos he eivät näe tässä ongelmaa, annan asian olla. Kyllä he joskus huomaavat, että nämä toiset lapsenlapset ovat muuttuneet aivan vieraiksi. Jos hekin huomaavat ongelman, otan asian esille veljeni kanssa. Veli kun suuttuu niin herkästi ja aloittaa kolmannen maailmansodan, jos asia on vanhemmilleni ihan ok. Veljeni on niin kova vaatimaan ja osaa oikeanlaisen psykologisen sodankäynnin, että hän selviää yleensä riidasta kuin riidasta voittajana. Heillä on niin rankka elämä ja oma elämäni on yhtä juhlaa hänen silmissään... Nimimerkkini mukaisesti olen kuulemma itsekäs kun en ymmärrä kuinka vaikeaa heillä on vuorotyön ja kolmen lapsen kanssa.
Ja sille, joka sanoi että olen itsekäs kun käytän isovanhempiani lapsenhoitoon: lapseni ovat tämän kevään aikana olleet kahdesti hoidossa vanhemmillani. Ensimmäisen kerran joulun välipäivinä, kun vanhempani itse pyysivät lapsia yökylään. Heillä oli selvästi huono omatunto kun viettivät koko joulun vain veljen perheen kanssa ja uusi vuosi oli jo buukattu heille. Toinen kerta oli maaliskuun alussa kahden tunnin ajan, kun oma liikuntakurssi osui samaan lauantai-iltapäivään kun mieheni oli työreissussa. Yllättäen veljeni lapset olivat samaan aikaan hoidossa, vaikka olin jo tammikuussa pyytänyt hoitoapua. Minä en siis niinkään kaipaa enempää lastenhoitoapua, vaan sitä että voisimme nähdä ja seurustella tavallisesti. Nyt koronan aikana emme näe heitä.
Miten tuo kuulostaa niin tutulta, paitsi että prinsessasiskoni ei ole kovin hirveästi työelämässä ollut ja kun on ollut, on se ollut niin rankkaa, että hänen lapsensa on pitänyt hoitaa kollektiivisesti. Siskoni asui muutaman kymmenen kilometrin päässä vanhemmistani ja saatuaan lyhytaikaisen työpaikan samalta paikkakunnalta, toi lapsensa aina työpäivinä hoitoon vanhemmilleni.
Asia oli tietenkin ok, kun vanhemmat siihen suostuivat, mutta sama ihminen syytti sitten meitä vanhempieni hyväksikäyttämisestä, kun me sitten itse muutimme samalle paikkakunnalle ja muutaman kerran kävi niin, että lapsemme sairastuttua joko kesken päiväkoti- tai koulupäivän, käytimme isovanhempieni ” palveluksia”, tosin heidän omasta ehdotuksesta. Toinen kauhistus oli se, kun lapsemme sitten koulupäivän jälkeen joskus menivät isovanhemmilleni.
Sattumalta toinen siskoni asui opiskelupaikkakunnallamme ja prinsessasisko sanoi meidän käyttävän tätä siskoa lastenhoitoapuna jatkuvasti. Tämä ”lastenhoitajadisko” sitten itse laski paljonko olimme hänen apuaan tarvinneet vuoden aikana. Hän pääsi tulokseen yhden kerran, kun olimme laitoksen pikkujouluissa itse laskimme toiseksi kerraksi sen kun kävimme elokuvissa ja hän katsoi tuolloin vielä ainoaa lastamme muutaman tunnin. Aina oli täysylöspito ja kuljetus. Mutta tämä prinsessa laski myös normaalit vierailut, jolloin ” hoitaja” osallistui vain kahvitteluun ja aterioille, lastenhoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samantyylinen tilanne kuin minulla siskollani oli varsinkin kun lapset olivat pienempiä, eivätkä voineet vielä olla lyhyitäkään aikoja yksin. Homma toimi jotenkuten vielä silloin kun asuttiin eri paikkakunnalla. Silloin vanhempani pyhittivät yleensä ne (harvat) viikonloput meille kun tulimme käymään ja saatoimme päästä esimerkiksi treffeille ilman lapsia.
