Taas yksi tiuskiva hoitaja
Kävin lapsen kanssa ekg:ssä osana tutkimuksia. Hoitaja otti vastaan jämptisti jo aiemmin kun aika oli ja tivasi lapsen painoa ja pituutta. Oltiin pari pv aiemmin ne hoitajalla otettu, enkä ollut tiennyt ottaa tietoja mukaan, kun oletin että siirtyvät järjestelmässä. Minulle ei ollut sanottu, että pitäisi ne olla mukana. Löytyihän ne sitten ja käski lapsen makuulle. Kun lapsi kiemurteli, komensi tylysti olemaan paikoillaan. Yritin samalla itsekin rauhoitella lasta silittämällä, minkä tiedän tepsivän juuri häneen. Sanoin sitten että lapsi on erityislapsi, että pyydän kärsivällisyyttä. Siksi häntä tutkitaankin. Sitten hoitaja muutti puhetyyliään lempeämmäksi ja lapsi olikin hienosti paikoillaan loppuajan. Itselle oli vaan tilanne jo liikaa ja alkoi väkisin kyyneleet puskea esiin.
Ymmärrättekö te hoitajat, että se mikä on teille tuiki tavallinen työpäivä, on lapselle ja äidille kuukausia odotettu tutkimuspäivä, joka jännittää kumpaakin, pelottaa ja huolestuttaa? Valmiiksi alla on usein huonosti nukuttu yö. Meille vanhemmille ei kerrota juuri mitään etukäteen mitä tapahtuu ja mitä siinä tehdään/miltä se tuntuu. Olisi kiva jos te hoitajat viitsisitte vähän kertoa samalla kun teette tutkimusta. Kirje tulee postissa tai soitto että silloin ja tuolloin sinne ja tuonne, ei siinä sen enempää kerrota. Eikö edes teille, jotka lapsille teette tutkimuksia, opeteta että joukossa on erityislapsia ja muita tavallisesta lapsesta poikkeavia? Ei vain normilapsia. Eikö opeteta, että nämä tutkimukset ovat perheelle raskaita ja prosessit uuvuttavan pitkiä ja että sillä, miten te kohtaatte potilaan ja omaisen on VALTAVA merkitys? Voitte saada koko päiväksi hyvän mielen, lievittää stressiä ja pelkoa tai sitten saada koko päiväksi pahan mielen. Muuta ei tarvita, kuin vähän ystävällisyyttä ja edes sille lapselle hymy. Vähän kerrontaa mitä tapahtuu.
Se mikä on teille tavallinen tylsä työpäivä, on meille, lapselle ja vanhemmalle, jännittävä ja stressaava tutkimuspäivä.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Aina, aina nämä ”erityislasten” eli KÄYTÖSONGELMAISTEN vanhemmat vaativat erityiskohtelua. T. Hoitaja
Ihan kaikki ansaitsevat hyvää ja ystävällistä kohtelua. Kyllä erityislasten kohdalla tämä on ihan erityisen tärkeää. Autistille tai kehitysvammaiselle tiuskiva hoitaja ei nyt ole hyvää ammattitaitoa nähnytkään. Kyllä terveydenhoitoalalla työskentelevän pitäisi ymmärtää erilaisia vammoja ja häiriöitä, ilman että täytyy rautalangasta vääntää.
T. Toinen hoitaja
Miksi te ihmiset kuvittelette, että hoitajien pitäisi olla koko ajan vaan lempeitä ja asiallisia? Kai tunteet heillekin sallitaan? Se on jännä, että ihmisilta ei löydy hoitajia kohtaan koskaan empatiaa, mutta heidän pitää osoittaa sitä koko ajan muille.
Miettikää, että kyseinen hoitaja on ollut vaikka ennen aloittajan erikoislapsi JarnoMattia kuuntelemassa solvauksia viereisessä huoneessa vaikka pari tuntia ja saanut vaikka pari mojovaa potkua jalkaansa toiselta erityislapaelta. Tai hällä on vaikeaa omassa elämässään. Mitään tunneraktiota ei saa tapahtua
Viilipyttynä uuteen työhommaan ja hymyä huuleen.
Yksi hieman eri äänenpainossa kysytty kysymys ja tehdään aloitus vauva.fi:hin. Miettikää!
Missä muussa ammatissa on näin?
Kyllä pistää vihaksi lukea näitä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: mielestä on kiusaamista kun sai vähän kommenttia hoitajalta kun ei muista OMAN lapsen painoa ja pituutta.... Kertoo just tästä että AP on herkkä ja normaali asiallinen käytös ilman kukkasia on hänelle kamalaa. Eli AP menepä nyt itseesi ja aikuistu.
