Lue keskustelun säännöt.
Lapsen luovuus, keskittymiskyky ja leikki parantunut kotona olon myötä
14.04.2020 |
Olen huomannut, että tämä kotona oleminen on parantanut päiväkodissa muuten olevan lapsen luovuutta. Myös keskittymiskyky ja leikkitaidot ovat kehittyneet.
Aiemmin lapsi ei viihtynyt omien leikkiessä parissa kuin hetken ja hänen oli vaikea saada leikkejä alkuun.
Nyt lapsi rakentaa hienoja leikkimaailmoita leluistaan, voi vaikka kaksi tuntia putkeen leikkiä tavaroillaan innoissaan. Jos menee siihen mukaan, niin ilmoittaa, että älä häiritse, on leikit kesken.
Leikitään ja pelataan kyllä yhdessäkin joka päivä. Mutta aiemmin lapsi tarvitsi enemmän leikkiin johdattamia kuin nyt.
Lapsi myös piirtää enemmän, keksii kuvista pitkiä tarinoita. On itse keksinyt ja tehnyt lautapelejä, jne.
Tuntuu, että lapsen luovuus alkanut todella kukoistaa tämän kotona oleilun myötä!
Kommentit (47)
Mutta olen ihan ällistynyt. Lapsi on paljon iloisempikin nykyisin. Ja jaksaa nyt kuunnella, kun luen pidempiä lasten romaaneja, vaikka Peppiä.
Vielä tammikuussa ei yhtään jaksanut keskittyä esim Eemeli- tai Peppi-kirjoihin, vain lyhyemmät kuvakirjat kelpasi.
Päiväkotipäivinä illalla meillä oli aina lähes tunnin itkupotkuraivarit. Kyllä lapsi nytkin välillä kiukuttelee, ihan normaalia, mutta ei läheskään niin paljon kuin normaalina arkena.
Oikein itseä ilahduttaa, mitä kaikkea leikkiä hän keksii legoista, pienistä eläinhahmoista, muovailuvahasta, jne.
Ulkoa haetaan yhdessä kiviä, käpyjä, jne ja hän tekee niistä leikkimaailmoja.ei hän tällaisiin osannut päiväkodissa käydessään keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti totta. Kuka siinä hälinässä jaksaa keskittyä. Kotona saa leikkiä rauhassa. Nauttikaa!
Jokainen lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta. Siksi varhaiskasvatus on myös kaikkien lasten oikeus.
T: varhaiskasvatuksen opettaja
Niin minullakin!
Olen aikuinen, mutta sisäinen lapseni on herännyt eloon! Luon taidetta päivittäin.
Jos aiemmin hän jaksoi keskittyä vaikka muovailuun esim 5-15 minuuttia maksimissaan. Niin nyt voi hurahtaa tuntikin, kun muovailee massasta eläimiä ja leikkii niillä.
Ero on oikeasti huomattava.
Kehittääkö päiväkoti lapsista lyhytjänteisiä? Onko siellä liian valmiiksi pureksittua ohjelmaa? Aiemmin ajattelin, että lapsi ei saa mitään virikkeitä, jos ei ole päiväkodissa. Tuntui, että ei viihdy oikein kotona.
Nyt huomaan, että virkkeeksi riittää ihan kivet ja kävyt ja satujen lukeminen. Nyt, kun hän on löytänyt oman mielikuvituksensa ja päässyt vauhtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta. Siksi varhaiskasvatus on myös kaikkien lasten oikeus.
T: varhaiskasvatuksen opettaja
Toki oppii esim sosiaalisia taitoja vertaisryhmässä. En sitä kiellä.
Mutta täytyy kyllä sanoa, että pitkäjänteistä tekemistä, keskittymiskykyä ja luovuutta ei varhaiskasvatus ole lapsessa saanut esiin. Se on alkanut kukoistaa nyt kotona.
Päiväkodit on lasten säilytyspaikkoja, jossa ei kuunnella eri tarpeisia lapsia vaan ne laitostetaan mahdollisimman varhain. Joten, jos lapsella normaalit vanhemmat niin koti 100% parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuvitelkaa itse kummassa ympäristössä luovuus kukkii: hiljaisuudessa yksin vai meluisassa avokonttorissa? Ihmisten seurassa energiaa kuluu hirvittävästi ihan vain sosiaalisiin kiemuroihin. Toki niidenkin harjaantumista tarvitaan, mutta ryhmäkoot olisi hyvä pitää maltillisina. Niin töissä kuin koulussa ja päivähoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit on lasten säilytyspaikkoja, jossa ei kuunnella eri tarpeisia lapsia vaan ne laitostetaan mahdollisimman varhain. Joten, jos lapsella normaalit vanhemmat niin koti 100% parempi.
