Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysy jotain koulupsykologilta!
10.04.2020 |
Koulujen sulkeutuminen on tuonut monien meidän arkeen paljonkin muutoksia - niin myös minun, lähinnä työn kannalta. Lähityöskentely on pudotettu minimiin ja mökkihöperyys on vahvasti läsnä omassa yhden hengen taloudessani.
Sosiaalisten kontaktien puutteen vuoksi ajattelin vastailla palstalaisten kysymyksiin, jos jokin siis mieltä askarruttaa. Ehkä vuosi sitten tein vähän vastaavan aloituksen ja silloin tuli hyvinkin mielenkiintoista keskustelua :)
Olen tehnyt työurani oikeastaan pelkäästään oppimisen, oppimisvaikeuksien ja koululaisten parissa, mutta toki psykologian opinnoissa muitakin aiheita on sivuttu. Niistä en vaan todennäköisesti osaa vastata kovinkaan syvällisesti.
Kommentit (79)
Hei kollega vilkuttaa👋🏼😊 Kiva, kun jaksat täällä vastailla. Itse en jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni autismin kirjolla oleva edelleen leimataan koulussa omituiseksi, eikä opettajat osaa opettaa heitä tai lääkärit psykologit edes tunnistaa autismia?
Surullista nuoren/lapsen kannalta.Autismin kirjolla olevat ovat tietyllä tavalla omituisia neuropsykologisesti keskimääräisten mielestä. Se ei tarkoita, että he olisivat vääränlaisia, mutta heidän kanssaan toimiminen on monesta haastavampaa, ja tilanteet etenevät muiden mielestä kummallisesti. On ihan luontaista pitää poikkeavasti käyttäytyviä erikoisina, tosin aikuisena pitäisi tunnistaa oma reaktionsa ja käyttäytyä sen mukaan.
Opettaja joutuu kuitenkin mukauttamaan opetustaan koko joukolle oppilaita. Tänä vuonna oli luokka, jossa yksi ekaluokkalainen olisi tarvinnut hyvin aikuismaista, asiallista ohjausta, mutta kun ne 25 muuta tarvitsevat sen opettajan, joka lauleskelee ja kannustaa tunnepitoisesti. Ymmärrän hyvin, että opettaja ei voi huomioida vain tätä yhtä. Itsekin sain hänen kanssaan käyttää tuplasti enemmän aikaa kuin yleensä, mutta löysimme kyllä yhteisen sävelen.
Ihan hirveän tarkkaan en osaa kysymykseesi vastata, koska oma kokemus on ennemmin se, että koulussa herää epäilys autismin kirjosta, mutta vanhemmat eivät ole samoilla linjoilla ja tuohtuvat mahdollisesti lapsen leimaamisesta. Lapsen kannalta on tietenkin aina ikävä se tilanne, jossa lapsen oletetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, koska tahtoo, vaikkei oikeasti pysty toimimaan muuten.
Ap
Minulla on täysin päinvastainen kokemus opettajana ja autismin kirjolaisen äitinä. Olisi ihan kohtuullista, että ongelma edes tiedostettaisiin. Päinvastoin, olen kuullut nimenomaan psykologin suusta, ettei lapsi ole autistinen koska katsoo silmiin tai koska ei laita leegojaan riviin. Autismituntemus on hävettävän huono ”alan ammattilaisilla”.
Vierailija kirjoitti:
Hei kollega vilkuttaa👋🏼😊 Kiva, kun jaksat täällä vastailla. Itse en jaksaisi.
Ap:n täytyy todella olla kutsumusammatissa.
T. yks heistä, joille hän vastasi
Kysyisin, että mitä teet jos joku nuori tulee puhumaan sinulle, että hänellä on surullinen olo ja ahdistaa. Mietin vaan, kun itse joskus itkien menin psykologin vastaanotolle lukiossa niin asiat jäivät tavallaan täysin kesken ja voi silloin todella huonosti. Mietin vaan, että erotatko tavallaan sen oppilaan muiden joukosta jolla oikeasti hätä niistä jotka ehkä selviävät helpommin ja joilla kuitenkin parempi tilanne. Minä olin tuolloin entinen kiusattu ja hyvin yksinäinen nuori jolla tavallaan voimat loppuivat täysin sinä hetkenä ja kiusaaminenkin jatkui lukiossakin. Vaihdoin sitten myöhemmin muualle, mutta oikeasti se oli pahin vuosi kaikista. Mietin vaan, että mitä apua nykyään saa ja tavallaan herätäänkö siihen, että joku voi huonosti kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Hei kollega vilkuttaa👋🏼😊 Kiva, kun jaksat täällä vastailla. Itse en jaksaisi.