Sitten kun jouduimme töiden vuoksi muuttamaan samalle paikkakunnalle kuin missä siskon perhe ja vanhemmat asuivat niin tilanne eskaloitui. Sisko varaili ilman mitään tunnontuskia vanhempani hoitoavuksi omille menoilleen, jopa viikkoja etukäteen. Joitakin yhteisiä harrastukseen liittyviä menoja meillä oli ja tiesin olevan ihan turhaa kysyä lastenhoitoapua niille päiville, siskoni kun oli heti kärppänä hyökännyt varaamaan hoitoavun omille lapsilleen.
Huomautin sitten tästä jossain vaiheessa vanhemmilleni, mutta vaikka he toisaalta ymmärsivät asian niin heidän omatuntonsa ei voinut jättää omaa lasta "pulaan". Samanlaisia haasteita minullakin oli, mutta en vain itkenyt niistä jatkuvasti vanhemmilleni vaan hommasin lastenvahdit sitten muuta kautta vaikka se hankalaa olikin. Varoitin vanhempiani, että väsähtävät tuossa rallissa jos eivät laita rajoja ja ole tasa-puolisia lapsilleen. Ja niin kävikin, nyt reilun kymmen vuoden jälkeen osaavat ja sanoa siskolle, että ei onnistu näin usein ja niin montaa lasta kerralla. Ovat myös tasapuolisempia eli omatkin lapset pääsevät nykyään viikonloppuisin mummolaan jos on tarve. Silti hieman katkera maku jäi noista ajoista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma itsekäs kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista. Veljeni on aina ollut samanlainen. Hän asui suht myöhään kotona ja kotoa muuton jälkeenkin vietti vanhemmillamme aikaa paljon. Hän on todella nopea suuttumaan ja loukkaantumaan, ja onkin joskus suuttunut vanhemmilemme, kun he ovat kieltäytyneet lapsenhoidosta. Vanhempani ovat siis liian kilttejä, eivätkä korvaansa letkauta vaikka olen asiasta heille maininnut.
Taidan vielä yrittää puhua vanhemmilleni. Jos he eivät näe tässä ongelmaa, annan asian olla. Kyllä he joskus huomaavat, että nämä toiset lapsenlapset ovat muuttuneet aivan vieraiksi. Jos hekin huomaavat ongelman, otan asian esille veljeni kanssa. Veli kun suuttuu niin herkästi ja aloittaa kolmannen maailmansodan, jos asia on vanhemmilleni ihan ok. Veljeni on niin kova vaatimaan ja osaa oikeanlaisen psykologisen sodankäynnin, että hän selviää yleensä riidasta kuin riidasta voittajana. Heillä on niin rankka elämä ja oma elämäni on yhtä juhlaa hänen silmissään... Nimimerkkini mukaisesti olen kuulemma itsekäs kun en ymmärrä kuinka vaikeaa heillä on vuorotyön ja kolmen lapsen kanssa.
Ja sille, joka sanoi että olen itsekäs kun käytän isovanhempiani lapsenhoitoon: lapseni ovat tämän kevään aikana olleet kahdesti hoidossa vanhemmillani. Ensimmäisen kerran joulun välipäivinä, kun vanhempani itse pyysivät lapsia yökylään. Heillä oli selvästi huono omatunto kun viettivät koko joulun vain veljen perheen kanssa ja uusi vuosi oli jo buukattu heille. Toinen kerta oli maaliskuun alussa kahden tunnin ajan, kun oma liikuntakurssi osui samaan lauantai-iltapäivään kun mieheni oli työreissussa. Yllättäen veljeni lapset olivat samaan aikaan hoidossa, vaikka olin jo tammikuussa pyytänyt hoitoapua. Minä en siis niinkään kaipaa enempää lastenhoitoapua, vaan sitä että voisimme nähdä ja seurustella tavallisesti. Nyt koronan aikana emme näe heitä.
