Lasten jatkuva roikkuminen ahdistaa

Muistelen että samanlaista on ollut, lapset nyt jo aikuisia. Nauti lapsistasi kun ovat pieniä!

No keneltä niiden lasten sitä läheisyyttä pitäisi hakea? Kaipaavat selvästi läheisyyttä ja huomiota, eivät saa sitä tarpeeksi. Siksi roikkuvat. Ja mikä on sinun elämässäsi tärkeämpää, kuin omat 2 ja 5 vuotiaat lapset? 

Vierailija kirjoitti:

No keneltä niiden lasten sitä läheisyyttä pitäisi hakea? Kaipaavat selvästi läheisyyttä ja huomiota, eivät saa sitä tarpeeksi. Siksi roikkuvat. Ja mikä on sinun elämässäsi tärkeämpää, kuin omat 2 ja 5 vuotiaat lapset? 

Odotinkin tälläistä kommenttia :D ”mitäs teit lapsia jos et halua 24/7 istua lapset sylissä!” Kiitos tästä!

Ap

Hmm. Entä jos laittaa hetkeksi lastenohjelmat tms jotain tekemistä keksii mihin keskittyvät? Onko lapsen isä kuvioissa?

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Entä jos laittaa hetkeksi lastenohjelmat tms jotain tekemistä keksii mihin keskittyvät? Onko lapsen isä kuvioissa?

Haluavat tehdä kaiken ihan kylkikyljessä. Jos katsovat lastenohjelmia ja minä lähden käymään vaikka makkarissa niin molemmat lähtevät samantien perään. On isä samassa taloudessa, hänessä eivät roiku ainakaan näin paljon.

Ap

Keksi heille puuhaa, voivat osallistua esim. kodinaskareisiin omalla pikku panoksellaan.

Vinkkina aidin oma aika. Selitat, etta jokainen tarvitsee omaa aikaa. Etta aiti haluaa esim. lukea lehden rauhassa tms. Munakello aluksi nayttmaan aikaa ja aloitat lasten kanssa jonkun aktiviteetin/leikin ja pyydat heita jatkamaan sita munakellon osoittaman ajan. Tai, jos ovat tottuneita leikkimaan itsekseen niin munakello soittamaan merkiksi, jolloin voivat tulla sua "hairitsemaan". Pikku hiljaa oppivat aidin oman ajan merkityksen ja voit lisata niita muutamia paivaan. Ja jossain vaiheessa siita tulee normi eika mitaan munakelloja enaa tarvita :)

Pyydä iskää huomioimaan heitä enemmän, että menisivät vaikka luontoretkelle tai pelattaisiin ja luettaisiin satuja. Ei tarvitsisi saada kaikkea huomiota äiskältä.

Ymmärrän.

Kuten aiempi kommentoi, mies, lastenohjelmat tai joku syventyminen leikkimään esim. rakennuspalikoilla. Anna ohjeeksi vaikkapa koota maailman isoin kaupunki... :D

Lähde joka päivä viiden kilsan lenkille, ota kahvi ja kirja mukaan ja etsi vaikka penkki lueskeluun.

Kuulostaa tutulta. Mulla on 3v ja 2v lapset. Seuraavat ympäri kämppää kuin hai laivaa. Aina kun istahtaa johonkin, niin änkevät syliin ja joka askare, joka mulla on keskeytetään kyselytulvalla tai vähintään alkavat nahistelemaan keskenään, jolloin tulevat taas mun luo pyytämään lohtua tai jotain tuomarointia. Ovat ihania ja yritän huomioida aina kuin voi, mutta esim. just tuo kahvinjuonti on sellainen, jolloin olen sanonut, etä silloin ei tulle äidin luo pomppimaan, jo ihan siksikin että se kahvi kaatuu ja joo, tarvitsee se äitinkin välillä tilaa hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Lähde joka päivä viiden kilsan lenkille, ota kahvi ja kirja mukaan ja etsi vaikka penkki lueskeluun.

Ja jätän lapset keskenään..........? Isä on töissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Mulla on 3v ja 2v lapset. Seuraavat ympäri kämppää kuin hai laivaa. Aina kun istahtaa johonkin, niin änkevät syliin ja joka askare, joka mulla on keskeytetään kyselytulvalla tai vähintään alkavat nahistelemaan keskenään, jolloin tulevat taas mun luo pyytämään lohtua tai jotain tuomarointia. Ovat ihania ja yritän huomioida aina kuin voi, mutta esim. just tuo kahvinjuonti on sellainen, jolloin olen sanonut, etä silloin ei tulle äidin luo pomppimaan, jo ihan siksikin että se kahvi kaatuu ja joo, tarvitsee se äitinkin välillä tilaa hengittää.

Joo juuri näin! Oikeasti tuntuu etten pysty välillä edes hengittämään kun joku on koko ajan niin lähellä.. olen introvertti muutenkin, niin tämä on kyllä todella raskasta kun ikinä ei saa edes istua yksin sohvalla 😞

Ap

"Jos sanon että antakaas minun hetki olla, niin muistavat asian n. 15 sekuntia jonka jälkeen joku taas änkee syliin."

Lapsen hetki on varmaankin just se 15 sekuntia, joten oot saanu mitä toivoit :D Kokeilisin selkeempiä ilmaisuja -> äiti juo nyt kahvin loppuun ja sitten voi tulla taas syliin. Lapsille on ihan hyvä opettaakin, että joskus joutuu odottamaan. Äiti ei ole mikään elävä kiipeilypuu.

