Taas yksi tiuskiva hoitaja

Minusta tietenkin erityislapsia pitäisi ymmärtää ja antaa heille esim aikaa tottua toimenpiteisiin. Toisaalta minusta on sekin kurjaa jos "tavallisen" lapsen pitäisi sitten kestää kaikki olla niin reipas, kun hänellä "ei ole mitään syytä" pelätä ja olla hankala. Ei tämä siihen saisi mennä, että vain ne reippaat ja helpot saavat jotain kiitoksia ja muut ovatkin sitten huonosti käyttäytyviä. Nyt ehkä ymmärrän paremmin senkin asian, että monille on ihan vitsi jos joku aikuinen pelkää tai häntä ahdistaa esim jokin hoidollinen toimenpide jos lastenkin pitää jo olla niin rauhallisia ja rohkeita.  Minusta se ei saisi olla mikään häpeä todellakaan jos lapsi ei suostu johonkin juttuun tai tappelee vastaan näissä hoidollisissa jutuissa. Tietenkin olisi hyvä asia, että kaikki onnistuisi ja siihen varmasti juuri hoitajien ja lääkäreidenkin käytös vaikuttaa paljon. He tavallaan voivat pahentaa tilannetta omalla käytöksellään.

Ohiksena pitää vielä sanoa, että sama juttu on myös eläinlääkärissä ollessa ja jos koira on vähän levottamampi niin monesti huomaa sen olevan paha juttu. Kun minulla oli koira, jota usein täytyi sinne viedä niin sain kuulla ikäviä juttuja, vaikka koira oli muuten todella hyvä luonteeltaan. Sitten löytyi sellainen rauhallinen eläinlääkäri, jonka kanssa kaikki toimi. Häpesin jo silloin koiraani, kun monet koiran omistaja saivat juuri sen vuoksi kiitosta jos koira oli niin rauhallinen ja itse mietin meidän olevan hankalia, kun koira jännitti ja oli rauhaton siellä.

Minä en kyllä oikeasti ymmärrä miten ihmisillä on niin paljon valitettavaa hoitajista. Mistä ihmeestä te saatte ne huonot kokemuksenne?

Oma lapseni on syntynyt keskosena, aivoissa on rakennevirhe, saa kouristuskohtauksia joiden vuoksi on tutkittu neurolla, vatsaa ja aivoja ultrattu ja muuten kuvattu ties kuinka monesti verisuonikasvainten vuoksi, suolistossa on ongelmaa jonka vuoksi käydään kirurgisella, karsastaa jonka vuoksi käydään silmätautien yksikössä ja lisäksi on tullut muutama ihan perus terveysasema visiitti korvatulehduksen vuoksi.

Sairaalassa ei ole vietetty yhteensä aikaa tunteja vaan kuukausia. Voisin siis väittää että kokemus hoitajien kohtelusta alkaa olla aika kattava. Tähän mennessä meillle on sattunut yksi töykeä hoitaja ja kaikki muut ovat olleet kivoja tai vähintään asiallisia. Joidenkin kanssa kemiat kohtaavat paremmin ja joidenkin ei, mutta siitä huolimatta ovat hoitaneet hommansa.

Yksi hoitaja myönsi että oli omilla rahoillaan ostanut tarroja, kun kunta ei niitä enää kustanna ja pienet potilaat niin tykkäävät saada sellaisia mukaan kun aikisemminkin olivat saaneet. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikille niille hoitajille jotka ovat lastani hoitaneet ja joiden ansiosta minulla on nyt varsin terve lapsi jolla on täydet mahdollisuudet normaaliin elämään.

Luulen että moni on jo hoitoon mennessään niin varpaillaan sairautensa vuoksi että tulkitsee siksi väärin sen mitä hoitaja yrittää sanoa.

Onpahan taas pahantahtoisia ilkeilijöitä ketju täynnä.

Olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että se mikä on hoitajalle tuiki tavallista ja tylsää rutiinia, on useimmille potilaille/asiakkaille/tutkittaville yleensä ainutlaatuista ja tavalla tai toisella huolestuttavaa, pelottavaa ja jännittävää.

Aivan sama, onko potilaana lapsi tai aikuinen.

Siis ihan tottako täällä on vanhempia jotka EI selitä etukäteen lapselle mitä on tulossa?? Ei ole hoitajien vastuu lapsen mielenrauhoitus ennen toimenpidettä vaan vanhemman.

Joka kerta kun omat lapseni ovat menneet tutkimuksiin ollaan hyvissä ajoin käyty asiaa läpi ja mitä siinä tapahtuu ja miksi tapahtuu ja miten tutkitaan jne. Varsinkin kun kyse on EKG tutkimuksesta se ei maallikollekaan mitään rakettitiedettä ole.

Yleensä lapsi haluaa tietää sattuuko joku toimenpide niin tässä kohtaan pitää tarkkaan miettiä sattuuko, esim EKG:ssä voi lasta oikeasti sattua antureiden irroitus ihosta, kipu on lapselle kipu vaikka olisi miten pieni ja TÄSSÄ asiassa oma äiti tai isä tuntee lapsensa paremmin kuin hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä oikeasti ymmärrä miten ihmisillä on niin paljon valitettavaa hoitajista. Mistä ihmeestä te saatte ne huonot kokemuksenne?

Oma lapseni on syntynyt keskosena, aivoissa on rakennevirhe, saa kouristuskohtauksia joiden vuoksi on tutkittu neurolla, vatsaa ja aivoja ultrattu ja muuten kuvattu ties kuinka monesti verisuonikasvainten vuoksi, suolistossa on ongelmaa jonka vuoksi käydään kirurgisella, karsastaa jonka vuoksi käydään silmätautien yksikössä ja lisäksi on tullut muutama ihan perus terveysasema visiitti korvatulehduksen vuoksi.

Sairaalassa ei ole vietetty yhteensä aikaa tunteja vaan kuukausia. Voisin siis väittää että kokemus hoitajien kohtelusta alkaa olla aika kattava. Tähän mennessä meillle on sattunut yksi töykeä hoitaja ja kaikki muut ovat olleet kivoja tai vähintään asiallisia. Joidenkin kanssa kemiat kohtaavat paremmin ja joidenkin ei, mutta siitä huolimatta ovat hoitaneet hommansa.

Yksi hoitaja myönsi että oli omilla rahoillaan ostanut tarroja, kun kunta ei niitä enää kustanna ja pienet potilaat niin tykkäävät saada sellaisia mukaan kun aikisemminkin olivat saaneet. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikille niille hoitajille jotka ovat lastani hoitaneet ja joiden ansiosta minulla on nyt varsin terve lapsi jolla on täydet mahdollisuudet normaaliin elämään.

Luulen että moni on jo hoitoon mennessään niin varpaillaan sairautensa vuoksi että tulkitsee siksi väärin sen mitä hoitaja yrittää sanoa.

Olet oikeassa, moni on herkillä, mutta sekin pitäisi hoitajien ottaa huomioon, koska se potilastyö on aivan keskiössä heidän duunissaan.

Ja se, että sinä et ole lastenneurologisella tai lastenteholla osunut ikäviin hoitajiin on aika ymmärrettävää, niille päätyy yleensä hoitajien parhaimmisto mitä tulee lapset huomioivaan potilastyöhön. Heitä myös todennäköisesti on valmennettu huomioimaan lapsia.

Jollain sisätautien polilla taas potilaita on lapsesta vaariin, joten voi olla, että siellä on möllimpää väkeä. Mene ja tiedä.

Yhtä kaikki kaikkien hoitajien perusammattitaitoon kuuluu olla kohtelias. Pienelle tutkimuksessa kiemurtelevalle potilaalle ei puhuta tylysti.

