Miten elämäsi eroaisi nykyisestä, jos olisit vielä yhdessä ENSIRAKKAUTESI kanssa?

Olisin rekkamiehen leski. Todennäköisesti sairaanhoitajana jossain vanhustenhoitolaitoksessa.

Jos olisin yhdessä ensirakkauteni kanssa niin meillä olisi talo maalla, kaksi lasta ja koira. Rikkaita emme olisi mutta varmaan ihan onnellisia. Mies palvoisi maata jalkojeni alla.

Mutta vaihdoin tuon kuvion miljoonakaupunkiin, uraan ja mieheen, joka taistelee alkoholiongelman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin yhteen poikaa lukiossa, mutta se ei edes tajunnut, että pidin siitä. Oli sellainen nörtti. Nykyään hän on varsin menestynyt mies. Ainakin olisi ollut aineellisesti rikas elämä.

Miksi et olet kertonut ihastuksestasi, vieläkään?

En olisi ainakaan ikisinkku enkä todennäköisesti lapsetonkaan. 

N43

Oih, me oltaisiin kummatkin metsässä, koska metsä on hänen työ ja minulle rakas paikka <3 Siellä mä uppoutuisin hänen sinisiin silmiin ja haroisin hänen tummia kiharoita hiuksiaan ja me oltaisiin ikuisesti nuoria ja lumoutuneita tosistamme. Meissä aika pysähtyi <3 Ja nyt mä taidan mennä soittamaan meidän biisin ja itken hetken..

Harrastaisin vakiotansseja kilpamielessä, asuisin luultavasti kotipaikkakunnan lähellä omakotitalossa ja mies olisi edelleen timmi ja hyvännäköinen, ei oo muuttunut miksikään 27:ssä vuodessa... :) Täytyy myöntää että hieman harmittaa...

Olisi omistusasunto paraatipaikalla, pari lasta ja koti hoidettavina. Mies tekisi uraa kovalla liksalla. Ja näistä syistä en leikkiin lähtenytkään, vaikka rakastinkin hänen persoonaansa yli kaiken – minulla oli ja on ihan muita haaveita kuin ruveta kenenkään kotirouvaksi.

Nykyistä rakastan toki enemmän, mutta hän oli ”vasta” se toinen.

En ole koskaan livenä tavannut ensirakkauttani. Netissä tutustuttiin. En ole koskaan ollut niin rakastunut. Ei koskaan myöskään oltu varsinaisesti yhdessä. Jos olisimmekin yhteen päätyneet, luulen että olisin aivan eri ihminen kuin mitä nyt.

En tiedä kuka on ensirakkauteni.

Olisin onnellinen ja hyvinvoiva. Ydinperheeni olisi kasassa ja lastenkin tulevaisuus olisi turvattu. Uskon myös ex-vaimoni katuvan lähtöään haihattelujensa perään. Yksinäisiä ja köyhyydessä eläviä masentuneita kummatkin vielä vuosien päästä. Takaisin en silti huolisi.

Me matkusteltaisiin ja pyöräiltäisiin paljon. Lapset eivät kuvioon olisi ikinä mahtuneet, koira varmaan olisi. Olisi toisenlaista.

Mutta kuten joku edellä, niin en vaihtaisi tätä rivarissa asuvan yh-äidin elämää mihinkään (tai lottovoitolle on tilaa pankkitilillä).

Oijoij. Olipa kova "haaste" ap:ltä... Kiitos siitä!

Elämäni eka todella rankka rakastuminen kohdistui ranskalaiseen vaihto-opiskelijaan. Jos olisin saanut vastarakkautta ja homma olisi lähtenyt lentoon niin... Hmm. Enpä tiedä, en tiedä kummassa maassa olisimme päätyneet asumaan (josko kummassakaan). Hän halusi selvästi lapsia, minä vähemmän, mutta uskoisin että meillä olisi lapsia ja sittemmin olen kyllä todennut haluavani lapsia itsekin.

Hän harrasti musiikkia ja opiskeli akustiikkaa. Minä opiskelin tuolloin it-teknologiaa mutta sittemmin kiinnostukseni ovat levinneet kuin varpusparvi: kaikki kiinnostaa vähän, mutta heti kun saan selvää millaisista asioista jokin ala on kiinnostunut, oma kiinnostukseni hiipuu.

Olisin siis ehkä koti-isä yhteisille lapsillemme.

Vierailija kirjoitti:

Elelisin varmaan kotikylillä ja opiskelut ja ura isommassa kaupungissa olisi jäänyt sikseen. 

Jännä miten voikin eri asiat tehdä ihmiset onnelliseksi. Oletan siis, että olet tyytyväinen valintaasi.

Minulle muuttunut tilanteesi olisi painajainen.

Olisin varmaan painostuksestaan erehtynyt tekemään lapsia.

Ajatuskin puistattaa.

Lapseton oman elämänsä herra 45v.

Poliisit ravaisivat meillä jatkuvasti, murhasta tuomittu mies olisi ollut luonamme paossa poliisia, huumeita, päihteitä, linnatuomioita aseista ja tapon yrityksistä, väkivaltaa, elämäntapatyöttömyyttä, jatkuvaa pelkoa ja epävarmuutta sekä rikollista elämää epämääräisessä lähipiirissä. Tätä kaikkea joutuisin seuraamaan vierestä.

Eli siis kaikkea sitä mitä nykyinen elämäni EI ole.

7v-13v olin todella ihastunut erääseen poikaan ja hän minuun. Olisin miljonääri.

Varsinaisen ensirakkauteni koin 18v ja olen hänen kanssaan edelleen yhdessä. Olemme edelleen onnellisia ja rakastuneita vajaan 20 vuoden jälkeenkin.

Olisin petetty äitipuoli koska ensi-ihastus oli tullut 14-vuotiaana isäksi ja sittemmin tunnettu sarjapettäjä-pleijerinä

Olisin onneton, me tuotiin toisistamme huonoja puolia esiin ja lopulta mies petti minua, tunnusti jonkin aikaa valehdeltuaan kun kaikki merkit oli ilmassa. Ammatti ja kotiseutu on sama kuin nykyisellä miehellänikin eli elämä muutoin ei varmaankaan olisi kovin erilaista.

Ensirakkauteni kuoli juovuspäissään tapaturmaisesti alle nelikymppisenä. Seuraava rakkauteni muutti aikoja sitten Kiinaan. Siitä olisi jo voinut jotain tulla, mutta olin lapsellinen ja ylpeä, suhde ei kunnolla edes alkanut. Joskus olen miettinyt, että hänen kanssaan olisin voinut päätyä toiselle puolelle maapalloa.

Asuisin Englannissa