Kyllä saa kysyä, mutta kyse oli siitä tiuskimisesta, MITEN puhutaan. Sanoin että en ihan tarkkaa lukua nyt muista, että löytyisikö sieltä koneelta. Kuluuko teiltä hoitajilta enemmän energiaa, kun olette ystävällisiä?
Ap
Hoitajat eivät automaattisesti pääse kaikkiin järjestelmiin, ja muutenkin ruveta nyt sieltä kymmenien kirjausten seasta etsimään lapsen pituutta ja painoa, joten hieman toivotaan ymmärrystä asiakkaaltakin..
Mutta siitä olen samaa mieltä, että turhaa jankkausta hoitajalta kysellä jotain desimaaleja, ei ole niin nöpönuukaa. Viitearvot määrittyy pituuden ja painon mukaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole hoitaja mutta kestän normaalia käytöstä ilman kukkasia ja hymiöitä. AP sä vaikutat aika ressukalta, taitaa olla aika paljon mielenpahoituksia muuallakin elämänalueilla. Normaali ihminen ei ota noin raskaaksi puhetta joka kyllä täysin varmasti sinun mielestä on tiuskimista, muiden luultavastikaan ei. AP, oletko ajattelut että voisit itse olla vähän erityisaikuinen? Tunnepuolella on monia ongelmia jotka voi tehdä susta yliherkän.
Minusta tunnevammaa on sillä, joka ei osaa olla normaalissa asiakaspalvelutilanteessa ystävällinen. Se vähän niinkuin kuuluu siihen ammattietiikkaan ja kohtaamiseen, on perusoletus. Neuvostoliitossa oli ja Venäjällä on se tunnevammainen tyyli, että kaikki oma paska kaadetaan suodattamatta muiden niskaan.
Ja se jos mikä on epätervettä, ei suinkaan terve malli.
Terve ja tasapainoinen ihminen ei tiuski muille, ei tylytä, ei alista, ei mitätöi. Ei käytä muita ihmisiä oman pahan olonsa ja tyytymättömyytensä jäteämpärinä. Se ei ole herkkyyttä, jos perseilyyn reagoi negatiivisesti, vaan se on normaali reagointimalli.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset kuvittelette, että hoitajien pitäisi olla koko ajan vaan lempeitä ja asiallisia? Kai tunteet heillekin sallitaan? Se on jännä, että ihmisilta ei löydy hoitajia kohtaan koskaan empatiaa, mutta heidän pitää osoittaa sitä koko ajan muille.
Miettikää, että kyseinen hoitaja on ollut vaikka ennen aloittajan erikoislapsi JarnoMattia kuuntelemassa solvauksia viereisessä huoneessa vaikka pari tuntia ja saanut vaikka pari mojovaa potkua jalkaansa toiselta erityislapaelta. Tai hällä on vaikeaa omassa elämässään. Mitään tunneraktiota ei saa tapahtua
Viilipyttynä uuteen työhommaan ja hymyä huuleen.
Yksi hieman eri äänenpainossa kysytty kysymys ja tehdään aloitus vauva.fi:hin. Miettikää!
Missä muussa ammatissa on näin?
Kyllä pistää vihaksi lukea näitä juttuja.
On tuo ihan perus vaatimus kaikkialla sote-aloilla. En minä vaan voi enkä saa rueta kaatamaan omaa paskaani viattomien niskaan. Jos työpäivän aikana yksi lastensuojelun nuori on ollut väkivaltainen, en voi alkaa purkamaan sitä tilannetta toisen lapsen kohdalla vittuilemalla ja raivoamalla tälle toiselle lapselle. En voi myöskään purkaa sitä työkavereihin tuolla tavalla.
Se miten nuo raskaat tilanteet puretaan TERVEELLÄ ja ainoalla oikealla tavalla on se, että sanoitetaan työkaverille/kavereille ääneen, että tuntuipas pahalta tuo yksi tilanne. Käydään asiat läpi, sanoitetaan omia tunteita ja päästään niistä yli. Asiat voi purkaa rakentavalla ja terveellä tavalla. Jos ei heti tapahtuneen jälkeen, niin myöhemmin. Mutta sitä EI pureta seuraavaan asiakkaaseen asiattomalla käytöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Aina, aina nämä ”erityislasten” eli KÄYTÖSONGELMAISTEN vanhemmat vaativat erityiskohtelua. T. Hoitaja
En tiennytkään, että normaali ystävällinen ja asiallinen käytös on erityiskohtelua ja vittuilu sitä normaalia kanssakäymistä. Käy itseasiassa sääliksi, koska elämäsi mahtaa olla aika kurjaa tuossa tunneilmapiirissä.