Luin sellaisen vinkin, että kannattaa laittaa lapsille vaikka lastenohjelmat pyörimään, ja sanoa lapsille aikaraja, minkä äiti haluaa olla rauhassa eikä äidille saa tulla puhumaan. Ajastin auttaa lapsia hahmottamaan, milloin aika on kulunut. Jos eivät ymmärrä kelloa, niin esim time-timer näyttää graafisesti ajan kulumisen (löytyy myös sovelluksena).

Lasten on helpompi jaksaa olla ilman äitiä, kun tietävät, milloin saa tulla taas hakemaan äitiä tai milloin tulet takaisin toisesta huoneesta. Sinun lapsesi ovat vielä pieniä, joten aika voi olla lyhyt, vaikka 10 min aluksi ja voit vähitellen pyrkiä vaikka 30 minuuttiin.

Tsemppiä, jokainen tarvitsee ja ansaitsee omia hetkiä ja omaa tilaa, myös äidit.

Ihan normaalia, että 2- vuotias roikkuu koko ajan. 5-vuotiaan voisi jo olettaa osaavan hetken leikkiä itsekseen, mutta sen verran sisarkateutta, ettei halua jäädä ilman, jos pienempi saa huomiota.

Jotainhan tämä kertoo myös siitä, että äidin seura ja syli on harvinaista herkkua.

Kuten jo ehdotettu, jaa vastuuta. Mies leikittää välillä. Ja 5-vuotiaskin ymmärtää jo, kun sanot että nyt sinä haluat juoda kahvin rauhassa ja isosisaruksena hän "vahtii" pienempää sen hetken.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia, että 2- vuotias roikkuu koko ajan. 5-vuotiaan voisi jo olettaa osaavan hetken leikkiä itsekseen, mutta sen verran sisarkateutta, ettei halua jäädä ilman, jos pienempi saa huomiota.

Jotainhan tämä kertoo myös siitä, että äidin seura ja syli on harvinaista herkkua.

Kuten jo ehdotettu, jaa vastuuta. Mies leikittää välillä. Ja 5-vuotiaskin ymmärtää jo, kun sanot että nyt sinä haluat juoda kahvin rauhassa ja isosisaruksena hän "vahtii" pienempää sen hetken.

Olen lasten kanssa ihan koko ajan, paitsi 3 päivänä viikossa käyn 45min lenkillä.. olen siis vielä hoitovapaalla, että pitäisikö minun luopua noista lenkeistäkin?

Ap

Mä olen alusta asti tehnyt selväkski, että äidillä on myös rajat, joita kunnioitetaan. Totta kai meillä halitaan ja helitään paljon, mutta jos juon kahvia ja luen lehteä, silloin minua ei keskeytetä. Tai jos puhun puhelimessa. Hädän on omtava kova, jos näin käy.

Vaatihan se muutaman kerran kunnon rähähdyksen, kun joku hiplaa hiuksia, kun haluan olla rauhassa. Mutta kyllä he sen oppivat.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Mulla on 3v ja 2v lapset. Seuraavat ympäri kämppää kuin hai laivaa. Aina kun istahtaa johonkin, niin änkevät syliin ja joka askare, joka mulla on keskeytetään kyselytulvalla tai vähintään alkavat nahistelemaan keskenään, jolloin tulevat taas mun luo pyytämään lohtua tai jotain tuomarointia. Ovat ihania ja yritän huomioida aina kuin voi, mutta esim. just tuo kahvinjuonti on sellainen, jolloin olen sanonut, etä silloin ei tulle äidin luo pomppimaan, jo ihan siksikin että se kahvi kaatuu ja joo, tarvitsee se äitinkin välillä tilaa hengittää.

Just toi erotuomarina toimiminen on ärsyttävintä kahden lapsen kanssa. Ja ikävä kyllä siitä et pääse eroon ainakaan 10 vuoteen!

2 vuotias lapsi tarvitsee vielä aikuista perusturvallisuuden luomiseen. Terve lapsi käy tankkaamassa turvallisuutta aikuisesta, jonka turvin kykenee vähän aikaa olemaan itsekseen. Ei 2 vuotiaan voi olettaa vielä viihdyttävän itseään pitkiä aikoja, joku 15 min varmaa aika maksimi. Toki luonnekysymys.

Pienten lasten vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole paljoa omaa aikaa. Tämä on vaan näin ja se on hyväksyttävä. 5 vuotias jo leikkii pidempiä aikoja itsekseen, mutta ehkä ei hänellekään ole kehittynyt kovin hyvää perusturvallisuuden tunnetta tai sitten kyseessä tosiaan kateus pikkusisarusta kohtaan.

Laita lapsille lelut sinne, missä olet itsekin, ehkä viihtyvät paremmin leikkien lomassa jos olet fyysisesti lähellä. Toki ovat koko ajan näyttämässä mitä ovat tehneet ja haluavat muutenkin huomiota, mutta tämä nyt vaan kuuluu pikkulapsiaikaan. 

En ole itse kyllä koskaan sanonut noin pienille lapsille, että äiti ei nyt ole tavoitettavissa, kestä yksin. Muutenkin lapset voivat aina tulla juttelemaan tai etsimään turvaa/seuraa, jos sitä tarvitsevat. Sitä varten vanhemmat ovat olemassa. Jos sinä et sitä turvaa lapsillesi luo, etsivät sen isompana jostain muualta. Ja tosiaan juttele lasten isän kanssa, jotta voitte jakaa vanhemmuuden vastuuta. Vaikka lapset kyllä jostain syystä silti etsivät ensisijaisesti aina äitiä...