Miksi moni akateeminen ylentää itseään?

Häpeääkö duunari omaa koulutustaan akateemisen seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen valtavan määrän akateemisia ihmisiä ja koskaan en ole törmännyt tällaiseen. Sen sijaan näitä tämänkin ketjun tyylisiä haukkumisia akateemisia kohtaan kuulee aina välillä. Vältän viimeiseen asti mainitsematta akateemisuuttani seurassa missä muut ovat duunareita.

Hyvä homma, mutta miksi akateemisuus pitää mainita?

Miksi sitä ei saisi mainita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen valtavan määrän akateemisia ihmisiä ja koskaan en ole törmännyt tällaiseen. Sen sijaan näitä tämänkin ketjun tyylisiä haukkumisia akateemisia kohtaan kuulee aina välillä. Vältän viimeiseen asti mainitsematta akateemisuuttani seurassa missä muut ovat duunareita.

Hyvä homma, mutta miksi akateemisuus pitää mainita?

Katsos kun ap aloitti. Itse en ymmärrä miksi ihmiset kyselevät muiden koulutustaustoja ja ammatteja. Sitten kun saavat vastaukset ovat sitä mieltä, että kyllä silläkin taas keulii tittelin myötä 🙄

Itse en enää kerro, vaan vastaan jotain todella ympäripyöreää 😂

Vaikutat oikein terävältä akateemikolta....

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani lastentarhanopettaja on sitä mieltä, etteivät ei-akateemiset osaa pyyhkiä pyllyjä tarpeeksi pedagogisesti... "Pedagogian tulee olla läsnä kaikkialla."

Ei kai ne ole koskaan pyyhkineet pyllyjä muuta kuin pitkin hampain. Ei ole akateemisen arvolle sopiva työtehtävä, toisin kuin vaikka palavereissa istuminen.

Jos olen tutkinnon suorittanut, niin miksi siitä en saisi puhua? Mikä ihme juttu tää nyt on? Jos jotakin ärsyttää se, että olen yliopistosta valmistunut, niin se on kyllä ihan oma ongelmansa, ei minun. Kyllähän nyt jo ihmisen ammatista voi pitkälti päätellä, onko maisterintutkinto vai ei. Järjetön tämä ketju. 

Ja ei millään pahalla, mutta yleensä jo 5 minuutin keskustelun jälkeen uuden ihmisen kanssa voin itse päätellä, onko kyseinen ihminen opiskellut enemmän vai vähemmän elämässään. Joskus tulee yllätyksiä, mutta 90% tapauksista osun oikeaan. Jostainhan sekin kertoo. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä päteminen on usein akateemisilla, joiden elämä ja varallisuus on ihan tavallista duunaritasoa. Usein humanistipuolta. Vauraammat eivät juuri päte, esim DI, KTM, lakimies ja lääkäri.

Tämä. Huono itsetuntohan siellä taustalla perimmäinen syy on 😂 Huvittaa tuollaiset. Itsevarmalla, älykkäällä ja oikeasti menestyvällä ihmisellä ei ole tarvetta korostaa itseään, päin vastoin usein ovat hyvinkin vaatimattomia.

Vierailija kirjoitti:

Häpeääkö duunari omaa koulutustaan akateemisen seurassa?

Onko duunarit siis raksamiehiä ja lähihoitajia? Oman kokemukseni mukaan eivät häpeä.

Tuttuni on sukunsa ensimmäinen yliopiston käynyt. Kovasti mainostaa tutkintoaan vielä nelikymppisenä, ja saattaa sanoa työkaveristaan "eihän sillä ole edes koulusta".

Koen välillä myötähäpeää, mutta toisaalta saahan saavutuksistaan olla ylpeä. Samalla hän kuitenkin haukkuu koko sukunsa.

"Olen miettinyt, että mistä lähtee ajatus, ettei matalasti koulutetut ymmärtäisi tutkimuksia tai vaikka taloushallintoa?"

