Lue keskustelun säännöt.
Kuinka opetatte lapsenne purkamaan pahan olon?
01.07.2006 |
Tuosta toisesta ketjusta tuli nyt mieleen sellainen, kun olikohan se ketjun ap, joka luuli, että " töykeät av-äidit" opettavat lapsensakin purkamaan pahan olonsa huutamalla ja haukkumalla muut.
Okei, minusta vanhemmat ovat sitä varten, että heille lapsi voikin ja saa huutaa. (ja kokeilla tunteitaan.)
Mitä mieltä olette? Saako vanhemmille huutaa vai miten olette tällaisissa tilanteissa tilanteen hoitaneet?
Kommentit (8)
Vierailija:
Saa huutaa ja potkiakin, mutta ei saa nimitellä, eikä satuttaa toisia, eikä rikkoa tavaroita. Pahaa mieltä saa näyttää tietenkin, mutta ei sitä tartte toisiin purkaa. Omassa huoneessa saa sadatellakin, mutta esim. toisen haukkumista en kuuntele.
Tämä on myös hyvin lapsikohtaista kuka haluaa ilmaista vihansa mitenkin. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu eikä huutaminen ketään vahingoita (" MÄ OON NYT VIHAINEN!!!!" ). Haukkumista ja solvaamista ei kuunnella, mutta kiukun purkamiseen saa vaikka kirota (mutta tavallisessa puheessa mitään vittuja ym. ei suvaita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkia tunteita saa läpikäydä. Missäs sen parempi ympäristö kuin turvallinen oma koti? Kyllä ovat minulle joskus huutaneet, uhmikset etenkin. Sitten yleensä otettu syliin ja rauhoiteltu ja katsottu tilannetta yhdessä.
Ovat ilmaisutaitoisia lapsia ja vääntävät suuttumusta aika pian lauluiksi. Alkavat vaan laulaa, tekevät sävelen vihasta ja sanat siitä mikä harmittaa. Omassa huoneessaan tuolla viistee murjottavat.
Vierailija:
Sinä kiltti äiti kotioloissa, miten opastat lastasi purkamaan pahaa oloaan?
ap
opetan, että läheiset (elämää koskettavat) " oikeat" ihmiset eivät ole se jolle kiukku puretaan. Vaan haen hänelle, esim. hakkaa tapit telineen ja vasaran, et nakutteleppa antauksella sitä.
Ennen kun mulla ei ollut lapsia, menin hakkaamaan puita tai siivosin ankarasti, nyt niitäkään ei samalla tavalla voi tehdä kuin ennen.
Tässä on mainitsemani ote sieltä toisesta ketjusta ja jäin vain tämän pohjalta aatoksiin.
ap
Mieheni on mököttäjätyyppiä ja inhoan sitä yli kaiken! Siinä ei ole toisella mitään tsaansseja puolustautua tai puhua tilanteesta, kun toineen mököttää ja sulkee muut ulkopuolelle.
Yritän omille lapsilleni opettaa, että voi suusanallisesti ilmoittaa, että " mua loukkaa tuo" ja tarvittaessa vaikka huutaakin. Fyysinen raivoaminen ja toisen haukkuminen on sen sijaan väärin.
Ei missään nimessä hyväksyä huutoa keneltäkään, yhtään missään tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ei missään nimessä hyväksyä huutoa keneltäkään, yhtään missään tilanteessa.
En minäkään hyväksy vanhemman huutamista lapselleen, aikuisella pitää olla muut keinot, mutta miten sinä sitten opetat omat lapsesi?
ap
Meidän lapsi ei ole vielä edes " huuto iässä" eli ei mulla ole suoraa vastausta kysymykseesi. Olen kyllä ollut paljon lasten kanssa tekemisissä ja tämä huuto homma ei kyllä nyt oikein minulle iske.
Saa huutaa ja potkiakin, mutta ei saa nimitellä, eikä satuttaa toisia, eikä rikkoa tavaroita. Pahaa mieltä saa näyttää tietenkin, mutta ei sitä tartte toisiin purkaa. Omassa huoneessa saa sadatellakin, mutta esim. toisen haukkumista en kuuntele.