Lue keskustelun säännöt.
Lapsen luovuus, keskittymiskyky ja leikki parantunut kotona olon myötä
14.04.2020 |
Olen huomannut, että tämä kotona oleminen on parantanut päiväkodissa muuten olevan lapsen luovuutta. Myös keskittymiskyky ja leikkitaidot ovat kehittyneet.
Aiemmin lapsi ei viihtynyt omien leikkiessä parissa kuin hetken ja hänen oli vaikea saada leikkejä alkuun.
Nyt lapsi rakentaa hienoja leikkimaailmoita leluistaan, voi vaikka kaksi tuntia putkeen leikkiä tavaroillaan innoissaan. Jos menee siihen mukaan, niin ilmoittaa, että älä häiritse, on leikit kesken.
Leikitään ja pelataan kyllä yhdessäkin joka päivä. Mutta aiemmin lapsi tarvitsi enemmän leikkiin johdattamia kuin nyt.
Lapsi myös piirtää enemmän, keksii kuvista pitkiä tarinoita. On itse keksinyt ja tehnyt lautapelejä, jne.
Tuntuu, että lapsen luovuus alkanut todella kukoistaa tämän kotona oleilun myötä!
Kommentit (47)
Onko muut tehneet vastaavia, kotona oloon liittyviä positiivisia havaintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ihana lukea näitä, vaikka mulla ei itselläni edes ole lapsia. Olen nimittäin huolissani nykysuunnasta, missä lapset joutuvat kestämään aivan liian isoja asioita ja paineita aivan liian aikaisin. Liian isoja ryhmiä jo päiväkodissa, erityistä tukea vaativille (ja muita häiritseville) oppilaille koulussa ei ole omia ryhmiä ja tosiaan se jatkuva kiireinen elämänrytmi mikä meillä vaan on kaikilla päällä. Ensimmäiset vuodet ovat niin kullanarvoista ja kriittistä aikaa, että niitä pitäisi varjella paljon suuremmalla mielenkiinnolla kuin mitä nyt tehdään. Hirmu huolettomasti lapsia vaan retuutetaan isoista meluisista ryhmistä toiseen, kauhealla vauhdilla aamulla sinne ja illalla pois. Tiedän ettei tämä ilmiö yksilötasolla vanhempien vika sinänsä ole, vaan osin yhteiskunnan rakenteissa ja poliittisessa päätöksenteossa ja sitten ihan vaan tässä yleisessä ilmapiirissä, jota toki me jokainen ollaan osana rakentamassa. Harmi että elämä on tällaista kiireistä ja keskittymisen pilkkovaa melusaastetta, mutta ihana kuulla että positiiviset vaikutukset näkyy noin nopeasti! Toivon sydämestäni, että tämä karanteeniaika muuttaa jotain ajatusmalleja pysyvästi parempaan suuntaan - yksilötasolla ja yhteiskunnassa.
Tsemppiä kaikille vanhemmille ja muutenkin ihan kaikille!
Meillä kahden koululaisen (3 lk ja 8 lk) kouluhommien tekeminen kotona on ollut positiivista seurattavaa. Molemmat pärjäävät hyvin sekä etä- että normikoulussa, mutta selvästi joutuvat normisti jarruttelemaan ja odottelemaan muita. Nyt saavat tehdä asiat omaan tahtiin. Vaikuttaa siltä, että koululuokassa edetään aina sen hitaimman mukaan ja muut sitten enemmän tai vähemmän kärsii liian hitaasta tahdista. Nyt onkin parempi, kun voi tehdä annetut hommat omassa tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihana lukea näitä, vaikka mulla ei itselläni edes ole lapsia. Olen nimittäin huolissani nykysuunnasta, missä lapset joutuvat kestämään aivan liian isoja asioita ja paineita aivan liian aikaisin. Liian isoja ryhmiä jo päiväkodissa, erityistä tukea vaativille (ja muita häiritseville) oppilaille koulussa ei ole omia ryhmiä ja tosiaan se jatkuva kiireinen elämänrytmi mikä meillä vaan on kaikilla päällä. Ensimmäiset vuodet ovat niin kullanarvoista ja kriittistä aikaa, että niitä pitäisi varjella paljon suuremmalla mielenkiinnolla kuin mitä nyt tehdään. Hirmu huolettomasti lapsia vaan retuutetaan isoista meluisista ryhmistä toiseen, kauhealla vauhdilla aamulla sinne ja illalla pois. Tiedän ettei tämä ilmiö yksilötasolla vanhempien vika sinänsä ole, vaan osin yhteiskunnan rakenteissa ja poliittisessa päätöksenteossa ja sitten ihan vaan tässä yleisessä ilmapiirissä, jota toki me jokainen ollaan osana rakentamassa. Harmi että elämä on tällaista kiireistä ja keskittymisen pilkkovaa melusaastetta, mutta ihana kuulla että positiiviset vaikutukset näkyy noin nopeasti! Toivon sydämestäni, että tämä karanteeniaika muuttaa jotain ajatusmalleja pysyvästi parempaan suuntaan - yksilötasolla ja yhteiskunnassa.