Heipä hei! Saat sinäkin toki kommentoida, jos olet jostakin eri mieltä. Mökkihöperyys on vahvasti läsnä täällä minun osaltani :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tullut vastaan ketään jota on seksuaalisesti hyväksikäytetty kotona?
Itse tavannut ja tunnen henkilön jolle näin kävi yläkoulun ja lukion aikana eikä siitä puhunut kenellekkään ja nyt aikuisena vuosia myöhemmin johtanut hirveisiin ongelmiin ihmissuhteissa, elämässä jne.
Miten oppimisvaikeus testeissä erottuvat ne teinit, joilla esim lukemisen vaikeudet johtuvat lähes täydellisestä harjoittelun puuttumisesta? Minulla itselläni on keskivaikea lukihäiriö ja luen silti valtavan paljon paremmin kuin "normaali" oppilaani. Heillä on vaikeuksia ymmärtää ihan tavallisia lyhyitä tekstejä. Tyypillistä näille nuorille on se, että he eivät lue vapaa ajallaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään täällä kysellään siitä näkökulmasta, että teet terapiatyötä. Käsitykseni mukaan sinun työtäsi on lähinnä ohjata sairaimmat lapset muiden ammattilaisten luo. Eihän itsetuhoisuuden hoitaminen sinun hommaasi ole?
Itseäni kiinnostaa lähinnä se, miksi psykologien on niin mahdotonta käyttää sanaa älykkyys kertoessaan oppilaan oppimisen vaikeuksista. Lausunnot ovat täynnä tätä nopea nimeäminen ja se ja tämä hahmottaminen. Näistä toki olen oppinut päättelemään, mutta on outoa, että ikinä ei voida vain sanoa, että oppilaan älykkyys on alhainen. Kun tämän tietäisin heti, voisin osata suhtautua oppilaan ongelmiin paljon paremmin.
T. Ope
Olet ihan oikeassa siinä, että ohjaan eniten oireilevat lapset erikoissairaanhoidon piiriin. En ole terapeutti. Mutta koska nämäkin lapset käyvät edelleen koulua (sairaalakouluun pääsee hyvin harva, lähinnä jos on osastolla), niin olen kyllä mukana heidän arjessaan vähintään opettajilta saadun tiedon kautta.
Älykkyys ei ole yksiselitteinen asia, eikä meillä ole mitään välinettä arvioida absoluuttisesti kenenkään älykkyyttä. Käytetyt menetelmät eivät erottele mitenkään aukottomasti, jos mennään paljon yli tai alle keskitason. Kouluikäisillä yleisemmin käytetyssä testistössä arvioidaan kielellistä päättelyä, hahmottamista, työmuistia ja prosessointinopeutta. Nämä ovat kuitenkin vain neljä älykkyyden lajia. Lisäksi on aivan eri asia saada vaikka äo 80 niin, että kaikki muu on suunnilleen keskitasoa mutta kielellinen päättely ihan surkeaa, kuin niin että kaikki on siinä vähän alle keskitasolla.
Älykkyydellä itsessään ei siis ole kovinkaan suurta informaatioarvoa, vaan lapsen osaamisprofiilin kuvaus on olennaisempaa. Jos suunnilleen kaikki arvioitu on "selvästi alle keskitason", niin sen luulisi olevan ihan riittävä tieto ilman, että ketään lähdetään kuvaamaan tyhmäksi tai älykkyyttä alhaiseksi. Ja kuten todettua, käytössä ei ole mittareita, joilla kenenkään älykkyyttä voisi tyhjentävästi arvioida.
