Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas yksi tiuskiva hoitaja
14.04.2020 |
Kävin lapsen kanssa ekg:ssä osana tutkimuksia. Hoitaja otti vastaan jämptisti jo aiemmin kun aika oli ja tivasi lapsen painoa ja pituutta. Oltiin pari pv aiemmin ne hoitajalla otettu, enkä ollut tiennyt ottaa tietoja mukaan, kun oletin että siirtyvät järjestelmässä. Minulle ei ollut sanottu, että pitäisi ne olla mukana. Löytyihän ne sitten ja käski lapsen makuulle. Kun lapsi kiemurteli, komensi tylysti olemaan paikoillaan. Yritin samalla itsekin rauhoitella lasta silittämällä, minkä tiedän tepsivän juuri häneen. Sanoin sitten että lapsi on erityislapsi, että pyydän kärsivällisyyttä. Siksi häntä tutkitaankin. Sitten hoitaja muutti puhetyyliään lempeämmäksi ja lapsi olikin hienosti paikoillaan loppuajan. Itselle oli vaan tilanne jo liikaa ja alkoi väkisin kyyneleet puskea esiin.
Ymmärrättekö te hoitajat, että se mikä on teille tuiki tavallinen työpäivä, on lapselle ja äidille kuukausia odotettu tutkimuspäivä, joka jännittää kumpaakin, pelottaa ja huolestuttaa? Valmiiksi alla on usein huonosti nukuttu yö. Meille vanhemmille ei kerrota juuri mitään etukäteen mitä tapahtuu ja mitä siinä tehdään/miltä se tuntuu. Olisi kiva jos te hoitajat viitsisitte vähän kertoa samalla kun teette tutkimusta. Kirje tulee postissa tai soitto että silloin ja tuolloin sinne ja tuonne, ei siinä sen enempää kerrota. Eikö edes teille, jotka lapsille teette tutkimuksia, opeteta että joukossa on erityislapsia ja muita tavallisesta lapsesta poikkeavia? Ei vain normilapsia. Eikö opeteta, että nämä tutkimukset ovat perheelle raskaita ja prosessit uuvuttavan pitkiä ja että sillä, miten te kohtaatte potilaan ja omaisen on VALTAVA merkitys? Voitte saada koko päiväksi hyvän mielen, lievittää stressiä ja pelkoa tai sitten saada koko päiväksi pahan mielen. Muuta ei tarvita, kuin vähän ystävällisyyttä ja edes sille lapselle hymy. Vähän kerrontaa mitä tapahtuu.
Se mikä on teille tavallinen tylsä työpäivä, on meille, lapselle ja vanhemmalle, jännittävä ja stressaava tutkimuspäivä.
Kommentit (92)
En ole hoitaja mutta kestän normaalia käytöstä ilman kukkasia ja hymiöitä. AP sä vaikutat aika ressukalta, taitaa olla aika paljon mielenpahoituksia muuallakin elämänalueilla. Normaali ihminen ei ota noin raskaaksi puhetta joka kyllä täysin varmasti sinun mielestä on tiuskimista, muiden luultavastikaan ei. AP, oletko ajattelut että voisit itse olla vähän erityisaikuinen? Tunnepuolella on monia ongelmia jotka voi tehdä susta yliherkän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tiennyt lapsesi painoa ja pituutta, vaikka ne oli pari päivää sitten otettu.
Pientä ymmärrystä hoitajia kohtaan, työskentelevät nyt kovan paineen alla.
Kyllähän minä ne suurinpiirtein muistin, mutta kun piti olla tarkka desimaalilleen. Mullakin on päivätyöni ja 3 lapsen asiat. En voi joka lukua opetella ulkoa. Olisin ne ottanut ylös mukaan, jos OLISI SANOTTU. Onko teidän pakko kiusata potilaita noin? Kysyä ulkomuistista tietoja, jotka kuitenkin LÖYTYI sitten järjestelmästä? Tehän siinä teette työtänne.
Ap
En ole hoitaja. Pitäisi pystyä muistamaan yhden lapsen pari päivää aiemmin otettu paino ja pituus, ei koko perheen. Olet haukannut liian ison palan, jos tuohon tarvitaan mukaan otettavia muistiinpanoja. Mutta ymmärrän, itselläsikin on ollut ongelmia, jotka lapsi on perinyt.
Onko tällainen muuten kyseessä kiireellistä hoitoa vaativaa?
On se EKG:n ottaminen hurja ja kauan jännitetty toimenpide. Kyllä moisesta suuresta operaatiosta kannattaakin yöunet menettää ja odottaa pään silittelyä. Se on niin paha, että alussa olisi hyvä pitää keskusteluhetki toimenpiteen rankasta luonteesta ja vielä lopuksi käydä läpi, mitä siinä tapahtui. Kyllähän tuota kannattaa jännittää viikkokausia. Se on hirveä toimenpide. Hoitajan täytyy ymmärtää, miten kuormittavasta toimenpiteestä on kysymys. Ei jokainen Nico-Petteri kestä sitä.