39

Laboratoriopalvelut kuten mm. verinäytteenotto ja ekg hoitaa monessa paikassa eri toimija kuin sairaanhoitopiiri. Kuten huslab tai nordlab. Tällöin ei bioanalyytikoilla/laboratoriohoitajilla ole pääsyä sairaanhoitopiirin tietokantoihin (eikä itseasiassa päässyt potilaan tietoihin sen kummemmin ainakaan yhdessä terveyskeskuslaboratoriossa, jossa työskentelin, vaikka siellä ei ollut mitään erillistä laboratoriotoimijaa, laboratoriotyöntekijöillä ei ole oikeuksia niihin tietoihin). Tietoja voi löytyä aiempien tutkimusten tuloksista, mutta juurikaan mitään muuta ei bioanalyytikko tutkimustilanteessa tiedä potilaan tilanteesta. Vähän näin ohiksena, mutta esim. niitä pituus- tai painotietoja (tai muita tietoja sairaanhoitaja- tai lääkärikäynneistä) ei tällöin bioanalyytikko koneelta tosiaan voi löytääkään. Usein tiedossa on vain se, mikä tutkimus pitää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan tottako täällä on vanhempia jotka EI selitä etukäteen lapselle mitä on tulossa?? Ei ole hoitajien vastuu lapsen mielenrauhoitus ennen toimenpidettä vaan vanhemman.

Joka kerta kun omat lapseni ovat menneet tutkimuksiin ollaan hyvissä ajoin käyty asiaa läpi ja mitä siinä tapahtuu ja miksi tapahtuu ja miten tutkitaan jne. Varsinkin kun kyse on EKG tutkimuksesta se ei maallikollekaan mitään rakettitiedettä ole.

Yleensä lapsi haluaa tietää sattuuko joku toimenpide niin tässä kohtaan pitää tarkkaan miettiä sattuuko, esim EKG:ssä voi lasta oikeasti sattua antureiden irroitus ihosta, kipu on lapselle kipu vaikka olisi miten pieni ja TÄSSÄ asiassa oma äiti tai isä tuntee lapsensa paremmin kuin hoitaja.

Minä kopsaan tähän tuota koskevan vastauksen, koska et näy lukeneen ketjua tai jopa toistelet omaa kommenttiasi:

Olet kategorisesti nyt väärässä. Hoitajan, joka tekee lapsille EKG:ta, on osattava selittää, mitä seuraavaksi tapahtuu. "Nyt kiinnitän sinun rintaasi tällaisia tarroja, katsopa, tässä on toisella puolella liimapinta ja toisella tällainen kiinnitin, johon sitten kiinnitän johdon ja anturin. Tämä ei satu, joten voit köllötellä siinä ihan rauhassa...."

Lapsi ei jännittävässä tilanteesaa muista mitään, mitä on kotona selitetty. Ei varsinkaan pieni lapsi tai vaikeasti vammainen/erityinen.

Lisäksi hoitaja on lapselle vieras, joten tuon selittämisen tarkoituksena on myös tuoda vierasta, kehoon kajoavaa aikuista lapselle vähemmän pelottavaksi.

Sitä paitsi on aika ymmärrettävää, että vaikka ap aikuisena osaa varmasti googlettaa ekg:n, hän ei ole perillä kaikesta siihen lapsilla liityvästä. Esimerkiksi minä olen ollut varmaan parikymmentä kertaa elämäni aikana ekg:ssa, mutta ei minulta ole muistaakseni ikinä tarkkaa painoa ja pituutta udeltu. Eli lapsilla voi moni asia olla eri lailla.

Ap ei sitä paitsi odottanutkaan, että se hoitaja rauhoittelee lapsen, mutta asiallista kohtelua hän kyllä odotti. Koska tutkittavissa voi olla monenlaisia lapsia joukossa, on IHAN PERUSASIA, ETTEI HOITAJA ALA KÄSKYTTÄÄ JA TYLYTTÄÄ TUTKITTAVIA LAPSIA.

