Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotimaassa valmistetut naistenvaatteet ovat tunikoita jne. tanttavaatteita?
13.04.2020 |
Päätin, että tämän koronakriisin jälkeen alan ostaa ainoastaan kotimaassa tuotettuja vaatteita.
Hinnalla ei ole väliä, voin maksaa helposti 100 euroa mekosta, jos se on tehty Suomessa.
Mutta eipä onnistukaan, kiitos suomalaisen "muodin".
Järkytyin kun selaisin nettisivuja. Siis miten voi olla mahdollista, että KAIKKI kotimaiset vaatevalmistajat tekevät pelkkiä telttamaisia tunikoita ja joitain ihme Mymmeli-mekkoja?
Ostoslistalla on kesämekko, housut ja collegepaita, t-paita. Perus vaatevarasto. Ostan yhden asun joka kk, eli puolessa vuodessa pitäisi olla käyttövaatekertoja pari ostettuna.
En ole löytänyt vielä yhtään nettikauppaa, jonka vaatteita tällainen normaalivartaloinen ja sporttinen 30v nainen viitsisi käyttää?!
Kommentit (776)
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, miksei opettelisi tekemään vaatteita itse.
Kyllähän villasukatkin piti opetella tekemään ja joka kerralla tekee aina vähän paremmat. Jonkinlainen käsitys ompelusta kuitenkin on.
Saisi juuri sellaisista kankaista kuin itse haluaisi.
Aloittaa yksinkertaisemmista hameista. Vuoden kuluttua tekee jo kauluspaitaa.
Jos kerran mummomme pystyi siihen, miksei mekin? Ei he kouluja sitä varten käyneet.
Nuorempana teinkin. Nyt ei enää töiden jälkeen jaksa käyttää vähäisiä vapaa-ajan tunteja moiseen kuin harvoin. Ja esimerkiksi halvemmaksi itsetehdyt vaatteet eivät tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää olla aseksuaalia, ettei ole seksististä. Vaatteidenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkkiä siitä hinnanmuodosyuksesta. Uhana avannut sen, miten yksittäisestä vaatteesta tulot jakautuvat kenellekin. Ja myös sen mihin brändi käyttää saamiaan tuloja. 80% vaatteen myyntihinnasta jää Suomeen! Eli itse en niin takertuisi siihen, onko tuote tehty Suomessa vai esim. Portugalissa tai Virossa... toki kotimaisuutta kannatan!
https://www.fablehti.fi/hinnanmuodostus/
Itsellä on uhanalta pari puuvilla-silkkimekkoa, kivoja kun kangas kauniisti laskeutuvaa ja voin kuitenkin kahden pienen lapsen äitinä pestä ne pyykkikoneessa huoletta jos on tarvetta.
Lisäksi pari collegepaitaa, yksi puuvillainen t-paita ja sellainen nyörireppu perus arkivaatteina. Toinen mekoista valmistettu Suomessa ja muuten nuo vaatteet valmistettu Euroopassa, mikä mulle ihan ok. Sitten on musta merinovillatakki, joka laskeutuu todella kauniisti. Ja musta merinovillamekko, joka on vartalonmyötäinen. Tämä muuten nähty nyt monta kertaa Sanna Marinin päällä tiedotustiöaisuuksissa. Ja nämä neuleet tehdään Suomessa.Itse annan kyllä todella paljon arvoa Suomessa tehdylle vaatteelle. Kotimaassa valmistaminen luo myös työpaikkoja tänne, ja sitähän Suomi nyt kipeästi tarvitsee. Tottakai EU:ssa valmistettu tuote on aina parempi kuin Kiinassa tehty. Mutta se että tuote myös valmistetaan täällä, on itselleni todella suuri plussa.