Lausunnon laajemmat kuvaukset on tarkoitettu psykologilta psykologille, yhteenveto ja suositukset vanhemmille ja opettajille. Opettajien koulutukseen ei kuulu lapsen älykkyyden arviointi tai siitä tehtävät johtopäätökset. Niinpä niissä käytetään termejä, joita psykologien kesken on sovittu käytettävän. Nopea nimeäminen esimerkiksi on yksi tutkituin lukivaikeuden taustatekijä ja selittää osaltaan sitä, miksi juuri tälle lapselle lukeminen on kovin vaikeaa.
Ap
Miten niin ei voi arvioida? Kyllä muualla yhteiskunnassa arvioidaan ihmisen älykkyyttä älykkyysosamäärän avulla. Joo, toki tiedän, että sitä voidaan kritisoida, mutta on se silti monesti ihan hyvä mittari.
Esimerkiksi se, että tiedän oppilaan vaikeuksien johtuvan lukihäiriöstä, ei alhaisesta älykkyydestä, auttaa todella paljon. Tiedän silloin, että voin kuitenkin vaatia oppilaalta enemmän. Sen sijaan lähes kehitysvammaiselta en voi vaatia normaalia suoritusta.
Psykologien epämääräiset vihjailut sekoittavat myös oppilasta ja huoltajaa. Moni aivan uuvatti nuori vanhempineen uskoo, että ongelmien taustalla on lukihäiriö tai heikko työmuisti, vaikka todellinen pulma on alhainen älykkyys.
Minulle on tullut käsitys, että se että tyhmyydestä on tehty tabu, lisää heikkolahjaisten syrjäytymistä. He eivät saa ajoissa diagnoosia esimerkiksi lievästä kehitysvammasta tai monimuotoisesta kehityshäiriöstä. Tämä johtaa siihen, että he eivät saa riittävästi tukea yhteiskunnalta.
Minun käytössäni olevista testeistä laskettava älykkyysosamäärä on todella kökkö, eikä sitä voi pitää kovinkaan luotettavana. Yhteenvedossa tuodaan kyllä ilmi, jos kielellinen päättely on selvästi alle keskitason vs. kielellinen päättely keskitasolla, mutta lukemisessa ja lukemisen taustataidoissa selviä puutteita. Kielellisen päättelyn heikkous ei tee kenestäkään lähes kehitysvammaista, jos muut taidot kompensoivat. Silti se vaikeuttaa kouluarkea erittäin paljon.
Keskeistä pedagogeille on soveltaa niitä tutkimuksen suosituksia. Jos lapselle suositellaan siirtoa erityiseen tukeen, alaspäin eriytettyjä tehtäviä ja joidenkin oppiaineiden yksilöllistämistä sekä pienluokassa opiskelua, niin psykologi on katsonut hänen profiilillaan moisten olevan tarpeellisia. Jos tarvitsee vain lisäaikaa kokeeseen ja äänikirjoja, niin se lukee siellä myös. Ne ovat niitä opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömiä tietoja, joita me opettajille välitämme. Kenenkään älykkyysosamäärä sen sijaan ei kuulu opettajille. Oppilas on se asiakas, ei opettaja. Hänen asioistaan on vaitiolovelvollisuus.
Ap
Ymmärrän. On kuitenkin kummallista, että samaan aikaan minulle kyllä kerrotaan, että oppilaalla on Asperger, diabetes, lukihäiriö, epilepsia, syöpä, hahmotushäiriö jnejnejne. Myös nämä ovat oppilaan yksityisiä asioita.
Noh, ei toki ole sinun vikasi, että älykkyydestä on tehty valtava tabu, paljon suurempi kuin esimerkiksi autismista. Mutta tulkitsen vastauksistasi, että sinä et pidä tätä ongelmana?
Minulle on herännyt huoli näistä normaalin älyn alarajoilla olevista oppilaista. Mutta tabu on niin suuri, että täälläkin saa aina vain kasan alapeukkuja, kun yrittää puhua tästä väliinputoajaryhmästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni autismin kirjolla oleva edelleen leimataan koulussa omituiseksi, eikä opettajat osaa opettaa heitä tai lääkärit psykologit edes tunnistaa autismia?