No varmaan siitä, että ei ole akateemista koulutusta taustalla. En minäkään ymmärtänyt ennen yliopistoa. Toisaalta en tiedä mitään hitsaamisesta, mutta jos hitsausamiksen kävisin, tietäisin varmasti paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä päteminen on usein akateemisilla, joiden elämä ja varallisuus on ihan tavallista duunaritasoa. Usein humanistipuolta. Vauraammat eivät juuri päte, esim DI, KTM, lakimies ja lääkäri.

Tämä. Huono itsetuntohan siellä taustalla perimmäinen syy on 😂 Huvittaa tuollaiset. Itsevarmalla, älykkäällä ja oikeasti menestyvällä ihmisellä ei ole tarvetta korostaa itseään, päin vastoin usein ovat hyvinkin vaatimattomia.

Puppua. Humanistit ärsyttävät duunareita, koska he ovat yleensä duunareita sivistyneempiä ja kielitaitoisempia. Humanistinen koulutus voi näkyä ihan arkipäiväisessä kommunikoinnissa, ilmaisukyvyssä, sanastossa ym., ja heikommin suoriutuvia sellainen ärsyttää.

Täällä yksi akateeminen, jolla on kunnon elämänkoulutausta.

On ollut mielenkiintoista huomata nuoruudessani tuntemieni ihmisten kanssa keskustellessa, miten he ovat kokonaan unohtaneet mistä olen lähtenyt. Ikään kuin nykyinen akateemisuuteni pyyhkisi kaiken huonon pois ja tekisi elämästäni mahtavan.

Olen ihmetellyt monta kertaa, mistä mahtavasta elämästä he puhuvat. Heillä on ollut hyvä kasvuympäristö ja heillä on nykyään työpaikat, talot ja autot (muttei akateemista tutkintoa.) He näkevät minussa jonkin sankarin, joka nousi ryysyistä akateemiseksi, mutta itse en koe sitä niin. Menin lukioon ja lukion jälkeen päädyin yliopistoon opiskelemaan, koska en keksinyt mitä haluan tehdä.

Nykyään olen valmistunut 20 000 euron opintolainat niskassani alalle, jossa en luultavasti saa vakituista työpaikkaa koskaan. En tiedä edelleenkään mitä haluan elämässäni oikeasti tehdä. Teen välillä pätkää, mutta suurimmaksi osaksi elelen tuilla. Toimeentulotukeakin saan monta kertaa vuodessa. Asun edelleen opiskeluaikojeni yksiössä.

Välillä olen miettinyt että olisi ollut järkevää jättää lukio ja yliopisto kokonaan väliin ja mennä amikseen yläasteen jälkeen. Luultavasti opiskelenkin piakkoin ammattitutkinnon jollekin hyvin työllistävälle alalle päästäkseni pois tukiviidakosta.

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni on sukunsa ensimmäinen yliopiston käynyt. Kovasti mainostaa tutkintoaan vielä nelikymppisenä, ja saattaa sanoa työkaveristaan "eihän sillä ole edes koulusta".

Koen välillä myötähäpeää, mutta toisaalta saahan saavutuksistaan olla ylpeä. Samalla hän kuitenkin haukkuu koko sukunsa.

Itse olen myös ensimmäinen suvussani, mutta en koe haukkuvani sukua silloin, kun kerron, ettei muilla suvussani ole yliopistotutkintoa. Olen alalla, jossa monen vanhemmat/sukulaiset ovat jo olleet alalla ja lapset ovat seuranneet vanhempiensa jalanjälkiä.

Koska olemme parempia?

Outo kysymys

Vierailija kirjoitti:

Akateemisena allekirjoitan osittain. Ainakin kauppatieteissä oli tapana naureskella muille, myös eri tiedekunnille. Naureskelu oli kuitenkin valtaosalla hyväntahtoista, mutta oli siellä pari ihan tosissaan.

Lapsuudenperheessäni on duunareita ja tohtoreita, kaikki sulassa sovussa. Ihan aidosti arvostan myös sydämen sivistystä ja omaa halua hakea tietoa. Paras ystäväni on tällä hetkellä hyvätuloinen ja arvostettu koodari, ilman alan koulutusta.