Mielestäni lapsen päiväkoti on hyvä. Pieni, luonnonläheinen. Mitä ohjelmasta on kuullut, mielestäni se on ollut kekseliästä ja hauskaa.
Mutta nyt olen alkanut miettiä, onko päiväkodissa ohjelma liian pitkälle mietittyä. Onko tilaa omalle leikille, halutessa myös omassa rauhassa? Miksi lapsen keskittymiskykyä ja luovuutta ei ole kyetty siellä herättämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni päiväkodissa oli sellainen tyyli, että vartin tai puolen tunnin välein piti vaihtaa ”leikkipistettä”, että kaikki pääsi leikkimään eli ei ollut mahdollisuutta koko päivää leikkiä samaa edes.
Meillä nautitaan alakouluikäisen etäkoulusta suuresti. Ei tarvitse mennä sinne suurluokkaan isoon tilaan katselemaan häiriökäyttäytymistä ja olemaan yksin tehden kiltisti tehtäviä, kun opettajien aika menee kaikenlaisten ”erityislasten” kanssa.
Minusta kummilapseni taantui kun meni kouluun. Ennen piirustukset olivat jännittäviä, erikoisia ja ennakkoluulottomia. Koulun ja muiden lasten vaikutuksesta piirtää nyt samoja prinsessamekkoisia tyttöjä kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo kirjoihin keskittyminen, olen ollut vähän huolissani jo, kun lapsi ei ole jaksanut kuunnella pidempiä lastenkirjoja. Nyt hän ihan pyytää, että luetaan äiti vielä lisää. On ollut huojentavaa huomata, että kiinnostus pidempiin tarinoihin on herännyt!
Itse muistan päiväkodista tolkuttoman metelin, levottomuuden. Perhepäivähoidossa oli paljon mukavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni päiväkodissa oli sellainen tyyli, että vartin tai puolen tunnin välein piti vaihtaa ”leikkipistettä”, että kaikki pääsi leikkimään eli ei ollut mahdollisuutta koko päivää leikkiä samaa edes.
Meillä nautitaan alakouluikäisen etäkoulusta suuresti. Ei tarvitse mennä sinne suurluokkaan isoon tilaan katselemaan häiriökäyttäytymistä ja olemaan yksin tehden kiltisti tehtäviä, kun opettajien aika menee kaikenlaisten ”erityislasten” kanssa.
Ihan liian hektinen aikataulu niillä siellä päiväkodissa kyllä on. 30 min aikaa leikkiä, sitten yhteinen piiri 15 min. 30 min aikaa askarrella. 30 min aikaa syödä. 5 min aikaa ehtiä pihalle. 45 min aikaa olla ulkona. 45 min aikaa olla metsäretkellä jne.
Kun päiväkodissa käy tuntuu kyllä, että koko ajan hoputetaan lapsia jonnekin. Keräämään lelut. Saamaan askartelu loppuun. Ulos. Sisälle. Syömään. Lopettamaan syöminen. Jne.
Meillä taas koululaisen motivaatio koulutyöhön on heikentynyt ja koko ajan haastetaan riitaa pikkuveljen kanssa. Leikkiin keskittyminen ei ole kummallakaan ollut koskaan ongelmana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni päiväkodissa oli sellainen tyyli, että vartin tai puolen tunnin välein piti vaihtaa ”leikkipistettä”, että kaikki pääsi leikkimään eli ei ollut mahdollisuutta koko päivää leikkiä samaa edes.
Meillä nautitaan alakouluikäisen etäkoulusta suuresti. Ei tarvitse mennä sinne suurluokkaan isoon tilaan katselemaan häiriökäyttäytymistä ja olemaan yksin tehden kiltisti tehtäviä, kun opettajien aika menee kaikenlaisten ”erityislasten” kanssa.Ihan liian hektinen aikataulu niillä siellä päiväkodissa kyllä on. 30 min aikaa leikkiä, sitten yhteinen piiri 15 min. 30 min aikaa askarrella. 30 min aikaa syödä. 5 min aikaa ehtiä pihalle. 45 min aikaa olla ulkona. 45 min aikaa olla metsäretkellä jne.
