Mitä kaipaat "normaalielämästä" eniten juuri tällä hetkellä?

Tuloja, varallisuutta, sairaan äidin näkemistä, liikuntaharrastuksia, ystävien näkemistä ja dinnereitä, matkustamista... ja ehkä eniten ruokakaupassa käymistä.

Kirkkoon kaipaan ja ehtoolliselle. Etenkin näin pääsiäisen aikaan. Ja yhdessä laulamista, ei onnistu verkkokokouksena kun mikeissä alkaa kiertää. Nyt voi laulaa vain puolison kanssa, joka ei ole erityisen musikaalinen. Kaipaan muilla paikkakunnilla asuvien omaisten tapaamista, syömässä käymistä, asioiden hoitamista livenä. Kirjastoa - toivottavasti ne avataan pian, kun ei kirjasto mikään massiivinen pöpöpesäke ole kuitenkaan. Huolettomuutta ja selkeitä tulevaisuuden näkymiä.

Vanhempiani ja kavereitani kaipaan eniten. Koulunkäyntiä myös, etäamk on hankalaa. Kaipaan myös eri paikkoja, joissa tykkäsin käydä, kaikki ovat kiinni.

Äitiä on ikävä. Hän saa vastustuskykyä laskevaa lääkettä, enkä ole nähnyt häntä moneen viikkoon. Ja koska hän on vakavasti sairas, en tiedä näenkö häntä enää koskaan jos tämä korona jatkuu kauan. Ikävä on raastava.

Ehtoollinen ois kans aika tärkeä

Ihmisten tapaamista, kuntosalilla käyntiä, ylipäätänsä sitä että voisi liikkua vapaasti eikä ruokakaupassa tarvitsisi toimia niin varovasti. Tällaisessa tilanteessa sitä ymmärtää arvostamaan niitä tavallisia asioita kyllä täysin eri tavalla kuin aiemmin. Tuntuu tällä hetkellä lähes oudolta ajatella, että millaista oli käydä ruokakaupassa ennen tätä.

Tämä aika on minulle melko tavallista elämää ja ei eroa siitä paljonkaan. Eniten varmaan kaipaan kirppiksellä käyntiä. 

Tällä hetkellä en kaipaa mitään, olen tyytyväinen tilanteeseen eikä minua haittaisi, vaikka tämä jatkuisi vielä kuukausia. Nykyhetki ei juurikaan eroa normaalielämästäni paitsi siinä, että ei tarvitse selitellä kenellekään eikä tuntea sosiaalista painetta tehdä jotakin.

Kaipaan töitä ja työpäivien tuomaa normaalia arkirytmiä. Kaipaan läheisteni näkemistä ja normaalia kaupassa käymistä. Viihdyn normaalioloissakin aika paljon kotona ja suurinta osaa harrastuksistani voi harrastaa kotona, mutta olisi mukavaa lähteä käymään vaikka kirjastossa. Monet muutkin paikat ovat kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä, että saisin halata ja koskettaa ihmisiä.

Pakko sanoa, että itse kaipaan näitä asioita vuodesta toiseen. En todellakaan halua silti vähätellä ja tietenkin jokainen kaipaa läheisiään. Varsinkin ne joilla niitä on ja itsekin silti osaan kaivata vieläkin, vaikka ehkä pitäisi jo tuttua yksinäisyyteen.

Kaikkia kivoja normaalielämän harrastuksiani eniten, toiseksi eniten toimivaa bussiliikennettä työpaikan ja kotini välillä ja kolmanneksi eniten ulkomaanmatkoja.

Museokäyntejä.

Sitä, että lähimetsäni olisi jälleen tyhjä, kun nämä koronaliikuntaintoilijat olisivat taas kotona sohvan pohjalla.

Ja mikä ihmeellisintä. Kaipaan lähilastentarhan lasten ääniä, vaikka ennen se järjetön kirkuminen sai minut vain vihaiseksi.

Fyysistä läsnäoloa poikaystävän kanssa. Nyt voimme pitää yhteyttä vain videopuheluilla tai voice chatilla.

Lapsilleni normaaliin elämään palaamista.

Lapsenlapsia, uimahallia, kirjastoa.

Eniten kaipaan salille pääsyä ja treenikavereiden tapaamista. Ja myös työkokeilun aloittamista odotan enemmän kuin mitään muuta.

Vanhempieni ja siskojeni tapaamista. Ulkona syömistä.

Kirppareita, hierojaa, terassilla istumista ihmisten keskellä.

Kosketusta. Sekä vanhan äitini että nuoren aikuisen tyttäreni halaamista.

Seksiä, olisipa nainen mikä pyörisi täällä edes joskus alasti tai hyvin kevyesti/paljastavasti puettuna.