Niin annan minäkin, tunnen itsekin käsityöläisiä ja olen ollut jopa töissä käsityöläisputiikissa. Ja voin sanoa, että on harvassa ne ammattilaiset jotka oikeasti sillä tulevat toimeen. Isäni entinen naisystävä oli myös käsityöyrittäjä, teki koruja ja vaatteita yms. Mutta kyllähän se aikamoista on kun käytät satoja tunteja kuukaudessa suunnitteluun, tuotteiden tekemiseen, materiaalien hankkimiseen, myymälässä olemiseen ja sen kunnossapitoon ja asiakaspalveluun ja loputtomaan byrokratiaan ja papereiden pyöritykseen. Pahimmillaan tuotteita menee vain muutama tai ei yhtään koko kuukautena! Että aika kalliita niiden vaatteiden täällä suomessa pitää olla, jotta kulut saa katettua, varsinkin yksityisyrittäjänä. Eli siksi annan ymmärrystä näille suomalaisille vaateyrityksille, jotka siirtäneet tuotantoaan Eurooppaan. Silloin saadaan myyntiin volyymia, joka ei onnistu kun hinnat niin kovat, että harvalla varaa ostaa. Kuitenkin työllistävät todella paljon täällä Suomessa ja maksavat veroja tänne, vaikka tuotanto tapahtuisikin muualla... sitä en ymmärrä miksi Marimekko ja Arabia yms. tehdään siellä Aasiassa, varmasti olisi ollut parempi tuotanto jättää Eurooppaan jos ei Suomessa enää ollut kannattavaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, miksei opettelisi tekemään vaatteita itse.
Kyllähän villasukatkin piti opetella tekemään ja joka kerralla tekee aina vähän paremmat. Jonkinlainen käsitys ompelusta kuitenkin on.
Saisi juuri sellaisista kankaista kuin itse haluaisi.
Aloittaa yksinkertaisemmista hameista. Vuoden kuluttua tekee jo kauluspaitaa.
Jos kerran mummomme pystyi siihen, miksei mekin? Ei he kouluja sitä varten käyneet.
Opettelisin mielelläni, mutta
-asun pienellä paikkakunnalla, täällä ei ole kangaskauppaa vaan kankaat pitäisi ostaa sokkona netistä. Kankaat kai myydään pakasta mitattuna, joten mites palautusoikeus? Entä ompelukone ja muut tarvikkeet? Tarvitaanko saumuria? On paljon mihin pitäisi perehtyä ennen kuin saumaakaan on ommeltu.
-Toisin kuin kotirouva-mummoni, minä käyn päivätyössä ja minulla on jo yksi pitkäaikainen harrastus. Arjen pyörityksen jälkeen aikaa ja jaksamista tarkkuutta vaativan työn opettelemiseen on vähän. Laskeskelin, että tarvitsisin vuodessa n.10-15 sisävaatetta. Joten n. kerran kuussa pitäisi saada jotakin aikaiseksi. Kuulostaa paljolta. Esim. tänä vuonna hankintalistalla on istuvat perushousut, pari t-paitaa virttyneiden tilalle, 2 kotiasua varsinkin jos korona pitkittyy ja alkaa ahdistaa vanhoissa verkkareissa hiihtely jne. Jos ompelee tarpeeseen, ei voi valita projekteja vaikeusasteen vaan sen tarpeen mukaan. Tai sitten pitää vaihtaa totaalisesti tyyliä.
-Ulkotakkien ompelu taitaa olla jo ihan oma lajinsa?
-Kuulun siistit toimistovaatteet-klaaniin, ja olen ymmärtänyt että bleiserit, kauluspaidat ja hyvin istuvat mekot ovat vaikeammasta päästä projekteja. Vaikeuskerrointa lisää kohdallani, että keskivertoa lyhyempänä päärynävartaloisena kaavoja pitäisi jotenkin muokata. Jos haluaisi erityisen hyvin istuvia vaatteita, niissä kai pitäisi olla vielä niitä kuuluisia yksityiskohtia ja kaikki pitäisi onnistua tekemään tosi tarkasti ja siististi?
Maailma on muuttunut sitten mummon päivien. Nykyään vaatteita ei osteta vain koska ei jakseta tai viitsitä tehdä itse, vaan itse tekemisen kynnys on noussut aika korkeaksi.