Surullista nuoren/lapsen kannalta.Autismin kirjolla olevat ovat tietyllä tavalla omituisia neuropsykologisesti keskimääräisten mielestä. Se ei tarkoita, että he olisivat vääränlaisia, mutta heidän kanssaan toimiminen on monesta haastavampaa, ja tilanteet etenevät muiden mielestä kummallisesti. On ihan luontaista pitää poikkeavasti käyttäytyviä erikoisina, tosin aikuisena pitäisi tunnistaa oma reaktionsa ja käyttäytyä sen mukaan.
Opettaja joutuu kuitenkin mukauttamaan opetustaan koko joukolle oppilaita. Tänä vuonna oli luokka, jossa yksi ekaluokkalainen olisi tarvinnut hyvin aikuismaista, asiallista ohjausta, mutta kun ne 25 muuta tarvitsevat sen opettajan, joka lauleskelee ja kannustaa tunnepitoisesti. Ymmärrän hyvin, että opettaja ei voi huomioida vain tätä yhtä. Itsekin sain hänen kanssaan käyttää tuplasti enemmän aikaa kuin yleensä, mutta löysimme kyllä yhteisen sävelen.
Ihan hirveän tarkkaan en osaa kysymykseesi vastata, koska oma kokemus on ennemmin se, että koulussa herää epäilys autismin kirjosta, mutta vanhemmat eivät ole samoilla linjoilla ja tuohtuvat mahdollisesti lapsen leimaamisesta. Lapsen kannalta on tietenkin aina ikävä se tilanne, jossa lapsen oletetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, koska tahtoo, vaikkei oikeasti pysty toimimaan muuten.
Ap
Minulla on täysin päinvastainen kokemus opettajana ja autismin kirjolaisen äitinä. Olisi ihan kohtuullista, että ongelma edes tiedostettaisiin. Päinvastoin, olen kuullut nimenomaan psykologin suusta, ettei lapsi ole autistinen koska katsoo silmiin tai koska ei laita leegojaan riviin. Autismituntemus on hävettävän huono ”alan ammattilaisilla”.
Yksittäisen psykologin kohdalla on hirveän vaikea mennä sanomaan juuta tai jaata. Jotkut tekevät työnsä paremmin, jotkut huonommin. Autismin kirjo jakaa näkemyksiä siinä, että onko se ongelma lainkaan, vai pitäisikö ympäristön ennemmin mukautua jne. Itse olen enemmän sitä toista ääripäästä, olen yhdestä ekaluokasta lähettänyt tänä lukuvuonna jo kolme lasta tutkimuksiin autismin kirjon epäilyllä. Yhdet vanhemmat ainakin kieltäytyivät jatkotutkimuksista, vaikka siis kaikin puolin asiallisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten oppimisvaikeus testeissä erottuvat ne teinit, joilla esim lukemisen vaikeudet johtuvat lähes täydellisestä harjoittelun puuttumisesta? Minulla itselläni on keskivaikea lukihäiriö ja luen silti valtavan paljon paremmin kuin "normaali" oppilaani. Heillä on vaikeuksia ymmärtää ihan tavallisia lyhyitä tekstejä. Tyypillistä näille nuorille on se, että he eivät lue vapaa ajallaan yhtään mitään.
No oletko tullut ajatelleeksi, että heitä vaivaa se alhainen älykkyys, josta ei saa puhua?
Minusta lukihäiriöiset yleensä ymmärtävät tekstit ja tehtävänannot. He ehkä vain lukevat hitaasti.
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin, että mitä teet jos joku nuori tulee puhumaan sinulle, että hänellä on surullinen olo ja ahdistaa. Mietin vaan, kun itse joskus itkien menin psykologin vastaanotolle lukiossa niin asiat jäivät tavallaan täysin kesken ja voi silloin todella huonosti. Mietin vaan, että erotatko tavallaan sen oppilaan muiden joukosta jolla oikeasti hätä niistä jotka ehkä selviävät helpommin ja joilla kuitenkin parempi tilanne. Minä olin tuolloin entinen kiusattu ja hyvin yksinäinen nuori jolla tavallaan voimat loppuivat täysin sinä hetkenä ja kiusaaminenkin jatkui lukiossakin. Vaihdoin sitten myöhemmin muualle, mutta oikeasti se oli pahin vuosi kaikista. Mietin vaan, että mitä apua nykyään saa ja tavallaan herätäänkö siihen, että joku voi huonosti kunnolla.
