Mitä kaipaat "normaalielämästä" eniten juuri tällä hetkellä?

Miksi joku alapeukuttaa kaikkia😁 miksi sitä pitää paheksua, mitä tuntemattomat ihmiset kaipaavat?

Kaipaan perhettäni, kaikesta muusta voin jopa luopua.

Aivan tavallisia, huolettomia klo 7-15 työpäiviä.

Töitä.

Ravintolassa syömistä, kahvilassa käymistä, shoppailua, biletystä yöelämässä. Myös teatterissa ja elokuvissa olisi mukava käydä.

Perinteistä pääsiäistä läheisten ja sukulaisten kanssa. Lapset trullimassa, illalla kokolle ja yhdessä syömistä. Kirkkoon menoa.

Heti tulee kolmekin mieleen, eikun neljä:

1. Normaalia kaupassakäymistä.

2. Kampaajallekin pitäisi päästä hiukset leikkaamaan, itse jo lyhensin etuhiuksia.

3. Vanheneva, eläkkeellä oleva urheilukoirani kaipaisi fysioterapeuttia, vasen kylki jumissa.

4. Tulevaisuudessa siintävä ulkomaanmatka auttaisi. (Matka Italiaan maaliskuussa peruuntui.) Nyt ei ole mitään tietoa, milloin uskaltaa tai pääsee matkustamaan minnekään.

En varsinaisesti kaipaa mitään. Oikeastaan tuntuu mukavan yksinkertaiselta, kun on niin paljon asioita, joita ei "saa" tehdä. Jotenkin se rauhoittaa kaaoksesta rasittuvaa mieltäni. Elämänhallinta tuntuu vähän helpommalta nykyään. Kun on rajalliset mahdollisuudet tehdä asioita, pystyy jotenkin helpommin nauttimaan siitä mitä voi tehdä. Kuulostaako oudolta?

Kaipaan harrastuksiani. Kuntosali on kiinni ja ryhmäliikunnat tauolla. Lisäksi kaipaan töihin, etätyöt ei sovi itselleni. Olisi myös kiva käydä mummun luona kylässä, mutta vanha ja sairas niin en mene.

Huomista juhla-ateriaa laajennetun perheen parissa <3 Aina ollaan oltu isolla porukalla, nyt ei.

Haluaisin käydä treffeillä. Olen ekan kerran sinkkuna aikuisiällä. Hyvä hetki 😬

Ihan vain normaalia arkea. Sitä, että voi mennä uimahalliin, kirpparille, kaupungille, lasten kanssa mummolaan. Sitä, että aamukahvin ääressä kun avaa uutiset, ei lööpit heti kirkuisivat koronauutisia.

Mä olen kuitenkin aika sopeutuvainen, ja hirveästi helpottaa kun tietää, että tämä on vain väliaikaista ja ennemmin tai myöhemmin saadaan taas elää ihan tavallista arkea.

Lastani joka asuu ulkomailla. Piti huhtikuussa matkustaa sinne tapaamaan, mutta nyt ei tiedä milloin pääsee. Kova ikävä. Skype ei korvaa.

Mökkiäni, erityisesti nyt pääsiäisenä ja ensi viikon talvilomallani. Kaikki muut rajoitukset ovat minulle täysin yhdentekeviä eivätkä vaikuta elämääni muuten kuin että käyn paljon harvemmin ruokakaupassa.

Normaalia työpäivää toimistolla, työkavereita ja lounaita ravintoloissa. Juuri ennen tämän kriisin puhkeamista aloitin uudessa työpaikassa ja tuntuu, etten pääse kunnolla uuden työpaikan kuvioihin sisälle etätöissä, työkaveritkin jäävät etäisiksi. Eniten pelottaa, että ennen pitkää varsinkin tilanteen pitkittyessä alkaa vaikuttaa firman talouteen ja minä saan varmasti tuoreimpana ensimmäisenä lomalapun tai jopa kenkää.

Siviilielämässä kaipaan eniten jumppaa, salilla ja kirppareilla käyntiä.

Yksinäisenä ihmisenä olisi kiva mennä kahvilaan tai kauppakeskukseen jossa olisin muiden ihmisten joukossa.

Nyt istun autossa kaupan parkkipaikalla.

Kaipaan vanhempiani. Ollaan totuttu näkemään viikottain ja he ovat todella tärkeät myös pienille lapsilleni. Kaipaan myös ystäviäni ja normaali arkea; lapset käy päiväkodissa ja itse teen työtä joka on nyt paljon muuttunut epidemian vuoksi. Vapaus on kuitenkin se mitä eniten kaipaa.

Vanhempiani. Välimatkaa yli 700 km ja näemme kerran, max. kahdesti vuodessa. Oli tarkoitus mennä pääsiäislomalle heidän luokseen, mutta lopulta päädyin pyörähtämään joku aika sitten siellä päin hautajaisissa, ja näin vanhempani siellä, mutta pidimme etäisyyden ja kuulumiset vaihdoimme ulkona.

Ystäviä. En ole nähnyt ystäviäni todella pitkään aikaan.

Salia. Alkaa kotijumppa ja juoksulenkit puuduttaa.

Töitä. Tuli lomautus. En niin paljon työstäni tykkää, mutta palkka on hyvä. Onneksi toukokuussa näyttäisi töitä riittävän, ellei yllättäviä muutoksia tule.

Koululle kävelyä aamuisin ja ystävien näkemistä. Selkä tulee kipeäksi kotona ollessa. Kaipaan ylipäätään arkea ja sitä että kauppaan saisi mennä ilman kauppalistaa. Välillä on kiva kiireettä miettiä mitä syödään ja kulkea hyllynvälejä läpi etsien inspiraatiota.

Lateni perheitä.

Normaalia työelämää, jossa saa tavata asiakkaita livenä:)