Tsemppiä kaikille vanhemmille ja muutenkin ihan kaikille!
Komppaan tätä! Etenkin kun harrastaminen tunnutaan aloittavan vuosi vuodelta aiemmin. Siihen kun lisää sen miten paljon paineita ylioppilaskokeisiin on tullut lisää pääsykoeuudistuksen myötä, niin lapsuus on lyhenemässä selvästi todella paljon, ja sekin vähä tuntuu muuttuvan enemmän ja enemmän suorittamiseksi...
Hei! Meillä 5 v ollut kotona kuukauden. Kun oli päiväkodissa, kiukutteli ja oli kiireinen leikeissä. Kokoajan piti jotain tehdä. Nyt kun on ollut kotona, on saanut rauhassa keskittyä kaikkeen.
On oppinut ajamaan pyörällä, oppinut aakkoset ( muutama kirjain menee sekaisin), pelaa muistipelejä, värittää väritys tehtäviä ( ei tehnyt päiväkodissa), yhdistelee numero tehtäviä, jaksaa keskittyä pidempään kirjaan jota luen ja keskittyy katselemaan ja leikkimään kirjoja ja omia leikkejään sekä pelataan ulkona palloa, pingistä ja lapsi kiipeilee telineissä.
Aluksi kotona oli se tunnelma että "millon me mennään ulos, väsyttää, äiti leiki", ei jaksanut keskittyä. Lapsi on ainut joten sosiaalisia kontakteja kaivattaisiin mutta olen todella huomannut miten nopeasti oppii kun saa rauhan opetteluun.
Hän oli aiemmin päiväkodissa jossa oli noita pieniä lokeroita joissa sai rauhassa leikkiä, piirtää tms ja siellä oli sitten myös yhteisiä lauluhetkiä ja leikkihetkiä jolloin lapsi lauloi ja leikki paljon sekä oppi puhumaan koska siellä pienemmät sai leikkiä ja oppia eskari ikäisiltä! Eskarit olivat mielestäni fiksuja kun saivat näyttää esimerkkiä pienille 😊
Mutta nykyinen päiväkoti on kuin tehdas, ulos, sisälle,syömään, ei ehdi, lapsi jää vaille huomiota ja on levottomampi. Lapsi usein itki kun kukaan ei pidä häntä sylissä tai hali, vauvoja vain halitaan.
Olenkin nyt miettinyt uusia suunnitelmia ja katsellut rauhallista joulua jossa ei ole avoimia tiloja jos niitä nyt enää on. Luonnonläheisyys myös rauhoittaa lasta joten kaupunginhälinään emme jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan päiväkodista tolkuttoman metelin, levottomuuden. Perhepäivähoidossa oli paljon mukavampaa.
Olen ollut opiskeluaikana harjoittelussa päiväkodissa ja siellä oli kyllä aika kamalaa. Jotenkin huomasi joistain lapsista, miten he ihan kärsivät siellä. Lapset oli hirveen totisia ja oikea ilo oli kadonnut heidän silmistään. Itse ihmettelin tätä, koska omat lapseni kotihoidossa olivat pieninä tosi iloisia ja aikaan saavia ja luovia. Itse olin lapsena myös päivähoidossa ja en muista sieltä muuta kuin sen hälyn, ilkeät hoitajat ja se päikkäreille pakottaminen oli kamalaa.
Meillä nelivuotias on ollut perhepäivähoidossa, joten ryhmä on ollut aina pieni. Yllätyin, kuinka vähän lapsi haikailee kavereiden perään. Hän kyllä kaipaa seuraa leikkeihinsä tai piirtelyyn paljon, mutta kun olen hoitovapaalla vauvan kanssa, sitä seuraa ehtii onneksi tarjotakin, kun ei ole töitä tehtävänä.
Lapsesta on tullut kyllä ahkera piirtäjä ja värittäjä, legoillakin rakennellaan ehkä enemmän. Ja lapsen oma mielikuvitushahmo on kypsynyt ja kehittynyt, siitä en tiedä, onko se ajan vai kiirettömyyden tulosta. Satuja lapsi on aina jaksanut kuunnella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan ja ehkä monen muunkin kannattaa googlata montessoripedagogiikka.
Vierailija kirjoitti:
Jos aiemmin hän jaksoi keskittyä vaikka muovailuun esim 5-15 minuuttia maksimissaan. Niin nyt voi hurahtaa tuntikin, kun muovailee massasta eläimiä ja leikkii niillä.
Ero on oikeasti huomattava.
Kehittääkö päiväkoti lapsista lyhytjänteisiä? Onko siellä liian valmiiksi pureksittua ohjelmaa? Aiemmin ajattelin, että lapsi ei saa mitään virikkeitä, jos ei ole päiväkodissa. Tuntui, että ei viihdy oikein kotona.