Miten tuo kuulostaa niin tutulta, paitsi että prinsessasiskoni ei ole kovin hirveästi työelämässä ollut ja kun on ollut, on se ollut niin rankkaa, että hänen lapsensa on pitänyt hoitaa kollektiivisesti. Siskoni asui muutaman kymmenen kilometrin päässä vanhemmistani ja saatuaan lyhytaikaisen työpaikan samalta paikkakunnalta, toi lapsensa aina työpäivinä hoitoon vanhemmilleni.
Asia oli tietenkin ok, kun vanhemmat siihen suostuivat, mutta sama ihminen syytti sitten meitä vanhempieni hyväksikäyttämisestä, kun me sitten itse muutimme samalle paikkakunnalle ja muutaman kerran kävi niin, että lapsemme sairastuttua joko kesken päiväkoti- tai koulupäivän, käytimme isovanhempieni ” palveluksia”, tosin heidän omasta ehdotuksesta. Toinen kauhistus oli se, kun lapsemme sitten koulupäivän jälkeen joskus menivät isovanhemmilleni.
Sattumalta toinen siskoni asui opiskelupaikkakunnallamme ja prinsessasisko sanoi meidän käyttävän tätä siskoa lastenhoitoapuna jatkuvasti. Tämä ”lastenhoitajadisko” sitten itse laski paljonko olimme hänen apuaan tarvinneet vuoden aikana. Hän pääsi tulokseen yhden kerran, kun olimme laitoksen pikkujouluissa itse laskimme toiseksi kerraksi sen kun kävimme elokuvissa ja hän katsoi tuolloin vielä ainoaa lastamme muutaman tunnin. Aina oli täysylöspito ja kuljetus. Mutta tämä prinsessa laski myös normaalit vierailut, jolloin ” hoitaja” osallistui vain kahvitteluun ja aterioille, lastenhoidossa.
Anteeksi autocorrectin puolesta pari kirjoitusvirhettä...”lastenhoitajasisko”, ei disko.., ja lastenhoidoksi, ei lastenhoidossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun vanhempien pitää itse laittaa rajat vässykkäveljellesi. Veljen puoliso käy myös sääliksi, sillä veljesi tuskin osallistuu lasten- ja kodinhoitoon hänen läsnäollessaan.
Sinunkin kannattaisi puhua veljesi kanssa, jotta hän ymmärtäisi, että hänellä on vastuu omista lapsistaan. Puolison ja vanhempien on vaikeampi sanoa niitä asioita suoraan.
Miksi siskon pitäisi vielä tässäkin ottaa se ikävä rooli?
MIksi veljelläsi on oikeus olla itsekäs mutta sinulla ei?
Perusteluksi ei kelpaa vuorotyö ja isompi perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut uusavuttomia ja uusavuttomia äitejä ja isiä, jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla. Esimerkiksi appivanhemmat, joitten lapset asuivat 1960-1980-luvuilla enemmän mummoloissa kuin kotonaan. Sairasta!
Osa äideistä ja isistä teetättää kotityöt, pihahommat ja kodin remontit isovanhemmilla. Osa kuskaa lapsiaan kesät ja talvet mummoloihin 24/7 hoidettavaksi. Iäkkäät, monisairaat ja raihnaiset isovanhemmat ovat olleet palvelijoita ja palkattomia orjia jo paljon ennen koronapademiaa. Vikaa on paljon myös isovanhemmissa, kun he eivät kieltäydy ja sano EI. Miksi nämä isovanhemmat ovat niin typeriä, että ryhtyvät aikuisten lastensa palvelijoiksi ja palkattomiksi orjiksi? Ja valitettavasti - näitä uusavuttomia ja uushaluttomia äitejä ja isiä - mukavuudenhaluisia, laiskoja, osaamattomia ja saamattomia vätyksiä - tulee aina olemaan! Myös koronapandemian jälkeen.