JAXUHALI.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Vaikka kotona on kohdeltu silkkihansikkain, niin se ei toteudu kodin ulkopuolella. Eikä tarvitse toteutuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töykeistä hoitajista ei ole kokemusta, mutta parista ihan uskomattoman veemäisestä lääkäristä kylläkin... Toinen ei katsonut minua päin eikä kuunnellut yhtään mitä kerroin. Puhisi vaan jotain ja kirosi tietokoneelle, kun se ilmeisesti hidasteli. Ihan siinä yhtään kaunistelematta pärräsi v*ttua ja s*atanaa ja joo, jos hän olisi vähän pilke silmäkulmassa ärissyt ja pahoitellut, niin ei olisi ollut niin inhottava tilanne. Ymmärrän, että ohjelmat hidastelee ja se on raivostuttavaa, mutta et sinä missään ammatissa asiakkaan edessä tyyliin pistä koko tietokonetta palasiksi vittusaatanan saattelemana. Tämän käynnin jälkeen menin yksityiselle hakemaan vaivaani apua ja sainkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi se kiva jos ihan normaalejakin lapsia ja heidän vanhempiaan kohdeltaisiin vähintäänkin asiallisesti, jos ystävällisyys on liika vaadittu. Terveydenhuollossa törmää ihan liian usein vesipäisesti käyttäytyviin hoitajiin ja lääkäreihin. On ilmeisesti kiva nauttia vallan tunteesta kun pääsee tylyttämään ja vttuilemaan ihmisille, jotka on kipeitä, peloissaan ja muutenkin altavastaajina tilanteissa. Itselläni on tullut mitta täyteen näiden kanssa ja uskallan jo tarvittaessa laittaa kovan kovaa vasten. Hyvä lääkäri on kultaakin kalliimpi, jos ja kun sellaisen onnistuu löytämään, sama koskee empaattisia ja hyviä hoitajia, näitäkin on.
Niinpä. En ikinä ymmärrä sitä vattuilua mitä monet hoitajat ja lääkärit harrastavat. Eikö heillä ole ollenkaan paha olo itsellä sellaisen jälkeen?
Jos ja kun jokin tutkimuksessa sattuu potilaalle niin on kyllä ihmeellinen reaktio ns ammattilaiselta tokaista jotain tyyliin ei tämä tunnu tai tälläiseen pitää jo tottua!
Minua melkein itkettää ihana naisgyneni käsissä kun hän ottaa koko ajan minut huomioon ihmisenä eikä revittävänä vaivoiksi tulleena riesana. Tälläistä kohtaa harvoin.
.
Oikein itkettää. 🤣
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina pistää miettimään kun jotkut tuntuvat kohtaavat AINA ilkeitä hoitajia, jotka tiuskivat ja kiusaavat. Valtaosalla taas ei ole mitään pahaa sanottavaa kohtelustaan. Jotkut taas tuntuvat olevan aina hoitajan vihan kohteena. Epäilyttävää, voisiko omassa käytöksessä olla jokin vialla ja voisikohan sitä itse olla heittäytyneenä erityisherkäksi, joka odottaa vain voivansa tarttua johonkin hoitajan sanomaan asiaan ja sitten uhriutua. Harvalla on ongelmia terveydenhuollon työntekijöiden kanssa, osalla taas on aina jokin ongelma. Hassua.
Itse olen paljon käynyt lapseni kanssa erilaisissa tutkimuksissa ja 99 % hyvä kokemuksia henkilökunnasta. Nuo vähemmän mukavat on nuoria mieslääkäreitä, joilla ei oikein ihmissuhdetaitoja tuntunut olevan. Muuten aivan mukavia kaikki. Kaikilta en odota hymyjä ja kehuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanasta sanaan yhden 60-vuotiaan harrastuksen kautta tutun hoitajan sanoma: "Minua ei se työ kiinnosta yhtään. Odotan vain, että pääsisi eläkkeelle".
En yhtään ihmettele. Sitä ihmettelen, että on jaksanut 60-vuotiaaksi.
Meillä on kotona henkilövaaka, mutta se on kaapissa eikä sitä usein käytetä. En mittaile lapsia edes kerran kuussa, joten kun olen joutunut lapsia viemään päivystykseen, en ole aina TIENNYT lapseni tarkkaa pituutta ja painoa. Kaksi kertaa siitä on tiuskittu, ja molemmilla kerroilla vastasin asiallisesti että en tiedä.