Kun päiväkodissa käy tuntuu kyllä, että koko ajan hoputetaan lapsia jonnekin. Keräämään lelut. Saamaan askartelu loppuun. Ulos. Sisälle. Syömään. Lopettamaan syöminen. Jne.
Miksiköhän noin on? Pienten lasten voisi antaa tehdä vaikka yhtä asiaa koko päivän, jota tauottaa ruokailut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni päiväkodissa oli sellainen tyyli, että vartin tai puolen tunnin välein piti vaihtaa ”leikkipistettä”, että kaikki pääsi leikkimään eli ei ollut mahdollisuutta koko päivää leikkiä samaa edes.
Meillä nautitaan alakouluikäisen etäkoulusta suuresti. Ei tarvitse mennä sinne suurluokkaan isoon tilaan katselemaan häiriökäyttäytymistä ja olemaan yksin tehden kiltisti tehtäviä, kun opettajien aika menee kaikenlaisten ”erityislasten” kanssa.Ihan liian hektinen aikataulu niillä siellä päiväkodissa kyllä on. 30 min aikaa leikkiä, sitten yhteinen piiri 15 min. 30 min aikaa askarrella. 30 min aikaa syödä. 5 min aikaa ehtiä pihalle. 45 min aikaa olla ulkona. 45 min aikaa olla metsäretkellä jne.
Kun päiväkodissa käy tuntuu kyllä, että koko ajan hoputetaan lapsia jonnekin. Keräämään lelut. Saamaan askartelu loppuun. Ulos. Sisälle. Syömään. Lopettamaan syöminen. Jne.
Miksiköhän noin on? Pienten lasten voisi antaa tehdä vaikka yhtä asiaa koko päivän, jota tauottaa ruokailut.
Kai yritetään saada mahdollisimman paljon erilaisia varhaiskasvatuselementtejä siihen päiväohjelmaan? En tiedä.
Yksi asia, mikä myös lisääntynyt, niin laulaminen. Lapsi laulaa rallattelee enemmän kuin tavallisesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni päiväkodissa oli sellainen tyyli, että vartin tai puolen tunnin välein piti vaihtaa ”leikkipistettä”, että kaikki pääsi leikkimään eli ei ollut mahdollisuutta koko päivää leikkiä samaa edes.
Meillä nautitaan alakouluikäisen etäkoulusta suuresti. Ei tarvitse mennä sinne suurluokkaan isoon tilaan katselemaan häiriökäyttäytymistä ja olemaan yksin tehden kiltisti tehtäviä, kun opettajien aika menee kaikenlaisten ”erityislasten” kanssa.Ihan liian hektinen aikataulu niillä siellä päiväkodissa kyllä on. 30 min aikaa leikkiä, sitten yhteinen piiri 15 min. 30 min aikaa askarrella. 30 min aikaa syödä. 5 min aikaa ehtiä pihalle. 45 min aikaa olla ulkona. 45 min aikaa olla metsäretkellä jne.
Kun päiväkodissa käy tuntuu kyllä, että koko ajan hoputetaan lapsia jonnekin. Keräämään lelut. Saamaan askartelu loppuun. Ulos. Sisälle. Syömään. Lopettamaan syöminen. Jne.
Miksiköhän noin on? Pienten lasten voisi antaa tehdä vaikka yhtä asiaa koko päivän, jota tauottaa ruokailut.
Minä kannattaisin tätä! Eri päivinä voisi sitten vaikka tehdä eri juttuja että saisi ne varhaiskasvatuksen eri puolet kaikki hoidettua. Onko linjoilla alan tyyppejä, toimisiko käytännössä miten? Nykymaailma on jo valmiiksi niin hektinen että lasten keskittymiskyvn kehittymisen takia olis hyvä että ärsyketulvan ja nopeatempoisuuden vastapainoksi tarjottaisiin niin kotona kuin päiväkodissakin rauhaa ja pysähtymistä.
Koronakaranteeniin pätee sama kuin lasten kotihoitoon yleensäkin. Kun se on hyvää, se on parempaa kuin päivähoito ikinä. Ja kun se on huonoa, se on sydäntäsärkevän huonoa.