Johtuisiko siitä että isovanhemmat kokevat epäonnistuneensa itse lastenkasvatuksessa, koska jälkikasvu on vetelää, ja yrittävät tällä tavoin kantaa vastuuta lapsen lapsistaan. Moni myös tukee vaikka lainarahalla mieluummin kuin että ympäristölle paljastuisi miten huonosti he ovat oman lasensa kasvattaneet, kun ei edes omien lasten kanssa pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma itsekäs kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista. Veljeni on aina ollut samanlainen. Hän asui suht myöhään kotona ja kotoa muuton jälkeenkin vietti vanhemmillamme aikaa paljon. Hän on todella nopea suuttumaan ja loukkaantumaan, ja onkin joskus suuttunut vanhemmilemme, kun he ovat kieltäytyneet lapsenhoidosta. Vanhempani ovat siis liian kilttejä, eivätkä korvaansa letkauta vaikka olen asiasta heille maininnut.
Taidan vielä yrittää puhua vanhemmilleni. Jos he eivät näe tässä ongelmaa, annan asian olla. Kyllä he joskus huomaavat, että nämä toiset lapsenlapset ovat muuttuneet aivan vieraiksi. Jos hekin huomaavat ongelman, otan asian esille veljeni kanssa. Veli kun suuttuu niin herkästi ja aloittaa kolmannen maailmansodan, jos asia on vanhemmilleni ihan ok. Veljeni on niin kova vaatimaan ja osaa oikeanlaisen psykologisen sodankäynnin, että hän selviää yleensä riidasta kuin riidasta voittajana. Heillä on niin rankka elämä ja oma elämäni on yhtä juhlaa hänen silmissään... Nimimerkkini mukaisesti olen kuulemma itsekäs kun en ymmärrä kuinka vaikeaa heillä on vuorotyön ja kolmen lapsen kanssa.
Ja sille, joka sanoi että olen itsekäs kun käytän isovanhempiani lapsenhoitoon: lapseni ovat tämän kevään aikana olleet kahdesti hoidossa vanhemmillani. Ensimmäisen kerran joulun välipäivinä, kun vanhempani itse pyysivät lapsia yökylään. Heillä oli selvästi huono omatunto kun viettivät koko joulun vain veljen perheen kanssa ja uusi vuosi oli jo buukattu heille. Toinen kerta oli maaliskuun alussa kahden tunnin ajan, kun oma liikuntakurssi osui samaan lauantai-iltapäivään kun mieheni oli työreissussa. Yllättäen veljeni lapset olivat samaan aikaan hoidossa, vaikka olin jo tammikuussa pyytänyt hoitoapua. Minä en siis niinkään kaipaa enempää lastenhoitoapua, vaan sitä että voisimme nähdä ja seurustella tavallisesti. Nyt koronan aikana emme näe heitä.
Miten tuo kuulostaa niin tutulta, paitsi että prinsessasiskoni ei ole kovin hirveästi työelämässä ollut ja kun on ollut, on se ollut niin rankkaa, että hänen lapsensa on pitänyt hoitaa kollektiivisesti. Siskoni asui muutaman kymmenen kilometrin päässä vanhemmistani ja saatuaan lyhytaikaisen työpaikan samalta paikkakunnalta, toi lapsensa aina työpäivinä hoitoon vanhemmilleni.
Asia oli tietenkin ok, kun vanhemmat siihen suostuivat, mutta sama ihminen syytti sitten meitä vanhempieni hyväksikäyttämisestä, kun me sitten itse muutimme samalle paikkakunnalle ja muutaman kerran kävi niin, että lapsemme sairastuttua joko kesken päiväkoti- tai koulupäivän, käytimme isovanhempieni ” palveluksia”, tosin heidän omasta ehdotuksesta. Toinen kauhistus oli se, kun lapsemme sitten koulupäivän jälkeen joskus menivät isovanhemmilleni.