Nyt huomaan, että virkkeeksi riittää ihan kivet ja kävyt ja satujen lukeminen. Nyt, kun hän on löytänyt oman mielikuvituksensa ja päässyt vauhtiin.
ei päiväkodissa paria tuntia leikitä vaan siellä on ulkoiluajat, ruoka-aika jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan ja ehkä monen muunkin kannattaa googlata montessoripedagogiikka.
Googletin, kyse siis herkkyyskausien mukaisesta varhaiskasvatuksesta. Miten tämä liittyy aloitukseen? Tai siis en epäile että liittyy mutta pelkästään tämän konseptin googlaaminen ei mulle ainakaan avannut sitä miten... Kiinnostaa kuulla lisää jos voit avata mitä tarkoitat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan ja ehkä monen muunkin kannattaa googlata montessoripedagogiikka.
Googletin, kyse siis herkkyyskausien mukaisesta varhaiskasvatuksesta. Miten tämä liittyy aloitukseen? Tai siis en epäile että liittyy mutta pelkästään tämän konseptin googlaaminen ei mulle ainakaan avannut sitä miten... Kiinnostaa kuulla lisää jos voit avata mitä tarkoitat!
Montessoripäiväkodeissa lapset saavat valita itse mitä tekevät, ja missä tahdissa. Samaa leikkiä tai työtä saa jatkaa niin kauan kuin haluaa, jopa viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaanhan sitä että lapsi tarvitsee myös tylsyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan ja ehkä monen muunkin kannattaa googlata montessoripedagogiikka.
Googletin, kyse siis herkkyyskausien mukaisesta varhaiskasvatuksesta. Miten tämä liittyy aloitukseen? Tai siis en epäile että liittyy mutta pelkästään tämän konseptin googlaaminen ei mulle ainakaan avannut sitä miten... Kiinnostaa kuulla lisää jos voit avata mitä tarkoitat!
Montessoripäiväkodeissa lapset saavat valita itse mitä tekevät, ja missä tahdissa. Samaa leikkiä tai työtä saa jatkaa niin kauan kuin haluaa, jopa viikon.
Ahaa! Onpas hyvän kuuloinen systeemi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodit kasvattavat "kaikki-mulle-heti-nyt" -lapsia. Mitään pitkäjänteisempää ei jakseta tehdä, koska päiväkodissa ei sellaista edes yritetä tehdä.
Totta.
Mielikuvitus ja luovuus lisääntyy, kun kukaan ei ole vieressä sähläämässä (ohjaamassa) miten sinun tule tehdä, vaan mielikuvitus pääsee valloilleen, lapsen aikataulun puitteissa.
Hyvällä hoidolla ei ole päiväkodeissa enää oikein mitään merkitystä. Ainoa mille siellä nykyään laitetaan arvoa on jonkun teoriahenkisen maisterin toteuttama "varhaiskasvatus".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aiemmin hän jaksoi keskittyä vaikka muovailuun esim 5-15 minuuttia maksimissaan. Niin nyt voi hurahtaa tuntikin, kun muovailee massasta eläimiä ja leikkii niillä.
Ero on oikeasti huomattava.
Kehittääkö päiväkoti lapsista lyhytjänteisiä? Onko siellä liian valmiiksi pureksittua ohjelmaa? Aiemmin ajattelin, että lapsi ei saa mitään virikkeitä, jos ei ole päiväkodissa. Tuntui, että ei viihdy oikein kotona.
Nyt huomaan, että virkkeeksi riittää ihan kivet ja kävyt ja satujen lukeminen. Nyt, kun hän on löytänyt oman mielikuvituksensa ja päässyt vauhtiin.
ei päiväkodissa paria tuntia leikitä vaan siellä on ulkoiluajat, ruoka-aika jne
Se onkin ongelma. Lapset saavat leikit hädin tuskin alkamaan, kun ne jo pitää lopettaa. Päiväkodin aikataulu on liian tiivis. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan ja ehkä monen muunkin kannattaa googlata montessoripedagogiikka.
Kiitos vinkistä! Alamme varmaan kotona soveltaa näitä montessori-ideoita.
Omassa lapsessani olen huomannut parantuneen ääntämyksen. Se jäi jumittamaan hoidon alettua ja otti takapakkia, kun lapseni alkoi matkia laiskasti ääntävää kaveriaan. Pari viikkoa kotona ja puuttuvia äänteitä alkoi tipahdella puheeseen. Voi tietysti olla sattumaakin.
Päiväkodissa pitäisi olla enemmän pieniä soppeja, joihin lapsi voisi halutessaan vetäytyä hetkeksi leikkimään itsekseen tai muuten olemaan rauhassa. Mutta ei sellaisia kyllä ole.
Kaikki päiväkodit ovat niin täynnä lapsia, että ei siellä ole mitään omaa rauhaa missään.