Jos oppilas itse tulee apua hakemaan, niin otan sen aina hyvin vakavasti. Se on kuitenkin aika valtaisa kynnys ylittää. Oppilashuoltolaki on aika tiukka, 7 työpäivän sisällä tarpeen ilmenemisestä pitäisi päästä ensikäynnille. Siitä olen pitänyt kiinni. Olen siitä onnellisessa asemassa, että ehdin parin-kolmen viikon välein nähdä niitäkin nuoria, joilla kaikki on periaatteessa ok, mutta jotain epämääräistä ahdistusta ja mielialan laskua on. Kysyn aina nuorilta itseltään, haluavatko vielä tulla uudelle käynnille. Jos on isoa huolta mielialasta, niin ohjaan koululääkärille. Mutta ihan varmasti jää huomaamatta niitä nuoria, joilla on paha olo. En mitenkään itse nuoria bongaile, vaan valikoituvat vastaanotolle opettajien tai vanhempien aloitteesta, joskus harvoin myös omasta aloitteestaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tullut vastaan ketään jota on seksuaalisesti hyväksikäytetty kotona?
Itse tavannut ja tunnen henkilön jolle näin kävi yläkoulun ja lukion aikana eikä siitä puhunut kenellekkään ja nyt aikuisena vuosia myöhemmin johtanut hirveisiin ongelmiin ihmissuhteissa, elämässä jne.
Ei ole tullut vastaan, ainakaan niin että nuori olisi saanut siitä kerrottua. Myöskään epäilyä ei ole minun tietooni tullut kenenkään kohdalla. Nuo ovat siitä ikäviä asioita, että häpeä on usein hirmuinen ja estää kertomasta aikuiselle.
Ap
Ap on jaksanut vastailla täällä jo aika kauan. Aplodit siitä.
- Yksi, jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten oppimisvaikeus testeissä erottuvat ne teinit, joilla esim lukemisen vaikeudet johtuvat lähes täydellisestä harjoittelun puuttumisesta? Minulla itselläni on keskivaikea lukihäiriö ja luen silti valtavan paljon paremmin kuin "normaali" oppilaani. Heillä on vaikeuksia ymmärtää ihan tavallisia lyhyitä tekstejä. Tyypillistä näille nuorille on se, että he eivät lue vapaa ajallaan yhtään mitään.
Eivät ne välttämättä erottelekaan harjoituksen puutetta ja lukivaikeutta. Jotain osviittaa antaa se, että lukivaikeuden kolme taustatekijää ovat heikko työmuisti, äänteiden prosessoinnin vaikeus ja nopean nimeämisen hitaus. Jos nämä kaikki ovat ihan keskitasolla ja lukeminen takkuaa silti selvästi, alkaisin itse epäillä, että on kyse harjaantumattomuudesta. Toisaalta lukivaikeskin kuntoutuu huomattavasti, jos vain jaksaa harjoitella. Mutta lyhyesti sanottuna, eipä sitä aina erotakaan. Toisaalta on tietyllä tavalla se ja sama, mistä luetun ymmärtämisen vaikeus johtuu. Jos lapsi tai nuori ei ymmärrä tai lukee heikosti, pitää koulun tarjota siihen tukea, johtui se mistä tahansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kollega vilkuttaa👋🏼😊 Kiva, kun jaksat täällä vastailla. Itse en jaksaisi.