Olen itsekin kohdannut tiuskivia hoitajia, vaikka ei usein ole tarvinnut lääkärissä käydä. Pahin tapaus oli synnyttäjien vuodeosastolla kolmannen lapsen syntymän jälkeen. En halua alkaa tähän kirjoittaa kaikkea, mutta tuntui kuin olisin joutunut tämän ihmisen silmätikuksi jostain syystä (ja olin täysin omatoiminen vauvani kanssa: imetin, vaihdoin vaipat, pidin koko ajan vierelläni paitsi kun hain itselleni ruokaa tai kävin vessassa. Suihkuun menin kun mies oli meidän luona. Tein kaiken ohjeiden mukaan, kuten merkitsin imetyskerrat kaavakkeeseen jne). Silti kohtelu oli jäätävää. Terveisiä vaan Päksiin! Oli marraskuu 2015 ja ette koskaan vastanneet palautteeseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju toi itselle lapsuuden traumat tiuskivista hoitajista esiin. Jännä juttu.
Olin pitkään sairaalassa lapsena. Ensimmäinen muistoni on, että keskellä yötä kuumeeni ollessa korkea, hoitaja toi vanhanaikaisen elohopeakuumemittarin. Olin uninen, ja kuumemittari putosi kainalosta ja meni rikki. Hoitaja otti hirveät pultit ja huusi.
Seuraava vielä pahempi muistoni on, kun minulta poistettiin sairaalateippejä sukuelinten alueelta leikkauksen jälkeen (olin n. 6-vuotias). Sattui enemmän kuin mikään mitä olin kokenut siihen mennessä, ja hoitaja suuttui hirveästi koska en kestänyt kipua vaan aloin itkemään ja huusin. Onneksi vanhempani oli paikalla ja antoi palautetta hoitajalle siitä. Puistattaa vieläkin.
Joidenkin ihmisten ei pitäisi olla hoitajia.
N36
Harva 60vuotias haluaa olla työelämässä kun eläkeikä on jo lähellä, kyllä suurin osa kuitenkin ihan rahan takia sitä työtä tekee vain .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyynel.... Ehkä mäkin sit uhriuduin: kun olin pieni minulta otettiin selkäydin näyte ja ei, sitä ei siihen aikaan tehty humautuksessa tai nukutuksessa vaan hoitajat piti musta väkisin kiinni ja tiuski että nyt pitää olla ihan paikallaan ei saa milliäkään liikkua!!!! Kyllä minä nyt tarkemmin ajateltuna siitä voisin mieleni pahoittaa vaikka ei multa sitä leukemiaa löytynytkään mitä epäilivät :))
Vierailija kirjoitti:
On se EKG:n ottaminen hurja ja kauan jännitetty toimenpide. Kyllä moisesta suuresta operaatiosta kannattaakin yöunet menettää ja odottaa pään silittelyä. Se on niin paha, että alussa olisi hyvä pitää keskusteluhetki toimenpiteen rankasta luonteesta ja vielä lopuksi käydä läpi, mitä siinä tapahtui. Kyllähän tuota kannattaa jännittää viikkokausia. Se on hirveä toimenpide. Hoitajan täytyy ymmärtää, miten kuormittavasta toimenpiteestä on kysymys. Ei jokainen Nico-Petteri kestä sitä.
JAXUHALI.
Ei pieni lapsi ymmärrä, mistä siinä on kyse, eikä tiedä, tekeekö se kipeää. Lääkärissä käynti yleensä on lapselle jännittävää.
Mulla lapsi alussa jännitti kaikkea, mutta kun sairaalasta tuli tuttu paikka, jossa tapahtui vaikka mitä, hän ei paljon enää edes kortisonipiikkiä jännittänyt. Jossain vaiheessa alkoi jo sanoa, että ei tarvitse puuduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Aina pistää miettimään kun jotkut tuntuvat kohtaavat AINA ilkeitä hoitajia, jotka tiuskivat ja kiusaavat. Valtaosalla taas ei ole mitään pahaa sanottavaa kohtelustaan. Jotkut taas tuntuvat olevan aina hoitajan vihan kohteena. Epäilyttävää, voisiko omassa käytöksessä olla jokin vialla ja voisikohan sitä itse olla heittäytyneenä erityisherkäksi, joka odottaa vain voivansa tarttua johonkin hoitajan sanomaan asiaan ja sitten uhriutua. Harvalla on ongelmia terveydenhuollon työntekijöiden kanssa, osalla taas on aina jokin ongelma. Hassua.