Sattumalta toinen siskoni asui opiskelupaikkakunnallamme ja prinsessasisko sanoi meidän käyttävän tätä siskoa lastenhoitoapuna jatkuvasti. Tämä ”lastenhoitajadisko” sitten itse laski paljonko olimme hänen apuaan tarvinneet vuoden aikana. Hän pääsi tulokseen yhden kerran, kun olimme laitoksen pikkujouluissa itse laskimme toiseksi kerraksi sen kun kävimme elokuvissa ja hän katsoi tuolloin vielä ainoaa lastamme muutaman tunnin. Aina oli täysylöspito ja kuljetus. Mutta tämä prinsessa laski myös normaalit vierailut, jolloin ” hoitaja” osallistui vain kahvitteluun ja aterioille, lastenhoidossa.
miksi ihmeessä lähteä ynnäilemään jollekin ulkopuoliselle omia lastenhoitojaan? Nyt vähän selkärankaa ja itsetuntoa peliin! Ei sun lasten hoitamiset tai hoitamatta jättämiset kuulu millekään ynnäilevälle siskolle yhtään, eikä niistä sinun tule hänelle tiliä tekemän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli joskus sama tilanne. Minun lapsia (silloin 1 ja 2v.) kaitsettiin siihen saakka, kun veljeni sai esikoisen. Sen jälkeen olen pärjännyt omillani. Ihan sama milloin vanhemmille menee, niin aina on jomman kumman veljen lapset siellä. Samoin kesällä mökillä, oli aina joku veljen lapsista siellä, kun käytiin. Minun lapset ei kertaakaan ole olleet keskenään minun vanhemmilla. Päädyimme hankkimaan oman mökin, jonne mieheni vanhemmat ovat tervetulleita. Emme ole vanhempieni luona viettäneet Jouluakaan kuin sen 1 kerran ja jatkossa emme sinne enää mene. Ollaankin veikattu miehen kanssa, että kauankohan heillä menee itsellään tajuta tilanne, etteivät ole nähneet nyt meidän lapsia 3 vuoteen. Keksimme aina jonkun syyn, miksei tapaaminen onnsitu. Jos joskus kysyvät, niin voin vastata, että heillähän on ne veljen lapset. Mihin he meidän lapsia tarttee.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus sama tilanne. Minun lapsia (silloin 1 ja 2v.) kaitsettiin siihen saakka, kun veljeni sai esikoisen. Sen jälkeen olen pärjännyt omillani. Ihan sama milloin vanhemmille menee, niin aina on jomman kumman veljen lapset siellä. Samoin kesällä mökillä, oli aina joku veljen lapsista siellä, kun käytiin. Minun lapset ei kertaakaan ole olleet keskenään minun vanhemmilla. Päädyimme hankkimaan oman mökin, jonne mieheni vanhemmat ovat tervetulleita. Emme ole vanhempieni luona viettäneet Jouluakaan kuin sen 1 kerran ja jatkossa emme sinne enää mene. Ollaankin veikattu miehen kanssa, että kauankohan heillä menee itsellään tajuta tilanne, etteivät ole nähneet nyt meidän lapsia 3 vuoteen. Keksimme aina jonkun syyn, miksei tapaaminen onnsitu. Jos joskus kysyvät, niin voin vastata, että heillähän on ne veljen lapset. Mihin he meidän lapsia tarttee.
Ehkä he ovat vain tyytyväisiä tilanteeseen! Ei ole ketään valittamassa ja marmattamassa, ei tarvitse luopua mökistä tyttären vaatiessa sitä kesälomaksi itselleen jne.
Miksi kaltaisillesi ei koskaan käy mielessä, että nykytilanne on isovanhempien mielestä paras mahdollinen eivätkä he missään nimessä halua siihen muutosta!
Sinun lapsia katsettiin mummolassa siihen asti, kun veli sai esikoisensa, mutta olit itse siellä mukana siis koko ajan? Miksi laitoit mummon kaitsijaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulemma itsekäs kirjoitti:
Ovat normaalisti töissä hoitoalalla. Kysyin veljeltäni, miten voisi elää sen kanssa, jos vanhempani saisivat heiltä koronan. Kuulemma sen voi saada vaikka kaupasta, niin turha syyllistää heitä. Heidän kun on hänen mielestään pakko käyttää vanhempieni lastenhoitopalveluja.