Mitä jos menisi johonkin kansalaisopiston ompelukurssille? Siellä olisi koneet ja tarvikkeet ja varmaan talven aikana ehtisi tehdä vaatteen jos toisenkin.
Myös ammattioppilaitoksissa voi teettää vaatteita (niissä missä on ompelu/käsityökoulutusta). Niiden valmistaminen tosin kestää mutta on ne sitten edullisempiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta suurin osa noista kuvien mekoista on muodottomia ja rumia. Ja ruman värisiä ja kuvioisia.
Kiva, värikäs, kauniskuosinen ja hyvin leikattu tunika ja jotain kivaa yksityiskohtaa siinä on kyllä paljon kevyempi, huolettomampi ja tyttömäisempi kuin jotkut noista kauhtanoista tai tosiaan niinkuin lypsymekoista tai yöpaidoista. Mutta makunsa kullakin.Mikään ei ole myöskään sen tylsempi ja mielikuvituksettomampi vaate kuin valkoinen tai yksivärinen paitapusero.
Jos vielä materiaali joustamatonta ja malli hiukankaan epäsopiva niin ei kovin mukava päällä.
Samaa mieltä. Tunikoja on moneen lähtöön, on paljon erilaisia malleja/leikkauksia, erilaisia kuoseja, eri pituuksia jne. Minusta monet tunikat ovat siitä ihania, että niitä voi pitää sekä paitana että mekkona.
Olen lyhyt ja lähes tiimalasi päärynä, kapea vyötärö, mutta peppua ja reittä vähän enemmän. Lyhyet mekot tai pidemmät mekkomaiset tunikat, joissa on suht tyköistuva yläosa, kapeahko vyötärö ja hieman levenevä helma ovat just parhaimman näköisiä vaatteita mulle. Ja niin mukavia ja huolettomia samalla. :)
Ja yksiväriset peruspaitikset, t-paidat ja farkut ovat todellakin tylsiä vaatteita, ellei niihin yhdistele jotain persoonallisempaa ja mielenkiintoisempaa.
Uskaltaako tätä nyt laittaa tänne.. ei ole Suomessa valmistettu, mutta suunniteltu kuitenkin ja työllistää suomalaisia kotimyyjiä. Luotan myös näihin pienempiin toimijoihin eettisyyden ja ekologisuuden suhteen enemmän kuin isoihin firmoihin. Silverjungle. Kankaan laatu hyvä, hyviä perusvaatteita jotka eivät mene pesussa miksikään ja vaatteista ei näy läpi. Istuvuus hyvä monenlaiselle kropalle. Muutama oma luottovaate täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole valmis maksamaan "kotimaisista" merkeistä 100e tai yli ja suurin osa niistä on vieläpä jossain Puolassa tai Italiassa valmistettuja että se siitä kotimaisuudesta. Jos joku valmistaisi kohtuuhintaisia ja oikeasti tyylikkäitä kotimaisia vaatteita (tai vaikka yhteistyömallistona jollekin toiselle merkille..) voisin ostaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta suurin osa noista kuvien mekoista on muodottomia ja rumia. Ja ruman värisiä ja kuvioisia.
Kiva, värikäs, kauniskuosinen ja hyvin leikattu tunika ja jotain kivaa yksityiskohtaa siinä on kyllä paljon kevyempi, huolettomampi ja tyttömäisempi kuin jotkut noista kauhtanoista tai tosiaan niinkuin lypsymekoista tai yöpaidoista. Mutta makunsa kullakin.Mikään ei ole myöskään sen tylsempi ja mielikuvituksettomampi vaate kuin valkoinen tai yksivärinen paitapusero.
Jos vielä materiaali joustamatonta ja malli hiukankaan epäsopiva niin ei kovin mukava päällä.Valkoinen paita, musta t-paita ja muut perusvaatteet ovat vaatteita joiden ei ole tarkoituskaan olla mielikuvituksellisia tai superyksilöllisiä. Ne ovat perusvaatteita joihin yhdistelemällä persoonallisia vaatteita voi käyttää paljon ilman että lopputulos on sirkuspellelook.