Heipä hei! Saat sinäkin toki kommentoida, jos olet jostakin eri mieltä. Mökkihöperyys on vahvasti läsnä täällä minun osaltani :D
Ap
Hyviä vastauksia olet muotoillut. Mukavaa iltaa sinulle! 😊 T. Yhä se kollega
Miten auttaa lasta joka ahdistuu matematiikasta niin että kokeet mene käytännössä aina huonosti? Ja keskittyminen tunneilla usein hankalaa kun putoaa kärryiltä. Kotona ollaan harjoiteltu yhdessä vaikka kuinka paljon ja vaikuttaa siltä että menee jakeluun. Tosin tämäkin usein hyvin stressaavaa kaikille osapuolille. Koulussa ei saa tukea vaikka pyydetty. Kokeissa tulee kuulemma aina totaalinen black-out. En tiedä miten tukea poikaa 11v, luultavasti teen ihan liikaa mutta kun tuntuu että tässä on nyt joku junttura pojan päässä. Kaikki muut aineet menee hyvin. On kavereita ja harrastuksia ja saa onnistumisen kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään täällä kysellään siitä näkökulmasta, että teet terapiatyötä. Käsitykseni mukaan sinun työtäsi on lähinnä ohjata sairaimmat lapset muiden ammattilaisten luo. Eihän itsetuhoisuuden hoitaminen sinun hommaasi ole?
Itseäni kiinnostaa lähinnä se, miksi psykologien on niin mahdotonta käyttää sanaa älykkyys kertoessaan oppilaan oppimisen vaikeuksista. Lausunnot ovat täynnä tätä nopea nimeäminen ja se ja tämä hahmottaminen. Näistä toki olen oppinut päättelemään, mutta on outoa, että ikinä ei voida vain sanoa, että oppilaan älykkyys on alhainen. Kun tämän tietäisin heti, voisin osata suhtautua oppilaan ongelmiin paljon paremmin.
T. Ope
Olet ihan oikeassa siinä, että ohjaan eniten oireilevat lapset erikoissairaanhoidon piiriin. En ole terapeutti. Mutta koska nämäkin lapset käyvät edelleen koulua (sairaalakouluun pääsee hyvin harva, lähinnä jos on osastolla), niin olen kyllä mukana heidän arjessaan vähintään opettajilta saadun tiedon kautta.
Älykkyys ei ole yksiselitteinen asia, eikä meillä ole mitään välinettä arvioida absoluuttisesti kenenkään älykkyyttä. Käytetyt menetelmät eivät erottele mitenkään aukottomasti, jos mennään paljon yli tai alle keskitason. Kouluikäisillä yleisemmin käytetyssä testistössä arvioidaan kielellistä päättelyä, hahmottamista, työmuistia ja prosessointinopeutta. Nämä ovat kuitenkin vain neljä älykkyyden lajia. Lisäksi on aivan eri asia saada vaikka äo 80 niin, että kaikki muu on suunnilleen keskitasoa mutta kielellinen päättely ihan surkeaa, kuin niin että kaikki on siinä vähän alle keskitasolla.
Älykkyydellä itsessään ei siis ole kovinkaan suurta informaatioarvoa, vaan lapsen osaamisprofiilin kuvaus on olennaisempaa. Jos suunnilleen kaikki arvioitu on "selvästi alle keskitason", niin sen luulisi olevan ihan riittävä tieto ilman, että ketään lähdetään kuvaamaan tyhmäksi tai älykkyyttä alhaiseksi. Ja kuten todettua, käytössä ei ole mittareita, joilla kenenkään älykkyyttä voisi tyhjentävästi arvioida.
Lausunnon laajemmat kuvaukset on tarkoitettu psykologilta psykologille, yhteenveto ja suositukset vanhemmille ja opettajille. Opettajien koulutukseen ei kuulu lapsen älykkyyden arviointi tai siitä tehtävät johtopäätökset. Niinpä niissä käytetään termejä, joita psykologien kesken on sovittu käytettävän. Nopea nimeäminen esimerkiksi on yksi tutkituin lukivaikeuden taustatekijä ja selittää osaltaan sitä, miksi juuri tälle lapselle lukeminen on kovin vaikeaa.
Ap
Miten niin ei voi arvioida? Kyllä muualla yhteiskunnassa arvioidaan ihmisen älykkyyttä älykkyysosamäärän avulla. Joo, toki tiedän, että sitä voidaan kritisoida, mutta on se silti monesti ihan hyvä mittari.
Esimerkiksi se, että tiedän oppilaan vaikeuksien johtuvan lukihäiriöstä, ei alhaisesta älykkyydestä, auttaa todella paljon. Tiedän silloin, että voin kuitenkin vaatia oppilaalta enemmän. Sen sijaan lähes kehitysvammaiselta en voi vaatia normaalia suoritusta.