Täällä joku tiuskiva ja lapsia alistava hoitaja varmaan tunnistaa itsensä tilanteista ja ahkerasti alapeukuttaa ja kirjoittaa, kuinka hoitajalla on oikeus tunteisiin. Tunteisiin meillä kaikilla on oikeus, mutta aikuinen ihminen kantaa vastuun käytöksestään aina.
Miettikää nyt, jos joku minua löisi kadulla, niin minä kokisin sitten oikeutta alkaa huutamaan seuraavalle ohikulkijalle. Onhan siinä logiikka aikamoinen.
Olen tunnevammainen hoitaja, en tunnista tai osaa ilmaista tunteita. Työni hoidan silti hyvin, vaikken osaakaan leperrellä tai hymyillä aidosti.
No niin, päivä ja tutkimukset ovat pulkassa ja täällä näyttää olevan monenlaisia mielipiteitä tapahtuneesta.
Haluan heti kertoa että päivä jatkui lastenpolille, missä otettiin verenpaineet. (3 kierrosta joka raajasta) sekä sydänultra, joka kesti noin tunnin. Eli lapsi makoili kolmeen otteeseen melko pitkään eri huoneissa. Hoitaja joka otti verenpaineen, samoin kuin ultran tehnyt lääkäri, olivat erittäin ystävällisiä ja mukavia. Jaksoivat kysellä lapselta kuulumisia, selittää mitä tekevät ja jutella minullekin. Kaikki tämä normaalin ystävällisesti ja arvostavasti, mikä EI tarkoita lässyttämistä tai erityiskohtelua. Lapsikin jaksoi hyvin, selvästi rentoutui, kun hänelle oltiin ystävällisiä. Kiitos näille henkilöille.
Mitä tulee minuun ja spekulaatioon siitä, onko minulle kaikki vaikeaa tai mokasinko sen, kun en muistanut tarkalleen lapsen painoa ja pituutta, niin varmasti tällä hetkellä minulla on vaikeaa. Perheessämme on toisellakin lapsella yksi pitkäaikaissairaus ja koitan selvitä töistäni ja kahden muun lapsen hoidosta/koulusta sekä tämän erityisen tutkimuksista. Olen uupunut ja unohtelen asioita. Tämäkö sitten oikeuttaa, että meille saa olla tyly ja ilkeä? Kun on herkillä oleva äiti joka ei muista mitä pitäisi muistaa ja erityislapsi, joka kiemurtelee, niin voi todeta että "Nää on näitä taas" ja olla sitten pikkuisen extratympeä? Vai voisiko ajatella, että okei, tuossa näyttää olevan äiti ja lapsi väsyneitä, empä lisääkään pökköä pesään?
Onko niin että hoitoalalla saa olla tympeä, koska asiakkaat eivät voi äänestää jaloillaan. Jos minä olisin työssäni tyly asiakkaille, olisin nopeasti puhuttelussa, koska asiakas voi äänestää jaloillaan. Vaikka asiakkaalla puuttuisi olennaisia kuitteja, joita tarvitsen työni hoitamiseen, en voi olla siltikään tyly! Miksei asiakaspalveluhenkisyys koske hoitohenkilökuntaa?
Mutta kuten sanoin, päivän muut kohtaamiset olivat todella hyviä. Kaikki hoitajat eivät ole tympeitä. Minä ja varmaan moni muu toivoisimme silti, että ne loputkin voisivat miettiä käytöstään ja muuttaa sitä, varsinkin jos palautetta saavat asiasta. Kyllä mielestäni työntekijälle itsellekin on antoisaa se, että onnistuu työssään ja saa arvostusta asiakkailta.
Vierailija kirjoitti:
Aina, aina nämä ”erityislasten” eli KÄYTÖSONGELMAISTEN vanhemmat vaativat erityiskohtelua. T. Hoitaja[/quote
Kyllä sitä vaadimme myös me muut ja tämä koskee myös kehitysvammaisia lapsia, on kirjattu ihan lakiin ettei saa huonosti kohdella vamman tai muun vuoksi. Sitähän tuo on jos hoitaja ei ota erityispiirrettä huomioon. Tarkkana siellä näistä lähtee usein kanteluitakin.
V*ttu että vihaan sanaa erityislapsi.
Aina, aina nämä ”erityislasten” eli KÄYTÖSONGELMAISTEN vanhemmat vaativat erityiskohtelua. T. Hoitaja