Siksi juuri näitä vaatteita pitäisi löytyä suht helposti kotimaisina ja laadukkaina- ne eivät mene muodista parissa sesongissa. Perusvaatteilla on taatusti käyttöä joten panostukselleen saa vastinetta maksimaalisesti. Menekki on taattu ja tasainen, ja suunnittelija voi hakea erottuvuutta härpäkkeiden sijasta materiaalien ja työn laadulla. Väitän, että paksua puuvillaa oleva korkealaatuinen valkoinen perusteeppari näyttääkin erilaiselta kuin kympin läpikuultava trikooriepu jossa saumat kiertävät, jos se siitä on kiinni.
On käsittämätöntä, että suunnittelijat panostavat mieluummin noihin ihmeellisiin viritelmiin jotka ovat vain harvan makuun, mutta niitä hyvälaatuisia perusvaatteita saa metsästää kissojen ja koirien kanssa. T-paitoja tässä trikoolandiassa voi vielä tsäkällä löytää, mutta entäs kaikki muut? Jotenkin käsittämätöntä, että vaatteet joita haukutaan niin tylsiksi ja persoonattomiksi ovat kuitenkin käytännössä niin harvinaisia että sellaisiin pukeutuva on jo aika yksilöllinen trikootunika/legginsmeressä.
Miten moni oikeasti noin tekee? Omien havaintojeni mukaan varsin harva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä Uhana ainakin tekee kauniita vaatteita :)
Vierailija kirjoitti:
Vieras<br />
ilija kirjoitti:No esim tässä sulle muuta kuin pelkkää löysää kaapua:
https://www.weecos.com/fi/kativee/skye-wrap-dress
https://www.weecos.com/fi/kanto-design/ihana-dress-black
https://www.weecos.com/fi/tawast/wildflower-soul-dress-black
https://www.weecos.com/fi/fecc/laakso-dress-black
https://www.weecos.com/fi/minna-paussu/wrap-dress-long-butterfly-yellow…
https://www.weecos.com/fi/nouki/kemu-wrap-dress-white-and-green
https://www.weecos.com/fi/nouki/kauno-dress
https://www.weecos.com/fi/vietto/vietto-long-sleeve-tulip-dress
https://melli.fi/fi/tuote/taskumekko-tummansininen/Ensinkään en pidä tencelistä ja modaalista materiaaleina. Toisekseen en pidä juuri ja juuri vesirajan peittävästä helmasta. Monet polvet peittävät taas tanttamaisia lmalleiltaan. Itse haluaisin just polveen tai hieman ylemmäs sen helman.
Ihan mielenkiinnosta, voisko joku kertoa miksi nämä ei käy? On juuri sitä mitä pyydettiin, tyköistuvampaa, leikkauksia, kietaisumallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa raha auta; vaikka käyttäisi useamman satasen, on vaihtoehdot joko lihava tarhantäti, lihava kuvismaikka, tai lihava arkkitehti (samat leikkaukset, värinä musta). Suomessa ei yksinkertaisesti tehdä asiallisia (business casual, tai edes vähän sen alle) vaatteita normaalipainoisille naisille. Vain joko lapsellisia kuoseja, tai pelkkää mustaa, pallovartaloiselle.
Katso NOOLANIN valikoima.
Keittovillasta valmistetut perustakit ok, mutta onko niissä edes vuoria. Tohon hintaan en ihan perustakkia ko materiaalista osta. Saksassa kyseinen laatu sen 20-35 e/m ja ton perusmallin osaa kuka vaan ommella. Vaatteet apaattisen värisiä ja useimmissa yläosissa oli vihaamiani savupiippukaulus. Tämä on toki henkilökohtainen mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Anna Ruohonen on huippu, se tänne aiemmin linkattu sivu meni suoraan AR-nimiseen trikoomallistoon, katsokaa nää muut mallistot. Mittojen mukaan ja turhaa ei valmisteta. Itse käytän esim bleiseriä ja neuleita tuolta ja ollut tosi tyytyväinen vuosia. Käsittääkseni Pariisissa ommellaan bisnesvaatteet ja muut vaatteet, trikoo Suomessa.