Psykologien epämääräiset vihjailut sekoittavat myös oppilasta ja huoltajaa. Moni aivan uuvatti nuori vanhempineen uskoo, että ongelmien taustalla on lukihäiriö tai heikko työmuisti, vaikka todellinen pulma on alhainen älykkyys.
Minulle on tullut käsitys, että se että tyhmyydestä on tehty tabu, lisää heikkolahjaisten syrjäytymistä. He eivät saa ajoissa diagnoosia esimerkiksi lievästä kehitysvammasta tai monimuotoisesta kehityshäiriöstä. Tämä johtaa siihen, että he eivät saa riittävästi tukea yhteiskunnalta.
Minun käytössäni olevista testeistä laskettava älykkyysosamäärä on todella kökkö, eikä sitä voi pitää kovinkaan luotettavana. Yhteenvedossa tuodaan kyllä ilmi, jos kielellinen päättely on selvästi alle keskitason vs. kielellinen päättely keskitasolla, mutta lukemisessa ja lukemisen taustataidoissa selviä puutteita. Kielellisen päättelyn heikkous ei tee kenestäkään lähes kehitysvammaista, jos muut taidot kompensoivat. Silti se vaikeuttaa kouluarkea erittäin paljon.
Keskeistä pedagogeille on soveltaa niitä tutkimuksen suosituksia. Jos lapselle suositellaan siirtoa erityiseen tukeen, alaspäin eriytettyjä tehtäviä ja joidenkin oppiaineiden yksilöllistämistä sekä pienluokassa opiskelua, niin psykologi on katsonut hänen profiilillaan moisten olevan tarpeellisia. Jos tarvitsee vain lisäaikaa kokeeseen ja äänikirjoja, niin se lukee siellä myös. Ne ovat niitä opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömiä tietoja, joita me opettajille välitämme. Kenenkään älykkyysosamäärä sen sijaan ei kuulu opettajille. Oppilas on se asiakas, ei opettaja. Hänen asioistaan on vaitiolovelvollisuus.
Ap
Ymmärrän. On kuitenkin kummallista, että samaan aikaan minulle kyllä kerrotaan, että oppilaalla on Asperger, diabetes, lukihäiriö, epilepsia, syöpä, hahmotushäiriö jnejnejne. Myös nämä ovat oppilaan yksityisiä asioita.
Noh, ei toki ole sinun vikasi, että älykkyydestä on tehty valtava tabu, paljon suurempi kuin esimerkiksi autismista. Mutta tulkitsen vastauksistasi, että sinä et pidä tätä ongelmana?
Minulle on herännyt huoli näistä normaalin älyn alarajoilla olevista oppilaista. Mutta tabu on niin suuri, että täälläkin saa aina vain kasan alapeukkuja, kun yrittää puhua tästä väliinputoajaryhmästä.
Koen lähinnä niin, ettei se älykkyys ole opettajan asia, vaan psykologin ja muun terveydenhuollon henkilökunnan. Opettajan pitäisi luottaa siihen, että psykologi osaa huomioida asian ja osaa ratkaista sen, millaiseen oppimiseen lapsella on mahdollisuuksia - se on kuitenkin meidän osaamisalaa. Jos jonkun älykkyys vaikuttaa oikeasti alhaiselta, niin suosittelen hänelle pienluokkaa, yksilöllistämistä ja jatkuvaa erityisopetusta hänen omalla tasollaan. Nuo lievemmät ongelmat hahmottamisessa tai lukemisessa hoituvat yleensä omassa lähikoulussa, ja vanhempien luvalla niistä kerrotaan opettajalle. Jos vanhemmat kieltävät, saa opettajalle kertoa opetuksen järjestelyihin liittyvät suositukset, kuten tehostettuun tukeen siirtäminen, lisäaika jne.
