Kysy filosofilta

Vierailija kirjoitti:

Miksi leikit filosofia? Jos kuitenkin olet oikeasti filosofi niin vastaa tähän. Onko kotisi vain kolo, viihdytkö siellä. Tosin filosofistahan on yhdentekevää viihtyykö hän vai ei- mutta eikö se ole hyvä kolo joka tapauksessa.

En ymmärrä kysymyksiä. Statukseni suhteessa filosofian professioon selviää muista vastauksista. Kotioloistani tai -koloistani en halua kertoa.

Onko oikeus ja kohtuus tällainen: kun minä matkustan laivalla enemmän kuin laki sallii niin tapahtuu yksi maailmanhistorian pahimmista laivaonnettomuuksista ja minä olen tavalla tai toisella mukana siellä tietysti, koska matkustin tuolloin laivalla niin usein.. Joten tavallaan mutta ironian kannalta en osannut odottaa tätä, koska en ole ironinen ihminen, mutta pelottavalla tavalla jota en osaa selittää osasin siis odottaa tätä jo joitain kuukausia ennen kuin tämä kaikki alkoi tapahtua, että kun alan matkustaa lentokoneella enemmän kuin laki sallii niin tavallaan ihan sama juttu tapahtuu. Nyt on jokin hirveä suuronnettomuus tapahtunut ja tapahtuu edelleen joka ei varsinaisesti liity lentämiseen mutta samalla tavoin torppaa sen matkustustavan täysin pois minun ulottuvilta. Samalla tavoin järkyttää minua ja koko muuta maailmaa tai maata jotenkin lopullisella tavalla. Minunko takia näin tapahtui taas vai siksi, että kaikki teimme yhtäkkiä hullunlailla vain sitä yhtä asiaa?

Kiitos vastauksistasi, tämä on mielenkiintoista!

Vierailija kirjoitti:

Oliko ne antiikin filosofit oikeassa siinä, että tämä elämä on vain luolan seinälle heijastunut kuva, vai miten se menikään...?

Olen siis vain lukion käynyt.

Kyseessä on Platonin luolavertaus. Platonin mukaan havaitemamme maailma on vain heijastusta muuttumattomasta ja täydellisestä ideoiden maailmasta. Platonin teoriaa on vaikea selittää niin, että se vaikuttaisi edes etäisesti järkevältä. Motiivina teorialle on se, että Platonin käsityksen mukaan tieto voi koskea vain muuttumattomia asioita. Jos asiat muuttuisivat, myös niitä koskevan tiedon pitäisi muuttua, eikä sellainen voi tänään olla tietoa, joka huomenna lakkaa olemasta tietoa. Nykykäsitteillä sanottaisiin, että Platon päätteli tieto-opista metafysiikkaan (eli päätteli siitä, miten voidaan tietää, siihen mitä on). Sellaista pidetään nykyään yleensä huonona päättelynä.

Nähdäkseni siis Platon ei ollut oikeassa. Havaitsemamme maailma ei ole vain heijastus jostakin pysyvämmästä ja todellisemmasta maailmasta. Havaitsemamme maailma on ainoa maailma, joka on olemassa, tai ainakin ainoa maailma, josta on hedelmällistä keskustella.

AV:n päivystävä filosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä löytyy toinen filosofi! Haluatko kysyä minulta jotain?

Kiva huomata, että AV:lla on muitakin filosofeja.

Oletko yliopistotutkija? Minä koin tutkija-aikoinani filosofian tutkimuksen lopulta aika turhauttavaksi, kun vaikutti siltä, että kansainvälisesti arvostetut professorit vain kaivautuvat juoksuhautoihinsa ja keksivät mitä älyttömämpiä argumentteja jonkin metafyysisen hölynpölyn puolustamiseksi. Ja sen takia uuden oikeasti ihmiskuntaa hyödyttävän tiedon saaminen tuntui kovin vaikealta, kun kaikki aika meni keksittyjen hölynpölyteorioiden välisten kiistojen selvittelyyn. Tämä voi johtua siitä, että toimin nimen omaan metafysiikan alalla, ehkä muilla filosofian aloilla on tervejärkisempää meininkiä. Onko sinulla ollut samanlaisia turhautumisen ja arkielämästä vieraantumisen kokemuksia, ja jos on niin miten olet pärjännyt niiden kanssa?

En ole tutkija, valmistuin neljä vuotta sitten työttömäksi ja työtön olen tälläkin hetkellä. Olen kyllä tehnyt määräaikaisena töitä valmistumiseni jälkeen.

Aloin turhautua akateemiseen filosofiaan jo kandin suoritettuani, tein kuitenkin maisteriopinnot ja gradun vielä niiden jälkeen hieman leipääntyneenä. Maailmankuvani avartui kuitenkin filosofian opintojen myötä huomattavasti ja ajatteluni muuttui analyyttisemmäksi ja kriittisemmäksi. Koin silti akateemiselle filosofialle tyypilliset kysymykset jonkinlaiseksi aivojumpaksi, jolla on melko vähän käytännön relevanssia. Nykyään olen kiinnostunut taolaisuudesta ja itämaisesta filosofiasta ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeus ja kohtuus tällainen: kun minä matkustan laivalla enemmän kuin laki sallii niin tapahtuu yksi maailmanhistorian pahimmista laivaonnettomuuksista ja minä olen tavalla tai toisella mukana siellä tietysti, koska matkustin tuolloin laivalla niin usein.. Joten tavallaan mutta ironian kannalta en osannut odottaa tätä, koska en ole ironinen ihminen, mutta pelottavalla tavalla jota en osaa selittää osasin siis odottaa tätä jo joitain kuukausia ennen kuin tämä kaikki alkoi tapahtua, että kun alan matkustaa lentokoneella enemmän kuin laki sallii niin tavallaan ihan sama juttu tapahtuu. Nyt on jokin hirveä suuronnettomuus tapahtunut ja tapahtuu edelleen joka ei varsinaisesti liity lentämiseen mutta samalla tavoin torppaa sen matkustustavan täysin pois minun ulottuvilta. Samalla tavoin järkyttää minua ja koko muuta maailmaa tai maata jotenkin lopullisella tavalla. Minunko takia näin tapahtui taas vai siksi, että kaikki teimme yhtäkkiä hullunlailla vain sitä yhtä asiaa?

Valitettavasti en ihan saa selvää siitä, mitä haluat kysyä. Mielestäni kuulostaa maagiselta eli taikauskoiselta ajattelulta sellainen, että juuri sinun valitsemasi matkustustapa jotenkin vaikuttaisi laajemmin maailman tapahtumiin tai esimerkiksi suuronnettomuuksiin. Jokainen meistä on vain yksilö, eikä yhden yksilön teoilla yleensä ole ratkaisevaa merkitystä maailman tapahtumien kannalta. Jokainen voi silti omalta osaltaan yrittää toimia vastuullisesti ja toisia kunnioittaen, toivoen että muutkin toimivat yhtä fiksusti.