Hehheh. Perusmallinen musta pellavakotelomekko silkkivuorilla mittojen mukaan 480 euroa? Okei saa perusmallisen mekon teetettynä mutta kuka tahansa kotiompelija tekee sen murto-osalla tosta hinnasta. Missä tässä se suunnittelu oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikken naisten vaatteita ostakaan niin onhan tämä suomalainen naisten muoti aina ollut maailman epäviehättävin ja epäseksikkäin. Naisille jotka ei välitä, olisi hyvä myyntilause.
Tarjonnan puute (ks tämä ketju, plus suomesta ei saa juuri muidenkaan maiden kauniita merkkejä)
Sää joka estää kauniin pukeutumisen noin 10kk vuodesta
Ryhmäpaine, suomessa ei nättiä pukeutumista hyvällä katsota kummankaan sukupuolen taholta (naiset hyljeksivät, miehet seksualisoivat)
Siinä selitys.
Tämä. Vaatii suorastaan rohkeutta pukeutua naisellisesti ja kauniisti. Itse sain mulkoilua, kun pukeuduin mielestäni nätisti koululaiskonserttiin (kapea polvipituinen hame ja viehättävä pusero, 5 cm korot). Yksi tuttava tuhahti paheksuvasti " tällätä nyt koululaiskonserttiin" :D
Tämä on niin totta nyky-Suomessa :D
Asuimme perheen kanssa muutaman vuoden USA:ssa, Italiassa ja sitten Ranskassa. Molemmissa Euroopan maissa oli luontevaa pukeutua kauniisti juhliin. Samoin jopa USA:ssa juhlissa naiset olivat niissä kaameissa kotelomekoissaan ja muovikorkkareissa, mutta silti.
Suomessa päivittelin takaisin muuton jälkeen ankeaa naistenvaatteiden tarjontaa ja valikoimaa. Mihin tahansa kauppakeskukseen menenkin on siellä samat, muutamat kansainväliset merkit edustettuina ja valikoima on todella suppea. Turha haaveilla löytävänsä kauniita ja näyttäviä naisten vaatteita. Onneksi on verkkokauppa...
En vain ymmärrä miksi tuntuu olevan vallalla asenne, että ei saisi näyttää kauniilta ja laittautua. Minä pidän siitä kun näytän kauniilta ja samoin pitää mieheni. Luulen, että kaikista meistä olisi pohjimmiltaan kiva ehostautua yhteisiin tapahtumiin ja juhliin, miksei joskus arkeenkin, kun on aikaa.
Kaunis pukeutuminen ja meikkaaminen on piristävä asia.
Jep. Asun Keski-Euroopassa ja olen töissä tavallisen tylsissä toimistohommissa. Emme kohtaa asiakkaita ja pukeutumisohjeena on business casual. Normaalina työpäivänä pukeudun esimerkiksi:
- Keväällä ja syksyllä muotoiltu ja laskeutuva kukkamekko, sukkahousut, väreihin sopiva pikkulaukku ja nilkkurit. Tai vaikkapa vajaamittaiset mustavalkoiset kukonaskelhousut, valkoinen paitapusero ja viininpunainen villatakki.
- Talvella farkut, kaunis (ei nyppyinen) neule, yksinkertaisia koruja, kauniit nahkaiset saappaat. Tai neulemekko ja sukkahousut. Ehkä jotain himmeästi kimaltavaa, yleensä yksiväristä ja yksinkertaista.
- Kesällä useimmiten puolihame - kellomainen/paperipussi/tulppaani-mallinen vyötäröä korostamaan, siisti t-paita, kauniit korvikset, väreihin sopivat sandaalit.
Ei siis mitään yliampuvaa, mutta siistiä ja omaan makuuni tyylikästä. Hiukseni ovat aina puhtaat ja joko kiharretut tai suoristetut. Kynnet aina siististi lakattu, keväällä ja kesällä jalkojen hoito myös minulle tärkeää, rasvaan koko kroppani myös päivittäin, poistan karvat jne.