Toki tiedän senkin, ettei kaikkien koulupsykologien suosituksista oikein irtoa mitään opettajan suuntaan. Edeltäjäni nykyisessä koulussani oli rehellisesti sanottuna todella huono, ja niitä jälkiä joudun tässä pikkuhiljaa korjailemaan. Menee varmasti tovi, ennen kuin tietyillä opettajilla tulee mieleenkään kääntyä psykologin puoleen. Psykologien linjauksista ja toiminnasta saa myös olla eri mieltä ja pitää typeränä - kyllä mekin purnataan pedagogeista ihan riittämiin :)
Ap
Kuinka monesti olet iskenyt vaikka Mensan suuntaa antavan älykkyystestin oppilaan eteen? Kyllä kuvioita käyttävät älykkyystestit antavat suuntaa oppilaan matemaattis-loogisesta älykkyydestä, jota tarvitaan joka aineessa. Sekoitatko ideologiaa paljon työhösi?
Vierailija kirjoitti:
Miten auttaa lasta joka ahdistuu matematiikasta niin että kokeet mene käytännössä aina huonosti? Ja keskittyminen tunneilla usein hankalaa kun putoaa kärryiltä. Kotona ollaan harjoiteltu yhdessä vaikka kuinka paljon ja vaikuttaa siltä että menee jakeluun. Tosin tämäkin usein hyvin stressaavaa kaikille osapuolille. Koulussa ei saa tukea vaikka pyydetty. Kokeissa tulee kuulemma aina totaalinen black-out. En tiedä miten tukea poikaa 11v, luultavasti teen ihan liikaa mutta kun tuntuu että tässä on nyt joku junttura pojan päässä. Kaikki muut aineet menee hyvin. On kavereita ja harrastuksia ja saa onnistumisen kokemuksia.
Onko hän tehostetussa vai yleisessä tuessa? Mitä tässä kohtaa tarkoittaa kokeiden meneminen huonosti? Nelosta, kutosta? Tärkeää olisi saada tukiopetusta rauhassa, sekä erityisopettajan arvio siitä, missä mättää. Mahdollisuus tehdä koe vaikka kaksin koulunkäynninohjaajan kanssa voisi auttaa. Minulla on ollut oppilas, joka sain ensin hylätyn, mutta kun opettaja selitti, mitä tehtävissä kuului tehdä, sai 9½. Laskeminen onnistui, tehtävien hahmottaminen oli hankalaa.
Jos kotona tekee hirveästi oppilaan tueksi (mikä siis on täysin ymmärrettävää), voi olla, ettei opettaja oikeasti tiedä, kuinka heikoilla kantimilla oppilas on. Jos vanhempien panostuksella saa seiskoja, ei opettaja välttämättä koe, että mitään vaikeutta on.
Mutta niin. Tärkeää olisi selvittää, mikä vaihe tehtävissä on se hankala, ja ovatko esimerkiksi lukujonotaidot kunnossa. Koulun tukitoimia tässä ensisijaisesti kaivattaisiin, mutta niitähän olitte jo toivoneet. Resurssit vain ovat mitä ovat.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Minun käytössäni olevista testeistä laskettava älykkyysosamäärä on todella kökkö, eikä sitä voi pitää kovinkaan luotettavana. Yhteenvedossa tuodaan kyllä ilmi, jos kielellinen päättely on selvästi alle keskitason vs. kielellinen päättely keskitasolla, mutta lukemisessa ja lukemisen taustataidoissa selviä puutteita. Kielellisen päättelyn heikkous ei tee kenestäkään lähes kehitysvammaista, jos muut taidot kompensoivat. Silti se vaikeuttaa kouluarkea erittäin paljon.
Keskeistä pedagogeille on soveltaa niitä tutkimuksen suosituksia. Jos lapselle suositellaan siirtoa erityiseen tukeen, alaspäin eriytettyjä tehtäviä ja joidenkin oppiaineiden yksilöllistämistä sekä pienluokassa opiskelua, niin psykologi on katsonut hänen profiilillaan moisten olevan tarpeellisia. Jos tarvitsee vain lisäaikaa kokeeseen ja äänikirjoja, niin se lukee siellä myös. Ne ovat niitä opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömiä tietoja, joita me opettajille välitämme. Kenenkään älykkyysosamäärä sen sijaan ei kuulu opettajille. Oppilas on se asiakas, ei opettaja. Hänen asioistaan on vaitiolovelvollisuus.
Ap