Minä olen omalle lapselleni se tuki ja turva, ei hoitaja. Monissa toimenpiteissä kuitenkin on vanhempi mukana niin hyvissä ajoin on käyty aina läpi ne ja toimenpiteen / tutkimuksen aikana hoitaja tekee omaa työtänsä ja minä omaani olemalla lapselleni se aikuinen ja turva siinä tilanteessa.

Oma poikani oli aika pienenä menossa tähystykseen, hyvissä ajoin kävimme asiaa läpi ja katsoimme kuvia ja selitin miksi ei saa syödä ja mitä ne lääkärit tekee ja millä laitteella ja ei ole mitään hätää ja äiti on vieressä kun nukahdat ja kun heräät , äiti on vieressä ja kerroin mitä tutkimuksella selviää ja mitä mahdollisesti pitää vielä lisää tutkia.

Lapsille pitää olla rehellinen ja he ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuinen välttämättä itse tajuaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tietenkin erityislapsia pitäisi ymmärtää ja antaa heille esim aikaa tottua toimenpiteisiin. Toisaalta minusta on sekin kurjaa jos "tavallisen" lapsen pitäisi sitten kestää kaikki olla niin reipas, kun hänellä "ei ole mitään syytä" pelätä ja olla hankala. Ei tämä siihen saisi mennä, että vain ne reippaat ja helpot saavat jotain kiitoksia ja muut ovatkin sitten huonosti käyttäytyviä. Nyt ehkä ymmärrän paremmin senkin asian, että monille on ihan vitsi jos joku aikuinen pelkää tai häntä ahdistaa esim jokin hoidollinen toimenpide jos lastenkin pitää jo olla niin rauhallisia ja rohkeita.  Minusta se ei saisi olla mikään häpeä todellakaan jos lapsi ei suostu johonkin juttuun tai tappelee vastaan näissä hoidollisissa jutuissa. Tietenkin olisi hyvä asia, että kaikki onnistuisi ja siihen varmasti juuri hoitajien ja lääkäreidenkin käytös vaikuttaa paljon. He tavallaan voivat pahentaa tilannetta omalla käytöksellään.

Ohiksena pitää vielä sanoa, että sama juttu on myös eläinlääkärissä ollessa ja jos koira on vähän levottamampi niin monesti huomaa sen olevan paha juttu. Kun minulla oli koira, jota usein täytyi sinne viedä niin sain kuulla ikäviä juttuja, vaikka koira oli muuten todella hyvä luonteeltaan. Sitten löytyi sellainen rauhallinen eläinlääkäri, jonka kanssa kaikki toimi. Häpesin jo silloin koiraani, kun monet koiran omistaja saivat juuri sen vuoksi kiitosta jos koira oli niin rauhallinen ja itse mietin meidän olevan hankalia, kun koira jännitti ja oli rauhaton siellä.

Ihan synnyttäneet naisetkin saa kehuja sen mukaan miten meni. "Olit oikein hyvä synnyttäjä" kehui kätilö huonetoveriani. Minä en saanut kehuja mistään, ja kun käytiin läpi tasan 1,5h kestäneen synnytykseni vaiheita ja sanoin, että olihan se kipu vaikeaa kestää ja huusinkin siinä kun pelotti, niin minun kätilöni näytti tältä: 🙄 ja 😐. Kiitos vaan empatiasta ja anteeksi, että en osannut odottaa synnytykseni olevan niin nopea.

Hei nyt pitää muistaa että meillä on vain AP: kuvaus asiasta ja hänelle tuntuu olevan aika raskasta moni normaali asia ja tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Onpahan taas pahantahtoisia ilkeilijöitä ketju täynnä.

Olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että se mikä on hoitajalle tuiki tavallista ja tylsää rutiinia, on useimmille potilaille/asiakkaille/tutkittaville yleensä ainutlaatuista ja tavalla tai toisella huolestuttavaa, pelottavaa ja jännittävää.