Minua pidetään Suomessa tärkeilevänä hienostelijana. o.O Siskoni on samanlaisessa toimistossa töissä Suomessa, ja siellä ylipainoiset mammat laahustavat käytävillä muumitunikoissa hiukset pesemättä ja kampaamatta. Olen saanut kesälomillani usein kommenttia "laittautumisestani"... En vaan jaksa ymmärtää :D.
No nyt löytyi sielunsisko.
Olen pukumiesten kanssa hommissa ja oma pukeutuminen juuri tuota tyyliä. En vaan voi lähteä töihin farkuissa ja neuleessa ilman meikkiä, se ei ole ole kohteliasta toisia ihmisiä kohtaan, eikä anna ammattilaista kuvaa.
Selän takana tiedän että naisellista (jakkupuku, bleiseri, hameet, meikit) linjaani on arvosteltu mutta sitä ovat kritisoineet toiset naiset.Te kuulostatte ihan Klingelin kuvastolta. Nättejä vaatteita ja malleja keski-ikäisille, tykkään itsekin.
No en tiedä mikä on Klingelin kuvasto :D, mutta en ole keski-ikäinen. En osaa sanoa, miten tyyliäni luonnehtisi joku toinen, mutta itse ennemminkin sanoisin että tyttömäinen / vanhanaikainen olisi oikeampi kuvaus. Esimerkkejä samantyylisistä mekoista joita käytän lähes päivittäin:
https://www.mohito.com/media/catalog/product/X/D/XD402-99P-003_11.jpg
https://www.mohito.com/media/catalog/product/Z/L/ZL841-95X-030.jpg
https://www.reserved.com/media/catalog/product/Z/L/ZL638-59X-003.jpg
https://www.reserved.com/media/catalog/product/cache/850/a4e40ebdc3e371…
https://www.reserved.com/media/catalog/product/Z/I/ZI627-MLC-001_1.jpg
Housuasuja:
https://www.mohito.com/cz/cz/zx520-95p/cotton-rich-cigarette-trousers
https://www.mohito.com/media/catalog/product/X/O/XO185-00P-001.jpg
https://www.mohito.com/media/catalog/product/Z/X/ZX517-95X-020.jpg
Ovatko nämä nyt toimistotöihin sitten NIIN ylilaittautuneita...?
Nuo housuasut ovat kivoja, mekot omasta mielestä vähän tantahtavia. Mutta ei mitenkään liian juhlallisia, vaan juuri toimistoon sopivia.
Juu ja nämähän ovat tietysti makuasioita. Millainen mekko on mielestäsi epätantahtava? (Mikä sana :D!)
Tosiaan jostain syystä vaikkapa ihan tavallinen viskoosimekko herättää suomalaisessa toimistossa ihmetystä, kun kaikilla muilla on mustat legginssit ja mörkötunika...
Miten ihmeessä jollain aikuisella voi olla niin onnettoman huono itsetunto, ettei pysty edes konttoriin pukeutumaan niin kuin mielii. Tässä sinulle pieni vihje: sitä ihmettelyä on aina, aina, aina, pukeuduit sitten miten tahansa. Aina löytyy niitä, joita ulkonäkösi/pukeutumisesi ei miellytä. Sen kanssa on vain opittava elämään ja arvostamaan itseään.
Luin ketjun läpi ja ymmärsin, että alettiin puhumaan business casual - vaateista, tyyliin tummansininen kotelomekko.
Sitten tänne linkataan tarhatädin darwisavi-päivän suojatakkeja, liloja puhvihiha-kermakakkuja jotka ulottuvat reiteen ja muuta flow festival -kamaa.
Onko todella niin, että suomalainen ei ymmärrä mitä on bisnes casual? Ei lakinainen voi näyttää Kellokosken prinsessalta työssään. Ei voi pankkivirkailijakaan. Ei voi osastopäällikö, eikä oikein muukaan jolla on vastuutyö. Siinä pikkuhiljaa häipyy vastuut jos kovin luovasti ja rempseästi alat pukeutumaan ja teet muut vaivaantuneeksi.