Ihan totta, Koronan voi saada mistä vaan. Jos vanhempasi ovat, kuten sanoit, vasta jääneet eläkkeelle, tuskin ovat edes sitä 70 v. täyttäneitä. Mutta et sinä kyllä voi väittää että he eristyksessä elävät, jos seuraavaksi väität että veljesi perheineen ramppaa siellä jatkuvasti.
Itse huomasin jo aikoja sitten, että oma veljeni on vanhemmilleni se tärkeä ja "parempi" lapsi. Eli aina kohtelevat paremmin. Myös nykyään kuvailemallasi tavalla veljeni ja hänen perheensä on aina ykkösijalla.
Nykyään he aina soittelevat, että miksi en soittele heille tai tule käymään.
En ymmärrä miksi välit pitäisi laittaa poikki kertomatta syytä. Ja veikkailla sitten, että kuinka kauan kestää, että tajuavat. Siinä vaiheessa lasten ja isovanhempien välit ovat jo niin kaukaiset, ettei niitä lähennä millään. Eikös olisi reilumpaa kertoa, että aioimme nyt tehdä näin ja syy on tämä. Jos isovanhemmat vaikka heräisivät ja korjaisivat toimintatapojaan.
Tämähän on vanhempiesi valinta, ei sinulla siihen ole sanomista. Jos he haluavat mielummin auttaa veljeäsi tarjoamalla apua (lastenhoidossa, rahallisesti...) kuin sinua, niin se on heidän valintansa.
Tasapuolista kohtelua voit vaatia ihan lain puitteissa, työpaikallasi. Et perheen ja sukulaisten kesken. Tuskinpa sinäkään omia lapsiasi tasapuolisesti kohtelet. Tähän mennessä en yhtään sellaista perhettä ole tavannut, jossa niin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi omaa kokemusta, niin en uskoisi sote-alan ihmisten olevan noin typeriä. Mutta valitettavasti olen nähnyt vastaavaa typeryyttä omalla työpaikallani.
Meillä on töissä nuori lääkäripariskunta, joilla kolme pientä lasta. Molemmat vähättelevät koronaa ja suorastaan toivovat sairastavansa sen nyt, ennen kuin se tulee toisena aaltona ja tappavampana, koska sitten he voisivat kuolla siihen itse. Näin he ihan sanoivat omin sanoin, samalla kun kahvipöydässämme istui vanhempia työntekijöitä, joista osa kuuluu riskiryhmään.
Samaa välinpitämättömyyttä olen huomannut muissakin terveydenhuollon työntekijöissä. Ja nimenomaan niissä, joilla ei itsellään tai lähipiirillään ole perussairauksia.
Eiköhän noilla lääkäreillä ole kuitenkin mielipiteen vapaus siinä, että mielummin sairastaisivat nyt kuin myöhemmin, jos eivät vaaranna konkreettisella toiminnallaan ulkopuolisia.
Tämä kyllä on ihan vanhempiesi oma valinta. Voit toki heille kertoa mikä sinusta menee pieleen, mutta heillä ei ole mitään erityistä velvollisuutta jakaa aikaa tasan sinun ja veljesi perheiden kesken. He saattavat auttaa veljeä, koska näkevät siellä avun tarpeen, mutta jos he auttavat vain siksi, kun eivät osaa sanoa ei, voit tietysti auttaa heitä siinä. Ihan ensimmäisenä en kuitenkaan lähtisi veikkailemaan, että täysivaltaiset aikuiset eivät osaisi asettaa omia rajojaan, kun kyse on suhteellisen nuorista eläkeläisistä, eikä mistään vanhuudenhöppänöistä.
Tilanne on tietenkin ikävä sinulle ja lapsillesi, ja ehdottomasti epäreilu, mutta ei ihmissuhteisiin voi ketään pakottaa.
Kivahan serkkujen on tutustua ja lähentyä mummolassa, jos sinun ja veljesi välit ovat huonot.