Aivan sama, onko potilaana lapsi tai aikuinen.

Kaikki uusi on jännittävää.

Kaikki hoitajat ovat ihmisiä, toistaiseksi ainakin.

Robotit kyllä jaksaisivat paremmin. Ja heillä olisi paremmin aikaa yhtä potilasta kohden. Voisi tyynnytellä ja leperrellä vaikka koko päivän, jos vaan tiloja tehtäisiin riittävästi.

Vanhemmille tulee eteen myös äkkinäisiä tilanteita, joissa ei aina ihan oikeasti voi muistaa kaikkea. Meillä on perusterveet lapset, joten päivystyksissä olemme käyneet harvakseltaan, ja ihan keskussairaalassa asti tasan kaksi kertaa lapsen nivustyrän takia.

Kun lapselta murtui jalka, en minä tiennyt mitä kaikkea tehdään, kun itse en ole koskaan onnistunut murtamaan mitään ja itsekin olen perusterve.

Ainakin Lahdessa molemmat isot sairaalat on olleet pitkään remontissa, ja moni paikka on vaihtunut myös terveyskeskuspuolella. Labratkin taitaa nykyään hoitaa joku ulkopuolinen? Että kun menin lapsen kanssa terveyskeskuksen päivystykseen, kaikki paikat oli myllätty sitten edellisen käynnin.

Ja tosiaan, jos asioi yli 10-vuotiaan lapsen kanssa, voi olla että aika sokkona saa mennä, kun kaikki tieto on kryptisesti eri alustoilla, eri sivuilla ja usein (lapsen oman eli mahdottoman) tunnistautumisen takana.

Muistan lapsuudesta sellaisen yhden kiukkuisen hoitajan. Olin nyrjäyttänyt nilkkani ja minut vietiin lääkäriin. Nilkkaan laitettin side ja käytin keppejä muutaman viikon. Kuuntelin samalla joitakin ohjeita, kun tämä sairaanhoitaja sitoi jalkaani. Ihan vain sekunniksi nostin katseeni jalastani vilkaistakseni äitiäni, mutta sitten hoitaja tiuskaisi, että. "Katso nyt ja kuuntele!" Menin ihan lukkoon. Olin silloin 11-vuotias. Äitini räpäytti ihmeissään silmiään ja sanoi hoitajalle vähän pettyneesti, mutta kuitenkin asiallisesti, että vaikka on ollut ehkä pitkä päivä, sinä et minun lapselleni tai kenellekkään muulle puhu noin. Hoitaja nosti katseensa äitiini ja oli ihan ihmeissään. Oli keski-ikäinen hoitaja, ehkä äitini ikäinen. Nainen sitten vain sitoi loppuun, antoi loput ohjeet ja sanoi nolona että hyvää illanjatkoa. Toisen kerran näin aikuisena minulle oli netistä varattu aika seuraavalle aamulle, mutta kun saavuin, hoitaja oli kiusaantuneesti että mitä täällä teet. Vastasin, että minulle oli annettu aika ja hän oli että ei varmana ole. Jokin virhe oli sitten tehty, eli aika oli varattu vaikkei olisi pitänyt niin tehdä, mutta tämä hoitaja oli kyllä niin kiusaantunut ja äänensävy semmoinen kuin "mitä toi täällä nyt minun aikaani haaskaa." Itkin vähän, koska olin luullut, että saan jotain voidetta edes vaivaani tai uuden ajan (minulla oli silmät melkein umpeutuneet kiinni allergian takia) Näitä lukuunottamatta minulla on onneksi ollut mukavat hoitajat, suurin osa nuoria ja pari keski-ikäistäkin. Nämä ärtyneesti käyttäytyneet keski-ikäisiä, hmmm sattumaako. 

Vierailija kirjoitti:

Hei nyt pitää muistaa että meillä on vain AP: kuvaus asiasta ja hänelle tuntuu olevan aika raskasta moni normaali asia ja tilanne.