Tästä ketjusta on on käynyt kyllä selväksi se, mitä olen epäillyt jo pitkän aikaa ja kohdannut tällaisia tyyppeja, nimittäin: nämä tyypit, jotka suureen ääneen pauhaa, kuinka se ja se vaate/sisutus/yms on niiiiiin tyylitöntä, kokee olevansa itse jokin tyylin ylipappi - ja sitten kun näiltä pyytää esimerkkejä, että mikä sitten olisi tyylitöntä, niin voi buaahhaaa...
Täälläkin on kehotettu suomalaisia tuottajia tekemeään niitä geneerisiä makkarankuorimekkoja ('vartalonmyötäistä', 'hyviä leikkauksia'), joita on maailman putiikit tosiaan täynnä, varsinkin itä- ja etelä-Euroopassa. Rytkyjä joissa helma alkaa siitä mihin kaula-aukko loppuu. Todella tyylikästä. Kietaisumekkoja, joilla korostaa pieniä rintoja, mutta joita isorintaiset usein kavahtaa. Kun ei halua olla tyrkyllä kuin Maksimaisen lihatiskin kanafileet. jne jne
Makunsa kullakin ja ihan hyvä antaa vinkkejä suomalaisille tuottajille, että kaikenlaisille vaatteille on kysyntää. Mutta kovin on teinimäistä esiintyä jonakin absoluuttisen tyylisilmän omaavana vaateguruna. Jos joku on joskus kehaissut, että onpa sulla nätti pusero, niin ei sitä nyt kannata kovin vakavasti ottaa.
ELi älkää jättäkö vielä nykyistä päivätyötä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta on on käynyt kyllä selväksi se, mitä olen epäillyt jo pitkän aikaa ja kohdannut tällaisia tyyppeja, nimittäin: nämä tyypit, jotka suureen ääneen pauhaa, kuinka se ja se vaate/sisutus/yms on niiiiiin tyylitöntä, kokee olevansa itse jokin tyylin ylipappi - ja sitten kun näiltä pyytää esimerkkejä, että mikä sitten olisi tyylitöntä, niin voi buaahhaaa...
Täälläkin on kehotettu suomalaisia tuottajia tekemeään niitä geneerisiä makkarankuorimekkoja ('vartalonmyötäistä', 'hyviä leikkauksia'), joita on maailman putiikit tosiaan täynnä, varsinkin itä- ja etelä-Euroopassa. Rytkyjä joissa helma alkaa siitä mihin kaula-aukko loppuu. Todella tyylikästä. Kietaisumekkoja, joilla korostaa pieniä rintoja, mutta joita isorintaiset usein kavahtaa. Kun ei halua olla tyrkyllä kuin Maksimaisen lihatiskin kanafileet. jne jne
Makunsa kullakin ja ihan hyvä antaa vinkkejä suomalaisille tuottajille, että kaikenlaisille vaatteille on kysyntää. Mutta kovin on teinimäistä esiintyä jonakin absoluuttisen tyylisilmän omaavana vaateguruna. Jos joku on joskus kehaissut, että onpa sulla nätti pusero, niin ei sitä nyt kannata kovin vakavasti ottaa.
ELi älkää jättäkö vielä nykyistä päivätyötä.
Sehän tässä on de ongelma, että täälläkin linkatuilla vaatevalmistajilla oli kaikilla samat tuotteet. Lypsymekon näköinen pellavakietsu, muumikauhtana ja riemunkirjavat trikoomekot, jotka näyttää yöpaidoilta. Ongelma nro 2 oli se, että ylipäätään tarjontaa on s-l koossa 167 cm pitkälle.jos olet lyhyempi tai pitempi, hoikempi tai lihavampi niin ei edes ole tarjolla muuta kuin muumisäkki. Toki yksi ongelma-alue on se laadukkaiden business casual-vaatteiden puute, jos muut ovat puku päällä, ei nainen voi olla trikoo- tai kukkamekko päällä.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun läpi ja ymmärsin, että alettiin puhumaan business casual - vaateista, tyyliin tummansininen kotelomekko.