Kauppatieteitä ei lasketa eksakteihin tieteisiin vaan kyse on politiikasta. Tämän tieteen "nobelitkin" jaetaan kulloisenkin poliittisen muotivirtauksen mukaan. Holmstömin urakin on uusliberalistisen poliittisen roskan suoltamista.

Konkreettisia esimerkkejä, kiitos, muuten en näe vaivaa osallistua tähän keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Minä en taas kerro yliopistotutkinnostani, kun olen huomannut, että aletaan sitten suhtautua eri tavalla. 

Onneksi on myös toisen asteen tutkinto. 

Sama mulla. Olen töissä siivousfirmassa, ja jos tulee puhe koulutuksesta, sanon mieluummin toisen asteen tutkintoni nimen, kuin että olen maisteri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen valtavan määrän akateemisia ihmisiä ja koskaan en ole törmännyt tällaiseen. Sen sijaan näitä tämänkin ketjun tyylisiä haukkumisia akateemisia kohtaan kuulee aina välillä. Vältän viimeiseen asti mainitsematta akateemisuuttani seurassa missä muut ovat duunareita.

Hyvä homma, mutta miksi akateemisuus pitää mainita?

Katsos kun ap aloitti. Itse en ymmärrä miksi ihmiset kyselevät muiden koulutustaustoja ja ammatteja. Sitten kun saavat vastaukset ovat sitä mieltä, että kyllä silläkin taas keulii tittelin myötä 🙄

Itse en enää kerro, vaan vastaan jotain todella ympäripyöreää 😂

Vaikutat oikein terävältä akateemikolta....

Akateemikolta? Tiedätkö, mikä on akateemikko?

Koska harvemmin ei-akateeminen ylentää akateemista, vaikka kuuluisi. Siitä vaan kehittämään korona-rokotetta ei-akateeminen. Ja vähän kunnioitusta siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen valtavan määrän akateemisia ihmisiä ja koskaan en ole törmännyt tällaiseen. Sen sijaan näitä tämänkin ketjun tyylisiä haukkumisia akateemisia kohtaan kuulee aina välillä. Vältän viimeiseen asti mainitsematta akateemisuuttani seurassa missä muut ovat duunareita.

Hyvä homma, mutta miksi akateemisuus pitää mainita?

Katsos kun ap aloitti. Itse en ymmärrä miksi ihmiset kyselevät muiden koulutustaustoja ja ammatteja. Sitten kun saavat vastaukset ovat sitä mieltä, että kyllä silläkin taas keulii tittelin myötä 🙄

Itse en enää kerro, vaan vastaan jotain todella ympäripyöreää 😂

Vaikutat oikein terävältä akateemikolta....

Tuon lauseen kuullessaan akateeminen saattaa kieltämättä kohottaa hieman huvittuneena kulmakarvojaan ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni on sukunsa ensimmäinen yliopiston käynyt. Kovasti mainostaa tutkintoaan vielä nelikymppisenä, ja saattaa sanoa työkaveristaan "eihän sillä ole edes koulusta".

Koen välillä myötähäpeää, mutta toisaalta saahan saavutuksistaan olla ylpeä. Samalla hän kuitenkin haukkuu koko sukunsa.

Itse olen myös ensimmäinen suvussani, mutta en koe haukkuvani sukua silloin, kun kerron, ettei muilla suvussani ole yliopistotutkintoa. Olen alalla, jossa monen vanhemmat/sukulaiset ovat jo olleet alalla ja lapset ovat seuranneet vanhempiensa jalanjälkiä.

Mutta haukkumalla työkaveriaan kouluttamattomaksi tämä henkilö haukkuu koko sukunsa sivistyksen. Unohtaa sen kuitenkin ihaillessaan isänsä älykkyyttä, jota tämä ei päässyt ajan olosuhteiden vuoksi näyttämään yliopistossa. Muut, kuten työkaveri, ei kuitenkaan tätä arvostusta saa, vaan ovat vain "kouluttamattomia pätijöitä" (amk-tutkinnolla).