Älä viitsi sepittää ihan omiasi. AP on kertonut tästä yhdestä ainoasta tilanteesta, mistään muusta et tiedä mitään. Viestisi loppuosa on todella falski.

Vierailija kirjoitti:

Epäystävällisyys kun on juuri AP: n kaltaiselle normaalikäytöstä.

Ja ihan pikku vinkki, Japanissa kyllä aitoa mutta Thaimaassa ei, siellä sen hymyn takana ei ole ystävä.

:D ...ja Suomessako on? :D :D

Ihan ohiksena, en usko että kukaan oikeasti olettaa kenenkään asiakaspalvelijan tai hoitajan hymyn olevan jotenkin erityisen sydämellinen ja aito ja juuri minua varten. Vaan ajatus tässä on, että asiallinen kohtelu ja ystävällinen hymy nyt vaan tuntuu mukavammalta ja inhimillisemmältä, toisin kuin neuvostoliittolainen kohtelu.

Voi ap, ihan viime viikolla kävin itsekin oman erityislapseni kanssa raskaissa tutkimuksissa, jossa lapsi mm. itki ja kiemurteli kun tutkimus tuntui niin inhottavalta. Hoitaja tiuski ja huokaili, tylytti ja komenteli lastani todella ikävästi, vaikka näki papereista että on lapsuusiän autismi ja ihan puhuimmekin aiheesta. Ihan niin kuin lapseni olisi rauhassa, kun hoitaja tiuskii vihaisesti että älä liiku. Ymmärrän sinua täysin. Empatia ei maksa mitään - edes hoitajalta.

Ja mielestäni tietenkään normaaleitakaan lapsia ei saa kopioida kohdella näin, eikä edes meitä aikuisia. Mutta jotenkin luulisi sen aikuisen nyt vaan siinä tajuavan, ettei lapseni koe sitä tilannetta tai edes koko maailmaa samalla tavalla kuin minä ja hän.

Itselläni on neulakammo. Verikoetta jännitän jo monta päivää etukäteen, kun saavun paikalle olen paniikissa ja kun astun tutkimushuoneeseen pääsee itku. Joo, tiedän että on naurettavaa, säälittävää, noloa ja ties mitä. Aikuinen ihminen ja kaikkea. Perehtykää fobioihin, niin ehkä ymmärrätte.

Mutta itse asiaan. On aivan valtavan helpottavaa, kun astun sinne tutkimushuoneeseen ja huomaan heti, että vastassa on empaattinen hoitaja. Sellainen hoitaja huomaa heti, että olen paniikissa, tai viimeistään kun itkun seasta saan sanottua, että pelottaa ja minulla on neulakammo, niin hoitaja ottaa lempeästi vastaan. Ei tarvitse mitään lässyttää ja silitellä, riittää että on empaattinen, ymmärtäväinen ja kärsivällinen. Aivan valtava kiitos niille hoitajille ja kaikille terveydenhuollon ammattilaisille jotka kohtaavat potilaan yksilönä, ovat empaattisia ja kärsivällisiä kiireenkin keskellä. KIITOS!

Joo. Törmään aika usein, veemäiset hoitsut on yleensä niitä keski-ikäisiä tanttoja. Mulla on paha piikkikammo, niin hoitaja kysyi jälkeen päin "no oliko ny noin kauhiaa!", sitten kun ohjattiin näytteen ottoon niin tylysti tykitetään "se on tos". Tämä Seinäjoella.

Suurin osa kohtaamistani hoitajista on ollut oikeasti hyviä työssään ja asiallisen ystävällisiä.

Mutta ne muutamat nurjallaan olevat jäävät kuitenkin mieleen, sillä silloin kun heidän apuaan tarvitsee on yleensä monellekin tapaan heikossa asemassa. Silloin pienikin tylytys tuntuu isolta asialta.

Siksi näistä tylyistä kokemuksista keskustellaan. Sillä keskustelulla yritetään parantaa omaa oloa.