Sitten tänne linkataan tarhatädin darwisavi-päivän suojatakkeja, liloja puhvihiha-kermakakkuja jotka ulottuvat reiteen ja muuta flow festival -kamaa.
Onko todella niin, että suomalainen ei ymmärrä mitä on bisnes casual? Ei lakinainen voi näyttää Kellokosken prinsessalta työssään. Ei voi pankkivirkailijakaan. Ei voi osastopäällikö, eikä oikein muukaan jolla on vastuutyö. Siinä pikkuhiljaa häipyy vastuut jos kovin luovasti ja rempseästi alat pukeutumaan ja teet muut vaivaantuneeksi.
Business casual -käsite tarkoittaa rennompia, mutta siistejä vaatteita. En laskisi kotelomekkoa ja jakkupukuja tähän ryhmään, lienevät ihan virallista business-vaatetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, miksei opettelisi tekemään vaatteita itse.
Kyllähän villasukatkin piti opetella tekemään ja joka kerralla tekee aina vähän paremmat. Jonkinlainen käsitys ompelusta kuitenkin on.
Saisi juuri sellaisista kankaista kuin itse haluaisi.
Aloittaa yksinkertaisemmista hameista. Vuoden kuluttua tekee jo kauluspaitaa.
Jos kerran mummomme pystyi siihen, miksei mekin? Ei he kouluja sitä varten käyneet.
Opettelisin mielelläni, mutta
-asun pienellä paikkakunnalla, täällä ei ole kangaskauppaa vaan kankaat pitäisi ostaa sokkona netistä. Kankaat kai myydään pakasta mitattuna, joten mites palautusoikeus? Entä ompelukone ja muut tarvikkeet? Tarvitaanko saumuria? On paljon mihin pitäisi perehtyä ennen kuin saumaakaan on ommeltu.
-Toisin kuin kotirouva-mummoni, minä käyn päivätyössä ja minulla on jo yksi pitkäaikainen harrastus. Arjen pyörityksen jälkeen aikaa ja jaksamista tarkkuutta vaativan työn opettelemiseen on vähän. Laskeskelin, että tarvitsisin vuodessa n.10-15 sisävaatetta. Joten n. kerran kuussa pitäisi saada jotakin aikaiseksi. Kuulostaa paljolta. Esim. tänä vuonna hankintalistalla on istuvat perushousut, pari t-paitaa virttyneiden tilalle, 2 kotiasua varsinkin jos korona pitkittyy ja alkaa ahdistaa vanhoissa verkkareissa hiihtely jne. Jos ompelee tarpeeseen, ei voi valita projekteja vaikeusasteen vaan sen tarpeen mukaan. Tai sitten pitää vaihtaa totaalisesti tyyliä.
-Ulkotakkien ompelu taitaa olla jo ihan oma lajinsa?
-Kuulun siistit toimistovaatteet-klaaniin, ja olen ymmärtänyt että bleiserit, kauluspaidat ja hyvin istuvat mekot ovat vaikeammasta päästä projekteja. Vaikeuskerrointa lisää kohdallani, että keskivertoa lyhyempänä päärynävartaloisena kaavoja pitäisi jotenkin muokata. Jos haluaisi erityisen hyvin istuvia vaatteita, niissä kai pitäisi olla vielä niitä kuuluisia yksityiskohtia ja kaikki pitäisi onnistua tekemään tosi tarkasti ja siististi?
Maailma on muuttunut sitten mummon päivien. Nykyään vaatteita ei osteta vain koska ei jakseta tai viitsitä tehdä itse, vaan itse tekemisen kynnys on noussut aika korkeaksi.
Kyllä vaatteiden ompelu kuitenkin jonkin verran lahjakkuuttakin vaatii niin nyt kuin ennenkin. Osalla täällä tuntuu olevan sellainen käsitys, että jos vähän harjoittelee, niin jokaisesta tulee haute couture tason ompelija, joka pyöräyttää minkä tahansa luomuksen yhdessä illassa.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisia? Kannattaa ottaa alkuperästä selvää ennen kuin suosittelee suomalaisena näitä.