Jep, nämä samaiset ihmiset kokevat kaltoinkohtelua ja huonoa käytöstä joka paikassa minne vaan menevätkin... Oli kyse sitten kaupasta, ravintoloista, sairaaloista jne. Kyllä siinä monella on ihan peiliin katsomisen paikka myöskin.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel.... Ehkä mäkin sit uhriuduin: kun olin pieni minulta otettiin selkäydin näyte ja ei, sitä ei siihen aikaan tehty humautuksessa tai nukutuksessa vaan hoitajat piti musta väkisin kiinni ja tiuski että nyt pitää olla ihan paikallaan ei saa milliäkään liikkua!!!! Kyllä minä nyt tarkemmin ajateltuna siitä voisin mieleni pahoittaa vaikka ei multa sitä leukemiaa löytynytkään mitä epäilivät :))
Elämäsi kohokohta, kun joku oikeasti kiinnitti suhun jotain huomiota, ja olit niin hienon jutun takia sairaalassa kuin leukemiaepäily. Wau. Sen jälkeen sä et sitten olekaan kiinnostanut enää ketään, sen huomaa.
Kaikilla, jopa hoitajilla voi olla huono päivä joskus. Mutta kyllä se on myös perusammattitaitoa osata puhua kohteliaasti asiakkaille ammatissa, jossa asiakastyö on keskeinen osa hommaa - pätee siis kaikkeen asiakaspalvelujn, ei pelkästään hoitotyöhön!
Ja aivan kuten ap sanookin, potilalle se tilanne on vähän toisella tapaa herkkä kuin vaikkapa kaupan kassan kanssa asiointi, kun on tutkituttamassa omaa, rakasta lastaan ja stressaa jo valmiiksi tutkimusten sujumista ja ennen kaikkea niiden lopputulosta.
Mikä prkl se onkin, että asiallisiin aloituksiin, kuten tähän, tulee aina todella ikäviä vastakommentteja. Kamala hyökkäys päällä! Ap ei sano, että kukaan hoitaja ei osaisi käyttäytyä asiallisesti, vaan että aika lailla tiuskimista on koettu. Itse olen enimmäkseen saanut vuosien mittaan asiallista kohtelua, mutta olen aika vahva henkilö, joka tarvittaessa osaa antaa heti palautetta: "oliko tuo teistä asiallisesti sanottu, minusta te puhutte nyt loukkaavassa sävyssä". Kaikki eivät tuollaiseen kykene, koska ovat hämmentyneitä ja loukkaantuneita - mutta kaikki ansaitsisivat asiallista kohtelua, jos ovat itse olleet kohteliaita ja asiallisia!
Onko se, että hänellä on erityislapsi jotenkin hyökkäävyytenne aihe? Onko teillä urputtajilla, joita tässä ketjussa on mm. kommentoija nro 11 - anteeksi graafinen muotoilu - kusta päässä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona henkilövaaka, mutta se on kaapissa eikä sitä usein käytetä. En mittaile lapsia edes kerran kuussa, joten kun olen joutunut lapsia viemään päivystykseen, en ole aina TIENNYT lapseni tarkkaa pituutta ja painoa. Kaksi kertaa siitä on tiuskittu, ja molemmilla kerroilla vastasin asiallisesti että en tiedä.
Olen itsekin kohdannut tiuskivia hoitajia, vaikka ei usein ole tarvinnut lääkärissä käydä. Pahin tapaus oli synnyttäjien vuodeosastolla kolmannen lapsen syntymän jälkeen. En halua alkaa tähän kirjoittaa kaikkea, mutta tuntui kuin olisin joutunut tämän ihmisen silmätikuksi jostain syystä (ja olin täysin omatoiminen vauvani kanssa: imetin, vaihdoin vaipat, pidin koko ajan vierelläni paitsi kun hain itselleni ruokaa tai kävin vessassa. Suihkuun menin kun mies oli meidän luona. Tein kaiken ohjeiden mukaan, kuten merkitsin imetyskerrat kaavakkeeseen jne). Silti kohtelu oli jäätävää. Terveisiä vaan Päksiin! Oli marraskuu 2015 ja ette koskaan vastanneet palautteeseeni.
Et ole aina tiennyt, vaikka pituus ja paino olisi otettu pari päivää sitten, niinkö?
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. En ikinä ymmärrä sitä vattuilua mitä monet hoitajat ja lääkärit harrastavat. Eikö heillä ole ollenkaan paha olo itsellä sellaisen jälkeen?
Jos ja kun jokin tutkimuksessa sattuu potilaalle niin on kyllä ihmeellinen reaktio ns ammattilaiselta tokaista jotain tyyliin ei tämä tunnu tai tälläiseen pitää jo tottua!
Minua melkein itkettää ihana naisgyneni käsissä kun hän ottaa koko ajan minut huomioon ihmisenä eikä revittävänä vaivoiksi tulleena riesana. Tälläistä kohtaa harvoin.
.